Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Miksi sinua jankkaaja suututtaa se, että joku ei sano jotain ihmistä isäksi?
Ihan naurettavaa tyhjästä inttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluummin kuolleen isän lapsi kuin sellaisen, joka yritti tappaa minut ollessani lapsi. Hän kuoli vasta myöhemmin.
Mutta toki näiden kylläsullaision-vänkääjien mielestä minun olisi pitänyt sanoa tyyliin, että minulla on huonot väkit isän kanssa tjsp, vain koska heidän herkät mielensä ei kestä ajatusta, että jollain ei ole isää.
Kyse ei ole siitä, ettei "herkät mielet kestä" sitä että sanot itseäsi isättömäksi. Voit sanoa niin ja suurin osa ketjussa on samaa mieltä siitä, että isätön voi olla monella tapaa ja monesta syystä. Se, mikä ihmisiä loukkaa ja voi suututtaakin, on tuo "olisin mieluummin kuolleen isän lapsi" asenne. Sinulla on oikeus olla sitä mieltä. Mutta ei voi tulla yllätyksenä, että se saattaa loukata heitä, joiden isä todella on kuollut heidän ollessa lapsia tai vielä kohdussa.
Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Kerrotko miten syyllistin muita tai vaadin muita elämään mieleni mukaan? Kannattaisiko sinunkin mennä itseesi ja miettiä, mikä viestissäni aiheutti noin hyperbolisen vastauksen. Onko täysin mahdotonta pohtia asiaa toisenkin näkökulmasta?
On, hänen kokemuksensa on uniikki, siitä ei saa keskustella. Sun kokemus on arvoton, sun pitää olla hiljaa ja myötäillä häntä. Hän on sentään isätön isästä huolimatta. Näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluummin kuolleen isän lapsi kuin sellaisen, joka yritti tappaa minut ollessani lapsi. Hän kuoli vasta myöhemmin.
Mutta toki näiden kylläsullaision-vänkääjien mielestä minun olisi pitänyt sanoa tyyliin, että minulla on huonot väkit isän kanssa tjsp, vain koska heidän herkät mielensä ei kestä ajatusta, että jollain ei ole isää.
Kyse ei ole siitä, ettei "herkät mielet kestä" sitä että sanot itseäsi isättömäksi. Voit sanoa niin ja suurin osa ketjussa on samaa mieltä siitä, että isätön voi olla monella tapaa ja monesta syystä. Se, mikä ihmisiä loukkaa ja voi suututtaakin, on tuo "olisin mieluummin kuolleen isän lapsi" asenne. Sinulla on oikeus olla sitä mieltä. Mutta ei voi tulla yllätyksenä, että se saattaa loukata heitä, joiden isä todella on kuollut heidän ollessa lapsia tai vielä kohdussa.
Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Mutta tämän itsensä isättömäksi kokevan mielen mukaan pitää elää? Miksi?
Lue ajatuksella viesti 312.
Niin? Toimii molempiin suuntiin. Ihan suotta sä arvotat sen toisen loukkaantumista ja sanot että katso peiliin.
No, minä olen mukava ja empaattinen, toisia tukeva ihminen ja ymmärrän antaa heille myös tilaa ja yksityisyyttä. Sinä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua jankkaaja suututtaa se, että joku ei sano jotain ihmistä isäksi?
Ihan naurettavaa tyhjästä inttämistä.
Missä kukaan on sanunut että isää pitäisi sanoa isäksi? En mäkään sano isä vaan ukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluummin kuolleen isän lapsi kuin sellaisen, joka yritti tappaa minut ollessani lapsi. Hän kuoli vasta myöhemmin.
Mutta toki näiden kylläsullaision-vänkääjien mielestä minun olisi pitänyt sanoa tyyliin, että minulla on huonot väkit isän kanssa tjsp, vain koska heidän herkät mielensä ei kestä ajatusta, että jollain ei ole isää.
