Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (549)
En ole koskaan kokenut ahdistusta kotona, en lapsena enkä nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntaiaamuna tuli huonommat lastenohjelmat kuin lauantaiaamuna. Aamupala syötiin yhdessä koko perheen kanssa ja kesken lastenohjelmien katsomisen. Aamupalana oli aina puuroa, toki myös leipää.
Äiti motkotti jos katsoi liian pitkään telkkaria lastenohjelmien jälkeen.
Mielenkiintoinen aihe, olis kiva tietää minkä ikäisiä te muut joilla on näitä formulamuistoja? Muistan että viihdyin kyllä hyvin mummolassa mutta jos sunnuntaisin kyläiltiin siellä niin tunnelma oli ankeampi kuin yleensä, tosiaan formulat raikas TV:stä ja siinä kökötettiin porukalla sohvilla. Tosin sain kyllä leikkiä mummin jumppapallolla :D mutta muutenkin kotoo jäänyt vähän masentavat fiilikset sunnuntaista, voi johtua osin siitä että olin kiusattu ja pelkäsin aina maanantaita ja koulua, mutta kyllä se tietynlainen harmaus muistuu ja sellanen tylsä olo. Itse siis syntynyt -99. Tuntu et pikkulapsena oli pahinta ja sit vähän helpotti kun alko olla teini-ikänen, nykyää sunnuntait tuntuu ihanan rentouttavalta. Näin yksinäisenä ihmisenä perjantait ja lauantai tuntuu ikävältä kun asuu melkein keskustassa ja porukka siellä menee nättinä viihteellä pitämässä hauskaa. Sunnuntaisin saa vaan olla
Ap.n viestissä pisti silmään että autoliikkeet olisivat olleet auki? Onkohan tosiaan ollut noin?
Oli ne auki, jengillä oli aikaa kierrellä ja katsella vaikkei olis ostamassa ollutkaan. Ajanviete miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, olenko jo aiemmin kirjoittanut, mutta minun sunnuntaimuistojen suurin inhokki on Musiikkia ja urheilua -ohjelma, jota isä kuunteli radiosta. Siihen tiivistyi koko ankeus.
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntai oli kiva. En kyllä pienenä erottanut päiviä. Luultavasti usein mentiin mummolaan tai kyläilemään. Leikittiin kavereiden kanssa ulkona tai jonkun luona. Mentiin eväsretkelle. Teininä nukuin iltapäivään.
Oon hieman kateellinen tosta, jostain syystä äiti halus repiä mut sängystä ylös viimeistään 10 aamusta jopa viikonloppuisin vaikka esim teininä tuli joskus pelailtua koneella yömyöhään tai selailtua puhelinta, kun kerrankin olis voinut mutta hän ajatteli varmaan ettei mun unirytmi mee sekaisin. No ei se paljoo auttanu, yhäkin saan unta vasta noin kahden aikaan yöllä ja tykkään herätä aikaisintaan kympiltä (sekin vaikeeta, tosin jos nukun pidempää nii oon kans ihan zombie) tosin oon yksityisyrittäjä nykyään. Siihen liittyen nää sunnuntait alkaa taas olla ahdistavia koska ei oo enää sitä ”lepopäivä” fiilistä kun tosiaan alunperinkin tänää aattelin tehdä töitä mutten vaan nyt pysty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ne ahdistavia ennen teini ikää varsinkin 90 luvulla. Minua kiusattiin koulussa mustasaaressa.
Ihania oli lapsuuden sunnuntait . Kyläiltiin ja meillä käytiin kylässä. Kummit naapurit serkut ja lähinaapurit kävivät. Kahvia juotiin lapsille oli pullaan lättyjä mehua. Niin ja olihan pyhäkoulu missä saatiin tarroja tais olla kaloja jotenkin näin muistan Jeesuksen seisseen vesien päällä . Iltasella sitten navettaan avuksi mitä sitä 7 v nyt osasi tehä mutta aina jotain puuhastelua oli . Hyviä aikoja 1971 tapahtumia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat sunnuntait . Lepoa ja rauhaa . Katkaisi hyvin viikon ja sai latautua maanantain arkeen . Kyllä töissä kun jos oli oli rauhallisen hiljaista . Ihan eri kuin maanantain kova työtahti ja meno . Kiitos vaan sunnuntain rauhasta voidaan pitää siitä kiinni. Nytkin on käyty uimassa ja poimittu mustikkaa ja kävelty metsässä ja käydään hautausmaalla vielä ja kirjataan onko kirkossa mitään .
Pidetään kiinni tosta sunnuntain rauhasta . Kaupat kiinni kioskit voi olla auki . On niin ihanaa nukkua aamulla pitempään ja kivaa kun saa sunnuntai lisän jos tekee työtä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntai oli ihan jees. Alkoi se jossain vaiheessa ahdistaa ihan siksi kun seuraavan päivän tiesi maanantaiksi. Lauantai ollut aina mun suosikkipäivä, on edelleen.
Mutta kyllä sunnuntait otetaan edelleen rauhallisemmin. Sunnuntai ja lupa laiskotella.
Siitä syystä perjantai illat ollut mun lemppareita. Sattumoisin juuri tänään aamulla alkoi taas ahdistaa seuraava viikko
Vierailija kirjoitti:
Meidän sukulaiset asuivat kaikki eri kaupungeissa, joten näitä sukulointisunnuntaita otettiin sitten juhlapyhinä takaisin. Siinä istuit sitten päivätolkulla näytillä sohvannurkassa kuuntelemassa todella tylsää hölötystä tai ahdistavaa tenttaamista. Se oli siis lapsenkin korvaan aivotonta tehdastyöläisten jaaritusta, ihmettelin jyrkkiä mielipiteitä. Välillä lähdettiin vielä jopa autolla katsomaan kotipaikan nähtävyyksiä. Ei mitään turvaistuimia, vaan tädin sylissä täyteen tungetussa autossa ilman ilmastointia. Mulla muutenkin matkapahoinvointia. Voi hirvitys, kun aika ei kulunut millään. Vanhemmilta tuli sanomista jälkeenpäin, jos olin ollut niskotteleva.
