Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Täällä kanssa yksi jolta toisinaan sunnuntait tuntuivat masentavilta päiviltä ainakin aikansa koululaisena. Perjantai ja lauantai lukeutuivat kyllä aina suosikkeihin. Erityisesti silloin oli ikävä päivä jos pitkiltä lomilta palattiin kouluun kuten kesä- tai joululomalta.
Oikein erityisen tapauksen muistan 90-luvun puolivälin paikkeilta kun oli tulossa opettajien lakko ja oli oikein hilkulla toteutua. Juurikin sunnuntaipäivänä oikein hehkutin, että huomenna ei ole koulua ja nyt on ilo irti kunnes sitten Kymmenen uutisissa tulee ilmoitus, että lakko peruntuu ja on päästy sopuun. Oli kyllä itku kurkussa ja eikä siinä, äiti tulee huoneeseen koulurepun kanssa kun yleensä en sitä pitänyt huoneessa vaan eteisessä aina ja sanoo vaan, että sitten ei muuta kun läksyjen pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan että sunnuntaisin tuli aina Dawson's Creek.
Ja Felicity.
Joo muistan lapsuudessani 90-luvun ankeat sunnuntait. Aina sitä mäkihyppyä! Ei mitään muuta ei tullut telkkarista, sitä oli pakko katsoa kylässä sukulaisilla. Niin tylsää. Parasta oli muumit ja simpsonit. Outoa että muistan lapsuudesta vain sen mitä telkkarista tuli, olen kai jo niin vanha.
Olin lapsi 1970-luvulla, kotona parasta oli just sunnuntait. Perjantaita inhosin, isä otti kuppia ja usein oli riitaa äidin kanssa. Saattoi jatkua vielä lauantainakin kupittelu.
Sunnuntaina palattiin normielämään oli rauhallista, sai hyvää ruokaa, kaksi lämmintä ateriaa oli meillä sunnuntaisin. 1970-luvulla kerrostalossa asuneena oli paljon kavereita, pihalla leikittiin kirkonrottaa, ym. sen ajan leikkejä. Kaupat oli kiinni, mutta Elannon kiskalta sai ostaa irtokarkkeja ja joskus herkullisen lihiksen. Oi niitä aikoja....
Mikä niissä formuloissa oikein on? Muistan itsekin lapsuudesta ne maailman tylsimmät ja pisimmät iltapäivät, kun katsottiin formuloita. Samaan kategoriaan menee mäkihypyt ja hiihdot ym. Sunnuntai-illan urheiluruutu se vasta karmea olikin. Assosioin sen aina viikonlopun loppumiseen ja arkisen puurtamisen aloitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo muistan lapsuudessani 90-luvun ankeat sunnuntait. Aina sitä mäkihyppyä! Ei mitään muuta ei tullut telkkarista, sitä oli pakko katsoa kylässä sukulaisilla. Niin tylsää. Parasta oli muumit ja simpsonit. Outoa että muistan lapsuudesta vain sen mitä telkkarista tuli, olen kai jo niin vanha.
Kun oli lapsi, mäkihyppyä tuli sunnuntaisin kesät talvet.
Smallville tuli telkasta ja oksetti, koska liitin sen vain viikonlopun päättymiseen. En kyllä ollut enää lapsi vaan teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdistanut. Vietin muutenkin aikaa ulkona kavereiden kanssa. Illalla saatettiin katsoa televisiota, siitä muistan pelkästään sen v.tutuksen kun isä päsmäröi, mitä katsottiin. Välillä antenni oli väärässä asennossa ja lähti sitten kiroillen katolle säätämään sitä, ikkuna auki ja huutamalla selostettiin, milloin on hyvä.
Nuorempana jouduin olemaan elävä kaukosäädin, sitten kun kaukosäädin keksittiin niin isä toki hallitsi sitä. V.ttumaisen luonteen takia vaihteli kanavaa vähän väliä, varsinkin jos huomasi, että sieltä tuli jotain minua kiinnostavaa. Mutta joo, ollaan nykyään päsmäröinnistä huolimatta hyvissä väleissä ja luonnekin on tasoittunut iän myötä.
