Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Minä muistan lapsuuden sunnuntait viikon kohokohtina ja oikeastaan jopa elämäni parhaimpina aikoina.
Aamiaisen jälkeen kuunneltiin radiosta jumalanpalvelus ja sen jälkeen isä otti esiin perheraamatun ja luki sekä selitti sieltä meille Jobin kirjaa.
Muistan kuinka äiti seisoi esiliinassaan hellan ääressä ja hämmensi kattilaa, jossa kiehui Pulmentum iecoris.
Me lapset saimme leikkiä tuvan lattialla käpylehmillä ja temmeltä ometan vintillä olkien seassa. Pian kuuluikin jo äidin kutsuhuuto: Ptryii Mielikki, ptryii Annikki, ptryii Kalevi, ptryiii Maikki. SYÖMÄÄN !
Ne olivat onnellisia päiviä. Kirkkaimmat helmet elämäni helminauhassa.
Mummulla on ihanat muistot
Jostain syystä kirjoittajan äiti kasvatti lapsensa osaksi navetassa.
Miten maksamakkarasta muuten saa tehtyä keittoa? Eikö se hajoa yhdeksi hyyhmäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin niin mettässä, ettei se sunnuntai ollut muita päiviä kummempi. Mielikuvitus kehittyi kyllä loistavaksi, kun piti kehitellä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ahdistavaa, mutta nälän muistan. Syötiin päivällä vähän normaalia paremmin, yleensä kanaa. Joo ei ollut broilereita. Illalla ei syöty enää mitään. Paistettiin sitten sokeria voissa.
Miksi te ette säästäneet vähän sitä kanaa illaksi, vaikka leivän päälle?
Ei välttämättä mitenkään halpa vaihtoehto tuo sokerin paistaminen voissa.
Joo. Radiosta tuli Isi ja Tommi. Kaverit ei voineet olla, kun täytyi tehdä läksyt maanantaiksi. Aikuiset oli väsyneitä. Kaikki paikat oli kiinni. Jos kyläiltiin jossain tai tehtiin mitään, porukat lähti tavallista aikaisempaan kotiin. Koulurepun pakkaamista ja tulevan viikon murehtimista aikaisine herätyksineen.
Ihan kaduttaa näin aikuisena ettei lapsena ollut pidemmät lomat, kun silloin oli terve ja olis ollut energiaa nauttia elämästä, eikä elää koulua varten.
Frendejä ja Simpsoneita ei ollut 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmasiirtoketjun mittaustauko joka toinen sunnuntai radiossa.
Nyt kuulette metronomin tikitystä jonka pitäisi kuulua oikean puoleisesta kaiuttimesta tai nyt kuulette metronomin tikitystä, jonka pitäisi kuulua kaiuttimien oletetusta keskipisteestä.
pahempi oli se pimputtava mittaustauko
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaan entisajan pyhäsunnuntaita.
Sama. Meillä oli viikonloput ja sunnuntait maatilalla jotenkin ihania. Talo oli lämmin, äiti ja isot sisarukset teki hyviä syötäviä, isä touhus tallissa hevostensa kanssa, veli korjasi autoja tallissa, vanhemman siskon perhe lapsineen tuli käymään ja olivat yötä kun tulivat kauempaa, saunottiin lauantaina, jännitettiin lottoa, aikuiset kertoi jänniä tapahtumia ym. kuulemiaan ihmeellisyyksiä, käytiin porukalla isossa kaupassa....
Kaikella oli tarkoitus ja toisiamme kunnioitettiin ja tarvittiin ja se pyhä päivän iltapäivän rauha kiireisen viikon jälkeen lätyn paistoineen muistuu aina mieleen usein omassa kodissa perheeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tylsää, koska oltiin aina kavereiden kanssa ja leikittiin sisarusten kesken. Lapsilla oli tapana leikkiä ja juosta pihalla.
En ole tämän kirjoittaja ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Sitä vain ihmettelen, että mitähän alapeukuttelua tämä ansaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Minä muistan lapsuuden sunnuntait viikon kohokohtina ja oikeastaan jopa elämäni parhaimpina aikoina.
Aamiaisen jälkeen kuunneltiin radiosta jumalanpalvelus ja sen jälkeen isä otti esiin perheraamatun ja luki sekä selitti sieltä meille Jobin kirjaa.
Muistan kuinka äiti seisoi esiliinassaan hellan ääressä ja hämmensi kattilaa, jossa kiehui Pulmentum iecoris.
Me lapset saimme leikkiä tuvan lattialla käpylehmillä ja temmeltä ometan vintillä olkien seassa. Pian kuuluikin jo äidin kutsuhuuto: Ptryii Mielikki, ptryii Annikki, ptryii Kalevi, ptryiii Maikki. SYÖMÄÄN !
Ne olivat onnellisia päiviä. Kirkkaimmat helmet elämäni helminauhassa.
Voi kuinka söpöä ! Mutta mitä ihmettä se Pulmentum iecoris on ?
Se on ihan tavallinen maksamakkarakeitto. Hyvää vanhan ajan arkiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EN minä muista lapsuuden sunnuntaita ahdistavina. Sai nukkua pitkään, lököillä ja lukea kirjoja. Aamiainen syötiin myöhemmin. Joskus iltapäivällä saatettiin mennä leffaan koko perhe ja jätskille baariin. Ulkoiltiin paljon ja tehtiin retkiä Suomenlinnaan, Korkeasaareen tai uimaan sekä käytiin museoissa Kansallisessa, Atskissa jne. Ihania muistoja -60 luvun lopulta.
