Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä erikoisia järjestelyitä parisuhteessa ?
Toisesta ketjusta inspiroituneena. Omassa suhteessa puolisoni ei ole tavannut koskaan lapsiani ja tämä on sopinut itselleni paremmin kuin hyvin. Mites teillä?
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kieltänyt yhtäkään reissua. Eikä ole mieskään minulta. Lupaa ei kysytä, vaan ne ovat ilmoitusasioita. Kun ollaan reissussa, ei pahemmin viestitellä tai soitella. Emme muutenkaan puutu toistemme tekemisiin tai hankintoihin. Kotitöistä ei keskustella ikinä, se tekee kumpi ehtii tai viitsii tai muuten saavat olla tekemättä. Meillä on myös täysin omat rahat, enkä edes tiedä paljonko miehen palkka on. Minä olen ilmoitusluontoisesti mm. irtisanoutunut, aloittanut kaiken vapaa-ajan vievät opinnot ja ostanut 3 hevosta. Mies on reissannut kavereineen pitkin maailmaa ja ostanut kaivinkoneen, traktoreita ja kuorma-autoja (joita ei tarvitse työssään).
25 v. yhdessä, 13 v. naimisissa, yksi 11 v. lapsi. Ihana parisuhde, olen edelleen täysin rakastunut. Tarvitsemme vain molemmat paljon omaa tilaa ja omia juttuja.
Meillä ihan sama! Paras suhde ikinä! Entisissä piti aina kyhjöttää toisen kanssa ja piti kysyä lupa joka ikiseen asiaan, tai sitten tuppaantui mukaan. Tässä suhteessa taas saa todellakin hengittää ja aina on yhtä ihana tulla kotiin, kun tietää, ettei ala ristikuulustelu tai mökötys illanvietosta. Ihan kaikesta voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa 14 000 e/kk ja itse 550 e työttömyyskorvausta. Mies käy lounaalla ravintoloissa ja tilaa Woltista ruokaa kotiin, itse syön lähinnä riisiä, pakastevihanneksia ja nuudeleita. Lisäksi mies tykkää panostaa kodin elektroniikkaan, ja koska itsekin katson elokuvia, niin maksan tietenkin puolet noista hankinnoista, kuten 70 tuuman tv:stä tai uusimmasta videotykkimallista. Siihen ne rahani sitten menevätkin. Mutta ainakaan ei tarvitse loisia miehen lompakolla, vaan olen itsellinen, arvoni säilyttänyt nainen.
Minä vaihtaisin kyllä tuossa kohtaa johonkin työttömään runoilijapummiin, ei olisi ehkä rahaa, mutta edes romanttista fiilistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minä mies 50v .. siivoan kodin. Maksan kaikki laskut .teen ruuan. Teen lumityöt... vaimo 33v .. ei tee mitään
Khih. Palvelu pelaa ja isi tekee työt.
Olen eri, kuin jolle vastasit, mutta osuit naulan kantaan. ;)
Meillä sama järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni naisystävä ja lapsi hänen kanssaan. Asia sopii minulle. En itse voi lapsia saada. Suurinpiirtein puoliksi mies minun ja naisen kanssa. Lomailtu joskus kaikki yhdessä. Sopii järjestely kaikille.
Onko teillä kimppakivaa?
Ei ole. Jos olemme lomalla on kaksi huonetta. Voimme käydä yhdessä syömässä ym. Yöt sitten olemme kuten haluamme. Minulle seksi ei ole tärkeää,eli yleensä ovat kahdestaan. Vaikea asia kertoa täällä. Oma juttumme ja sopii meille. Kerroin kun kysyttiin. Kun yksin saan kotona olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa 14 000 e/kk ja itse 550 e työttömyyskorvausta. Mies käy lounaalla ravintoloissa ja tilaa Woltista ruokaa kotiin, itse syön lähinnä riisiä, pakastevihanneksia ja nuudeleita. Lisäksi mies tykkää panostaa kodin elektroniikkaan, ja koska itsekin katson elokuvia, niin maksan tietenkin puolet noista hankinnoista, kuten 70 tuuman tv:stä tai uusimmasta videotykkimallista. Siihen ne rahani sitten menevätkin. Mutta ainakaan ei tarvitse loisia miehen lompakolla, vaan olen itsellinen, arvoni säilyttänyt nainen.