Mua ahdisti sunnuntait lapsena ja se ahdistus on seurannut aikuisuuteen mukana. Mikään ei ole pahempaa kuin odottaa sitä maanantai-aamun herätystä. Oon ajatellut että ehkä sunnuntaista pitäis tehdä jotenkin kivempi päivä - vaikka keskittää kaikki kuntoilut ja urheilut sinne. Se ehkä vois poistaa sen ahdistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sunnuntait 70-luvun lapsuudessa. Jostain syystä muistan karmeat talvisunnuntait: Tukka on sähköinen, yllä on rätisevä keinokuituinen korkeakauluksinen neulepaita.
Tv:stä tulee vihaamaani hiihtoa, ikuisesti, aina, se ei lopu koskaan. Kuuluu niitä ärsyttäviä "hop hop hop"-huutoja ja joitain lehmänkellon kalkatusta.
Isoveli haisee hielle ja seuraa hiihtoa. Hän saattaa suuttua milloin mistäkin.
Kirkonkylällä asuvat serkut vanhempineen ovat kylässä ja tulevat aina siihen aikaan kun meidän pitää lähteä navetalle äidin avuksi.
Kadehdin heitä, heillä on hieno tiilitalo ja hieno auto. Eikä heidän tarvitse tehdä maatalon töitä. Heillä on paremmat vaatteetkin.
Setä polttaa tupakkaa puuhellan aukinaisen luukun edessä. Potaattikattila on jo kiehumassa.
Olen pessyt naaman eilen illalla saunassa saippualla ja karkealla sienellä, enkä ymmärrä vielä vuosiin, miksi kasvojen ihoa kiristää ja kuumottaa sunnuntaina.
Painan posken vasten kylmää ikkunaa ja se helpottaa hetkeksi.
Merri Vikin Lotta-kirja on lopussa ja olen lukenut jo muutkin lainastosta otetut kirjat.
Huomenna koulussa on hiihtoa, mahaan koskeen kun ajattelen sitä isoa mäkeä, jossa kaadun ihan aina.
Vau, tää oli hyvä, osaat kirjoittaa ja koin tuon tunnelman.
Kiitos Sinulle!
T. Tuon edellisen kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sunnuntait 70-luvun lapsuudessa. Jostain syystä muistan karmeat talvisunnuntait: Tukka on sähköinen, yllä on rätisevä keinokuituinen korkeakauluksinen neulepaita.
Tv:stä tulee vihaamaani hiihtoa, ikuisesti, aina, se ei lopu koskaan. Kuuluu niitä ärsyttäviä "hop hop hop"-huutoja ja joitain lehmänkellon kalkatusta.
Isoveli haisee hielle ja seuraa hiihtoa. Hän saattaa suuttua milloin mistäkin.
Kirkonkylällä asuvat serkut vanhempineen ovat kylässä ja tulevat aina siihen aikaan kun meidän pitää lähteä navetalle äidin avuksi.
Kadehdin heitä, heillä on hieno tiilitalo ja hieno auto. Eikä heidän tarvitse tehdä maatalon töitä. Heillä on paremmat vaatteetkin.
Setä polttaa tupakkaa puuhellan aukinaisen luukun edessä. Potaattikattila on jo kiehumassa.
Olen pessyt naaman eilen illalla saunassa saippualla ja karkealla sienellä, enkä ymmärrä vielä vuosiin, miksi kasvojen ihoa kiristää ja kuumottaa sunnuntaina.
Painan posken vasten kylmää ikkunaa ja se helpottaa hetkeksi.
Merri Vikin Lotta-kirja on lopussa ja olen lukenut jo muutkin lainastosta otetut kirjat.
Huomenna koulussa on hiihtoa, mahaan koskeen kun ajattelen sitä isoa mäkeä, jossa kaadun ihan aina.
