Sinä jonka mielestä perheen jokaisella lapsella pitää olla oma huone
Millaisissa asunnoissa olet asunut elämäsi aikana?
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsena ahtaasti kahden sisaruksen kanssa.
Haluan omille lapsilleni parempaa.
Miksi olet sitä mieltä? Ei perusteluksi riitä että musta tuntuu siltä, koska lapsena jaoin huoneeni? Miksi muilla pitää olla niin? Ja minkä ikäisellä lapsella pitää olla oma huone, jo vauvalla?
Suunnilleen samanikäiset sisarukset voi jakaa huoneen alle 10 vuotiaina. Vauvaa sinne ei kuulu la.ittaa vaan se kuuluu vanhempien makuuhuoneeseen. Yli 10 vuotiaille kuuluu olla omat huoneet sillä murrosiän käynnistyttyä nuori tarvitsee yksityisyyttä ja omaa rauhaa . Myös koulumenestyksen kannalta oma rauha on tärkeää.
Itse olen asunut lapsuuteni maalla nykyaikaisessa omakotitalossa. Sain oman huoneen noin 12 v, kun nuorin sisarus pääsi pinnasängystä pois. Sisarilla oli pari vuotta ikäeroa ja he jakoivat huoneen kunnes itse lähdin 18 v opiskelemaan.
Opiskeluaikana asuin 15 hengen solussa kahdenhengenhuoneessaylioppilaskylässä pari ensimmäistä vuotta. Sitten sain samasta solusta n. 10 neliön oman huoneen. Opiskelujen aikana tapasin mieheni ja muutimme 27 neliön yksilöön. Valmistumisen jälkeen asuimme 60 neliön kaksiossa ja sen jälkeen muutimme 300 neliön omakotitaloon. Omat lapset ovat pikkuisena asuneet vanhempien makuuhuoneessa ja omat huoneet heti kun ollut kykyä nukkua yksin omassa huoneessa eli 3-4 v iässä.
Kuuluu olla? 24:n teini käyttää huoneessaan olevaa työpöytää meikkaamiseen ja likaisten vaateiden säilytykseen ja valloitti olkkarinnurkasta itselleen työpöydän läksyille. Ehkä talo siksi tuntuu ahtaalle, kun teini ei pysy siellä kopissaan :) Mutta kymppiä pukkaa vaikka tehtävät tehdään siellä missä muut katsoo samalla töllöä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huone tietysti
On mahdollista jakaa huone, mutta en usko sen onnistuvan
Jos pidat lapsestasi niin annat oman huoneenMiksi et usko sen onnistuvan?
Ainakin lapsuudenperheessäni huoneen jakaminen onnistui ihan hyvin. Samoin onnistuu omilla lapsillani. On nuo toki aika sopuisia ja diplomaattisia, joten ehkä sen vuoksi sitten onnistuu.
Jokainen ihminen tarvitsee ja vaatii tilaa
Itse jakoin huoneen ja se ollut ihanteellista, en viihtynyt ja ei kukaan mieltani edes kysynyt. Pienituloisilla vanhemmillani oli muita huolia joten opin nuorena pitamaan suuni kiinniAjattele nyt muutakin kuin itseasi
Ei se ole lapsen syy että on olemassa, ei kukaan pyyda että syntyisi tahan maailmaanSinun pieni palkka ei ole lastesi syy. Ja sua ei kiinnosta lapsesi tarpeet. Aikuisena ajattelet että yhteiskunta on sinulle elannon velkaa!
Mene nyt toihin ja hanki 2 tyopaikkaa jos on pakko
Ooks ikinä ollu ihmisten kans tekemisissä? Kuulostat ihan alienilta joka arvailee youtube videoiden pohjalta miten yhteiskunta toimii :' D
Ooks nepotismi vauva kuplassa tms?
Lapsena asuin äidin ja isän kanssa omakotitalossa, jossa oli 5h+k, olin ainoa lapsi.