Minä vaihtaisin kyllä tuossa kohtaa johonkin työttömään runoilijapummiin, ei olisi ehkä rahaa, mutta edes romanttista fiilistä.
Ihan mielenkiinnosta, missä tienaa noin paljon? Millä asumisen kustannat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fkfkf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kieltänyt yhtäkään reissua. Eikä ole mieskään minulta. Lupaa ei kysytä, vaan ne ovat ilmoitusasioita. Kun ollaan reissussa, ei pahemmin viestitellä tai soitella. Emme muutenkaan puutu toistemme tekemisiin tai hankintoihin. Kotitöistä ei keskustella ikinä, se tekee kumpi ehtii tai viitsii tai muuten saavat olla tekemättä. Meillä on myös täysin omat rahat, enkä edes tiedä paljonko miehen palkka on. Minä olen ilmoitusluontoisesti mm. irtisanoutunut, aloittanut kaiken vapaa-ajan vievät opinnot ja ostanut 3 hevosta. Mies on reissannut kavereineen pitkin maailmaa ja ostanut kaivinkoneen, traktoreita ja kuorma-autoja (joita ei tarvitse työssään).
25 v. yhdessä, 13 v. naimisissa, yksi 11 v. lapsi. Ihana parisuhde, olen edelleen täysin rakastunut. Tarvitsemme vain molemmat paljon omaa tilaa ja omia juttuja.
Meillä saman tyyppistä, mutta ei ihan samanlaista. Molemmilla oikeus mennä ja tulla ilman lupia, mutta kyllä ne silti sovitaan sen verran ettei mene suunnittelematta päällekkäin (koiran hoito pitää järjestää jos niin käy). Molemmat voivat myös ihan vapaasti ilmoittaa ettei tulekaan yöksi kotiin syystä X, vaan menee yöksi paikkaan Y. Harvoin näin käy, mutta eipä tarvi tapella sen kerran kun töiden jälkeen kerran viidessä vuodessa lähtee työkavereiden kanssa afterworkeihin.
Rahankäyttö on molempien oma asia kunhan sen verran on järkeä päässä että on jossain määrin varautunut yllättäviin yhteisiin kuluihin, esim. isomman kodinkoneen hajoamiseen. Ja mitään isompaa velkaa ei saa tehdä keskustelematta, koska kuolemantapauksessa velka kaatuu äkkiä lesken niskaan.
Meillä ehkä keskustellaan ja neuvotellaan enemmän, koska molemmat ovat taloudellisesti erittäin turvallisuushakuisia.
Oletko pettänyt?
En. En koskaan ketään parisuhdekumppania. Miksi ihmeessä pettäisin kun epätyydyttävän ukon voi vain potkia mäelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni naisystävä ja lapsi hänen kanssaan. Asia sopii minulle. En itse voi lapsia saada. Suurinpiirtein puoliksi mies minun ja naisen kanssa. Lomailtu joskus kaikki yhdessä. Sopii järjestely kaikille.
Onko teillä kimppakivaa?
Ei ole. Jos olemme lomalla on kaksi huonetta. Voimme käydä yhdessä syömässä ym. Yöt sitten olemme kuten haluamme. Minulle seksi ei ole tärkeää,eli yleensä ovat kahdestaan. Vaikea asia kertoa täällä. Oma juttumme ja sopii meille. Kerroin kun kysyttiin. Kun yksin saan kotona olla.
Ymmärrän ettei moni ymmärrä. Mutta siitä ei tarvitse välittää. Tärkeintä on, että itse on asian kanssa ok. Kaikki suhteen osapuolet ovat aikuisia ja mukana omasta vapaasta tahdostaan. Se riittää, mikään muu ei kuulu muille.
