Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Minusta taas ei voi sanoa olevansa isätön, jos isä on ollut elämässä, mutta hän on kuollut. Ajattelepa niitä, kenen elämässä isä ei ole ollut millään tavalla missään vaiheessa. Mietipä miltä heistä tuntuu, jos joku menee heille möläyttämään että hei, mäkin oon isätön, mun isä kuoli jokin aika sitten. Ei siinä kyllä yhtään osata ottaa huomioon sen toisen tunteita.
Toki tämä toimii kaikissa isättömissä tilanteissa. Aikuisena isänsä menettänyt tuskin sanoo olevansa isätön. Ja nyt puhutaan apsta, henkilöstä, joka ei ole kumpaakaan em. henkilöistä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!
Millä logiikalla sanot, ettei lapsella ole kokemusta omasta isästään? Kokemus joko läsnäolosta tai poissaolosta ja niihin liittyvistä tapahtumista ja olosuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Minusta taas ei voi sanoa olevansa isätön, jos isä on ollut elämässä, mutta hän on kuollut. Ajattelepa niitä, kenen elämässä isä ei ole ollut millään tavalla missään vaiheessa. Mietipä miltä heistä tuntuu, jos joku menee heille möläyttämään että hei, mäkin oon isätön, mun isä kuoli jokin aika sitten. Ei siinä kyllä yhtään osata ottaa huomioon sen toisen tunteita.
Niinpä. Ei voi sanoa olevansa isätön, koska se on valehtelua. Voi kertoa millainen isä on ollut ja kertoa, että hän on kuollut. Faktat kuntoon.
Minä olen koko elämäni sanonut olevani isätön, koska se on totta. Tietysti varsinkin lapsena kaverit ihmetteli tätä, mutta suurin osa ymmärsi kyllä. Aina joskus joku varsinkin näistä kenen oma isä on kuollut on alkanut vängätä vastaan, mm. kyselleet että listä tiedän sen olevan kuollut ja että et voi sanoa noin mimmunmömmönmöö, mutta siinäpähän vänkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!
Millä logiikalla sanot, ettei lapsella ole kokemusta omasta isästään? Kokemus joko läsnäolosta tai poissaolosta ja niihin liittyvistä tapahtumista ja olosuhteista.
Siitä että kun kysytään onko hän edes keskustellut isänsä kanssa asioista, vastaus on ei kun tätin kertoi totuuden.
Ajatellaanpas tilannetta, jossa sulla ihmissuhde ei ole hyvä ollut vuosiin. Sit sä lähdet pohtimaan että miksi ja mitä mä muistan ja mitä mä koin. Menetkö sä sillon sen henkilön kanssa puhumaan vai kysyt tädiltä? Täti kertoo oman näkemyksensä, senkö perusteella sä sit hoksaat että juu, mä koen näin, olen kokenut lapsesta asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissani syötiin tosi pahaa ruokaa. Voinko kertoa, että olin ruoaton? Kyllä se ehkä on hieman epäreilua Afrikan lapsia kohtaan.
Asunnossani on homeongelma ja se on ollut myynnissä viisi vuotta, käräjillä riitelemme kaupan purkamisesta. Toki mieluummin olisin asunnoton ja vapaa tuosta riesasta, mutta virallisten papereiden mukaan omistan tuon asunnon.
Isäni on törppö tyyppi, mutta tunnen hänet ulkonäöltä. Olenko isätön? No en tietenkään.
Ja toki nämä kaikki esimerkit olivat mielikuvituksen tuotetta, mutta niin taitaa olla aloittajankin juttu.
Isätön on sellainen, jonka isää ei joko tiedetä tai hän on kuollut.
Sinulla on isä ja vaikka hän ei ole ollut täydellinen eikä läsäoleva, niin sinulla on isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Minusta taas ei voi sanoa olevansa isätön, jos isä on ollut elämässä, mutta hän on kuollut. Ajattelepa niitä, kenen elämässä isä ei ole ollut millään tavalla missään vaiheessa. Mietipä miltä heistä tuntuu, jos joku menee heille möläyttämään että hei, mäkin oon isätön, mun isä kuoli jokin aika sitten. Ei siinä kyllä yhtään osata ottaa huomioon sen toisen tunteita.
Niinpä. Ei voi sanoa olevansa isätön, koska se on valehtelua. Voi kertoa millainen isä on ollut ja kertoa, että hän on kuollut. Faktat kuntoon.
Mutta sp voi sanoa olevansa isätön? Vaadit faktoja, sano sit ne tilanteet kun voi sanoa olevansa isätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Minusta taas ei voi sanoa olevansa isätön, jos isä on ollut elämässä, mutta hän on kuollut. Ajattelepa niitä, kenen elämässä isä ei ole ollut millään tavalla missään vaiheessa. Mietipä miltä heistä tuntuu, jos joku menee heille möläyttämään että hei, mäkin oon isätön, mun isä kuoli jokin aika sitten. Ei siinä kyllä yhtään osata ottaa huomioon sen toisen tunteita.
