Vaimon käytös ahdistaa!

Vierailija kirjoitti:

Nythän tää on jo lähtenyt tulille. Joko ap:n "vaimolle" on ilmestynyt alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Varmaan jo ketjun tässä vaiheessa ainakin pihtaa seksistä. Ei sillä, että jaskan pauhaja olisi tuttu ap, joka näitä kirjoittelee.

Juu on se pääasia jo ilmaistu, vaikkei ap mitään vaimoa omaakaan, kunhan taasen purkaa katkeruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija990 kirjoitti:

"Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap"

Aika klassinen tilanne! Oletko muuten ap pitänyt huolen siitä, että osaat vetää ja pitää rajasi? Jos uhraat liikaa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi perheen tai puolison vuoksi, niin sehän ei pitkällä tähtäimellä kannata. Siitä tulee juuri tuo kuvio, että mies tuntee kaikkensa antaneensa mutta silti vaan halutaan lisää ja ollaan tyytymättömiä. Oletko sanonut ääneen näitä asioita? Oletko yrittänyt miellyttää ja uhrautua tietämättä ja kysymättä mitä se toinen tarvitsee tai miten se kuvio yhteisesti toimisi? Ne asiat voi olla tosi erilaisia kuin mitä sinä oletat. Lähtökohta on hyvä, että kiinnostusta ja halua löytyy. Aika varmasti vastapuolella on ihan samanlaisia fiiliksiä. Ja soppa on valmis. Mutta ehkä nyt pitäisi oikeasti tsekata ihan koko tilanne ja muuttaa kuviota, koska eihän tuo hyvältä kuullosta. Olisko pariterapia mitään? Sitä saa seurakunnalta ilmaiseksi, ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä siellä puhuta uskonnosta. 

Olen sanonut ihan suoraan että olen jopa sairasloman tarpeessa, koska annan kaikkeni, mutta en saa mitään. Hän ymmärtää ja on sitä mieltä että tarvitsen myös omaa-aikaa, mutta on silti äärettömän jopa vihainen aina jos hetkenkään sellaista saan. Jos sanon että huomenna tai viikon päästä lähden käymään vaikka koiran kanssa parin tunnin retkellä niin ottaa samantien puheeksi "aha, siinäpähän meet, milloinhan sitä itse pääsisi" ja jos toteutan ja palaan kotiin näen silmistä sellaista vihaa siitä kuinka on väärin että yritän pitää itsestäni huolta. Mutta jos sanon hänelle että mene itsekkin niin ei mene. Vangitsee vain minut ja on silti vailla kaikkea. Ap

Erotkaa sitten vaan ja lasten huoltajuus viikko viikko. Kumpikin saa omaa aikaa ja mahdollisuuden löytää rakastajan ja tumtea itsensä halutuksi, kumpikin sitten voi myös viettää tuota lojumisaikaa lasten kanssa kotona.

Miltä sinusta ap tuntuisi ajatus, että vaimo kohtaisi toisen miehen, joka kohtelee häntä naisena ja antaa romanttista huomiota ja vaimolla pyörii sukat jaloissa? Miehen jota ajatellessa vaimon silmät hehkuvat, posket punoittavat ja hymyilyttää? Miehen jonka kanssa vaimolla on kiihkeitä kahdenkeskisiä tapaamisia, kun lapset ovat muualla? Etkö sinä enää halua olla vaimollesi se mies?

Hyvältä, silloin hän voisi hyvin ja hänen hyvinvointi on lasten etu. Ja hänen kumppanin etu ja se taas johtaa siihen että jatkossakin sukat pyörivät jaloissa ja posket punoittaa. Mutta ymmärrä, nimenomaan sen vaimo estää tässä nykyisessä suhteessa tapahtumasta. Ei kukaan mies ole tuollainen, jos hänen elämästään estetään kaikki, et saa mitään tehdä kuin olla sohvan nurkassa ja silti sinulta vaaditaan kaikkea. Et edes yhteisten lasten kanssa saa harrastaa. Ap

No mutta sittenhän olet päätöksesi tehnyt. Ajatus erosta ja siitä, että vaimolla on toisia miehiä, tuntuu sinusta hyvältä. Mitä enää valitat palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija990 kirjoitti:

"Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap"

