Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Sunnuntaina oli paistia tms. parempaa ruokaa ja puettiin pyhävaatteet päälle, vaikka oltiin maalaisia ja navettatyöt piti hoitaa. Kyläiltiin mummolassa tai jossain muualla. Vanhat sukulaiset ja tuttavat eivät tuntuneet tylsiltä, koska rakastin seikkailla vanhoissa taloissa ja niiden pihoilla.
Ikävöin nykyään sitä aikaa. Nykyään nyhjötetään kotona tukka likaisena pieruverkkareissa ja syödään sohvalla jotain mässyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo,vihaan vieläkin sunnuntaita. T. 80-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Muistan sunnuntait 70-luvun lapsuudessa. Jostain syystä muistan karmeat talvisunnuntait: Tukka on sähköinen, yllä on rätisevä keinokuituinen korkeakauluksinen neulepaita.
Tv:stä tulee vihaamaani hiihtoa, ikuisesti, aina, se ei lopu koskaan. Kuuluu niitä ärsyttäviä "hop hop hop"-huutoja ja joitain lehmänkellon kalkatusta.
Isoveli haisee hielle ja seuraa hiihtoa. Hän saattaa suuttua milloin mistäkin.
Kirkonkylällä asuvat serkut vanhempineen ovat kylässä ja tulevat aina siihen aikaan kun meidän pitää lähteä navetalle äidin avuksi.
Kadehdin heitä, heillä on hieno tiilitalo ja hieno auto. Eikä heidän tarvitse tehdä maatalon töitä. Heillä on paremmat vaatteetkin.
Setä polttaa tupakkaa puuhellan aukinaisen luukun edessä. Potaattikattila on jo kiehumassa.
Olen pessyt naaman eilen illalla saunassa saippualla ja karkealla sienellä, enkä ymmärrä vielä vuosiin, miksi kasvojen ihoa kiristää ja kuumottaa sunnuntaina.
Painan posken vasten kylmää ikkunaa ja se helpottaa hetkeksi.
Merri Vikin Lotta-kirja on lopussa ja olen lukenut jo muutkin lainastosta otetut kirjat.
Huomenna koulussa on hiihtoa, mahaan koskeen kun ajattelen sitä isoa mäkeä, jossa kaadun ihan aina.
Vaihda setä enoksi, ja tässä on minun lapsuuteni sunnuntai!
Lapsuuden sunnuntait olivat ihania kasarilla. Syötiin jotain hyvää liharuokaa, usein karjalanpaistia, käytiin mummolassa tai kyläiltiin sukulaisilla. Ihanan rentoa. Mutta nuoruudessa ysärillä tuli juhlittua melkein joka lauantai ja siten sunnuntait muuttuivat karmeiksi krapulapäiviksi, etenkin henkinen ahdistus oli kauheaa.
Onneksi nyt lähes viisikymppisenä sunnuntait ovat taas mukavia ja rentoja päiviä, jolloin perheen kanssa touhutaan jotain kivaa eikä krapulasta ole enää tietoakaan. Noh, ehkä sen kerran kaksi vuodessa, jos käy yöelämässä niin kyllä se tuntuu dagen efter, mutta onneks vain niin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Minä muistan lapsuuden sunnuntait viikon kohokohtina ja oikeastaan jopa elämäni parhaimpina aikoina.
Aamiaisen jälkeen kuunneltiin radiosta jumalanpalvelus ja sen jälkeen isä otti esiin perheraamatun ja luki sekä selitti sieltä meille Jobin kirjaa.
Muistan kuinka äiti seisoi esiliinassaan hellan ääressä ja hämmensi kattilaa, jossa kiehui Pulmentum iecoris.
Me lapset saimme leikkiä tuvan lattialla käpylehmillä ja temmeltä ometan vintillä olkien seassa. Pian kuuluikin jo äidin kutsuhuuto: Ptryii Mielikki, ptryii Annikki, ptryii Kalevi, ptryiii Maikki. SYÖMÄÄN !
Ne olivat onnellisia päiviä. Kirkkaimmat helmet elämäni helminauhassa.
Voi kuinka söpöä ! Mutta mitä ihmettä se Pulmentum iecoris on ?
Se on ihan tavallinen maksamakkarakeitto. Hyvää vanhan ajan arkiruokaa.
