Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n isä juridisesti isä?
Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmiset tuntuu olettavan, että pelkkä biologinen isyys tekee vanhemman.
Mitenköhän näiden ajattelu menee sellaisten kohdalla, ketkä on saaneet alkunsa molemmilla luovutetuilla sukusoluilla?
Luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneilla ihmisillä on useimmiten juridinen ja sosiaalinen isä.
Minusta taas tuntuu oudolta joidenkin ajatus, että jos ei ole hyvä isä, ei ole isä ollenkaan. Suomi on täynnä ihmisiä, joiden isä on ollut jollakin tavalla kurja isä, paljolti siitä syystä että täällä oli sota 80 vuotta sitten. Saattaisi olla opettavaisempaa puhua huonosta isyydestä kuin kiistää että isyyttä on olemassakaan.
Mikä tekee isän? Mitä isän pitää tehdä ollakseen isä? Mitä isän pitää jättää tekemättä tai tegdä, ettei hän enää olisi isä? Vastaisitko näihin.
Minä lähtisin aika pitkälti juridisesta isyydestä. Tällöin sukusolujen luovuttaja ei ole isä, kuten jokainen arkijärjellä tajuaa. Ja samoin tuntematon siittäjä, jonka henkilöllisyyttä lapsi ei saa koskaan tietää, ei ole isä.
Sitten ihminen, jonka henkilöllisyyden lapsi tietää ja jonka hän perii, mutta jota hän ei lainkaan tunne, on isä, mutta huono tai poissaoleva sellainen.
Mikäli äidin uusi mies adoptoi lapsen, hänestä tulee isä.
Oikeastaan ainoa rajatapaus on, jos biologinen isä säilyy juridisena isänä, mutta äidin uusi mies on sosiaalinen isä. Mutta tällöinkin voi sanoa, että isäpuoli on minulle se todellinen isä, eikä asiasta varmastikaan tule riitaa kyselijöiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluummin kuolleen isän lapsi kuin sellaisen, joka yritti tappaa minut ollessani lapsi. Hän kuoli vasta myöhemmin.
Mutta toki näiden kylläsullaision-vänkääjien mielestä minun olisi pitänyt sanoa tyyliin, että minulla on huonot väkit isän kanssa tjsp, vain koska heidän herkät mielensä ei kestä ajatusta, että jollain ei ole isää.
Oletko puhutellut itseäsi isättömäksi?
Kyllä.
Jaa, mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni on isäni sosiaalisesti ja juridisesti. Hän ei kuitenkaan ole henkilö, jonka sukusolu hedelmöitti äitini munasolun, mistä synnyin minä.
Jos minulla ei olisi tätä sosiaalista ja juridista isää, sanoisin totta kai olevani isätön. Mitä muutakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Eräs tuttuni kutsuu tällaista henkilöä siittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Itse en puhunut siitä henkilöstä mitään. Mutta kun isä nousi puheeksi, on todettava, ettei ole isää. Mutta en puhunut henkilöstä tai isättömyydestä mitään niin kauan kuin osoitteemme oli sama. Nyt vuosikymmenet olen sanonut, ettei minulla ole isää. En edelleenkään kerro, mitä kotonamme tapahtui henkilön ja minun välillä. Vain muutama läheinen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He luulevat, että tarkoitat syntyneesi pyhästä hengestä tms. Eivät tajua, että tarkoitat sosiaalista- ei biologista isättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Niissä asioissa, joissa oli pakko
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Niitä pakkotilanteita oli tasan kaksi. Passi ja ajokortti. Siinä viitattiin sanalla huoltaja. Muuten ei mainittu sanallakaan mitään missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Eräs tuttuni kutsuu tällaista henkilöä siittäjäksi.
Eikö nyt ennemminkin vaikka perittävä, jos on kerran tunnustanut isyytensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Niissä asioissa, joissa oli pakko
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Niitä pakkotilanteita oli tasan kaksi. Passi ja ajokortti. Siinä viitattiin sanalla huoltaja. Muuten ei mainittu sanallakaan mitään missään.
Huoltaja taas on eri asia. Huoltaja voi olla vaikka kunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Vieras mies?
Tuntematon?
Se?
Ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Eräs tuttuni kutsuu tällaista henkilöä siittäjäksi.
Eikö nyt ennemminkin vaikka perittävä, jos on kerran tunnustanut isyytensä?
