naiset, kysymys koskien nykyistä miestänne

Tykkään energisistä ja toimeliaista miehistä, yleensä tällaiset ovat töissä. Menin naimisiin muusikon kanssa, ei tosiaankaan tienannut hirvittävästi, itsekin olen luovalla alalla. Köyhinä tehtiin kaksi lasta, mutta meillä oli kivan sekkailullista elämää. Eron jälkeen seurustelin useamman vuoden postilaisen kanssa. Todella hauska mies ja tehtiin paljon pitkiä luontoretkiä ja hyvää ruokaa yhdessä. Joitakin vuosia sitten (sinkkuna) törmäsin mieheen, joka huokui positiivista energiaa, optimismia ja tekemisen iloa. Rakastuin päätä pahkaa ja tapailtiin puolisen vuotta tiiviisti metsäretkien, puutöiden ja älyttömän hyvän seksin merkissä ennenkuin minulle selvisi, että on itseasiassa erittäin hyvin toimeentuleva yrittäjä. Yhdessä ollaan edelleen, mutta niin oltaisiin vaikka ei olisi mitenkään varakas.

Voisin hyvinkin seurustella työttömän kanssa, jos siis olisi toimelias ja positiivinen, ja jonka kanssa arvot ja yleinen elämänasenne kohtaisivat.

Tavallinen ja normaali kysymys se onkin tuon tutkimuksen mukaan kun 75:ltä henkilöltä kysyttiin ja 75 antoi tuon kysymyksen top3:eensa.

Eli harvassa on he jotka kysyvät ensin mieluummin jotain muuta. Jos on top3:ssa, niin onhan siinä jo melko hoppu päästä tietämään varallisuuspuoli.

Mulle olis ollu ihan sama, mikä on miehen rahallinen tilanne, kuuluun niihin naisiin jotka haluaa rakkaan miehen, ei rikkaan miehen. Toki jos se rakas on samalla rikas, ei siitä ole haittaakaan :)

Tavatessamme miehen ensimmäisiä kysymyksiä oli mitä minä teen työkseni. Tuli sitten puheeksi muehen ammatti, oli kaupungilla duunari, mutta palkkaa en miettinyt yhtään.

Tiesin mitä tekee työkseen kun oltiin samassa työpaikassa. Enemmänkin vaikutti armeijan arvo jos joku syy pitää löytää. Eka pitkä suhdekin oli niin et mies oli letkuapina, joten ei vaikuta mihinkään kunhan pitää huolen itsestään eikä ole kelan rahoilla elävä sohvalla makailija.

Niin. Ei millään pahalla, mutta miehen ammatti tai koulustausta kertoo miehestä usein muutakin kuin tilipussin koon.

Ihmettelen miksi toiselta ei saisi kysyä mitä tämä tekee työkseen, eiköhän tämä yleensä ole ensimmäisiä kysymyksiä mitä mieleen tulee kun tapaa ihan kenet tahansa ensimmäistä kertaa? 

Vierailija kirjoitti:

No sen verran vaikutti että mies on kirjailija. Ei siis tee muuta kuin kirjoittaa, mikä on minusta seksikästä.

Ei sillä toki leveästi elä mutta älyllinen pääoma on tärkeämpää kuin materiaalinen.

Tuo riippuu siitä mitä kirjoittaa ja onko sitä älyllistä pääomaa jota on aina käytetty läheisiä kohtaan oikein vai niitä loukaten. Toisten loukkaaminen ja valehtelu on täysi turnoff.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi toiselta ei saisi kysyä mitä tämä tekee työkseen, eiköhän tämä yleensä ole ensimmäisiä kysymyksiä mitä mieleen tulee kun tapaa ihan kenet tahansa ensimmäistä kertaa? 

Outoa ettei saisi muka kysyä. Herättää epäilyksen onko jotain salattavaa.

Hän oli työtön kun tapasimme. 

Olisiko sinulla trolli linkkiä näihin tieteellisiin tutkimuksiin, joihin viittaat?

On varmasti myös suoritettu pohjoismaissa?