Kyse ei ole siitä, ettei "herkät mielet kestä" sitä että sanot itseäsi isättömäksi. Voit sanoa niin ja suurin osa ketjussa on samaa mieltä siitä, että isätön voi olla monella tapaa ja monesta syystä. Se, mikä ihmisiä loukkaa ja voi suututtaakin, on tuo "olisin mieluummin kuolleen isän lapsi" asenne. Sinulla on oikeus olla sitä mieltä. Mutta ei voi tulla yllätyksenä, että se saattaa loukata heitä, joiden isä todella on kuollut heidän ollessa lapsia tai vielä kohdussa.
Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Mutta tämän itsensä isättömäksi kokevan mielen mukaan pitää elää? Miksi?
Lue ajatuksella viesti 312.
Niin? Toimii molempiin suuntiin. Ihan suotta sä arvotat sen toisen loukkaantumista ja sanot että katso peiliin.
No, minä olen mukava ja empaattinen, toisia tukeva ihminen ja ymmärrän antaa heille myös tilaa ja yksityisyyttä. Sinä?
😅 Siltä kuullostaakin. Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluummin kuolleen isän lapsi kuin sellaisen, joka yritti tappaa minut ollessani lapsi. Hän kuoli vasta myöhemmin.
Mutta toki näiden kylläsullaision-vänkääjien mielestä minun olisi pitänyt sanoa tyyliin, että minulla on huonot väkit isän kanssa tjsp, vain koska heidän herkät mielensä ei kestä ajatusta, että jollain ei ole isää.
Kyse ei ole siitä, ettei "herkät mielet kestä" sitä että sanot itseäsi isättömäksi. Voit sanoa niin ja suurin osa ketjussa on samaa mieltä siitä, että isätön voi olla monella tapaa ja monesta syystä. Se, mikä ihmisiä loukkaa ja voi suututtaakin, on tuo "olisin mieluummin kuolleen isän lapsi" asenne. Sinulla on oikeus olla sitä mieltä. Mutta ei voi tulla yllätyksenä, että se saattaa loukata heitä, joiden isä todella on kuollut heidän ollessa lapsia tai vielä kohdussa.
Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Kerrotko miten syyllistin muita tai vaadin muita elämään mieleni mukaan? Kannattaisiko sinunkin mennä itseesi ja miettiä, mikä viestissäni aiheutti noin hyperbolisen vastauksen. Onko täysin mahdotonta pohtia asiaa toisenkin näkökulmasta?
Miksi joiltain isänsä kuolemalle menettäneiltä ei onnistu ajatella asiaa muiden kuin itsensä kannalta?
Isäni on kuollut. Ystäväni on isätön toisesta syystä. Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että olisi hänelle helpompaa, jos hänenkin isänsä loisi kuollut jo kauan sitten.
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluummin kuolleen isän lapsi kuin sellaisen, joka yritti tappaa minut ollessani lapsi. Hän kuoli vasta myöhemmin.
Mutta toki näiden kylläsullaision-vänkääjien mielestä minun olisi pitänyt sanoa tyyliin, että minulla on huonot väkit isän kanssa tjsp, vain koska heidän herkät mielensä ei kestä ajatusta, että jollain ei ole isää.
Kyse ei ole siitä, ettei "herkät mielet kestä" sitä että sanot itseäsi isättömäksi. Voit sanoa niin ja suurin osa ketjussa on samaa mieltä siitä, että isätön voi olla monella tapaa ja monesta syystä. Se, mikä ihmisiä loukkaa ja voi suututtaakin, on tuo "olisin mieluummin kuolleen isän lapsi" asenne. Sinulla on oikeus olla sitä mieltä. Mutta ei voi tulla yllätyksenä, että se saattaa loukata heitä, joiden isä todella on kuollut heidän ollessa lapsia tai vielä kohdussa.
Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Mutta tämän itsensä isättömäksi kokevan mielen mukaan pitää elää? Miksi?
Lue ajatuksella viesti 312.
Niin? Toimii molempiin suuntiin. Ihan suotta sä arvotat sen toisen loukkaantumista ja sanot että katso peiliin.