Kuinka vanhan? Ensimmäisen kerran tutustuin kyseiseen ruokalajiin tällä palstalla ja olen kuusikymppinen. Epäilin kauan, että se on jokin vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmasiirtoketjun mittaustauko joka toinen sunnuntai radiossa.
Nyt kuulette metronomin tikitystä jonka pitäisi kuulua oikean puoleisesta kaiuttimesta tai nyt kuulette metronomin tikitystä, jonka pitäisi kuulua kaiuttimien oletetusta keskipisteestä.
Ja minulta meni vuosia iloisesti sekaisin metronomit ja merkonomit.
Kuulin siis radiosta merkonomin tikitystä.
Sunnuntaisin oli täysin pysähtynyt, kuollut tunnelma. Kadulla ei näkynyt ketään ennen iltapäivää. Isä oli krapulassa ja äiti kiukkuinen. Pakenin usein tuota tunnelmaa ulos. Pahinta kaikessa oli tietoisuus, että huomenna on maanantai, ja oli pakko mennä kouluun. Olin koulukiusattu, ja voin lähes pahoin ajatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntai maaseudulla oli kuolemanhiljainen. Ei voinut pyöräillä edes kyläkaupalle ostamaan karkkia.
Kun ukki muutti asumaan lähistölle kunnalliskotiin, häntä tuli käytyä katsomassa usein sunnuntaisin. Keitti aina kahvit ja tarjosi jotain keksejä, vohveleita.Suklaata antoi aina mukaan, siksi siellä oli kiva käydä 🙂
Tuntuu ihan epätodelliselta nyt ympäristö mikä ei työnnä jatkuvalla syötöllä ostos -ja kulutusmahdollisuuksia. Perheeni ei omistanut edes autoa. Bussilla mentiin kirkonkylälle kouluun ja asioille.
Aamusta syötiin kökkäreistä riisipuuroa, jossa riisit oli liiskautuneet isoiksi, kurkkuun tarttuviksi mönteiksi. Kyytipojaksi hörpittiin pöydällä lämmennyttä kurria. Taustalla huusi aamujumalanpalvelus ankeine musiikkeineen.
Sitten lähdettiin pyhäkoulun. Istuttiin sievästi ja kuunneltiin raamatun kertomuksia. Välissä tultiin kotiin syömään jotain parempaa ruokaa, yleensä lihaa ja potaattia. Sitten mentiin seuroihin. Istuttiin kovalla penkillä hiljaa kuunnellen raamatun kertomuksia, jotka tuntuivat pelottavilta ja synkiltä ja joista ei ymmärtänyt oikein mitään.
Illalla kuunneltiin radiosta urheilua ja valmistauduttiin seuraavaan kouluviikkoon.
Kaiken yllä leijui harmaus ja ankeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän en muista 60-luvulta tai 70-luvulta, että silloin olisi ollut sunnuntaisin tylsää. Ei silloin vaan ollut mitään digi-tykitystä. Oli ensin mustavalkoinen telkkari ja sitten värillinen. Lopulta oli jopa kaksi telkkaria. Joo, sen muistan, että paljon urheilua tuli telkkarista sunnuntaisin. Ei tuolloin ollut formulaa, luojalle kiitos. Itse luin paljon kirjoja. Tylsyyttä ja ahdistuneisuutta en muista ollenkaan. Ja säästyi rahaa, kun kaupat eivät olleet koko ajan auki. Ja perheellämme ei ollut varaa käydä ravintoloissa. Ja tuolloin ei Porvoossa ollut pikaruoka-paikkoja. Joo, rahaa säästyi paljon. Ei sitä kyllä paljon ollutkaan, mutta vähyyttä ei huomannut, koska kulutusmahdollisuudet olivat heikot. Lauantaisin ajettiin aina välillä Helsinkiin Anttilaan. Sunnuntai oli kyläily päivä.
En muista, että sunnuntait olivat poikenneet mitenkään huonoina, silloinkin (kuten arkisinkin) käytiin pihassa muiden kanssa leikkimässä ja usein oli jotain herkkuruokaa kotona. Asuin kerrotalolähiössä ja ulkona oli aina joku muukin lapsi, vaikka ei olisin mikään hyvä ystävä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntaisin välillä harmitti aikaisin heräävät kaverit jotka pimputtelivat ovikelloa jo kahdeksan maissa.
