Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Sunnuntaisin tuli iltapäivisin joku hyvä leffa, John Waynea tai Hitchcockia. Muuten oli tylsää. Joko meillä oli vieraita tai mentiin mummulaan jossa sai kuunnella vain kirkon menoa. Tylsää.
Sunnuntait oli pentuna kasarilla mukavia päiviä, olen syntynyt 70-luvun puolivälissä joten en oikein muista 70-luvun sunnuntaista mitään erityistä. Kasarilla puuhailtiin kaikenlaista, kavereiden kanssa pyöräilyä sielläsuntäällä, muuta ulkoilua, tietokonepelejä, lukemista, usein käytiin autonäyttelyissäkin ja vino pino esitteitä mukana kotiinviemisinä :D Autonäyttelyissä oli hauskaa käydä mutta joskus käytiin myös huonekalunäyttelyissä ja ne oli minusta kuolettavan tylsiä.
Aamuisin oli ylellä telkkarissa Kukkokiekuu -ohjelma jota tuli joskus katsottua, se pienoisjunarata-tunnari oli kiehtova. Myöhemmin kasarilla saatettiin joskus katsella vhs videoita, ensin oli vuokralaite jostain ärrältä, Esselte -merkkinen taisi olla se vuokralaite ja sitten ostettiin oma vhs videonauhuri.
Illalla Sunnuntairaportti ja Karpolla on asiaa.
Kylässäkin käytiin monesti sukulaisilla sunnuntaisin, tai joku kävi meillä kylässä. Joskus käytiin ihan vaan huvikseen autolla ajelemassa.
Asuttiin omakotitalossa, joten talvisin lumitöitä ja kesäisin ruohonleikkuuta oli jos ei mitään muuta. Aika harvoin minusta oli tylsää sunnuntaisin.
90-luvulla sitten oli tylsää ja ikävää muulloinkin kuin sunnuntaisin, ankea lamavuosikymmen :/
Viikonloppu oli minulle 50-luvulla harrastamisen aikaa. Odd Rönningenin kirjojen mukaan rakentelin kaikkea. Mieleni minun tekevi- ja Antero Vipunen-kirjat sekä Koululaisen muistikirjat tarjosivat virikkeitä.
Sitten oli runsaasti nuorisokirjoja ja lehtiä, joita lueskelin.
Ihmetyttää aina nämä nälässä pitämiset. Miten ei olla varattu edes vaikka näkkileipä tai voileipä pakkausta varalle.