Just näin oli meilläkin. Pilasin vielä tunnelman ja sain vanhempien haukut, kun jännittäjälapsena en halunnut esiintyä sukulaisille. Olin kriittinen, eli jos ei minulla ollut esityskunnossa olevaa pianokappaletta (huom olin lapsi), en halunnut soittaa mitään keskeneräistä. Sanoin, etten osaa mitään. Työläistäti kertoi jostain tutusta, joka soittaa ihan tuosta vaan (improvisointia pedaali koko ajan alhaalla?) mitä vain. Miten niin en osaa? Isä syöksi vielä jälkeenpäinkin tulta, että mitä minua nyt soittotunnille viedään, kun en soitakaan...
Ne autoajelutkin oli kauheita. Huono ilma ja tädin sylissä katseltiin lähiöitä. 'Tännekin on rakennettu tällästä'. En ymmärtänyt pointtia, mutta aikuisten analyysi oli mielestäni mitäänsanomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tylsää. Telkkarissa oli vain 2 kanavaa. Nyt jo kuollut isäni teki lapsuudessani usein sunnuntaisin pyttipannua ja se oli hyvää!
Illalla tuli (ensimmäistä kierrosta) pieni talo preerialla. Lisäksi tein paljon läksyjä.
Sunnuntait on edelleenkin ankeita. Ei pelasta kauppojen aukiolo. Ihmiset odottaa masentuneina maanantaita ja töihin menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle kouluikäisenä kun asuttiin isovanhempien yläkerrassa muistan, että mummo vaihtoi puhtaan esiliinan ja istui katselemaan jumalanpalvelusta telkkarista. Me lapset käytiin alle kouluikäisenä sunnuntaisin pyhäkoulua, muistan vieläkin lauluja sieltä. Äiti teki usein lihapullia sunnuntaisin, se oli ihan parasta. Ei me juuri kyläilty mutta meille saattoi pölähtää vieraita, sitten keitettiin kahvit ja ne nautittiin tietysti olohuoneessa vieras-ruokapöydän ääressä. Tai kesäaikaan ulkona keinussa.
Sitten 70-luvulla kun olin teini ja asuttiin omassa talossa, ei me kyläilty sunnuntaisin. Isä teki usein töitä (opettaja), äiti teki ruokaa pitkän kaavan kautta ja sitten tiskasi käsin 5-henkisen perheen astiat. Harmi ettei paljon äitiä auteltu, paitsi pyynnöstä. Lisäksi pyykit pestiin pulsaattorikoneella, ensin lämmitettiin vesi saunan padassa, usein kyllä lauantaisin. En muista yhtään, mitä telkkarista katsotiin, ei sieltä tainnut silloin päiväaikaan mitään tulla. Käytiin luistelemassa, sinne käveltiin reilu 2 km suuntaan luistimet kaulalla ja siellä oltiin koko päivä tai fillaroitiin uimarannalle.
Jos olit teini 1970- luvulla, ei sinun ollessasi alle kouluikäinen mummusi voinut katsoa Jumalanpalvelusta telkkarista! Vielä koko 1970- lukukin se kuunneltiin radiosta. Televisioinnit tulivat vasta paljon myöhemmin.
Ylen ensimmäinen tv-jumalanpalvelus lähetettiin 28.11.1959, eli adventtina vuonna 1959 Diakonissalaitoksen kirkosta. Yle sanoo tämän aivan suoraan omassa vuoden 2022 jutussaan....eli p*skaa puhut
Vierailija kirjoitti:
Pidetään kiinni tosta sunnuntain rauhasta . Kaupat kiinni kioskit voi olla auki . On niin ihanaa nukkua aamulla pitempään ja kivaa kun saa sunnuntai lisän jos tekee työtä .
Suomi ei usko Jumalaan ja Kristukseen.
Sitä on ihmiset nyt hokeneet niin pitkän vahvasti, et Suomen kulttuuri, tavat, asenteet ja perinne on pian good bye.
Sul on nyt p.skat housussa.
Silloin oli pyhä ja arki erikseen. En muista,että olisi ollut tylsää.
Itse kävin 90-luvulla Suomessa kaupassa sunnuntaisinkin normaalisti. Ruokakaupat olivat auki klo 21 asti joka päivä. Kaikkialla Suomessa ei ollut kaupat kiinni sunnuntaisin eikä lauantai-iltaisin.
80-lukua pystyy kyllä edelleen pitkälti viettämään. Itse elän hyvin paljolti sen aikakauden elämäntyyliä, jolloin olin yläasteikäinen ja nuori nainen. Minulla on edelleen jopa nuorten 3-vaihteinen pyörä ja reppu selässä, vaikka olen jo keski-ikäinen. Teen ruokaa vanhanaikaisella tyylillä ja välineillä, käyn hiljaisessa pienessä sivukirjastossa, joka muistuttaa lapsuuden kirjastoa ym. nuoruudesani muistuttavia asioita kuuluu edelleen elämääni. Juuri hiljattain sitä mietinkin, kuinka vähän jotkut asiat ovat omassa elämässäni muuttuneet sitten nuoruuden. Suurimmasta osasta olen jopa iloinen, että niin on, ihan kaikesta en ole.