Ah, tämä olisi ollut kuin unimaailmaa! Helsinki kaikkine jännittävine rientoineen ja vieläpä perhe.
Äiti oli jäänyt leskeksi nuorena ja sunnuntaimme olivat köyhähkön maatalon ankeita päiviä pakollisine maalaistalon töineen.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Minä muistan lapsuuden sunnuntait viikon kohokohtina ja oikeastaan jopa elämäni parhaimpina aikoina.
Aamiaisen jälkeen kuunneltiin radiosta jumalanpalvelus ja sen jälkeen isä otti esiin perheraamatun ja luki sekä selitti sieltä meille Jobin kirjaa.
Muistan kuinka äiti seisoi esiliinassaan hellan ääressä ja hämmensi kattilaa, jossa kiehui Pulmentum iecoris.
Me lapset saimme leikkiä tuvan lattialla käpylehmillä ja temmeltä ometan vintillä olkien seassa. Pian kuuluikin jo äidin kutsuhuuto: Ptryii Mielikki, ptryii Annikki, ptryii Kalevi, ptryiii Maikki. SYÖMÄÄN !
Ne olivat onnellisia päiviä. Kirkkaimmat helmet elämäni helminauhassa.
Voi kuinka söpöä ! Mutta mitä ihmettä se Pulmentum iecoris on ?
Eikö täällä saa sanoa suomeksi, että maksamakkarakeitto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntai oli viikon paras päivä, lepopäivä. Jo hyvin pienenä lapsena piti tehdä paljon töitä. Etenkin lauantaina, kun oli leivänpaisto ja siivouspäivä. Sunnuntaina tehtiin vain pakolliset. Oli jotain hyvää kahvileipääkin, sen normaalin voisilmäpullan tai pullapitkon lisäksi.
Ei kyllä ole mitään huonoja sunnuntaimuistoja mun ysärilapsuudestani. Ne olivat rentoja vapaapäiviä, silloin syötiin hyvää ruokaa, ulkoiltiin ja pelailtiin kaikenlaisia pelejä. Hyvän fiiliksen päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telkarista tuli usein sirkus. En pidä sirkuksesta vieläkään.
Mulla ainakin sunnuntaina oli aina jalkapallotreenit ja monena viikonloppuna turnaus. Ei olleet sunnuntait tylsiä.
Ja joskus kun ei sitten ollutkaan oli mahtavaa kun ehti tavata muita ystäviä kaikessa rauhassa.
Elin lapsuutta 80-luvulla ja nuoruutta 90-luvulla
"Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista."
Hyi, aivan kuin minun lapsuudestani! Ihan täsmälleen, oikein inhorealistisesti! Sunnuntait oli mitä masentavimpia päiviä ja vieläkin inhoan sunnuntaita. Samasta syystä jos näen telkkarista pätkänkään Simpsoneita, tulen pahoinvoivaksi. Frendit menee koska ysärin alussa kun olin lapsi, niitä ei näkynyt telkkarista.
Formulat... ei ei ja vielä kerran EI.
Ei tullut Simpsoneja tai Frendejä, kun oli mustavalkotelkkarissa vain pari kanavaa tarjolla. Kaupat eikä mikään muukaan ollut auki ja kaikki tuntui pysähtyneeltä. Sunnuntaisin alkoi jo ahdistamaan maanantainen kouluun herääminen!
Muistan senkin ajan, kun ei ollut pankkiautomaattejakaan ja pankit meni kiinni perjantaina iltapäivällä. Se viikonloppuna tarvittava raha piti siten osata miettiä ja nostaa jo etukäteen.
Olin lapsi 60-luvulla. Oli kyllä pitkäveteisiä ne Sunnuntait. Päälle piti laittaa vähän parempaa vaatetta mutta sitten äiti oli tarkkana että niitä ei saanut sotkea. Sisällä ei saanut meluta koska isä lepäsi ja isällä oli myös valta radioon ja televisioon. Radio oli päällä vain uutisten aikaan ja tv -n laittoi päälle ensimmäisten ilta uutisten aikaan ja kiinni yhdeksän ja kymmenen välillä kun halusi mennä nukkumaan. Siihen aikaan meillä oli talossa vain pirtti (jossa me kaikki nukuttiin) ja keittiö. Vähän helpotti kun teini-ikään tullessani rakensivat huoneen vintille jossa minä ja pikkusiskoni saimme olla. Saimme jopa oman radion ja kyllä oli hienoa kuunnella musiikkia. Radio Luxembourgia yritettiin aina rattailla kuuluville. Kai ne lapsuuden Sunnuntait jätti jonkin näköisen trauman koska en vieläkään oikein tykkää Sunnuntai päivistä.
Sunnuntai oli viikon ainoa vapaapäivä. Silloin kyläiltiin sukulaisissa. Mummolassa soi kirkonmeiningit radiosta ja niitä usein kuuntelin mummon sängyn vieressä lattialla maaten.
Pitkäperjantai oli vuoden tylsin ja pisin päivä. Silloin ei edes kyläilty, oltiin vaan. Ketään ei liikkunut missään ja oli hiljaista kuin haudassa.