No, minä olen mukava ja empaattinen, toisia tukeva ihminen ja ymmärrän antaa heille myös tilaa ja yksityisyyttä. Sinä?
😅 Siltä kuullostaakin. Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Malli esimerkki empaattisesta, epäitsekkäästä ja toisia tukevasta henkilöstä 😬
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Siis niin rasittava ihmistyyppi.
Jos joku suree eroaan, niin nämä on heti suunapäänä pauhaamassa, että eihän ero ole mitään, heiltä on sentään puoliso kuollut ja lapsilta isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Siis niin rasittava ihmistyyppi.
Jos joku suree eroaan, niin nämä on heti suunapäänä pauhaamassa, että eihän ero ole mitään, heiltä on sentään puoliso kuollut ja lapsilta isä.
Jep, aina pitää laittaa paremmaksi. Tai siis, huonommaksi.
Jotkut vissiin elää tästä kilpailusta, kenellä on surkeimman.
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Samalla tavallahan se itsensä isättömäksi kokeva purkaa omia traumojaan loukkaantuessaan kun hänelle ei voi sanoa, että mua loukkaa kun sanot noin. Tämä koettu isättömyyskö nyt on sit pyhälehmä ja ei lainkaan itsensä korostamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hassuja juttuja tämä erilaiset kokemukset isättömyydestä. Minä olen myös isätön. Tiedän, että äitini kävi laskelmoidusti raskautumassa Espanjan lomalla jonkun random tuntemattoman paikallisen kanssa yli 40v sitten. Se tuntematon random on isäni. Joskus mietin, voisiko hän tietää tai edes arvata, että minä olen olemassa. Mitä hän ajattelisi minusta. Onkohan minulla sisaruksia tai sukulaisia Espanjassa. En ole koskaan kokenut olevani täysin isätön vaikka täysin isättömänä olen kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Myös jos joku suree keskenmenoa, niin he tulee kertomaan, miten joltain tuttavaltaan sentään kuoli lapsi, eihän keskenmeno ole mitään siihen verrattuna. Keskenmenon jälkeen voi yrittää vasn uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Jos paska isä on noin kova paikka, hakekaa apua. On naurettavaa ulista isättömyydestä henkilölle, joka on isätön oikeasti. Purkakaa traumanne jossain muualla, jos ette kestä sitä että olette tällaisen henkilön mielestä lapsellisia itsenne korostajia.
Ymmärrän hyvin aloittajan kokemuksen isättömyydestä, koska itsellänikin on vastaava - on olemassa yhä se spermanluovuttaja, joka raahasi minua lapsena baariin mukanaan ja oli sellainen ambivalentisti hassu, että välillä vieraiden kuullen selitti, kuinka rakastaa ja sitten taas kun ei ollut muita kuulemassa haukkui, jos ylipäätään alentui puhumaan. Paljon omaa problematiikkaa liittyy tuohon ihmiseen, onneksi pääsin aikanaan eroon.
Vaikka en ajattele, että minulla varsinaisesti olisi isää, koska kyseinen ihminen kohteli sillä tavalla, jolla vanhemmat ei kohtele lapsiaan ja jätti ne isä-tyyppien hommat välistä, niin en silti esitä asiaa ulkopuolisille näin. Sanon, ettei olla yhteyksissä tms. tai ettei ole varsinaisesti elämässäni läsnä eikä ole onneksi ollut sen jälkeen kun erosivat. Ymmärrän hyvin, että iso osa ihmisistä ei pysty samaistumaan kokemukseeni, jos kuittaisin asian sanomalla, ettei isää ole, kun se mies nyt kuitenkin on tuttu, jouduin hänen kanssaan lapsena jonkun aikaa elämääm ja traumatisoitumaan ja on elossa yhä. Kokemukseni itselleni hyvin vahvasti on se, ettei minulla varsinaista, oikeaa isää ole, mutta selitän asian kyllä muille toisin, koska en voi olettaa tämän kokemukseni aukeavan todellakaan kaikille.