Aika klassinen tilanne! Oletko muuten ap pitänyt huolen siitä, että osaat vetää ja pitää rajasi? Jos uhraat liikaa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi perheen tai puolison vuoksi, niin sehän ei pitkällä tähtäimellä kannata. Siitä tulee juuri tuo kuvio, että mies tuntee kaikkensa antaneensa mutta silti vaan halutaan lisää ja ollaan tyytymättömiä. Oletko sanonut ääneen näitä asioita? Oletko yrittänyt miellyttää ja uhrautua tietämättä ja kysymättä mitä se toinen tarvitsee tai miten se kuvio yhteisesti toimisi? Ne asiat voi olla tosi erilaisia kuin mitä sinä oletat. Lähtökohta on hyvä, että kiinnostusta ja halua löytyy. Aika varmasti vastapuolella on ihan samanlaisia fiiliksiä. Ja soppa on valmis. Mutta ehkä nyt pitäisi oikeasti tsekata ihan koko tilanne ja muuttaa kuviota, koska eihän tuo hyvältä kuullosta. Olisko pariterapia mitään? Sitä saa seurakunnalta ilmaiseksi, ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä siellä puhuta uskonnosta. 

Olen sanonut ihan suoraan että olen jopa sairasloman tarpeessa, koska annan kaikkeni, mutta en saa mitään. Hän ymmärtää ja on sitä mieltä että tarvitsen myös omaa-aikaa, mutta on silti äärettömän jopa vihainen aina jos hetkenkään sellaista saan. Jos sanon että huomenna tai viikon päästä lähden käymään vaikka koiran kanssa parin tunnin retkellä niin ottaa samantien puheeksi "aha, siinäpähän meet, milloinhan sitä itse pääsisi" ja jos toteutan ja palaan kotiin näen silmistä sellaista vihaa siitä kuinka on väärin että yritän pitää itsestäni huolta. Mutta jos sanon hänelle että mene itsekkin niin ei mene. Vangitsee vain minut ja on silti vailla kaikkea. Ap

Kuulostaa todella oudolta kieltämättä. Kannustaako koskaan sua sun omissa jutuisa, kehuuko, näyttääkö välittämistä, näyttääkö empatiaa sua kohtaan jos olet vaikka väsynyt tai kipeä? 

Naisen narsistinen käytös saattaa olla usein vähän piilotetumpaa. En sano todella, että teillä olisi kyse tästä, kuitenkin jos käytös tuntuu oikeasti todella oudolta ja on tuota kateutta ja vihamieisyyttä jne ikävää tunnelmaa paljon, ja alat olla kovin ahdistunut tilanteesta, niin varmuuden vuoksi kannattaa ehkä vähän perehtyä, ettei kyse olisi tuollaisesta isommasta ongelmasta ja vaimon myrkyllisistä käytösmalleista. Onko paljon tuota passiivis-aggressiivista käytöstä? Youtubesta googleta "covert narsissist". Toivottavasti ei ole kyse tällaisesta kuitenkaan. Puhukaa. Parisuhdeterapeutille?

Menkää pariterapiaan. Siellä on ulkopuolinen ja neutraali ihminen joka osaa kaivautua sinne, mistä oikeasti on kysymys. Kysymys ei ole kahden tunnin koiralenkistä, mummolapäivästä, hotellilomasta tai lasketteluista ja kysymys on jostain ihan muusta. Kumpikaan ei tunne että saa tarpeeksi tai että toinen arvostaa mitä itse antaa. Jos oma terveys alkaa reistailla niin hyvät ihmiset menkää sinne terapiaan. Musta on hienoa että ap availee täällä tuntojaan ja hyi että inhottaa ne jotka tulee häntä siitä torumaan.

Ap haluaa vain uhriutua, kun pitäisi olla parisuhteessa vaimon kanssa. Jos vaimo jättää, sitten hän uhriutuu siitäkin.

Kyllä naisen tosiaan noiden mielestä pitäisi olla kotona ja hoitaa yksin lapset ja kotityöt ja hymyillä ja olla koskaan vaatimatta mieheltä mitään. Miehen kuuluu saada huolehtia itsestään ja viihtyvyydestään, eikä rasittua lastenhoidon vastuilla, ja myöskään tosimiehen ei kuulu joutua noteeraamaan vaimoa enää sen jälkeen, kun on saanut hänet huijattua nalkkiin naimisiin menolla. Kyllä jämpti on näin.

