naiset, kysymys koskien nykyistä miestänne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä incel-tilanteessa olevalle miehelle on henkisesti siedettävämpää yrittää selittää naisettomuutensa naisten paheksuttavalla rahanahneudella kuin vaikka oman persoonallisuutensa piirteillä tai ulkonäöllä. 

Tai toisaalta ehkäpä naiselle on henkisesti siedettävämpää yrittää selittää ne pinalliset kriteerinsä joita ehkä itsekin vähän karastastaa pistämällä asia incel-miesten piikkiin sen sijaan että katsoisi ihan rehellisesti peiliin :-)

Kognitiivinen dissonanssi taitaa vähitäänkin sivuta aihetta.

Miksi ja kenelle minun pitäisi selittää "pinnalliset" kriteerini? Halusin puolison, jolle työ on tärkeää, joka tulee toimeen sen verran hyvin että voimme jakaa samat mielenkiinnon kohteet ja viettää samanlaista elämäntapaa, ja tietysti halusin hänen myös olevan ulkoisesti puoleensavetävä.

Ei pariutuminen ole hyväntekeväisyyttä. Me jokainen etsimme ihmistä, jota voimme arvostaa ja ihailla ja jonka kanssa on hyvä olla.

Vaikutti. Olin 36v. ja mies 46v. kun tavattiin. Molemmat lapsettomia. Itselläni on oman yrittämisen kautta syntynyttä varallisuutta ja ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinto sekä pitkä työura. Tuossa iässä olisi ollut typeryyttä olla huomioimatta koulutustaustaa ja rahallista pärjäämistä. Varsinkaan kun tärkeimmät eli arvot, harrastukset, ulkonäkö ja kemia kohtasivat. 

Eri asiat parin valinnassa vaikuttavat luonnollisesti 20v kun 40v.

En osaa suoraan vastata, kuinka paljon miehen ammatti vaikutti asiaan. Ennen ensimmäisiä treffejä tiesin vain, että mies on työssäkäyvä ja tulee toimeen.

Juteltiin enemmän sitten ensimmäisten treffien jälkeen, kun oli todettu että vetovoimaa oli. Mielestäni ammatti voi kertoa paljon ihmisestä, itse pidän sitä ihan relevanttina kysymyksenä kun tutustutaan toiseen. Töissä vietetään aika iso osa ajasta, niin onhan se mielenkiintoista tietää mihin toinen sen ajan haluaa käyttää.

Miesystäväni tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta omilla tuloillani tulen toimeen enkä halua sellaista suhdetta, jossa asiat on yksipuolisia - oli kyse sitten huomion ja hellyyden antamisesta, seksistä, kotitöistä tai taloudellisista asioista. Tasapuolisuus kunniaan. Olemme molemmat akateemisia.

En odota enkä oleta miesystäväni ostelevan minulle asioita. Jos jotain tarvitsen, ostan sen itse. Toisinaan saatamme ostaa pieniä lahjoja toisillemme, ravintolassa käydessä maksamme vuorotellen tai sitten kumpikin maksaa omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se jännä että näissä ketjuissa aina kaikki kilvan rientää julistamaan että ei ollut mitään merkitystä mutta sitten kuitenkin jos yhtään tieteelliseen kirjallisuuteen aiheesta perehtyy niin niissäkin maissa, joissa naisilla ei varsinaisesti olisi tarvetta valita kumppaniaan taloudellisten resurssien perusteella, niiden merkitys on kuitenkin huomattava. Älyllinen epärehellisyys tai joku sokea pistehän siinä varmasti on taustalla.

Sinänsä ihan turha vastata tämmöisiin kyselyihin. Osa on sitä mieltä, että naisten suuri tavoite on löytää paksulla tilipussilla varustettu mies ja mikään ei voi tätä mielipidettä muuttaa. Tavallaan aika surullista, että jotkut miehistä kuvittelevat lompakon olevan heidän paras ominaisuus. Ehkä he sitten päätyvätkin yhteen naisten kanssa, jotka vahvistavat tätä mielikuvaa.

Entäs ne joilla käsityskyky riittää muuhunkin kuin mustavalkoiseen joko-tai asetteluun? Vaikka ne joiden mielestä siinä ei ole mitään erityisen yllättävää että "lompakko" (taloudellinen turvallisuus) saattaisi joko tiedostetusti tai tiedostamatta vaikuttaa naisten (tai miestenkin?) parinvalintakriteereihin?

Minusta henkilökohtaisesti on jossain määrin häkellyttävää että juuri tuo "lompakko" koetaan niin häpeälliseksi ja erityisen pinnalliseksi kriteeriksi että sen vaikutus pyritään kaikin keinoin kieltämään (tai että sitä käytetään lyömäaseena niitä naisia kohtaan jotka eivät sinusta kiinnostuneet). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä incel-tilanteessa olevalle miehelle on henkisesti siedettävämpää yrittää selittää naisettomuutensa naisten paheksuttavalla rahanahneudella kuin vaikka oman persoonallisuutensa piirteillä tai ulkonäöllä. 

