Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Mummolassa jos sattui olemaan sunnuntai-aamuna, niin ensiksi piti kuunnella radiosta kirkonmenot.
En olisi millään jaksanut.
Mummo hoilasi virsiä epävireisellä, kovalla äänellään jumalanpalveluksen mukana. Joskus minua nauratti se hänen veisuunsa.
Sitten koittikin hauska osuus eli hyvää ruokaa ja mummon leipomia herkkuja. Sitä odottaessa jaksoin kuunnella sunnuntaisaarnat ihan kiltisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä muistaakseni tykkäsin sunnuntaista. Asuin maalla ja sunnuntaina ei tarvinnut tehdä töitä eli lähteä pellolle tms.
Hyi apua. Muistan todellakin sunnuntai ahdistuksen. Siskon kanssa tuli peräti sellainen ilmaus, että on oikea "sunnuntai-fiilis". Juurikin sellainen aurinkoinen unelias iltapäivä, TV auki pauhaten jotain peevelin formulaa sun muuta. Ja ei pystynyt rentoutumaan, koska piti jo valmistautua maanantain koulupäivään. Joskus tuli sellainen samankaltainen setti muulloin kuin sunnuntaina ja meille molemmille iski ahdistus, kun tuli "sunnuntai-fiilis".
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden ankeat sunnuntait. Formula ääni yhdistettynä kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Possunkyljystä ja jätskiä. Iskä haisi vanhalta viinalta. Muumien lopputunnarin aikana iski se pahin ahdistus , muumit tais tulla su iltana ysärillä?
Tän takia rakastan vuorotyötä! Kaikki päivät on saman arvoisia <3 arkivapaat
Arkivapaat ovat todella ihania.
Tulispa formulat taas ilmaiskanavilta.On meillä vaan suomessa asiat hyvin.Ei oosotia ja kaikki saa ruokaa ja rahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden sunnuntait oli ahdistavia heti aamusta alkaen, koska pian oli maanantai. Vanhemmat seurasi jotain formuloita tms urheilua, en vielä aikuisenakaan siedä kuulla yhtään formula ääniä, mäkihyppy jne. iskee heti se ahdistus ja sunnuntai fiilis.
Minä muistan myös harmaat ja ankeat sunnuntait. Olen syntynyt 90-luvun loppupuolella. Lauantait olivat parhaita päiviä kun aamulla oli meno harrastukseen, sen jälkeen käytiin äidin kanssa kaupoilla ja illalla sitten tehtiin usein pizzaa, käytiin saunassa ja katsottiin elokuvaa. Sunnuntaina sitten ei tapahtunut yhtikäs mitään. Perheemme ei ole uskonnollinen eikä kukaan katsonut urheilua ja vaatinut muita olemaan hiljaa, mutta jokin tumma varjo siinä sunnuntain päällä kuitenkin oli. Omalla kohdallani en usko että se edes johtui siitä että seuraavana päivänä on koulua, sillä muistan usein ajatelleeni että onneksi huomenna on taas arkipäivä ja tekemistä eikä tätä harmautta. Sunnuntai-ahdistus kesti koko teini-iän vaikka kyllähän silloin oli jo hyvinkin kaupat auki sun muuta. Vasta kun muutin omaan asuntooni niin opin nauttimaan sunnuntaista.
Olisi mielenkiintoista tietää että miten tämän päivän lapset kokevat sunnuntain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän piti hissutella sunnuntait turpa kiinni varpaillaan jostain syystä. Siinä oli joku sellainen että mitä ne muutkin ajattelee oikein.
Muistan sunnuntait 70-luvun lapsuudessa. Jostain syystä muistan karmeat talvisunnuntait: Tukka on sähköinen, yllä on rätisevä keinokuituinen korkeakauluksinen neulepaita.
Tv:stä tulee vihaamaani hiihtoa, ikuisesti, aina, se ei lopu koskaan. Kuuluu niitä ärsyttäviä "hop hop hop"-huutoja ja joitain lehmänkellon kalkatusta.
Isoveli haisee hielle ja seuraa hiihtoa. Hän saattaa suuttua milloin mistäkin.
