Vaimon käytös ahdistaa!

Vierailija kirjoitti:

Ois kyllä ainakin itselle raskasta jos ei koskaan voi edes ulkona käydä syömässä, eikä hotellissa. En jotenkin itse saisi irti siitä että vain lasten kanssa viikonloppuisin makoillaan.

Älä myöskään sit ihmettele jos vaimo lähtee kokonaan pois, kun et selkeästi hänen kanssaan halua kahdestaan viettää aikaa koskaan.

Ulkona syömässä ja hotelli yö ovat tylsääkin tylsempiä, olen vaimolle usein sanonut että mennään sitten jonnekkin, mutta tuollaisten jälkeen haluan lähinnä lepoa ja omaa lomaa rentoutuakseen. Voimme mennä, jos rahatilanne sallii, mutta jos on vain kymmeniä euroja käytössä niin minne menemme? Vai pitäisikö ne perheen yhteiset lomat ja lasten ainoat kivat asiat perua ja käyttää kaikki vain vaimon kanssa hotelli öihin, kylpylöihin ja ulkona syömiseen. Rahaa ei ole laittaa esim lasten ohjattuihin harrastuksiin ja pidän tärkeänä että pääsevät silloin tällöin kokeilemaan jotain oikein mukavaa ja käymään jossain. Ehkä täytyy uhrata itseni ja vinguttaa visa miinukselle ja mennä sinne hotelliin, ilolla odotan kuinka huomaan että suhteemme lähtee uudelleen oikein kunnolla vauhtiin. Epäilen että se on sama kuin kuivausrummun hommaaminen, aivan sama valitus jatkuu, kiittäminen ei käy mistään. Ap

Niinhän se ahdistaa kaikkia miehiä, käyttäytyi mitenpäin vaan

Vein vaimon ulos syömään. Oli vähän pettynyt ja vihainen kun paistettiin nuotiolla makkaraa

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin meillä. Pitkässä suhteessa lapsiperheessä kipinä hiipiu herkästi ja sen ylläpitämiseksi täytyisi nähdä vähän vaivaa ja viettää edes joskus lapsivapaata romanttista aikuista aikaa. Mieheni on ihan kuin ap, eikä ymmärrä sitä, voi olla, että oikeasti häntä ei enää kiinnostakaan. Olen ehdottanut viikonloppumatkaa tms, mutta mies ei ole jaksanut lähteä/halunnut. Mulla alkaa olla tunteet jo melko väljähtyneet ja olen päättänyt alkaa suunnata enemmän omaan elämään. Kävin juuri risteilyllä kaverin kanssa. Jollain tavalla haluan elämään vaihtelua ja haluan tuntea olevani nainen ja elossa. Jos mies ei enää ole kiinnostunut olemaan osa sosiaalista ja romanttista elämääni, niin eihän sille mitään voi. Ero varmaan on tuloillaan. Tällä hetkellä en enää edes kipuile tämän asian kanssa, olen hyväksynyt, että olemme etääntyneet ja luovuttanut yrittämästä korjata sitä. Ap:n vaimo vielä näköjään yrittää. Sitten kun kän luovuttaa ja alkaa suunnata jo erillisiin elämiin ja eroonkin, niin hänen valituksensa loppuu. Ap erehtyy luulemaan sitä hyvåksi merkiksi ja ero tulee puskista.

Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap

Ap nyt vaan pelkää naisia ja sitä, että ei kelpaa eikä osaa, joten on viisainta haukkuamahdollinen "vaimo" jo ennen kuin on häntä tavannutkaan.