Kyllä ois tylsää ja kauheaa,jos mulla olis mies,jota ei kiinnosta enää 38-vuotiaana lähteä kanssani edes joku viikonloppu viettämään hotelli-tai mökkiviikonloppua tai kylpylään tai sitten ihan kotioloissa kahdestaan jotain,vaikka ulkona syömässä ja elokuvissa,jos sitä haluaisin,tai elokuvailta kotona....pitäähän sitä suhdettakin hoitaa,vaikka on lapset :) kyllä lapsiperhearjessakin voi elää silleen,ettei unohda täysin itseä vanhempana...hemmoteltu ja rentoutunut vanhempi jaksaa taas paremmin sitä arkea. Eikös ne lapset voi viedä mummolaan? Ja vaikka voisin lähteä viettämään tyttöjeniltaa,niin silti haluaisin tehdä jotain myös miehen kanssa,kun minulla sellainen olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi ei halua samoja juttuja kuin sinä. Häntä varmaan piristäisi vapaa viikonloppu ns tyttöjen kanssa.

Ei hänellä ole sellaista tyttöporukkaa ja olen myös monesti sanonut että mene, kyllä lasten kanssa pärjään, mutta ei mene. No saisi lapset mummolaan että päästäisiin, mutta ei vain tule mieleen minkälainen se irtiotto pitäisi olla sitten. Näissä on vielä pahempi se että nämä avautumiset tulevat jopa sen jälkeen kun on lasten kanssa oltu vaikka harrastamassa. Eilen olin lasten kanssa kolme tuntia laskettelemassa ja kun lapset kotiin tultuamme kertoivat kuinka kivaa oli, vaimo on selvästi jopa siitä mustasukkainen, kun huomaa että oli myös minulla muutaman tunnin kivaa. Ap

Miksei vaimo tullut mukaan? 

Varmaan vaimo oli töissä kuten aina viikonloppuisin.

No mikä oli sitten syynä, miksi näytti nurjaa naamaa, kun muut oli olleet viettämässä ulkoillen kivaa aikaa? EIkö lasten kanssa saisi tehdä viikonloppuna mitään, vaikka hän ei pääsisi?

Koska hän luulee sen olevan hänen omasta ajasta pois, vaimo ei tajua sitä että jos minä voin hyvin, minulla on voimia ja haluja panostaa yhteiseen aikaan hänen kanssaan. En ymmärrä miksi pitää olla mustasukkainen sellaisesta joka parantaa kumppanin hyvinvointia, sehän on koko perheen etu että vanhempi isä tai äiti voi hyvin. Vaimo käy töissä viikonloppuisin, itse olen vapaalla, ei todellakaan onnistu sellainen että veisin lapset mummolaan ja lähtisin itse vaikka harrastamaan päiväksi ja voisin sitten paremmin, ei vaikka se ei ole mitenkään vaimolta pois. Hän ajattelee että siinä menee lasten mummolapäivä ja ei sitten sen takia olisi sitä meidän yhteistä aikaa. Ei todellakaan ole noin, vaan nimenomaan se ahdistaa mua niin että menee ne viimeisetkin halut olla yhdessä. Ap

Eli vaikka vaimo kävelisi käsillään tai seisoisi päällään, niin yhdessä olo ja nimenomaan kahdestaan olo, hänen kanssaan ahdistaa sinua. Vaimo ei voi siis tehdä mitään oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa vain uhriutua, kun pitäisi olla parisuhteessa vaimon kanssa. Jos vaimo jättää, sitten hän uhriutuu siitäkin.

Kyllä naisen tosiaan noiden mielestä pitäisi olla kotona ja hoitaa yksin lapset ja kotityöt ja hymyillä ja olla koskaan vaatimatta mieheltä mitään. Miehen kuuluu saada huolehtia itsestään ja viihtyvyydestään, eikä rasittua lastenhoidon vastuilla, ja myöskään tosimiehen ei kuulu joutua noteeraamaan vaimoa enää sen jälkeen, kun on saanut hänet huijattua nalkkiin naimisiin menolla. Kyllä jämpti on näin.

