Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (503)
Muistan niin hyvin kuten myös ikisinkkuna sitten myöhemmin sunnuntai oli se paskin päivä kun yksin joutui olemaan, eikä vierellä ketään. Muiden sinkkujen kanssa soiteltiin tylsistyneitä ja surkeita puheluita.
Mutta lapsuuden sunnuntait, EI MITÄÄN TEKEMISTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vallitsi ain pelko, oliskin ollut tylsää ettei olisi tarttenut katsella isän raivokohtauksia.
Lauantai oli myös ikävä.. illalla vanhemmat odotti lottoa ja ei taaskaan voittoa että olisi rahaa. Lapsia ei pidä rasittaa rahahuolilla varsinkin kun meillä äiti ei ollut töissä kun olivat vääntäneet meitä lapsia ison lauman.
Olen 6-kymppinen työssäkäyvä ja sunnuntait ovat edelleen synkkiä ja ahdistavia.
Oliko Merisää radiossa myös sunnuntaisin? Se kuvaa iltapäiväahdistusta parhaimmillaan (pahimmillaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano ahdistava, mutta tylsää. Kaupat kiinni, okei ei tsrvitse aina kaupoissa juosta, mutta tuolloin ei tullut edes TV:stä mitään ennen iltaa ja nettiä ei ollut. Ehkä joku listamusaa soittava -ohjelma tuli kettan viikossa.
Ei ollut radiokanavia soittamassa musaa non stop. Ulkomaalaisten biisien kuuntelu oli harvinaista herkkua.
Lauantaina oli sauna. Päivällä vieraita ja kaupassa käymistä. Lauantai-iltaa odotin siitä saakka kun aloin käymään vakituisesti tanssimassa.
Sunnuntai oli maamiehen tietolaari, voi miten se oli tasapaksulla äänellä. Sitten aamupäivällä koko perhe ruokapöydässä. Päivällä jossain lähellä tai rannalla käymässä. En tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen, kun ujous voitti aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntai Iltapäivästä tosiaan alkoi pitkästyminen ja haaveileminen tulevaisuudesta. Tosiaan urheilua, hyviä olivat suomalaiset urheilijat. Ja talvella mäkihyppyä tv-ssä.
Kyllä vieläkin on tunne yksinäisyydestä, vaikka miehen kanssa ollaan kahdestaan. Aika kuluu nyt paremmin, kun päivän aloittaa myöhemmin. Enbemmän minulla on nyt omia kiinnostuksen kohteita, mutta nuorena mentiin vanhempien mukaan. Ja vanhemmat sen kotimallin määräsivät.
Tosin meillä oli niin ihania kyljyksiä sunnuntaina, äiti teki.
"On taaskin sunnuntai ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai..." Lasse Mårtenson lauloi noin jo yli 60 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein käytiin sunnuntaisin isovanhemmilla, ja ne ovat rakkaimpia lapsuusmuistojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoittaisen tylsyyden muistan 70-luvulta, en ahdistavuutta. Se ei ollut ahdistavaa aikaa olla lapsi.
Mitä me tehtiin viikonloppuisin? Täytyy ihan muistella ankarasti.
Käytiin satamassa raaputtamassa purjeveneenpohjaa, valtava savotta joka kevät, käytiin lentämässä, pelattiin sählyä, ajettiin autorataa, hengailtiin kavereiden kanssa kartsalla, pyöräiltiin, laskettiin Stigalla.
Merisää ja metronomin tikitys oli tylsää. Aikalaiset tietävät metronomin tikityksen!
Minä en lapsena tiennyt mikä on metronomi, ihan outo sana, joten kuulin sen väärin. Kuuntelin siis merkonomin tikitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niili Tarvajärven sunnuntai aamun Aamukahvi lähetys loppui aina ylös, ulos ja lenkille. Samin oli nuorelle tytölle tylsää kuunnella Maamiehen tietolaaria. Näin se aamu kuitenkin alkoi.
En kyllä muista lapsuudesta tai nuoruudesta mitään ahdistavia sunnuntaipäiviä, vaikka ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä minun lapsuudessani telkkarista tullut formuloita, frendejä eikä myöskään simpsoneita. Kaupat tosin oli kiinni menivät talvella lauantaisin klo 14 ja kesällä klo 13 kiinni ja seuraavan kerran olivat auki maanantaina klo 9.
No olin teini 70-luvulla helsinkiläisessä lähiössä ja silloin sunnuntait olivat tylsääkin tylsempiä.
Kaupat eivät olleet auki. Mitään ei oikeastaan tapahtunut. Joskus käytiin yhden kaverin kanssa kävelemässä ympäri lähiötä.