Kirkonkylällä asuvat serkut vanhempineen ovat kylässä ja tulevat aina siihen aikaan kun meidän pitää lähteä navetalle äidin avuksi.
Kadehdin heitä, heillä on hieno tiilitalo ja hieno auto. Eikä heidän tarvitse tehdä maatalon töitä. Heillä on paremmat vaatteetkin.
Setä polttaa tupakkaa puuhellan aukinaisen luukun edessä. Potaattikattila on jo kiehumassa.
Olen pessyt naaman eilen illalla saunassa saippualla ja karkealla sienellä, enkä ymmärrä vielä vuosiin, miksi kasvojen ihoa kiristää ja kuumottaa sunnuntaina.
Painan posken vasten kylmää ikkunaa ja se helpottaa hetkeksi.
Merri Vikin Lotta-kirja on lopussa ja olen lukenut jo muutkin lainastosta otetut kirjat.
Huomenna koulussa on hiihtoa, mahaan koskeen kun ajattelen sitä isoa mäkeä, jossa kaadun ihan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmaa se oli ja tylsä. Aamulla tuli jotain lasten ohjelmaa telkkarista, mutta sekin älyttömän aikaisin. Just viikonloppuna kun ois halunnu nukkua. Kanavia oli tosiaan vaan kaksi. ja puoli yhdeksän uutiset ajettiin ulos molemmilla kanavilla samaan aikaan. Ei mitään järkee.
Ei se ahdistus tullut tekemisen puutteesta vaan maanantain kouluaamun odotuksesta. Vieläkin sunnuntait ahdistaa vaikka olen jo toinen jalka haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lepopäivän pyhitystä kirjoitti:
Kyllä minä muistaakseni tykkäsin sunnuntaista. Asuin maalla ja sunnuntaina ei tarvinnut tehdä töitä eli lähteä pellolle tms.
Meillä ei kesäsunnuntai maalaistalossa eronnut juuri arkipäivistä. Heinään oli mentävä, jos sää oli hyvä.
Samoin muitakin hommia oli tehtävä, selllaisia kevyempiä, joita meillä ei laskettu työksi: Nurmikon leikkuu, polttopuiden pinoaminen, lampaiden keritseminen, heinä/konehallin siivoaminen...jne.
Ja loppusyksystä loputon marjojen poiminta metsästä ja omista pensaista.
Vihasin sitä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden ankeat sunnuntait. Formula ääni yhdistettynä kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Possunkyljystä ja jätskiä. Iskä haisi vanhalta viinalta. Muumien lopputunnarin aikana iski se pahin ahdistus , muumit tais tulla su iltana ysärillä?
Tän takia rakastan vuorotyötä! Kaikki päivät on saman arvoisia <3 arkivapaat
Komppaan!! Tein lukion jalkeen tehtaassa pari vuotta katkeamatonta kolmivuoroa, 4 paivaa tyossa ja sitten 48 tuntia vapaalla ja taas uusi 4 paivan vuorojakso. Sinne katosi sunnuntaiahdistukset. Viikonlopun yovuorot oli ihan parasta ja niista saatu palkka lisineen huikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan! Olipa sattuma tämä keskustelu, kun just toissapäivänä muistelin lapsuuden sunnuntaipäiviä. Formulat oli ylivoimaisesti kaikista pahin, mulle tulee vieläkin sellainen lievä ahdistuksen aalto, kun esimerkiksi urheilu-uutisissa kuulen pienenkin pätkän sitä autojen metelin ja selostuksen yhteensekoittunutta kakofoniaa. En kyllä mistään muustakaan penkkiurheilusta tykännyt, voi luoja jotkut Keski-Europpan mäkiviikot, tuntitolkulla maailman tylsintä urheilulajia, ja piti olla hiljaa, kun tärkeintä siinä mäkihypyn katsomisessa kai on kuulla se selostus eikä nähdä niitä tapahtumia.
Minä inhoan myös formuloita! Tulee heti todella ankea fiilis ja lapsuuden sunnuntaiden harmaus mieleen. Jos ysärin sunnuntaita pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin harmaa olis aika lähelle.
Inhoan formuloita mutta vielä enemmän mäkihyppyä. Olin jopa ihastunut mäkihyppääjään nimeltä Anton Innauer. Jos telkkarista tulee formuloita tai mäkihyppyä niin telkkari sulkeutuu heti.