No mun mitä kyllä kuulostaa siltä, että mies on laittanut perheen etusijalle. Ei oikeasti ole normaalia, että nainen on mustasukkainen ja "kostaa" jos isä viettää lasten kanssa kivaa päivää, jos äidillä vkl töitä tms ja jos tällainen käytös on yleistäkin. Mies viettää kotona vapaa-aikansa ei ole omia menoja käsittäkseni juuri. Jos nyt haluaa joskus käydä koiran kanssa pidemmän lenkin, niin ei ole oikeasti liikaa pyydetty omaa aikaa. Varsinkin kun on valmis sitä antamaan myös vaimolleen.

Miten ap työnjako kotona teillä on ylipäätään hoidettu, meneekö kotityöt suht. puoliksi vai kuinka? Lastenhoito kunka? Voiko kutenkin olla tästä kyse jossain määrin? Onko vaimo kuitenkin enemmän vastuussa näistä ja siitä kenkä puristaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi ei halua samoja juttuja kuin sinä. Häntä varmaan piristäisi vapaa viikonloppu ns tyttöjen kanssa.

Ei hänellä ole sellaista tyttöporukkaa ja olen myös monesti sanonut että mene, kyllä lasten kanssa pärjään, mutta ei mene. No saisi lapset mummolaan että päästäisiin, mutta ei vain tule mieleen minkälainen se irtiotto pitäisi olla sitten. Näissä on vielä pahempi se että nämä avautumiset tulevat jopa sen jälkeen kun on lasten kanssa oltu vaikka harrastamassa. Eilen olin lasten kanssa kolme tuntia laskettelemassa ja kun lapset kotiin tultuamme kertoivat kuinka kivaa oli, vaimo on selvästi jopa siitä mustasukkainen, kun huomaa että oli myös minulla muutaman tunnin kivaa. Ap

Miksei vaimo tullut mukaan? 

Varmaan vaimo oli töissä kuten aina viikonloppuisin.

No mikä oli sitten syynä, miksi näytti nurjaa naamaa, kun muut oli olleet viettämässä ulkoillen kivaa aikaa? EIkö lasten kanssa saisi tehdä viikonloppuna mitään, vaikka hän ei pääsisi?

Koska hän luulee sen olevan hänen omasta ajasta pois, vaimo ei tajua sitä että jos minä voin hyvin, minulla on voimia ja haluja panostaa yhteiseen aikaan hänen kanssaan. En ymmärrä miksi pitää olla mustasukkainen sellaisesta joka parantaa kumppanin hyvinvointia, sehän on koko perheen etu että vanhempi isä tai äiti voi hyvin. Vaimo käy töissä viikonloppuisin, itse olen vapaalla, ei todellakaan onnistu sellainen että veisin lapset mummolaan ja lähtisin itse vaikka harrastamaan päiväksi ja voisin sitten paremmin, ei vaikka se ei ole mitenkään vaimolta pois. Hän ajattelee että siinä menee lasten mummolapäivä ja ei sitten sen takia olisi sitä meidän yhteistä aikaa. Ei todellakaan ole noin, vaan nimenomaan se ahdistaa mua niin että menee ne viimeisetkin halut olla yhdessä. Ap

Eli vaikka vaimo kävelisi käsillään tai seisoisi päällään, niin yhdessä olo ja nimenomaan kahdestaan olo, hänen kanssaan ahdistaa sinua. Vaimo ei voi siis tehdä mitään oikein.

Itse en kyllä lukenut mistään tällaista? Ja jos toinen osoittaa jatkuvasti kaikin tavoin tyytymöttömyyttä, vihaisuutta, kateutta tms., niin ehkä se kahdestaan olo voi alkaakin jo ahdistaa. Mieshän pohtii jo eroakin, kun ei jaksa enää huonoa ilmapiiriä kotona. Hyvä mieli laskettelureissusta lasten kanssa pyyhitään kotiin tulessa syytteyllä jne. Ja miehen vika tietenkin vaan kaikki...hmmm :/

Vaimo voisi mennä ravintolaan tanssimaan. Se on kuulemma parasta elämäsä loppujen lopuksi.

Voi, kun olis joskus edes viikko!