Vau! Ihana kirjoitus. Tähän tunnelmaan pääsee sisään, vaikka itselläni eri kokemukset. Pidit varmasti päiväkirjaa :)
Kiittelen Sinuakin. Päiväkirjaa en pitänyt, ei olisi ollut mitään kirjoitettavaa. Mutta tuossa se nyt tuli yhteen viestiin, kaikki lapsuuden sunnuntait.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa jos sattui olemaan sunnuntai-aamuna, niin ensiksi piti kuunnella radiosta kirkonmenot.
En olisi millään jaksanut.
Mummo hoilasi virsiä epävireisellä, kovalla äänellään jumalanpalveluksen mukana. Joskus minua nauratti se hänen veisuunsa.Sitten koittikin hauska osuus eli hyvää ruokaa ja mummon leipomia herkkuja. Sitä odottaessa jaksoin kuunnella sunnuntaisaarnat ihan kiltisti.
Tämä rupesi naurattamaan. En varmasti tarkoita pilkata mummoasi mutta tulee mieleen sellainen fingerporimainen mummu, joka hoilaa virsiä kissansa kanssa kiikkutuolissa.
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut mikään auki, eikä edes ollut lähellä kauppaa. Televisiossa kaksi kanavaa joista tuli harvakseltaan mitään katsottavaa. Saattoi olla että siinä välillä tuli joku tylsempi hetki.
Ei ollutkaan, mutta tylsääkään ei ollut.
Täällä näyttää olevan todella huonoista perheistä porukkaa. Kummallisen tyhjää väkeä, jolla ei ole elämässä muuta kuin kaupassa käyntiä ja telkkaria. Järkyttävää, ei ihme, että näiden auvtomien yhjäpäiden lapsisa on sitten ullut entistä kamaplampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloput oli juuri parhaita eikä sunnuntaina mikään ahdistanut.
Nukuin pitkään, lähdin tallille hoitamaan hevosen, ratsastamaan ja putsaamaan karsinan. Meidän kissa pyöri siinä jaloissa seurana. Se oli kivaa. Mieleen on jäänyt se, että talvisin oli älyttömästi lunta. Illemmalla iski se vähän tympeä ja tahmea olo, kun ilta pimeni, telkusta tuli Hannu Karpo ja toivotaan toivotaan ja oli jotenkin pysähtynyt tunnelma. Usein mentiin isovanhemmille vielä kylään, siellä istuttiin vierivieressä sohvalla ja juotiin kahvit oikein perisuomalaisen, evankelisluterilaisen hiljaisuuden vallitessa. Kouluun lähtö maanantaina ei harmittanut. Tykkäsin koulusta ja läksyistä (olin sillä tavalla outo) ja kavereista ja sai tiirailla ihania yläasteen poikia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi jolta toisinaan sunnuntait tuntuivat masentavilta päiviltä ainakin aikansa koululaisena. Perjantai ja lauantai lukeutuivat kyllä aina suosikkeihin. Erityisesti silloin oli ikävä päivä jos pitkiltä lomilta palattiin kouluun kuten kesä- tai joululomalta.
Oikein erityisen tapauksen muistan 90-luvun puolivälin paikkeilta kun oli tulossa opettajien lakko ja oli oikein hilkulla toteutua. Juurikin sunnuntaipäivänä oikein hehkutin, että huomenna ei ole koulua ja nyt on ilo irti kunnes sitten Kymmenen uutisissa tulee ilmoitus, että lakko peruntuu ja on päästy sopuun. Oli kyllä itku kurkussa ja eikä siinä, äiti tulee huoneeseen koulurepun kanssa kun yleensä en sitä pitänyt huoneessa vaan eteisessä aina ja sanoo vaan, että sitten ei muuta kun läksyjen pariin.
Se oli kyllä kamala sunnuntai, kun opettajien lakko peruuntui. Meillä oli toisesta koulusta kavereita kylässä ja tarkoitus oli, että jäävät yöksi, koska opettajien lakko. Ja illalla ne per.. leet ilmoittaa sitten, että mitään lakkoa ei tule. Voi äitiparan korvia silloin
Muuten en muista lapsuuden sunnuntaiden olleen mitenkään ankeita. Itse tykkäsin sekä formuloista että mäkihypystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut mikään auki, eikä edes ollut lähellä kauppaa. Televisiossa kaksi kanavaa joista tuli harvakseltaan mitään katsottavaa. Saattoi olla että siinä välillä tuli joku tylsempi hetki.