Jätä se lehmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin meillä. Pitkässä suhteessa lapsiperheessä kipinä hiipiu herkästi ja sen ylläpitämiseksi täytyisi nähdä vähän vaivaa ja viettää edes joskus lapsivapaata romanttista aikuista aikaa. Mieheni on ihan kuin ap, eikä ymmärrä sitä, voi olla, että oikeasti häntä ei enää kiinnostakaan. Olen ehdottanut viikonloppumatkaa tms, mutta mies ei ole jaksanut lähteä/halunnut. Mulla alkaa olla tunteet jo melko väljähtyneet ja olen päättänyt alkaa suunnata enemmän omaan elämään. Kävin juuri risteilyllä kaverin kanssa. Jollain tavalla haluan elämään vaihtelua ja haluan tuntea olevani nainen ja elossa. Jos mies ei enää ole kiinnostunut olemaan osa sosiaalista ja romanttista elämääni, niin eihän sille mitään voi. Ero varmaan on tuloillaan. Tällä hetkellä en enää edes kipuile tämän asian kanssa, olen hyväksynyt, että olemme etääntyneet ja luovuttanut yrittämästä korjata sitä. Ap:n vaimo vielä näköjään yrittää. Sitten kun kän luovuttaa ja alkaa suunnata jo erillisiin elämiin ja eroonkin, niin hänen valituksensa loppuu. Ap erehtyy luulemaan sitä hyvåksi merkiksi ja ero tulee puskista.

Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap

Ok. Hotelliyö pois, jos se on liian kallis. Lapset mummolaan, sitten valitset näistä:

- Käytte elokuvissa/museossa/edullisella keikalla/jossain sellaisessa ja syömässä tai drinkeillä. Monissa paikoissa ateria maksaa alle 20 e.

- Menette brunssille kivaan kahvilaan ja sitten joko yllämainittuihin paikkoihin, maisemakävelylle tai jotakin paikallista nähtävyyttä katsomaan.

- Käytte kylpylässä ja hieronnassa ilman, että jäätte yöksi samaan paikkaan.

- Olette illan kotona. Ostatte kukkia (joiden terälehtiä voi ripotella sängylle myöhemmin), syötte kotitekoisen illallisen kynttilöiden valossa tai tilaatte take awayta, laitatte musiikkia soimaan, ehkä katsotte hyvän elokuvan ja korkkaatte pullon skumppaa.

"Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap"

Aika klassinen tilanne! Oletko muuten ap pitänyt huolen siitä, että osaat vetää ja pitää rajasi? Jos uhraat liikaa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi perheen tai puolison vuoksi, niin sehän ei pitkällä tähtäimellä kannata. Siitä tulee juuri tuo kuvio, että mies tuntee kaikkensa antaneensa mutta silti vaan halutaan lisää ja ollaan tyytymättömiä. Oletko sanonut ääneen näitä asioita? Oletko yrittänyt miellyttää ja uhrautua tietämättä ja kysymättä mitä se toinen tarvitsee tai miten se kuvio yhteisesti toimisi? Ne asiat voi olla tosi erilaisia kuin mitä sinä oletat. Lähtökohta on hyvä, että kiinnostusta ja halua löytyy. Aika varmasti vastapuolella on ihan samanlaisia fiiliksiä. Ja soppa on valmis. Mutta ehkä nyt pitäisi oikeasti tsekata ihan koko tilanne ja muuttaa kuviota, koska eihän tuo hyvältä kuullosta. Olisko pariterapia mitään? Sitä saa seurakunnalta ilmaiseksi, ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä siellä puhuta uskonnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi ei halua samoja juttuja kuin sinä. Häntä varmaan piristäisi vapaa viikonloppu ns tyttöjen kanssa.

Ei hänellä ole sellaista tyttöporukkaa ja olen myös monesti sanonut että mene, kyllä lasten kanssa pärjään, mutta ei mene. No saisi lapset mummolaan että päästäisiin, mutta ei vain tule mieleen minkälainen se irtiotto pitäisi olla sitten. Näissä on vielä pahempi se että nämä avautumiset tulevat jopa sen jälkeen kun on lasten kanssa oltu vaikka harrastamassa. Eilen olin lasten kanssa kolme tuntia laskettelemassa ja kun lapset kotiin tultuamme kertoivat kuinka kivaa oli, vaimo on selvästi jopa siitä mustasukkainen, kun huomaa että oli myös minulla muutaman tunnin kivaa. Ap