Vaimo tai monen vuoden tyttis niin aina on jostakin kitinää. Ymmärrän jos se on aiheesta mutta saahan sitä tikustakin asiaa. Aatellaan tosiaankin sitä. Nainen siinä rupesi jotain yrittämään niin sanoin että entä jos mua ei huvittaisi? No säähän haluat aina. Huokaisin että niin, sekin meissä on vähän erillaista.

Vaimo haluaa antaa piirakkaa vähän muillekkin, sehän on sitä irtiottoa ja tyttöjen iltojen viettoa nykyään.

Jos ap:n perhe hajoaa eron seurauksena siksi, että kaikki rahat laitettiin lasten harrastuksiin, eikä ap suostunut viettämään parisuhdeaikaa vaimon kanssa, niin lapsilla on liian kalliit harrastukset.

Onko se sun vaimos paljon nuorempi kuin sinä ja jäänyt joku teini-ikä vaihde päälle? Vai onko nuoruus jäänyt elämättä kun niin vinkuu baariin? Tunnen tällaisia tyyppejä. Yksikin viettää teini-ikää vielä viiskymppisenä ja kulkee koko kesän festareilla ukkonsa kanssa. Sai lapsen parikymppisenä ja koko nuoruus meni siinä, lapsenhoidossa kun muut bailasi. Sano eukolles että voitte mennä juhliin sitten kun lapset pärjää omillaan edes hetken. Tällaista se lapsiperheen elämä on. Todellisuutta.

kyntäjänro1 kirjoitti:

Vaimo haluaa antaa piirakkaa vähän muillekkin, sehän on sitä irtiottoa ja tyttöjen iltojen viettoa nykyään.

Et sitten viitsinyt lukea ketjua. Vaimo nimenomaan EI halua käydä ulkona yksin, vaan haluaisi viettää edes joskus parisuhdeaikaa ap:n kanssa.

Se ei käy ap:lle. Ap inhoaa vaimoaan, eikä halua olla vaimon kanssa kaksistaan. Hän on yrittänyt ehdottaa, että vaiimo menisi ulos yksin tai kavereiden kanssa ja kun vaimoa ei sellainen kiinnosta, niin ap uhriutuu täållä.

Ettekö käy edes ulkona syömässä?

Vierailija kirjoitti:

Onko se sun vaimos paljon nuorempi kuin sinä ja jäänyt joku teini-ikä vaihde päälle? Vai onko nuoruus jäänyt elämättä kun niin vinkuu baariin? Tunnen tällaisia tyyppejä. Yksikin viettää teini-ikää vielä viiskymppisenä ja kulkee koko kesän festareilla ukkonsa kanssa. Sai lapsen parikymppisenä ja koko nuoruus meni siinä, lapsenhoidossa kun muut bailasi. Sano eukolles että voitte mennä juhliin sitten kun lapset pärjää omillaan edes hetken. Tällaista se lapsiperheen elämä on. Todellisuutta.

Sinulla on vaikeuksia luetunymmärtämisessä.

Ap:n vaimo haluaisi viettää joskus kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa esim hotelliyönä. Vaimo ei halua juosta baareissa.

Ap sen sijaan ei halua viettää kahdenkeskistä aikaa vaimonsa kanssa.

Vaimo on puhunut tunteistaan ja kertonut ap:lle, että kokee, ettei ap enää ole hänestä kiinnostunut. Ap ei siiyä välitä, vaan hän haluaa vain omaa aikaa ilman perhettä ja vaimoa.

Teinin tasolle jäänyt osapuoli on tässä ap, joka haluaisi vain viettää vapaata omissa harrastuksissa ilman rasittavaa vaimoa ja lapsia, eikä tajua, että pitkää parisuhdettakin pitää hoitaa, jos haluaa sen kestävån.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö käy edes ulkona syömässä?

On kertonut, etteivät käy. Ap ei halua uhrata vaimoon aikaa eikä rahaa. Ap haluaisi vain olla ihan yksikseen ilman perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö käy edes ulkona syömässä?

Eivät. Ap kirjoitti, että "Mua ei kiinnosta ollenkaan mikään hotelli yö tai ulkona syöminen.", koska ap on jo niin vanha kuin 38-vuotta. Sen ilåisen ei kuulemma enää tarvitse lähteä ulos kotoa tai viettää parisuhdeaikaa ja vaimo on ihan ääliö kun ei sitä ymmärrä.