Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (503)
En ole koskaan kokenut ahdistusta kotona, en lapsena enkä nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntaiaamuna tuli huonommat lastenohjelmat kuin lauantaiaamuna. Aamupala syötiin yhdessä koko perheen kanssa ja kesken lastenohjelmien katsomisen. Aamupalana oli aina puuroa, toki myös leipää.
Äiti motkotti jos katsoi liian pitkään telkkaria lastenohjelmien jälkeen.
80-lukua pystyy kyllä edelleen pitkälti viettämään. Itse elän hyvin paljolti sen aikakauden elämäntyyliä, jolloin olin yläasteikäinen ja nuori nainen. Minulla on edelleen jopa nuorten 3-vaihteinen pyörä ja reppu selässä, vaikka olen jo keski-ikäinen. Teen ruokaa vanhanaikaisella tyylillä ja välineillä, käyn hiljaisessa pienessä sivukirjastossa, joka muistuttaa lapsuuden kirjastoa ym. nuoruudesani muistuttavia asioita kuuluu edelleen elämääni. Juuri hiljattain sitä mietinkin, kuinka vähän jotkut asiat ovat omassa elämässäni muuttuneet sitten nuoruuden. Suurimmasta osasta olen jopa iloinen, että niin on, ihan kaikesta en ole.