Muuten sunnuntait menivät leikkien ja pelaten ulkopelejä kavereiden kanssa. Välillä käytiin mummolassa jossa sai karkkia niin paljon kuin jaksoi syödä:D
Sunnuntait olivat mahtavia!!!! Telkkarille ei todellakaan jäänyt aikaa :D
Muistan että sunnuntaisin tuli aina Dawson's Creek.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään tylsää ollut jos oli leikit ja mielikuvitusta.
Jostain syystä lämmin ja aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä ahdistaa ja tulee tosi inhottava olo, päälle vielä hiljaisuus, kun mistään ei kuulu elämisen ääniä, korkeintaan jonkun koira haukkuu jossain kauempana. Lapsuudessa tai nuoruudessa ei ole tapahtunut mitään traumatisoivaa, mistä tämä olisi peräisin.
90 luvulla kun ala-astetta kävin, niin sunnuntaissa ketutti ainoastaan se, että joutui taas seuraavana päivänä kouluun. Vaikka oli lama ja sen jälkeenkin rahallisesti tiukkaa vanhemmilla, niin oli se vaan hienoa aikaa, päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka vanhemmatkin olivat eronneet. Sitä vapautta ja "taikuutta" ei varmaan saa enää kokemaan.
Joo, kotona piti olla hiljaa kun faija katsoi just jotain urheilua. Mutsi saattoi paistaa lettuja joiden käry ja rasvaisuus aiheutti huonon olon. Joskus käytiin mummolassa, ja autossa tuli myös huono olo. Koulumaanantai ahdisti. Edelleen sunnuntai jotenkin unettavan ahdistava päivä vaikka työskentelen kotosalla!
Sunnuntai oli ysärillä aivan loistava telkkaripäivä. Iltapäivällä tuli peräjälkeen telkkarista Jyrki Countdown, Simpsonit, Frendit ja Beverly Hills 90210. Jos muistan oikein, niin illalla taisi tulla Metsolat? Ruuan suhteen sunnuntai oli hieman ankea päivä, koska kaupat ei olleet silloin auki. Tuntui, että vähän kaikki ruoka-ainekset oli loppumassa. Yleensä me illalla kuitenkin leivottiin ja haettiin sitten kioskilta maitoa tai munia, jos niitä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sunnuntait 70-luvun lapsuudessa. Jostain syystä muistan karmeat talvisunnuntait: Tukka on sähköinen, yllä on rätisevä keinokuituinen korkeakauluksinen neulepaita.
Tv:stä tulee vihaamaani hiihtoa, ikuisesti, aina, se ei lopu koskaan. Kuuluu niitä ärsyttäviä "hop hop hop"-huutoja ja joitain lehmänkellon kalkatusta.
Isoveli haisee hielle ja seuraa hiihtoa. Hän saattaa suuttua milloin mistäkin.
Kirkonkylällä asuvat serkut vanhempineen ovat kylässä ja tulevat aina siihen aikaan kun meidän pitää lähteä navetalle äidin avuksi.
Kadehdin heitä, heillä on hieno tiilitalo ja hieno auto. Eikä heidän tarvitse tehdä maatalon töitä. Heillä on paremmat vaatteetkin.
Setä polttaa tupakkaa puuhellan aukinaisen luukun edessä. Potaattikattila on jo kiehumassa.
Olen pessyt naaman eilen illalla saunassa saippualla ja karkealla sienellä, enkä ymmärrä vielä vuosiin, miksi kasvojen ihoa kiristää ja kuumottaa sunnuntaina.
Painan posken vasten kylmää ikkunaa ja se helpottaa hetkeksi.
Merri Vikin Lotta-kirja on lopussa ja olen lukenut jo muutkin lainastosta otetut kirjat.
Huomenna koulussa on hiihtoa, mahaan koskeen kun ajattelen sitä isoa mäkeä, jossa kaadun ihan aina.
Vau! Ihana kirjoitus. Tähän tunnelmaan pääsee sisään, vaikka itselläni eri kokemukset. Pidit varmasti päiväkirjaa :)
Tulee väkisin mieleen, ettei ne muutkaan päivät kovin kummoisia monella ole olleet, jos kaiken pilasi tyhmät telkkuohjelmat ja kiinni olevat kaupat. Terv iloisen, puuhakkaan ja leikkien täytteisen lapsuuden viettänyt, myös ne sunnuntait