Aikuisena, kun minulla on omia lapsia, olen asunut rivitalossa 3h+k, jossa lapsella oma huone, jonka jälkeen omakotitalossa, jossa 6h+k. Nykyään molemmat kaksi lastamme on jo muuttanut pois kotoa.
Itse en kestäisi ajatusta, ettei minulla olisi omaa henkilökohtaista tilaa johon voin mennä ja sulkea oven.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sitä mieltä.
Asuin koko lapsuuteni omakotitalossa maalla. Lapsuudessani oli ihan itsestäänselvyys että kaikilla on oltava omat huoneet, minulla ja sisaruksillanikin. Jos koulussa kävi ilmi ettei jollakulla ollut kotona omaa huonetta niin sitä ihmeteltiin.
Sitten muutin kaupunkiin ja saatiin neljä lasta. Muuttui myös suhtautumiseni siihen että kaikilla lapsilla pitäisi olla omat huoneet, kun niitä viiden makuuhuoneen asuntoja ei löytynytkään niin helposti.
Miksi ihmeessä teitte 4 lasta, jos niille ei ole tilaa?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-henkinen lapsuudenperheeni asui 52-neliöisessä kaksiossa. Näin asioita, joita lapsen ei olisi pitänyt nähdä, jouduin kuuntelemaan vanhempien törkeitä juttuja ja lisäksi minua salakuvattiin nukkuessani.
Tuo on lopputulos ja lapsi ei voi hyvin ja se ei ole koti jossa lapsi viihtyy
Ahtaasti asuvista pitaisi tehda lasuKuulkaa nyt: lapset ovat kalliita ja maksavat
Lasu siitä, jos perheessä vanhemmat ja vauva asuu yhdessä huoneessa ja kaksi lasta jakaa saman huoneen, eli asuu tilastojen mukaan ahtaasti, vaikka siinä lasten jakamassa huoneessa olisi neliöitä 25 ja asunnossa muuta tilaa myös?
Joopajoo.
Teillä on liikaa lapsia. Ja ne neliöt hukattu auloihin.
Jaa kolme lasta liikaa?
No, mielipiteensä kullakin. Itse en näe asiassa ongelmaa. Mieluummin kaksi lasta samassa isossa huoneessa, kuin joku kämppä, missä jokaisella lapsella on jaettu väliseinillä oma 7-9 neliön minihuone.
Itse pidän auloista, mielestäni se ei siis ole neliöiden hukkaamista. Aula voi olla myös kodikas ja vaikka leikkitilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-henkinen lapsuudenperheeni asui 52-neliöisessä kaksiossa. Näin asioita, joita lapsen ei olisi pitänyt nähdä, jouduin kuuntelemaan vanhempien törkeitä juttuja ja lisäksi minua salakuvattiin nukkuessani.
Tuo on lopputulos ja lapsi ei voi hyvin ja se ei ole koti jossa lapsi viihtyy
Ahtaasti asuvista pitaisi tehda lasuKuulkaa nyt: lapset ovat kalliita ja maksavat
Me ollaan menty 30 vuotta tällä sekopäisellä logiikalla et lasten tarvii käydä järkeen, niihin tarvii olla varaa ja kaikkien tarvii pärjätä yksin, mitä kukaan ei oo ikinä joutunu tai pystyny tekeen, ja nyt me kuollaan sukupuuttoon.
Hienosti!
Sä olet ensimmäinen jonka oon nähny ääneen asti ihmettelevän kuinka itsetuhoista ja tyhmää tää oikeiston yksin pärjäämis asenne on, kun ne on ite saanu muilta kaikista eniten.
Yritetääks me oikeasti olla mukavia ihmisille jotka tappaa meidät kateuttaan?
Köyhä lakkaa olemasta köyhä kun sillä on rahaa, ei sitten kun se on töissä.
Vauvan tekeminen on aina huono idea finanssi mielessä, siks siihen tarvitaan, edelleen, koko kylä
Omassa huoneessa asuin okt:ssa lapsuuden ja nuoruuden. Olen aina tarvinnut omaa tilaa. En voisi asua solussa. Enkä nukkua kenenkään kanssa samassa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huone tietysti
On mahdollista jakaa huone, mutta en usko sen onnistuvan
Jos pidat lapsestasi niin annat oman huoneenMiksi et usko sen onnistuvan?