Voisin kuvitella meille saman tyyppisen tilanteen, jos mies olisi halunnut lapsia. Minä en ole koskaan lapsia halunnut. Enkä ole mustasukkainen, ja rakastan olla kotona yksin. Olisi oikeastaan mukavaa jos mies olisi vaikka joka toisen viikon jossain muualla, tai joka viikko puolet viikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa 14 000 e/kk ja itse 550 e työttömyyskorvausta. Mies käy lounaalla ravintoloissa ja tilaa Woltista ruokaa kotiin, itse syön lähinnä riisiä, pakastevihanneksia ja nuudeleita. Lisäksi mies tykkää panostaa kodin elektroniikkaan, ja koska itsekin katson elokuvia, niin maksan tietenkin puolet noista hankinnoista, kuten 70 tuuman tv:stä tai uusimmasta videotykkimallista. Siihen ne rahani sitten menevätkin. Mutta ainakaan ei tarvitse loisia miehen lompakolla, vaan olen itsellinen, arvoni säilyttänyt nainen.
Minä vaihtaisin kyllä tuossa kohtaa johonkin työttömään runoilijapummiin, ei olisi ehkä rahaa, mutta edes romanttista fiilistä.
Ihan mielenkiinnosta, missä tienaa noin paljon? Millä asumisen kustannat?
Kyllähän konstit on olemassa.
Asumme puolisoni kanssa eri maissa, tapaamme pari kertaa vuodessa. Suhde on kuitenkin eksklusiivinen ja kestänyt yli 20 vuotta. Lapsia ei ole kummallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on järjestelynä se, että olen täysin kotiäiti. Meillä on järjestelystä tarkka, juristin laatima kirjallinen sopimus. Mieheni käy töissä ja hänen velvollisuus on siirtää tililleni joka kuukausi 3000 euroa kuussa rahaa, joilla saan tehdä mitä haluan. Samoin hänen velvollisuus on siirtää toinen 3000 euroa taloustilille, jolla huolehdin kotitalouden menoista. Hänellä on myös velvollisuus ostaa minulle jokainen joulu, syntymäpäivä, hääpäivä, seurustelun vuosipäivä, äitienpäivä, ystävänpäivä ja naisten päivä vähintään 1000 euron arvoinen, tarvittaessa helposti rahaksi muutettava asia, kuten koru, arvokello, kultaa, sijoituksia tms.
Minun velvollisuuksia ovat huolehtia kodista ja lapsista sekä levittää haarani aina, kun mies haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miässss. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt ehkä vallan poikkeuksellista ole, mutta asumme omissa asunnoissamme ilman tarkoitusta muuttaa yhteen.
Huvittavaa sinänsä miten tätäkin pidetään erikoisena järjestelynä. Miksi muuttaa yhteen jos tietää että suhde on parempi noin.
Monelle se on erikoista. Minun naisystävät eivät pidä minun ja mieheni parisuhdetta oikeana parisuhteena, koska emme asu yhdessä. Ei me naimisissa olla, mutta nyt lähti 11 vuosi yhdessä. Molemmat ollaan edellisissä suhteissamme asuttu kumppanin kanssa ja molemmat, kun eros, niin kumpikin oli päättänyt ettei enää muuta yhteen. Me ei riidellä turhista asioista, kuten voisitko tiskata, imuroida, pestä pyykkiä ja miksi minä aina sitä ja tätä. Ei ole rahasta riitaa. Kaikki tämä on poistunut elämistämme, kun on omat kodit. Suhde pysyy hyvänä koko aika ja on omaa aikaa eikä tarvitse 24h katsoa toista. Perus arkiriidat mitä kaikissa suhteissa on, kun asuu yhdessä, niin se johtaa siihen eroon.
Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa ystävilleni, että onko teidän parisuhteet nyt sitten sitä oikeaa, kun aina riitaa joka asiasta ja korona, kun tuli, niin moni erosi. Osa löytänyt uudet kumppani ja taas muutto yhteen ja samat ongelmat jatkuu. Tiskivuorot, raha-asiat, siivous jne jne ja kun ei saa omaa aikaa ja vois mies lähteä, vaikka viikoksi mökille. Ystävät toistaa tota kehää ja moni on sanonut minulle, että miten teidän suhde oikein toimii, kun teillä on aina kivaa yhdessä.. No, me ei asuta yhdessä. Silti he eivät pidä minun suhdetta oikeana suhteena, kun en asu yhdessä.
Nyt ollu koko vklopun yksin. Olen lenkkeillyt, katsonu pari elokuvaa ja lukenut kirjaa. Miehen kanssa soiteltiin perjantaina. Huomenna menen hänen luokse pariksi päiväksi ja on kiva nähdä ja ikävä on. Hän tuntuu taas tuoreelta mieheltä huomenna. Välimatka meillä on noin 2km pyöreästi. Eli matkakin on lyhyt.
No kyllä me riidellään siivouksesta, tiskaamisesta yms. vaikkei yhdessä asutakaan, että ei se mitään takaa.
Mies kun odottaa näköjään minun tekevän kämpillään kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fkfkf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kieltänyt yhtäkään reissua. Eikä ole mieskään minulta. Lupaa ei kysytä, vaan ne ovat ilmoitusasioita. Kun ollaan reissussa, ei pahemmin viestitellä tai soitella. Emme muutenkaan puutu toistemme tekemisiin tai hankintoihin. Kotitöistä ei keskustella ikinä, se tekee kumpi ehtii tai viitsii tai muuten saavat olla tekemättä. Meillä on myös täysin omat rahat, enkä edes tiedä paljonko miehen palkka on. Minä olen ilmoitusluontoisesti mm. irtisanoutunut, aloittanut kaiken vapaa-ajan vievät opinnot ja ostanut 3 hevosta. Mies on reissannut kavereineen pitkin maailmaa ja ostanut kaivinkoneen, traktoreita ja kuorma-autoja (joita ei tarvitse työssään).
25 v. yhdessä, 13 v. naimisissa, yksi 11 v. lapsi. Ihana parisuhde, olen edelleen täysin rakastunut. Tarvitsemme vain molemmat paljon omaa tilaa ja omia juttuja.
Meillä saman tyyppistä, mutta ei ihan samanlaista. Molemmilla oikeus mennä ja tulla ilman lupia, mutta kyllä ne silti sovitaan sen verran ettei mene suunnittelematta päällekkäin (koiran hoito pitää järjestää jos niin käy). Molemmat voivat myös ihan vapaasti ilmoittaa ettei tulekaan yöksi kotiin syystä X, vaan menee yöksi paikkaan Y. Harvoin näin käy, mutta eipä tarvi tapella sen kerran kun töiden jälkeen kerran viidessä vuodessa lähtee työkavereiden kanssa afterworkeihin.
Rahankäyttö on molempien oma asia kunhan sen verran on järkeä päässä että on jossain määrin varautunut yllättäviin yhteisiin kuluihin, esim. isomman kodinkoneen hajoamiseen. Ja mitään isompaa velkaa ei saa tehdä keskustelematta, koska kuolemantapauksessa velka kaatuu äkkiä lesken niskaan.
Meillä ehkä keskustellaan ja neuvotellaan enemmän, koska molemmat ovat taloudellisesti erittäin turvallisuushakuisia.
Oletko pettänyt?