Kotona ei ollut mitään tekemistä, ei ollut älypuhelimia eikä nettiä. Tv-kanavia oli vain 3 (toki MTV oli Ylen kanavalla, siksi puhutaan käytännössä kahdesta). Ja tv-ohjelmat alkoivat vasta siinä klo 18:00 lastenohjelmilla.
MTV:llä pyöri jossain vaiheessa nuorten suosima sarja Happy Days. Usein velipoika ja kaikki sen kaverit rynnivät meille katsomaan sitä. Onneksi yksi jakso kesti mainoksineen n. 30 minsaa, koska noi 11-13-vuotiaat pojat olivat vielä sitä ikäluokkaa, joka ei halunnut pestä eikä kammata hiuksiaan saati vaihtaa sukkiaan järin usein. (Tämä tietysti muuttui siinä iässä kun kiinnoistuivat tytöistä.)
Kun isä oli vielä kuvioissa ajettiin sunnuntaisin aamupäivällä Kupla-Volkkarilla tietysti Tikkurilan uimahalliin. Se oli avattu joskus 70-luvun tuntumassa. Vedessä oli paljon klooria ja koko loppupäivän oli silmät punaiset ja sunnuntaihin liittyi saumattomasti se kloorin haju iholla.
Vanhemmat erosivat vuonna 1976, joten sitten emme päässeet enää uimaan sunnuntaisin.
Kiinnostuin tuohon aikaan taiteesta ja maalasin huoneessani. Joskus luin runoja. Olin kiinnostunut Kiinan kulttuurista ja olin ostanut kiinalaista teetä, jota join huoneessani ja poltin suitsukkeita (Intia ja Kiina olivat suosittuja tuohon aikaan, oli Intian basaari ja kiinalaisten tavaroiden kauppoja). Kiinan suurlähetystön myyjäisistä olin saanut sellaisen reseptivihkon, ja äidin kanssa tehtiin sitten "kiinalaisia ruokia" sen mukaisesti. Monia ruoka-aineita ei edes saanut Suomesta saati että olisi ollut wokkeja, saati että oltaisiin tajuttu miten niitä käytetään. Arabian Liekki-padassa me lähinnä keiteltiin sitä wokkiruokaa :D
Joskus mentiin mun tädin ja sedän luo, asuivat lähellä. Setä oli hyvä laittamaan perusruokaa, heillä oli yleensä joka sunnuntai samaa ruokaa. Joko lihaa smetanakastikkeessa tai sitten "lasagnaa", joka oli tehty nöttkötistä ja fusilleista. Kaikessa piti käyttää omaa mielikuvitusta :D
Sunnuntait tuntuivat todella pitkiltä, aika kului hitaasti. Nyt vanhana tuntuu että päivä hujahtaa tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Outo asettelu keskustelulle, mutta osoittaa ainaisen tarpeen etsiä huonoja piirteitä hyvistä muistoista ja päästää ääneen ainaiset valittajat.
Niinpä - sinäkin sait osallistua!
Rakastin sitä, että sai lukea romaaneja tuntikaupalla ilman kiirettä minnekään. Tai lojua tietosanakirjan kanssa puoli päivää. Usein myös kipitin mummolaan katsomaan hiihtoa tai mäkihyppyä mummon kanssa. Siellä oli aina jotain hyvää, kiisseliä tai karjalanpiirakoita.
Vierailija kirjoitti:
Oliko Merisää radiossa myös sunnuntaisin? Se kuvaa iltapäiväahdistusta parhaimmillaan (pahimmillaan).
Taisi tulla arkisin, muistelen esim. hiihtolomatunnelmia: oli laskiainen, äiti teki munkkeja, radiossa Merisää.
Kuuntelen edelleenkin mielelläni.
Sunnuntait lakkasi olemasta kauheita päiviä, kun jäin eläkkeelle :). Siihen asti :(
Vierailija kirjoitti:
Sitten jos uskalsi valittaa, että voitaisiinko tehdä jotakin, niin ehdotus oli äidillä heti valmiina: voithan sinä haravoida/imuroida/tyhjentää tiskikoneen. Jes kiitos, juuri tätä tarkoitinkin!
Meillä oli niin, että kun valitti "mulla ei oo mitään tekemistä", äiti vastasi, että " en mä ole mikään ohjelmatoimisto". Itse piti keksiä tekemiset. No, niinhän ne asiantuntijat sanovat, että ajoittainen tylsyys on lapselle hyväksi, koska se kehittää luovuutta. Se ei varmaan ole kellekään hyväksi, jos sitä tylsyyttä on liikaa.
Minusta kauhein oli viidenkympin hiihtokisa.