Nainen on päästään sekaisin, eikä tiedä itse edes, mitä haluaa. Kiukuttelee sitten ja muiden pitäisi olla varuillaan. Ainakin akuutisti huomiota tarvitsee, ehkä taustalla väsymystä. Epäilen myös wt-taustaa ja jotain kuvitelmia siitä, mitä ihanneperheet tekevät. Takaisin lähtöruutuun etsimään ja nimeämään niitä omia tunteita ja tarpeita. Sillä pohjalla voi sitten jo keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin meillä. Pitkässä suhteessa lapsiperheessä kipinä hiipiu herkästi ja sen ylläpitämiseksi täytyisi nähdä vähän vaivaa ja viettää edes joskus lapsivapaata romanttista aikuista aikaa. Mieheni on ihan kuin ap, eikä ymmärrä sitä, voi olla, että oikeasti häntä ei enää kiinnostakaan. Olen ehdottanut viikonloppumatkaa tms, mutta mies ei ole jaksanut lähteä/halunnut. Mulla alkaa olla tunteet jo melko väljähtyneet ja olen päättänyt alkaa suunnata enemmän omaan elämään. Kävin juuri risteilyllä kaverin kanssa. Jollain tavalla haluan elämään vaihtelua ja haluan tuntea olevani nainen ja elossa. Jos mies ei enää ole kiinnostunut olemaan osa sosiaalista ja romanttista elämääni, niin eihän sille mitään voi. Ero varmaan on tuloillaan. Tällä hetkellä en enää edes kipuile tämän asian kanssa, olen hyväksynyt, että olemme etääntyneet ja luovuttanut yrittämästä korjata sitä. Ap:n vaimo vielä näköjään yrittää. Sitten kun kän luovuttaa ja alkaa suunnata jo erillisiin elämiin ja eroonkin, niin hänen valituksensa loppuu. Ap erehtyy luulemaan sitä hyvåksi merkiksi ja ero tulee puskista.

Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap

Jos mies käyttäytyy siten, ettei hän viihdy kanssani ja hän saa minut tuntemaan, ettei hän viihdy kanssani, niin minua ei oikeastaan yhtään kiinnosta, viihtyykö hän oikeasti vai ei. Siuä surullisempaa hänen kannaltaan, jos olisi salaisesti viihtynytkin, mutta tulee jätetyksi. Itseään hän voi silloin pelkästään syyttää.

Vähän niin kuin joku mies haluaisi seksiä, mutta vaimo aina vaan halveksivaan sävyyn kieltäytyy. Kun se mies sitten lopulta päättää ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja eroaa, niin sitten se vaimo sanoo, että olisinhan minä silloin koko ajan oikeasti halunnutkin. Vähän myöhäistä siknä vaiheessa.

Kylläpä täällä kitistään kun mies priorisoi lapset puolison edelle. Vaan annahan jumalauta olla jos täällä mies erehtyy valittamaan vaikkapa seksin puutteessa lapsiperheessä jossa nainen priorisoi lapset miehen edelle :D

Vierailija990 kirjoitti:

"Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap"

Aika klassinen tilanne! Oletko muuten ap pitänyt huolen siitä, että osaat vetää ja pitää rajasi? Jos uhraat liikaa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi perheen tai puolison vuoksi, niin sehän ei pitkällä tähtäimellä kannata. Siitä tulee juuri tuo kuvio, että mies tuntee kaikkensa antaneensa mutta silti vaan halutaan lisää ja ollaan tyytymättömiä. Oletko sanonut ääneen näitä asioita? Oletko yrittänyt miellyttää ja uhrautua tietämättä ja kysymättä mitä se toinen tarvitsee tai miten se kuvio yhteisesti toimisi? Ne asiat voi olla tosi erilaisia kuin mitä sinä oletat. Lähtökohta on hyvä, että kiinnostusta ja halua löytyy. Aika varmasti vastapuolella on ihan samanlaisia fiiliksiä. Ja soppa on valmis. Mutta ehkä nyt pitäisi oikeasti tsekata ihan koko tilanne ja muuttaa kuviota, koska eihän tuo hyvältä kuullosta. Olisko pariterapia mitään? Sitä saa seurakunnalta ilmaiseksi, ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä siellä puhuta uskonnosta. 