Minullakin on kyllä kuollut äiti, jota kaipaan, muttei mitään vaikeuksia ymmärtää sitä, että joillain on äitiensä kanssa rankkaa. Ymmärrän, ettei osa pysty puhumaan niistä edes äiteinä, vaikka itse omani haluaisinkin takaisin. Niin se on, elämä erilaista. Meidän äidin yksi parhaista teoista oli erota isästä, turhan kauan kului siinä kyllä. Tämäkin kokemus on sellainen, jota ei moni tajua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Samalla tavallahan se itsensä isättömäksi kokeva purkaa omia traumojaan loukkaantuessaan kun hänelle ei voi sanoa, että mua loukkaa kun sanot noin. Tämä koettu isättömyyskö nyt on sit pyhälehmä ja ei lainkaan itsensä korostamista?
Missä kohtaa isätön on loukkaantunut siitä kun kuolleen isän lapsi on sanonut isätön?
Ainakin tässä keskustelussa mielensä pahoittaminen on vain ja ainoastaan näiden ammattiloukkaantujien puolelta, jotka kokee voivansa määritellä kuka on isätön ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluummin kuolleen isän lapsi kuin sellaisen, joka yritti tappaa minut ollessani lapsi. Hän kuoli vasta myöhemmin.
Mutta toki näiden kylläsullaision-vänkääjien mielestä minun olisi pitänyt sanoa tyyliin, että minulla on huonot väkit isän kanssa tjsp, vain koska heidän herkät mielensä ei kestä ajatusta, että jollain ei ole isää.
Kyse ei ole siitä, ettei "herkät mielet kestä" sitä että sanot itseäsi isättömäksi. Voit sanoa niin ja suurin osa ketjussa on samaa mieltä siitä, että isätön voi olla monella tapaa ja monesta syystä. Se, mikä ihmisiä loukkaa ja voi suututtaakin, on tuo "olisin mieluummin kuolleen isän lapsi" asenne. Sinulla on oikeus olla sitä mieltä. Mutta ei voi tulla yllätyksenä, että se saattaa loukata heitä, joiden isä todella on kuollut heidän ollessa lapsia tai vielä kohdussa.
Jos se loukkaa, kannattaa muiden syyllistämisen sijaan mennä itseensä ja pohtia, miksi se loukkaa.
Jos ei vieläkään selviä, niin apua on kyllä saatavilla. Mutta vaihtoehto ei voi olla, että muiden pitää aina elää tämän loukkaantujan mielen mukaan.
Mutta tämän itsensä isättömäksi kokevan mielen mukaan pitää elää? Miksi?
Lue ajatuksella viesti 312.
Niin? Toimii molempiin suuntiin. Ihan suotta sä arvotat sen toisen loukkaantumista ja sanot että katso peiliin.
No, minä olen mukava ja empaattinen, toisia tukeva ihminen ja ymmärrän antaa heille myös tilaa ja yksityisyyttä. Sinä?
Pikemminkin kuulostat henkilöltä, jolle ei saa kertoa omia kokemuksia koska sulla on nyt tämä sun kokemus tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Jos paska isä on noin kova paikka, hakekaa apua. On naurettavaa ulista isättömyydestä henkilölle, joka on isätön oikeasti. Purkakaa traumanne jossain muualla, jos ette kestä sitä että olette tällaisen henkilön mielestä lapsellisia itsenne korostajia.
Menikö tunteisiin?
On naurettavaa nostaa itsensä muiden yläpuolelle määrittelemään muiden isättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Jos paska isä on noin kova paikka, hakekaa apua. On naurettavaa ulista isättömyydestä henkilölle, joka on isätön oikeasti. Purkakaa traumanne jossain muualla, jos ette kestä sitä että olette tällaisen henkilön mielestä lapsellisia itsenne korostajia.
Kandee pitää isä eikä ulista.
Kerrotko miten syyllistin muita tai vaadin muita elämään mieleni mukaan? Kannattaisiko sinunkin mennä itseesi ja miettiä, mikä viestissäni aiheutti noin hyperbolisen vastauksen. Onko täysin mahdotonta pohtia asiaa toisenkin näkökulmasta?