En tiedä kummalta kysyit, olen tuo eka lainaamasi. En tietenkään ole pettänyt, olen edelleen ihan umpirakastunut mieheeni, enkä halua ketään muuta. En usko että voisin löytää ketään kuka sopisi minulle yhtä hyvin. Meistä kumpikaan ei ole ikinä edes seurustellut kenenkään muun kanssa. Olemme olleet yhdessä 16-vuotiaasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on järjestelynä se, että olen täysin kotiäiti. Meillä on järjestelystä tarkka, juristin laatima kirjallinen sopimus. Mieheni käy töissä ja hänen velvollisuus on siirtää tililleni joka kuukausi 3000 euroa kuussa rahaa, joilla saan tehdä mitä haluan. Samoin hänen velvollisuus on siirtää toinen 3000 euroa taloustilille, jolla huolehdin kotitalouden menoista. Hänellä on myös velvollisuus ostaa minulle jokainen joulu, syntymäpäivä, hääpäivä, seurustelun vuosipäivä, äitienpäivä, ystävänpäivä ja naisten päivä vähintään 1000 euron arvoinen, tarvittaessa helposti rahaksi muutettava asia, kuten koru, arvokello, kultaa, sijoituksia tms.
Minun velvollisuuksia ovat huolehtia kodista ja lapsista sekä levittää haarani aina, kun mies haluaa.
Tällainen varmaan olisi ihan normaali vaikka saudin kanssa naimisiin mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kieltänyt yhtäkään reissua. Eikä ole mieskään minulta. Lupaa ei kysytä, vaan ne ovat ilmoitusasioita. Kun ollaan reissussa, ei pahemmin viestitellä tai soitella. Emme muutenkaan puutu toistemme tekemisiin tai hankintoihin. Kotitöistä ei keskustella ikinä, se tekee kumpi ehtii tai viitsii tai muuten saavat olla tekemättä. Meillä on myös täysin omat rahat, enkä edes tiedä paljonko miehen palkka on. Minä olen ilmoitusluontoisesti mm. irtisanoutunut, aloittanut kaiken vapaa-ajan vievät opinnot ja ostanut 3 hevosta. Mies on reissannut kavereineen pitkin maailmaa ja ostanut kaivinkoneen, traktoreita ja kuorma-autoja (joita ei tarvitse työssään).
25 v. yhdessä, 13 v. naimisissa, yksi 11 v. lapsi. Ihana parisuhde, olen edelleen täysin rakastunut. Tarvitsemme vain molemmat paljon omaa tilaa ja omia juttuja.
Kuulostaa aika paljon meiltä! Ollaan tosin tunnettu vasta 13v, ei lapsia, avioliiton alkuajat asuttiin eri kaupungeissa, kaikkea kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Asumme puolisoni kanssa eri maissa, tapaamme pari kertaa vuodessa. Suhde on kuitenkin eksklusiivinen ja kestänyt yli 20 vuotta. Lapsia ei ole kummallakaan.
Olisi kiintoisaa tietää lisää. Oletteko joskus asuneet tiiviimmin? Miten muuten pidätte yhteyttä?
Meillä on perinteinen paita ja peppu järjestely. Seuraan siis miestä koko ajan ja kaikkialle. Ei taida olla kovin yleistä nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Eri rahat. Meillä on iso ero palkoissa ja tästä syystä täysin erilliset rahat. Tämä herättää monessa ihmettelyä ja usein saankin kuulla, että onhan sulla rahaa blaa blaa. No kun itseasiassa ei ole, miehelläni on. Kaikki meillä myös maksetaan puoliksi.
Miksi olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun? Tuntuis todella erikoiselta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miässss. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt ehkä vallan poikkeuksellista ole, mutta asumme omissa asunnoissamme ilman tarkoitusta muuttaa yhteen.
Huvittavaa sinänsä miten tätäkin pidetään erikoisena järjestelynä. Miksi muuttaa yhteen jos tietää että suhde on parempi noin.
Monelle se on erikoista. Minun naisystävät eivät pidä minun ja mieheni parisuhdetta oikeana parisuhteena, koska emme asu yhdessä. Ei me naimisissa olla, mutta nyt lähti 11 vuosi yhdessä. Molemmat ollaan edellisissä suhteissamme asuttu kumppanin kanssa ja molemmat, kun eros, niin kumpikin oli päättänyt ettei enää muuta yhteen. Me ei riidellä turhista asioista, kuten voisitko tiskata, imuroida, pestä pyykkiä ja miksi minä aina sitä ja tätä. Ei ole rahasta riitaa. Kaikki tämä on poistunut elämistämme, kun on omat kodit. Suhde pysyy hyvänä koko aika ja on omaa aikaa eikä tarvitse 24h katsoa toista. Perus arkiriidat mitä kaikissa suhteissa on, kun asuu yhdessä, niin se johtaa siihen eroon.
Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa ystävilleni, että onko teidän parisuhteet nyt sitten sitä oikeaa, kun aina riitaa joka asiasta ja korona, kun tuli, niin moni erosi. Osa löytänyt uudet kumppani ja taas muutto yhteen ja samat ongelmat jatkuu. Tiskivuorot, raha-asiat, siivous jne jne ja kun ei saa omaa aikaa ja vois mies lähteä, vaikka viikoksi mökille. Ystävät toistaa tota kehää ja moni on sanonut minulle, että miten teidän suhde oikein toimii, kun teillä on aina kivaa yhdessä.. No, me ei asuta yhdessä. Silti he eivät pidä minun suhdetta oikeana suhteena, kun en asu yhdessä.
Nyt ollu koko vklopun yksin. Olen lenkkeillyt, katsonu pari elokuvaa ja lukenut kirjaa. Miehen kanssa soiteltiin perjantaina. Huomenna menen hänen luokse pariksi päiväksi ja on kiva nähdä ja ikävä on. Hän tuntuu taas tuoreelta mieheltä huomenna. Välimatka meillä on noin 2km pyöreästi. Eli matkakin on lyhyt.
Oi, sinä ihana nainen! Kerro mistä voisin löytää kaltaisesi, koska juuri tuollaisesta suhteesta olen eronneena ja "ei enää yhdessä asumista"- päätöksen tehneenä miehenä haaveillut.
Minä myös naisena haaveilen tuollaisesta suhteesta. En enää ikinä halua muuttaa yhteen saati mennä naimisiin. Sen sijaan olisi hienoa löytää kiva, itsenäinen ja vapaa mies, jota voisi tavata kun siltä tuntuu. Eikä tosiaan tarvitsisi sotkea lapsia tai sukulaisia mukaan.
Molemmilla omat kodit eri kaupungeissa, osittain siksi että molemmilla lapsia edellisestä liitosta.
Olemme naimisissa ja yhteinen lapsikin. Yhdessä 9 vuotta. Ehkä joskus muutamme saman katon alle, mutta just nyt on oikein hyvä näin. Rakkautta riittää ja meillä on valtavan hyvä toistemme kanssa.
Ja se ollaan jo sovittu, että jos yhdessä asumme niin eri huoneissa nukumme 👍🏻 Nyt maltamme nukkua samassa sängyssä kun harvemmin näämme, mutta pysyvä ratkaisu se ei voisi olla.
Joskus arastelin kertoa muille meidän ratkaisuista, mutta sitten onneksi tajusin että mehän ollaan tehty kaikki tosi oikein just meidän parisuhteen kestämisen kannalta. Mitä sitä häpeämään jos löytää toimivat tavat omaan suhteeseen. Tärkeintä on se että asiat on yhdessä sovittu ja molemmilla hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Me asuttiin 10v. yhdessä ja sitten muutettiin erilleen :D nyt on asuttu 7 vuotta eri teillä, välimatkaa 60km. Avioliitto ei siis loppunut, vaikka eri teille saman katon alta lähdettiin. Itse muutin siis "once in a lifetime" työpaikan takia eri kaupunkiin. Nyt on ollut 2 viikon tauko näkemisestä, kun mies on reissutyön päällä toisella puolella Suomea. Viimeksi puhuttiin lähtöä edeltävänä iltana. Sitä ennen oltiin 2 viikkoa saman katon alla mun luona. Eli nähdään vaihtelevasti. Kumpikin ollaan sen verran työnarkomaaneja ja erakkosieluja, että tämä on vain piristänyt meidän suhdetta. En tiedä muutetaanko enää koskaan virallisesti yhteen. Mut ihmettelyjä kyllä saa osakseen.