Ohjelmasiirtoketjun mittaustauko joka toinen sunnuntai radiossa.
Nyt kuulette metronomin tikitystä jonka pitäisi kuulua oikean puoleisesta kaiuttimesta tai nyt kuulette metronomin tikitystä, jonka pitäisi kuulua kaiuttimien oletetusta keskipisteestä.
Joo sunnuntai-ahdistus on tuttu. Vanhemmat katsoi jotain masentavaa jumalanpalvelusta tv:stä. Se musiikki oli aina niin ankeaa. Mulla oli tiskivuoro jota vihasin, sunnuntaisin syötiin "paremmin" ja jälkiruokaakin oli ja hirveästi sitten tiskiä.
Minusta sunnuntait oli kivoja. Tein aamupäivästä läksyt ja muuten rauhaisaa oloa. Kauppa-auto oli käynyt lauantaina, jolloin myös siivottiin ja ehkä riitojakin oli siivouksesta. Sunnuntaina näistä vapaa, joten mikäs oli ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sunnuntait 70-luvun lapsuudessa. Jostain syystä muistan karmeat talvisunnuntait: Tukka on sähköinen, yllä on rätisevä keinokuituinen korkeakauluksinen neulepaita.
Tv:stä tulee vihaamaani hiihtoa, ikuisesti, aina, se ei lopu koskaan. Kuuluu niitä ärsyttäviä "hop hop hop"-huutoja ja joitain lehmänkellon kalkatusta.
Isoveli haisee hielle ja seuraa hiihtoa. Hän saattaa suuttua milloin mistäkin.
Kirkonkylällä asuvat serkut vanhempineen ovat kylässä ja tulevat aina siihen aikaan kun meidän pitää lähteä navetalle äidin avuksi.
Kadehdin heitä, heillä on hieno tiilitalo ja hieno auto. Eikä heidän tarvitse tehdä maatalon töitä. Heillä on paremmat vaatteetkin.
Setä polttaa tupakkaa puuhellan aukinaisen luukun edessä. Potaattikattila on jo kiehumassa.
Olen pessyt naaman eilen illalla saunassa saippualla ja karkealla sienellä, enkä ymmärrä vielä vuosiin, miksi kasvojen ihoa kiristää ja kuumottaa sunnuntaina.
Painan posken vasten kylmää ikkunaa ja se helpottaa hetkeksi.
Merri Vikin Lotta-kirja on lopussa ja olen lukenut jo muutkin lainastosta otetut kirjat.
Huomenna koulussa on hiihtoa, mahaan koskeen kun ajattelen sitä isoa mäkeä, jossa kaadun ihan aina.
Vau, tää oli hyvä, osaat kirjoittaa ja koin tuon tunnelman.
Muumit tuli sunnuntaina alkuillasta. Kun loppumusiikki "Ei muumitakoa lukita yöksi" iski ahdistus. Se turvallinen ja ihana muumiseikkailu oli takana ja edessä pelottava kouluviikko.
Ruokana oli jo klo 11 perunat ja lihaa. Ei ollut nälkä ja koko tunnelma ahdisti.
Teininä olin yksinäinen, ei kavereita. Katsoin kaikki teinisarjat Frendit, Dawson's Creek, Freaks and Geeks jne. Kävin ärrältä ostamassa pienen irtokarkkipussin. Ehkä vähän kävelyllä. Surullinen, yksinäinen päivä, mutta parempi kuin kiusattuna koulussa.
TÄMÄ! Juuri tämä kakofonia! Tuntuu et mun koko lapsuuden sunnuntait oli joku aurinkoinen kevättalven päivä jolloin meillä oli olohuoneen pimennysverhot alhaalla ja telkkari pauhas täysillä just jotain mäkihyppyä! Käryinen ilma talossa jostain "hyvästä" sunnuntairuoasta ja se telkkarin melu, ahdistaa vieläkin. Kuvaavaa, että heti kun sain, menin sunnuntaiksi aina kaverilleni, jonka huoltaja oli sunnuntaisin krapulassa ja vain nukkui. Sain olla hiljaisuudessa ja kaverin seurassa.