Se hän on vasta joskus tulevaisuudessa, siittäjä hän on jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Eräs tuttuni kutsuu tällaista henkilöä siittäjäksi.
Itse en viitsisi jatkuvasti viitata noin epämiellyttävän henkilön sukupuolielämään. Etenkään kun useimmilla meistä asia on selvitetty henkilön oman tunnustuksen eikä DNA-testin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Eräs tuttuni kutsuu tällaista henkilöä siittäjäksi.
Eikö nyt ennemminkin vaikka perittävä, jos on kerran tunnustanut isyytensä?
Ei kaikki tuollaiset ole edes tunnustaneet isyyttä, eivät siis ole edes juridisesti mitään.
Miksei ihan vaan etunimi kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Itse en puhunut siitä henkilöstä mitään. Mutta kun isä nousi puheeksi, on todettava, ettei ole isää. Mutta en puhunut henkilöstä tai isättömyydestä mitään niin kauan kuin osoitteemme oli sama. Nyt vuosikymmenet olen sanonut, ettei minulla ole isää. En edelleenkään kerro, mitä kotonamme tapahtui henkilön ja minun välillä. Vain muutama läheinen tietää.
En mäkään kerro mitään mun laosuudesta, mutta en mä kyllä puhu olevani isätön, kun hän nyt on mun isä vaikken häntä olisi isäkseni valinnut. Jos isästä tulee puhetta, sanon etten ole nähnyt isääni kymmeneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä heitä hämmentää tuo että olet lapsuutesi elänyt isäsi kanssa saman katon alla, mutta et syystä tai toisesta kelpuuta hänen isyyttään.
Yleensä noin sanotaan jos isää ei ole ollut kuvioissa lainkaan. Sellaista nimittäin on, ja se on ihan eri asia.
Ei lapsen tehtävä herranjestas ole kelpuuttaa isyyttä. Tuolla logiikallahan lapsen pitäisi hyväksyä mikä tahansa vanhemman tekemä teko
On vanhemman tehtävä luoda suhde lapseen. Lapsen tehtävä ei ole tehdä sitä.
Jos vanhemmuus on jostain "kelpuuttamisesta" kiinni, ni mun teiniltä kysyttäessä sillä ei olis isää/äitiä joka toinen päivä.
Miksei ap voi sanoa, miten asia oli? Oli isä, mutta tämä ei ollut läsnä.
Ohis
Mikäli et vielä ymmärtänyt, niin tässä on kyse jostain ihan muusta, kuin teinisi oikkuilevista mielipiteistä.
Ap sanoi miten asia oli. Hänellä ei ollut isää, koska kyseinen ihminen jättäytyi ventovieraaksi ihmiseksi alusta alkaen, eikä vaivautunut luomaan mitään suhdetta lapseen tai lapsiin.
Vanhemmuus, isyys tai äitiys, on vanhemman tehtävä, ei lapsen. Vanhemmuuteen kuuluu myös suhteen luominen lapseen. Jos ei edes sitä tee, on jotain aika perustavanlaatuisesti pielessä, eikä silloin kuulukaan olla mikään vanhempi.
Mikä olisi sinun mielestäni sovelias nimitys henkilölle, joka on siittänyt/synnyttänyt lapsen, tunnustanut tämän omakseen, elää saman katon alla muttei hänellä ole emotionaalista yhteyttä lapseen?
Se tuli jo selväksi, ettei häntä mielestäsi kuuluisi kutsua vanhemmaksi. Mutta pakkohan häneen on jotenkin viitata.
Eräs tuttuni kutsuu tällaista henkilöä siittäjäksi.
Eikö nyt ennemminkin vaikka perittävä, jos on kerran tunnustanut isyytensä?
Se hän on vasta joskus tulevaisuudessa, siittäjä hän on jo nyt.
Se siittämishetki voi hyvinkin olla kauempana ajallisesti kuin perinnönjako. Sitä paitsi asiaa ei todennäköisesti ole koskaan varmasti selvitetty, jos siittäjä ja synnyttäjä ovat olleet avioliitossa.
Sen sijaan perintö on konkreettinen merkki siitä suhteesta, joka kyseisellä henkilöllä ja hänen lapsellaan on - ensisijaisesti juridisesta ja lisäksi mahdollisesti biologisesta.
Kyllä.