Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuisi, että on ihan erilainen trauma, jos isä on (ollut) paikalla, mutta ei läsnä, tai että häntä ei ole ollut elämässä ollenkaan (kuollut lapsen ollessa hyvin pieni, ei tiedossa, eronnut eikä ole pitänyt mitään yhteyttä jne.).
Ylipäätään jäin miettimään, että "isätön lapsi" on kyllä tosi epämääräinen konsepti, kun se tosiaan kattaa kaikki niistä, joilla ei ole mitään yhteyttä isäänsä niihin, joiden läsnäoleva isä on kuollut hiljattain.
Musta tuntuu siltä, että tuollaisessa tilanteessa olisi mielekkäämpää sanoa esim. että "isä on ollut niin etäinen, ettei meillä ole mitään yhteistä" tms., kuin sanoa, että on isätön, joka herättää suurimmassa osassa kuulijoita ajatuksen, että isää ei kerta kaikkiaan ole.
Ylipäätään aika harvoin puhun isästäni mitään kenellekään, enkä varsinaisesti pysty samaistumaan elämään, jossa tämä on jotenkin ongelma. Jos joku kysyy esim. vanhemmistani, sanon kyllä, että isä on kuollut 20 vuotta sitten, mikä yleensä herättää sellaisen aijaa-tyyppisen reaktion, vaikka on aika poikkeuksellista, että mun ikäisellä on niin kauan aikaa sitten kuollut isä (en oo isätön kuitenkaan, olen sen verran vanha jo). Hyvin harvoin siitä sen enempää jutun juurta tulee, korkeintaan jotain, että kysytään, miksi se kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Tämä. Omakohtainen kokemus; Olimme tehneet tätä jo piitkän ajan. Minulla oli tapana lukea pojalle iltasatuja ja tarina alkaa..
Minä jälleen asetun lukuasentoon ja poika peiton alle, minä luen ja jalkaterä hivuttautuu peiton alta, sääri tulee ja hissunkissun lähestyy ikäänkuin olkani takaa suutani kohti, noo..minä käännän päätäni ja haukkaan, tai olen yrittävinäni, poika onkin tänä iltana liian hidas ja vetääkin jalkaansa kun hampaani tavoittavat ukkovarpaan. Kamala huuto pojalta ja äidiltä, äitee siis raivona että minäkö siis puren poikaa jalasta? Siihen loppui iltasadut.
Ja jonkun toisen loppukin siinä taisi alkaa...
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kantsinut huolehtia isästä paremmin?
Lapsen tehtävä ei ole huolehtia vanhemmastaan. Huolehtijoiksi joutuvat lapset kuuluisi ottaa huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Jos se suhde on olematon niin silloinhan sitä on isätön. Jos olit ystävä jonkun kanssa kaksikymmentä vuotta sitten eikä mitään kontaktia sen jälkeen niin oletteko edelleen ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Tämä. Omakohtainen kokemus; Olimme tehneet tätä jo piitkän ajan. Minulla oli tapana lukea pojalle iltasatuja ja tarina alkaa..
Minä jälleen asetun lukuasentoon ja poika peiton alle, minä luen ja jalkaterä hivuttautuu peiton alta, sääri tulee ja hissunkissun lähestyy ikäänkuin olkani takaa suutani kohti, noo..minä käännän päätäni ja haukkaan, tai olen yrittävinäni, poika onkin tänä iltana liian hidas ja vetääkin jalkaansa kun hampaani tavoittavat ukkovarpaan. Kamala huuto pojalta ja äidiltä, äitee siis raivona että minäkö siis puren poikaa jalasta? Siihen loppui iltasadut.
Ja jonkun toisen loppukin siinä taisi alkaa...
Kaksi lapsentasoista aikuista. Isän kuuluisi olla perheen pää ja turva ja asioiden selvuttäjä ja koossapitäjä eikä suurin lapsi, joka loukkaantuu murjottamaan. Jos teistä aikuisista kumpikaan ei harrasta henkistä kasvua niin tommosta se sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Jos se suhde on olematon niin silloinhan sitä on isätön. Jos olit ystävä jonkun kanssa kaksikymmentä vuotta sitten eikä mitään kontaktia sen jälkeen niin oletteko edelleen ystäviä?
Ystävän vertaaminen vanhempaan on kyllä aika keinotekoista. Ja jos mulla katkeaisi suhde ystävääni, olisi aika erikoista puhua ystävättömyydestä (vrt. isättömyys). En olisi enää tekemisissä tämän ystäväni kanssa, ihan kuin voi käydä vanhemmankin kanssa, mutta ei se musta ystävätöntä tee. Tosi outo vertaus, ei avaudu mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Isän. On kertonut mitä heidän perheessään on tapahtunut koko elinajan ajan ja miten isän perheensä jättämistä on käsitelty ja miten asiat tapahtuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Tämä. Omakohtainen kokemus; Olimme tehneet tätä jo piitkän ajan. Minulla oli tapana lukea pojalle iltasatuja ja tarina alkaa..
Minä jälleen asetun lukuasentoon ja poika peiton alle, minä luen ja jalkaterä hivuttautuu peiton alta, sääri tulee ja hissunkissun lähestyy ikäänkuin olkani takaa suutani kohti, noo..minä käännän päätäni ja haukkaan, tai olen yrittävinäni, poika onkin tänä iltana liian hidas ja vetääkin jalkaansa kun hampaani tavoittavat ukkovarpaan. Kamala huuto pojalta ja äidiltä, äitee siis raivona että minäkö siis puren poikaa jalasta? Siihen loppui iltasadut.
Ja jonkun toisen loppukin siinä taisi alkaa...