Olen sanonut ihan suoraan että olen jopa sairasloman tarpeessa, koska annan kaikkeni, mutta en saa mitään. Hän ymmärtää ja on sitä mieltä että tarvitsen myös omaa-aikaa, mutta on silti äärettömän jopa vihainen aina jos hetkenkään sellaista saan. Jos sanon että huomenna tai viikon päästä lähden käymään vaikka koiran kanssa parin tunnin retkellä niin ottaa samantien puheeksi "aha, siinäpähän meet, milloinhan sitä itse pääsisi" ja jos toteutan ja palaan kotiin näen silmistä sellaista vihaa siitä kuinka on väärin että yritän pitää itsestäni huolta. Mutta jos sanon hänelle että mene itsekkin niin ei mene. Vangitsee vain minut ja on silti vailla kaikkea. Ap

Nythän tää on jo lähtenyt tulille. Joko ap:n "vaimolle" on ilmestynyt alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Varmaan jo ketjun tässä vaiheessa ainakin pihtaa seksistä. Ei sillä, että jaskan pauhaja olisi tuttu ap, joka näitä kirjoittelee.

Aika kurja tilanne. Sinä et selvästikään halua tulla vastaan vaimon toiveissa yhteisestä ajasta. Koska sinä et erityisemmin pidä mm. hotelleista tai edes ravintoloista, et voi sitä edes joskus tehdä vaimon vuoksi? Parisuhde on kompromisseja, toista tullaan vastaan terveissä rajoissa. Ymmärrän kyllä että vaimolla saattaa olla kurja olo, kun mies ei halua panostaa yhteiseen, kahdenkeskiseen aikaan ollenkaan, vaan mieluummin lojuu jokaisen vapaapäivän lasten kanssa sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ap. Mutta oman vaimon käytös ahdistaa sen verran, että haluaisin kuolla.

En ymmärrä miten ihmisestä voi vanhemmiten tulla tuollainen ankeuttaja.

Kuulostaa pahalta. Millainen hän on ja mikä saa sinut voiman pahoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi ei halua samoja juttuja kuin sinä. Häntä varmaan piristäisi vapaa viikonloppu ns tyttöjen kanssa.

Ei hänellä ole sellaista tyttöporukkaa ja olen myös monesti sanonut että mene, kyllä lasten kanssa pärjään, mutta ei mene. No saisi lapset mummolaan että päästäisiin, mutta ei vain tule mieleen minkälainen se irtiotto pitäisi olla sitten. Näissä on vielä pahempi se että nämä avautumiset tulevat jopa sen jälkeen kun on lasten kanssa oltu vaikka harrastamassa. Eilen olin lasten kanssa kolme tuntia laskettelemassa ja kun lapset kotiin tultuamme kertoivat kuinka kivaa oli, vaimo on selvästi jopa siitä mustasukkainen, kun huomaa että oli myös minulla muutaman tunnin kivaa. Ap

Miksei vaimo tullut mukaan? 

Varmaan vaimo oli töissä kuten aina viikonloppuisin.

No mikä oli sitten syynä, miksi näytti nurjaa naamaa, kun muut oli olleet viettämässä ulkoillen kivaa aikaa? EIkö lasten kanssa saisi tehdä viikonloppuna mitään, vaikka hän ei pääsisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija990 kirjoitti:

"Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap"

Aika klassinen tilanne! Oletko muuten ap pitänyt huolen siitä, että osaat vetää ja pitää rajasi? Jos uhraat liikaa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi perheen tai puolison vuoksi, niin sehän ei pitkällä tähtäimellä kannata. Siitä tulee juuri tuo kuvio, että mies tuntee kaikkensa antaneensa mutta silti vaan halutaan lisää ja ollaan tyytymättömiä. Oletko sanonut ääneen näitä asioita? Oletko yrittänyt miellyttää ja uhrautua tietämättä ja kysymättä mitä se toinen tarvitsee tai miten se kuvio yhteisesti toimisi? Ne asiat voi olla tosi erilaisia kuin mitä sinä oletat. Lähtökohta on hyvä, että kiinnostusta ja halua löytyy. Aika varmasti vastapuolella on ihan samanlaisia fiiliksiä. Ja soppa on valmis. Mutta ehkä nyt pitäisi oikeasti tsekata ihan koko tilanne ja muuttaa kuviota, koska eihän tuo hyvältä kuullosta. Olisko pariterapia mitään? Sitä saa seurakunnalta ilmaiseksi, ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä siellä puhuta uskonnosta. 