Nykyinen mieheni oli persaukinen sivari, kun tavattiin. Minä olin ollut työelämässä jo kymmenen vuotta. Eli ei vaikuttanut yhtään. 

Ei se ole vaikuttanut, kunhan tulee toimeen omillaan. Syy, miksi tuota työasiaa kysytään ensimmäisten juttujen joukossa on se, että työ vie valtaosan päivästäsi ja voi paljastaa jotain ajattelumaailmastasi ja yleensäkin siitä, miten päiväsi normaalisti kuluvat. Sairaanhoitaja elää todennäköisesti eri näköistä arkea kuin metsuri, leipuri tai insinööri. 

Kysyin työt ja koulutuksen ensi treffeillä. Toki se koulutustaso oli jo iso kriteeri lähteä edes treffeille. Olen onnellisesti naimisissa.

No mun mies on ollut koko ajan työtön. Mutta hänellä on omat sairautensa miksi ei pysty käydä töissä. Ei ole haitannut yhtään.

Olimme opiskelijoita kumpikin ja tapasimme opiskelijabileissä. Tuleva palkka ei käynyt mielessäkään.

Oli vanhempiensa firman takaajana moninkertainen miinusmiljonääri ja juuri jäänyt työttömäksi.

Ei vaikuttanut mitenkään. Hän oli tavatessamme osa-aikatöissä, matalasti palkattu ja kesken jääneitä opintoja taustalla. Minut sai hänestä kiinnostumaan se, millainen hän on ihmisenä ja arvomaailmansa, ei pankkitilin saldo. Haluan vielä sanoa, että asiat voi myös muuttua ajan kanssa ihan päälaelleen. Esim. tämä mies siis oli naimisiin mennessämme vielä "rutiköyhä", mutta opiskeli myöhemmin alalle, jolla hyvinkin korkea palkkaus. Kyllähän se raha elämää helpottaa, vaikkei olekaan tärkein asia. 

Minä olin vakituisessa työssä matalapalkkaisella alalla ja mies oli opiskelemassa yliopistossa, mutta teki kesätöitä tavatessamme. Olimme noin 22 ja 24 vuotiaita. Mies asui teekkarikylässä, minä vuokrayksiössäni.

Emme jutelleet rahasta yhtään, sillä meillä oli todella paljon muutakin juteltavaa. Meitä yhdisti monet asiat esimerkiksi kirjat, urheilullisuus, kiinnostus luontoasioihin ja rauhallinen valoisa elämänasenne. Perheemmekin olivat hyvin samankaltaisia. Lisäksi huumorimme osui täsmälleen yhteen ja toisen kanssa oli hyvin helppo olla. Pidimme myös toistemme ulkonäöstä ja meitä sanottiin heti naimanaamoiksi.

Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja olemme toistemme parhaat ystävät vieläkin. Näiden vuosien aikana on ollut hyvin paljon kaikkea ihanaa ja upeaa, mutta myös sairauksia, velkaa, työttömyyttä ja vastoinkäymisiä. Jossakin vaiheessa meillä meinasi unohtua keskusteleminen, mutta löysimme toisemme taas ja nyt olemme yhdessä erittäin vahvoja.

Toisen asenne elämää ja ihmisiä kohtaan on se, mikä ratkaisee. En olisi voinut ikinä ajatellakaan miehekseni ihmistä, joka vain valittaa ja ei kykene keskustelemaan.

Raha-asiat ovat meillä kunnossa ja niistä ei ole paljoa jouduttu kiistelemään edes silloin, kun olin lastemme kanssa kotona vuosia. Olemme molemmat tarkkoja rahoista, teemme paljon itse ja emme tarvitse luksusta.

No mun mies oli ollut jo useamman vuoden työtön kun tavattiin. Myöhemmin kävi ilmi, että hänellä oli kyllä aika runsaasti säästöjä, mutta en mä tätä silloin tiennyt kun tutustuttiin, eikä ne meidän elämässä ole juuri näkynyt. Ala, jolla hän työskenteli ennen kuin lopetti burnoutin takia, oli matalapalkkaista hoiva-alaa, joten eipä ollut mitään syytä olettaa, että meistä koskaan tulisi millään muotoa varakkaita.