Ainakin lapsuudenperheessäni huoneen jakaminen onnistui ihan hyvin. Samoin onnistuu omilla lapsillani. On nuo toki aika sopuisia ja diplomaattisia, joten ehkä sen vuoksi sitten onnistuu.
Jokainen ihminen tarvitsee ja vaatii tilaa
Itse jakoin huoneen ja se ollut ihanteellista, en viihtynyt ja ei kukaan mieltani edes kysynyt. Pienituloisilla vanhemmillani oli muita huolia joten opin nuorena pitamaan suuni kiinniAjattele nyt muutakin kuin itseasi
Ei se ole lapsen syy että on olemassa, ei kukaan pyyda että syntyisi tahan maailmaanSinun pieni palkka ei ole lastesi syy. Ja sua ei kiinnosta lapsesi tarpeet. Aikuisena ajattelet että yhteiskunta on sinulle elannon velkaa!
Mene nyt toihin ja hanki 2 tyopaikkaa jos on pakko
Minä taas en saanut traumoja lapsena siitä, että jaoin huoneen siskoni kanssa. Lapseni jakavat myös huoneen ihan mielellään.
Tiesitkö, että vanhempien pieni palkka ei välttämättä ole syy siihen, ettei kaikilla perheen lapsilla ole ikiomaa huonetta. Taloudellinen tilanne ei meillä ole mikään huoli. Asuntomme arvo on noussut 100k noin viidessä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä tuli yhoo äitien kiusaamisketju? Minä olen kamala yh, joka saan asumislisää. Kummallakin teinillä oma huone ja minulla myös. Jos joku ei kestä kateutensa kanssa niin voivoi.
Niinpä, mua ei yhtään kadehdiduta yh:n elämäntilanne.
No, onhan se nyt väärin, jos työtön yh ja 2 lasta asuu 4 h + k ja 2 aikuista ja 2 lasta kaksiossa ja toinen aikuinen raataa 40 h viikko töissä eikä saa asumistukea.
Siitä on kyllä ollut puhetta, että kannustinloukkuja aletaan purkaa ja asumistukea huonontaa.
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsena ahtaasti kahden sisaruksen kanssa.
Haluan omille lapsilleni parempaa.
Aina saa toki haluta, mutta toisaalta on hyvä olla kiitollinen siitä, että Suomessa eletään jo nyt maapallon keskivertoasukkaaseen verrattuna luksusolosuhteissa, vaikkei olisikaan omia huoneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-henkinen lapsuudenperheeni asui 52-neliöisessä kaksiossa. Näin asioita, joita lapsen ei olisi pitänyt nähdä, jouduin kuuntelemaan vanhempien törkeitä juttuja ja lisäksi minua salakuvattiin nukkuessani.
Tuo on lopputulos ja lapsi ei voi hyvin ja se ei ole koti jossa lapsi viihtyy
Ahtaasti asuvista pitaisi tehda lasuKuulkaa nyt: lapset ovat kalliita ja maksavat
Lasu siitä, jos perheessä vanhemmat ja vauva asuu yhdessä huoneessa ja kaksi lasta jakaa saman huoneen, eli asuu tilastojen mukaan ahtaasti, vaikka siinä lasten jakamassa huoneessa olisi neliöitä 25 ja asunnossa muuta tilaa myös?
Joopajoo.
Teillä on liikaa lapsia. Ja ne neliöt hukattu auloihin.
Jaa kolme lasta liikaa?
No, mielipiteensä kullakin. Itse en näe asiassa ongelmaa. Mieluummin kaksi lasta samassa isossa huoneessa, kuin joku kämppä, missä jokaisella lapsella on jaettu väliseinillä oma 7-9 neliön minihuone.Itse pidän auloista, mielestäni se ei siis ole neliöiden hukkaamista. Aula voi olla myös kodikas ja vaikka leikkitilaa.