Olen sanonut ihan suoraan että olen jopa sairasloman tarpeessa, koska annan kaikkeni, mutta en saa mitään. Hän ymmärtää ja on sitä mieltä että tarvitsen myös omaa-aikaa, mutta on silti äärettömän jopa vihainen aina jos hetkenkään sellaista saan. Jos sanon että huomenna tai viikon päästä lähden käymään vaikka koiran kanssa parin tunnin retkellä niin ottaa samantien puheeksi "aha, siinäpähän meet, milloinhan sitä itse pääsisi" ja jos toteutan ja palaan kotiin näen silmistä sellaista vihaa siitä kuinka on väärin että yritän pitää itsestäni huolta. Mutta jos sanon hänelle että mene itsekkin niin ei mene. Vangitsee vain minut ja on silti vailla kaikkea. Ap

Erotkaa sitten vaan ja lasten huoltajuus viikko viikko. Kumpikin saa omaa aikaa ja mahdollisuuden löytää rakastajan ja tumtea itsensä halutuksi, kumpikin sitten voi myös viettää tuota lojumisaikaa lasten kanssa kotona.

Miltä sinusta ap tuntuisi ajatus, että vaimo kohtaisi toisen miehen, joka kohtelee häntä naisena ja antaa romanttista huomiota ja vaimolla pyörii sukat jaloissa? Miehen jota ajatellessa vaimon silmät hehkuvat, posket punoittavat ja hymyilyttää? Miehen jonka kanssa vaimolla on kiihkeitä kahdenkeskisiä tapaamisia, kun lapset ovat muualla? Etkö sinä enää halua olla vaimollesi se mies?

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies,itket tällä vaimostasi. Hae avioero ,voi hake yksinkin ilman syytä,Lomakken löydät netistä. Näytä ovea. Miksi et,koska olet vetelys.Tällä valitat .Aikuinen mies Häpeä.Hyi hitto sentään yäk! Ihme ettei sinua vaimosi jo jättänyt.

Miksi haluat ylläpitää huonoja asenteita siitä, ettei miehet saa keskustella? Kyllä se kuule on sallittua ja ok ihan kaikille. Usein jopa toivottavaa. Muutenkin tuut tänne vaan haukkumaan, aika noloa oma toimintasi. Mikähän kivi sulla hiertää nyt ihan siellä omassa kengässäsi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi ei halua samoja juttuja kuin sinä. Häntä varmaan piristäisi vapaa viikonloppu ns tyttöjen kanssa.

Ei hänellä ole sellaista tyttöporukkaa ja olen myös monesti sanonut että mene, kyllä lasten kanssa pärjään, mutta ei mene. No saisi lapset mummolaan että päästäisiin, mutta ei vain tule mieleen minkälainen se irtiotto pitäisi olla sitten. Näissä on vielä pahempi se että nämä avautumiset tulevat jopa sen jälkeen kun on lasten kanssa oltu vaikka harrastamassa. Eilen olin lasten kanssa kolme tuntia laskettelemassa ja kun lapset kotiin tultuamme kertoivat kuinka kivaa oli, vaimo on selvästi jopa siitä mustasukkainen, kun huomaa että oli myös minulla muutaman tunnin kivaa. Ap

Miksei vaimo tullut mukaan? 

Varmaan vaimo oli töissä kuten aina viikonloppuisin.

No mikä oli sitten syynä, miksi näytti nurjaa naamaa, kun muut oli olleet viettämässä ulkoillen kivaa aikaa? EIkö lasten kanssa saisi tehdä viikonloppuna mitään, vaikka hän ei pääsisi?

Koska hän luulee sen olevan hänen omasta ajasta pois, vaimo ei tajua sitä että jos minä voin hyvin, minulla on voimia ja haluja panostaa yhteiseen aikaan hänen kanssaan. En ymmärrä miksi pitää olla mustasukkainen sellaisesta joka parantaa kumppanin hyvinvointia, sehän on koko perheen etu että vanhempi isä tai äiti voi hyvin. Vaimo käy töissä viikonloppuisin, itse olen vapaalla, ei todellakaan onnistu sellainen että veisin lapset mummolaan ja lähtisin itse vaikka harrastamaan päiväksi ja voisin sitten paremmin, ei vaikka se ei ole mitenkään vaimolta pois. Hän ajattelee että siinä menee lasten mummolapäivä ja ei sitten sen takia olisi sitä meidän yhteistä aikaa. Ei todellakaan ole noin, vaan nimenomaan se ahdistaa mua niin että menee ne viimeisetkin halut olla yhdessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija990 kirjoitti:

"Ja voin sanoa että kaikkien pahinta on ja kaikkein pahiten olet väärässä jos ääneen väität ettei miestä enää kiinnosta olla kanssasi. Niin meilläkin sanotaan. Mutta ei muisteta mistä kaikesta mies on tämän eteen luopunut, itse omista harrastuksista, kavereista, aivan kaikesta omasta-ajasta ja ollaan jopa mustasukkaisia jos yrität oman hyvinvointisi eteen tehdä asioita. Ehkä kannattaisi vähän löysätä, voin sanoa että aivan varmasti kiinnostaa se yhteinenkin aika, mutta ei sitä jaksa, jos vain valitetaan ja valitetaan. Ap"

Aika klassinen tilanne! Oletko muuten ap pitänyt huolen siitä, että osaat vetää ja pitää rajasi? Jos uhraat liikaa itsestäsi ja hyvinvoinnistasi perheen tai puolison vuoksi, niin sehän ei pitkällä tähtäimellä kannata. Siitä tulee juuri tuo kuvio, että mies tuntee kaikkensa antaneensa mutta silti vaan halutaan lisää ja ollaan tyytymättömiä. Oletko sanonut ääneen näitä asioita? Oletko yrittänyt miellyttää ja uhrautua tietämättä ja kysymättä mitä se toinen tarvitsee tai miten se kuvio yhteisesti toimisi? Ne asiat voi olla tosi erilaisia kuin mitä sinä oletat. Lähtökohta on hyvä, että kiinnostusta ja halua löytyy. Aika varmasti vastapuolella on ihan samanlaisia fiiliksiä. Ja soppa on valmis. Mutta ehkä nyt pitäisi oikeasti tsekata ihan koko tilanne ja muuttaa kuviota, koska eihän tuo hyvältä kuullosta. Olisko pariterapia mitään? Sitä saa seurakunnalta ilmaiseksi, ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä siellä puhuta uskonnosta. 

Olen sanonut ihan suoraan että olen jopa sairasloman tarpeessa, koska annan kaikkeni, mutta en saa mitään. Hän ymmärtää ja on sitä mieltä että tarvitsen myös omaa-aikaa, mutta on silti äärettömän jopa vihainen aina jos hetkenkään sellaista saan. Jos sanon että huomenna tai viikon päästä lähden käymään vaikka koiran kanssa parin tunnin retkellä niin ottaa samantien puheeksi "aha, siinäpähän meet, milloinhan sitä itse pääsisi" ja jos toteutan ja palaan kotiin näen silmistä sellaista vihaa siitä kuinka on väärin että yritän pitää itsestäni huolta. Mutta jos sanon hänelle että mene itsekkin niin ei mene. Vangitsee vain minut ja on silti vailla kaikkea. Ap

Erotkaa sitten vaan ja lasten huoltajuus viikko viikko. Kumpikin saa omaa aikaa ja mahdollisuuden löytää rakastajan ja tumtea itsensä halutuksi, kumpikin sitten voi myös viettää tuota lojumisaikaa lasten kanssa kotona.

Miltä sinusta ap tuntuisi ajatus, että vaimo kohtaisi toisen miehen, joka kohtelee häntä naisena ja antaa romanttista huomiota ja vaimolla pyörii sukat jaloissa? Miehen jota ajatellessa vaimon silmät hehkuvat, posket punoittavat ja hymyilyttää? Miehen jonka kanssa vaimolla on kiihkeitä kahdenkeskisiä tapaamisia, kun lapset ovat muualla? Etkö sinä enää halua olla vaimollesi se mies?

Hyvältä, silloin hän voisi hyvin ja hänen hyvinvointi on lasten etu. Ja hänen kumppanin etu ja se taas johtaa siihen että jatkossakin sukat pyörivät jaloissa ja posket punoittaa. Mutta ymmärrä, nimenomaan sen vaimo estää tässä nykyisessä suhteessa tapahtumasta. Ei kukaan mies ole tuollainen, jos hänen elämästään estetään kaikki, et saa mitään tehdä kuin olla sohvan nurkassa ja silti sinulta vaaditaan kaikkea. Et edes yhteisten lasten kanssa saa harrastaa. Ap