Niinpä. Ei voi sanoa olevansa isätön, koska se on valehtelua. Voi kertoa millainen isä on ollut ja kertoa, että hän on kuollut. Faktat kuntoon.
Mutta sp voi sanoa olevansa isätön? Vaadit faktoja, sano sit ne tilanteet kun voi sanoa olevansa isätön.
Siis ap*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten usein tuollainen asia edes nousee keskusteluihin? Vanhempani erosivat, kun olin kuusi ja näin sen jälkeen isääni noin kerran vuodessa, kunnes välit meni kokonaan poikki 18 vuotiaana. Nyt en ole ollut hänen kanssa tekemisissä 28 vuoteen. Eipä tämä arjen keskusteluissa tule puheeksi, joten miten nyt joku asiaasta suuttuisi? Minulla toki on biologinen isä, mutta isää vanhempana minulla ei ole muistamallani ajalla koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!
Millä logiikalla sanot, ettei lapsella ole kokemusta omasta isästään? Kokemus joko läsnäolosta tai poissaolosta ja niihin liittyvistä tapahtumista ja olosuhteista.
Oletan apn olevan aikuinen. Hän kokee ihan aikuisena nyt tunnetta x. Mihin se tunne x perustuu? Täsin kertomaan siitä mitä tänen isänsä teki kun hän oli lapsi.
Juu, kokemus olisi varmasti sama, jos se rakentuisi ihan apn omassa päässä, mutta eikö ole aika erikoista sanoa että mä koen näin jonkun toisen sanoman perusteella? Varsinkin ihmissuhteissa. Jos sulle joku sanoo että tuo on hyvä tyyppi, nai se, tunnetko sä että juu, tätä tyyppiä mä rakastan? (Sori kärjistys, mutta kun ei vaikuta menevän sanoma läpi muuten)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isätön on sellainen, jonka isää ei joko tiedetä tai hän on kuollut.
Sinulla on isä ja vaikka hän ei ole ollut täydellinen eikä läsäoleva, niin sinulla on isä.
Ei tuollainen ole isä.
Sinä voit toki sanoa tuota isäksesi, mutta älä vaadi muilta samaa.
Mitäs jos tuo ihminen ei ollutkaan edes ap:n biologinen isä? Tai juridinen?
Lähipiirissäni on yksi sellainen juttu, niin tuoi vaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli todella huono vanhempi enkä ole hänen kanssaan ollut tekemisissä vuosiin. En kyllä muista milloin viimeksi asia olisi jotenkin yllättäen noussut puheeksi satunnaisten ihmisten kanssa. Kulkeeko ap vain ympäriinsä kertomassa että on isätön ja katsoo miten siihen reagoidaan? No, huvinsa kullakin. Ap:n vastailujen perusteella voisin myös hyvin kuvitella että hänen mielestään suuttumista on se jos joku kehtaisi ymmärtää hakijan isätön-sanan käytön väärin (tyyliin "luulin, että tarkoitit äitisi olevan yksinhuoltaja").
Vierailija kirjoitti:
Isätön on sellainen, jonka isää ei joko tiedetä tai hän on kuollut.
Sinulla on isä ja vaikka hän ei ole ollut täydellinen eikä läsäoleva, niin sinulla on isä.
Sanotko Josef Fritzlinkin lapsille, että isänne ei ehkä ollut läsnäoleva ja täydellinen, mutta teillä on isä?
Miksi koet tarvetta sanoa sellaista potaskaa?
Kylläpä av:lla on isiään kovasti ihailevaa porukkaa. Mistähän johtuisi?
Ei kai kukaan oikeasti sano olevansa isätön vain siksi, että isä on kuollut?
Sehän luo tilanteesta täysin väärän kuvan kuulijalle. Isätön on sellainen, kenen isä ei ole tavalla tai toisella ollut mukana lapsen elämässä. Jos isä on vain kuollut, ei sectee kenestäkään isätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä av:lla on isiään kovasti ihailevaa porukkaa. Mistähän johtuisi?
Päinvastoin täällähän on hyvin moni kertonut että heillä on ollut todella huonot isät mutta silti he eivät oikein ymmärrä ap:n jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan oikeasti sano olevansa isätön vain siksi, että isä on kuollut?
Sehän luo tilanteesta täysin väärän kuvan kuulijalle. Isätön on sellainen, kenen isä ei ole tavalla tai toisella ollut mukana lapsen elämässä. Jos isä on vain kuollut, ei sectee kenestäkään isätöntä.
Kyllä lapsi on isätön, jos hänen isänsä on kuollut. Aikuinen ei tietenkään.
Minusta taas ei voi sanoa olevansa isätön, jos isä on ollut elämässä, mutta hän on kuollut. Ajattelepa niitä, kenen elämässä isä ei ole ollut millään tavalla missään vaiheessa. Mietipä miltä heistä tuntuu, jos joku menee heille möläyttämään että hei, mäkin oon isätön, mun isä kuoli jokin aika sitten. Ei siinä kyllä yhtään osata ottaa huomioon sen toisen tunteita.