Ei ollutkaan, mutta tylsääkään ei ollut.
Täällä näyttää olevan todella huonoista perheistä porukkaa. Kummallisen tyhjää väkeä, jolla ei ole elämässä muuta kuin kaupassa käyntiä ja telkkaria. Järkyttävää, ei ihme, että näiden auvtomien yhjäpäiden lapsisa on sitten ullut entistä kamaplampia.
Sitä minäkin mietin, että taitaa olla vain näiden valittajien omasta luonteesta ja asenteesta kiinni. Me oltiin perus pienituloinen ja lamasta kärsivä, akateeminen kasari-ysäri-perhe, joka asui Helsingin huonomaineisessa lähiössä. Minulla on pääasiassa vain hyviä muistoja varhaislapsuudesta. Oli sisarukset, kaverit, pihaleikit, harrastukset, alkeellinen tietokonekin saatiin jossain vaiheessa. Välillä käytiin lähikiskalla tai mummolassa. Telkkariohjelmilla ja kauppojen aukioloajoilla ei ollut mitään merkitystä meille. Koulussakin oli minusta kivaa.
Edith Piaf: Je hais les dimanches
Kaksi ensimmäistä säkeistöä vapaasti suomennettuina:
Kaikki viikon päivät kumisevat tyhjyyttään
Mutta viikkoakin pahempi on mahtaileva sunnuntai
Joka haluaa näyttää ruusunpunaiselta ja näytellä anteliasta
Sunnuntai, joka tunkee väliin kuin olisi onnellinenkin päivä
Vihaan sunnuntaita! Vihaan sunnuntaita!
Kadulla kulkee miljoonien ihmisten joukko
välinpitämättömänä ja vuolaana
Löntystäen kuin olisi
sunnuntain hautajaisissa, joka kuoli jo kauan sitten
Vihaan sunnuntaita! Vihaan sunnuntaita!
Sitten mennään ihmissuhdekuvioihin, mutta eiköhän pääajatus tullut jo selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut mikään auki, eikä edes ollut lähellä kauppaa. Televisiossa kaksi kanavaa joista tuli harvakseltaan mitään katsottavaa. Saattoi olla että siinä välillä tuli joku tylsempi hetki.
Ei ollutkaan, mutta tylsääkään ei ollut.
Täällä näyttää olevan todella huonoista perheistä porukkaa. Kummallisen tyhjää väkeä, jolla ei ole elämässä muuta kuin kaupassa käyntiä ja telkkaria. Järkyttävää, ei ihme, että näiden auvtomien yhjäpäiden lapsisa on sitten ullut entistä kamaplampia.
Sitä minäkin mietin, että taitaa olla vain näiden valittajien omasta luonteesta ja asenteesta kiinni. Me oltiin perus pienituloinen ja lamasta kärsivä, akateeminen kasari-ysäri-perhe, joka asui Helsingin huonomaineisessa lähiössä. Minulla on pääasiassa vain hyviä muistoja varhaislapsuudesta. Oli sisarukset, kaverit, pihaleikit, harrastukset, alkeellinen tietokonekin saatiin jossain vaiheessa. Välillä käytiin lähikiskalla tai mummolassa. Telkkariohjelmilla ja kauppojen aukioloajoilla ei ollut mitään merkitystä meille. Koulussakin oli minusta kivaa.
No teistä molemmista vaikuttaa kasvaneen oikein ihania ja positiivisia hyvänolon lähettiläitä! Ai että!
Alue: Aihe vapaa
Me kans sukuloitiin usein sunnuntaisin. Mummolassa vierailut oli ihan parhaita. Kotiin tultiin aina niin, että edittiin sisarusten kanssa katsomaan illan lastenohjelmat. Tao tao, Jaki ja Nuka, Liisa ihmemaassa, Matka maailman ympäri. Ihan huippu sarjoja!