Kaksi lapsentasoista aikuista. Isän kuuluisi olla perheen pää ja turva ja asioiden selvuttäjä ja koossapitäjä eikä suurin lapsi, joka loukkaantuu murjottamaan. Jos teistä aikuisista kumpikaan ei harrasta henkistä kasvua niin tommosta se sitten on.
Ei siinä mitään murjoteltu kun en ole murjottavaa tyyppiä.
Siinä liitossa vaan iskän sanomisilla ei ollut mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Isän. On kertonut mitä heidän perheessään on tapahtunut koko elinajan ajan ja miten isän perheensä jättämistä on käsitelty ja miten asiat tapahtuivat.
Koskaan ei ole järkevää kehitellä totuutta kolmannen osapuolen sanomisista vaikka kuinka olisi läheinen (mitä täti ei edes ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Isän. On kertonut mitä heidän perheessään on tapahtunut koko elinajan ajan ja miten isän perheensä jättämistä on käsitelty ja miten asiat tapahtuivat.
Koskaan ei ole järkevää kehitellä totuutta kolmannen osapuolen sanomisista vaikka kuinka olisi läheinen (mitä täti ei edes ole).
Varsinkaan. Kun puhuu omasta isäsuhteesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Isän. On kertonut mitä heidän perheessään on tapahtunut koko elinajan ajan ja miten isän perheensä jättämistä on käsitelty ja miten asiat tapahtuivat.
Koskaan ei ole järkevää kehitellä totuutta kolmannen osapuolen sanomisista vaikka kuinka olisi läheinen (mitä täti ei edes ole).
Varsinkaan. Kun puhuu omasta isäsuhteesta!
Tämä kommentti on täysin malliesimerkki siitä, miten pihalla ihmiset voivat olla ja kannattaisi silloin olla mitenkään puuttumatta toisten asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Isän. On kertonut mitä heidän perheessään on tapahtunut koko elinajan ajan ja miten isän perheensä jättämistä on käsitelty ja miten asiat tapahtuivat.
Koskaan ei ole järkevää kehitellä totuutta kolmannen osapuolen sanomisista vaikka kuinka olisi läheinen (mitä täti ei edes ole).
Varsinkaan. Kun puhuu omasta isäsuhteesta!
Tämä kommentti on täysin malliesimerkki siitä, miten pihalla ihmiset voivat olla ja kannattaisi silloin olla mitenkään puuttumatta toisten asioihin.
Sä voit elää ihmissuhteesi muitten kautta, mutta älä yritä tehdä siitä normaalia ja mäkättää niille, jotka elävät ihmissuhteensa itse. Kuulostat 4-vuotiaalta, joka valitsee ystävänsä sen perusteella kenestä toinenkin tykkää.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Isän. On kertonut mitä heidän perheessään on tapahtunut koko elinajan ajan ja miten isän perheensä jättämistä on käsitelty ja miten asiat tapahtuivat.
Koskaan ei ole järkevää kehitellä totuutta kolmannen osapuolen sanomisista vaikka kuinka olisi läheinen (mitä täti ei edes ole).
Varsinkaan. Kun puhuu omasta isäsuhteesta!
Tämä kommentti on täysin malliesimerkki siitä, miten pihalla ihmiset voivat olla ja kannattaisi silloin olla mitenkään puuttumatta toisten asioihin.
Sä voit elää ihmissuhteesi muitten kautta, mutta älä yritä tehdä siitä normaalia ja mäkättää niille, jotka elävät ihmissuhteensa itse. Kuulostat 4-vuotiaalta, joka valitsee ystävänsä sen perusteella kenestä toinenkin tykkää.
-eri
Kuulostan ehkä yksittäisrllä lauseella, mutten ole. Ja jos tosissasi meinaat, että pystyt tekemään lauseesta tuollaisen analyysin, jolla kuvittelet olevan jotain painoarvoa, se vaatisi myös kattavammat perustelut. Toisaalta sanoit, kuulostaa, ja jojaisrlla on vapaus kuulla asioita haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Isän. On kertonut mitä heidän perheessään on tapahtunut koko elinajan ajan ja miten isän perheensä jättämistä on käsitelty ja miten asiat tapahtuivat.
Koskaan ei ole järkevää kehitellä totuutta kolmannen osapuolen sanomisista vaikka kuinka olisi läheinen (mitä täti ei edes ole).
Varsinkaan. Kun puhuu omasta isäsuhteesta!
Tämä kommentti on täysin malliesimerkki siitä, miten pihalla ihmiset voivat olla ja kannattaisi silloin olla mitenkään puuttumatta toisten asioihin.
Sä voit elää ihmissuhteesi muitten kautta, mutta älä yritä tehdä siitä normaalia ja mäkättää niille, jotka elävät ihmissuhteensa itse. Kuulostat 4-vuotiaalta, joka valitsee ystävänsä sen perusteella kenestä toinenkin tykkää.
-eriKuulostan ehkä yksittäisrllä lauseella, mutten ole. Ja jos tosissasi meinaat, että pystyt tekemään lauseesta tuollaisen analyysin, jolla kuvittelet olevan jotain painoarvoa, se vaatisi myös kattavammat perustelut. Toisaalta sanoit, kuulostaa, ja jojaisrlla on vapaus kuulla asioita haluamallaan tavalla.
Sanoo ihminen, joka yhden lyhyen kommentin perusteella toteaa: malliesimerkki siitä, miten pihalla ihmiset voivat olla ja kannattaisi silloin olla mitenkään puuttumatta toisten asioihin.
Kyllä, se todella kuulostaa naurettavalta että kutsuu itseään isättömäksi ja kertoo kokevansa asioita ja sit sanoo että kokee näin siksi että täti kertoi.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.