Tai toisaalta ehkäpä naiselle on henkisesti siedettävämpää yrittää selittää ne pinalliset kriteerinsä joita ehkä itsekin vähän karastastaa pistämällä asia incel-miesten piikkiin sen sijaan että katsoisi ihan rehellisesti peiliin :-)

Kognitiivinen dissonanssi taitaa vähitäänkin sivuta aihetta.

Miksi ja kenelle minun pitäisi selittää "pinnalliset" kriteerini? Halusin puolison, jolle työ on tärkeää, joka tulee toimeen sen verran hyvin että voimme jakaa samat mielenkiinnon kohteet ja viettää samanlaista elämäntapaa, ja tietysti halusin hänen myös olevan ulkoisesti puoleensavetävä.

Ei pariutuminen ole hyväntekeväisyyttä. Me jokainen etsimme ihmistä, jota voimme arvostaa ja ihailla ja jonka kanssa on hyvä olla.

Niin. Ei olla tuosta olennaisesti eri mieltä, että pariutuminen ei ole hyväntekeväisyyttä. Toisaalta möskään hypoteettinen incel-mies joka ei tule toimeen sen verran hyvin että voisitte jakaa samat mielenkiinnon kohteet, ei liene kovin väärässä kokiessaan että taloudelliset seikat olisivat ainakin jossain määrin esteenä sille että suhde teidän välille voisi syntyä?

Ei sinun tarvitse mitään selitellä, sinähän olet selvästi peiliin jo katsonut ja totesit ihan suoraan että taloudellisella puolellakin on merkitystä. Toisaalta sinulla ei myöskään ole kauheasti varaa sitä persaukista incel-miestä arvostella siitä että kokee taloustilanteensa olevan este naismarkkinoilla.

Mies oli työtön ja minä töissä tavatessamme.

Näillä asioilla ei ollut mitään merkitystä silloin.

Olemmekin olleet yhdessä yli 50 v.

Ei yhtään. Hänellä meni sekä henkkari että pankkikortti vanhaksi viime vuoden puolella ja olen elättänyt häntä kuukauden kun on odoteltu uusia pahveja.

Töissä on 15 €/tunti.

Ap oot stnan tyhmä incel.

Ap ei edelleenkään ole kyennyt kohtaamaan sitä tosiasiaa, että nainen ei rakastu tiliotteeseen.

Onko ihanaa olla tuollainen pystyynnäivettynyt, katkera vänikkä, ap? Ja ilmeisesti vielä työtönkin.

Ap kitisee kunnes kuolee.

Apina-ap kiskoo käteen peilin edessä

Ei vaikuttanut, koska en edes tiennyt ammatistaan mitään, kun ihastuin häneen. Toki jo siisti pukeutuminen ja älykkyys viittaa siihen, ettei ainakaan mikään elämäntapatyötön ole. Mutta mulle oli ihan sama, onko koulunkäyntiavustaja vai talousjohtaja.

Ei se kyllä vaikuttanut yhtään. Kun tavattiin mies oli 16-vuotias hunsvotti mutta kasvoi siitä kyllä sitten työssäkäyväksi asiansa hoitavaksi loistavaksi puolisoksi ja isäksi

Luulin, että olisi ollut joku mielenkiintoinen tai relevantti kysymys, mutta ei. Tällaisiin saman jauhamisiin en vastaa (ainakaan ap:n toivomalla tavalla).

Mies oli töissä, se riitti minulle. Työttömän kanssa en olisi ruvennut hengailemaan enkä tekisi sitä tänä päivänäkään. En rupea ketään elättämään.

No köyhiä opiskelijoita oltiin tavatessamme molemmat. En usko, että opiskeluala olisi vaikuttanut sinänsä, mutta kyllä minua miellytti se, että mies oli korkeakouluopiskelija kuten minäkin. Se tavallaan kertoi siitä, että jaamme samanlaiset arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat. Ja näin on ollut. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta. 

Molemmat oltiin amiksessa saman alan opiskelijoita. Ei vaikuttanut, ihmiseen ihastuin ja rakastuin. 17 vuotta yhdessä.

Ei millään lailla vaikuttanut. Sen verran ehkä, että näytti tulevan toimeen palkallaan. Olis kyllä varmaan tullut toimeen myös työttömyyskorvauksella tms, mutta hän ei koskaan ole ollut työttömänä.

Mieheni oli tavatessamme raksalla töissä. Mä olin korkeakoulutettu, päällikköhommissa. Nykyään olen johtaja, hän yrittäjä alalla, joka ei sinänsä vaadi koulutusta. Raha ei ole oleellista, status vielä vähemmän.

Minulle on ihan sama mitä tekee työkseen tai onko työtön kunhan A) Elämässään on edes jotain sisältöä ja on joku asia/harrastus josta mies innostuu ja B) Tulee toimeen ja maksaa omat kulunsa. C) On tavoitteita ja tai unelmia.

Sohvalla makaavat nyypät on nounou.

Ei vaikuttanut. Oltiin köyhiä tavatessa ja vieläkin 38 vuoden jälkeen.