Minäkin ihmettelen, miksi esimerkiksi vanhan talon isoissa huoneissa kaksi lasta jakamassa jotain yksiön kokoista isoa kymmenien neliöiden makuuhuonetta on niin huono, mutta sitten on taas ihan ok, että kaksi lasta asuu jossain laatikkokerrostalossa alle kymmenen neliömetrin omissa kopeissaan.
Meitä oli neljä lasta ja kaksi kamaria.
Ja siitä viisastuneena totta helvetissä jokaiselle lapselle pitää olla oma huone. Jos ei huoneet riitä, niin sitten niitä lapsia ei hankita.
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se nyt väärin, jos työtön yh ja 2 lasta asuu 4 h + k ja 2 aikuista ja 2 lasta kaksiossa ja toinen aikuinen raataa 40 h viikko töissä eikä saa asumistukea.
Siitä on kyllä ollut puhetta, että kannustinloukkuja aletaan purkaa ja asumistukea huonontaa.
Ei ole väärin. Työssä olevat voivat muuttaa isompaan asuntoon.
Onko väärin kun työssä käyvä yh asuu kolmiossa yhden lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä tuli yhoo äitien kiusaamisketju? Minä olen kamala yh, joka saan asumislisää. Kummallakin teinillä oma huone ja minulla myös. Jos joku ei kestä kateutensa kanssa niin voivoi.
Niinpä, mua ei yhtään kadehdiduta yh:n elämäntilanne.
No, onhan se nyt väärin, jos työtön yh ja 2 lasta asuu 4 h + k ja 2 aikuista ja 2 lasta kaksiossa ja toinen aikuinen raataa 40 h viikko töissä eikä saa asumistukea.
Siitä on kyllä ollut puhetta, että kannustinloukkuja aletaan purkaa ja asumistukea huonontaa.
Puuttuu kunnianhimo kun ajattelet että joku on sinulle asunnon velkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä tuli yhoo äitien kiusaamisketju? Minä olen kamala yh, joka saan asumislisää. Kummallakin teinillä oma huone ja minulla myös. Jos joku ei kestä kateutensa kanssa niin voivoi.
Niinpä, mua ei yhtään kadehdiduta yh:n elämäntilanne.
No, onhan se nyt väärin, jos työtön yh ja 2 lasta asuu 4 h + k ja 2 aikuista ja 2 lasta kaksiossa ja toinen aikuinen raataa 40 h viikko töissä eikä saa asumistukea.
Siitä on kyllä ollut puhetta, että kannustinloukkuja aletaan purkaa ja asumistukea huonontaa.
Miesystävä kuskaa ruokakauppaan ja hyvässä lykyssä tekevät vielä ulkomaanmatkan.
On jo korkea aika ruveta uudistamaan tukia. Lapset ovat täysin eri asemassa.
Täälläkin yksi, joka jakoi huoneen sisaruksen kanssa koko lapsuuden ja nuoruuden, ihan siihen saakka kunnes lähti kotoa.
Liian pieni asunto ja liikaa lapsia, yksityisyyttä ei koskaan ja todella hankalia ja epämukavia ratkaisuja tilanjaon, säilytyksen yms kanssa.
Kotoa lähdinkin todella nuorena, lapsuudenkoti ei edes tuntunut kodilta, vaan oli yhtä hankaluutta, hankausta, ahdistusta.
Vanhemmillani oli jonkinlaista elämän hallinnan vaikeutta ja lapsille kaatui liikaa vastuuta ja se jotenkin korostui siinä ahtaudessa.
Nyt nelikymppisenä perheellisenä asun isohkossa omakotitalossa, lapsia on kaksi. Todellakin on lapsilla omat huoneet ja vanhemmilla oma makuuhuone.
Lapset ovat teinejä ja viihtyvät kyllä toistensa seurassa ja ovat läheisiä, ja läheisiä myös minun ja isänsä kanssa, tätä edesauttaa se, että on oma tila ja oma yksityisyys kun sille on tarvetta.
Kaikessa muussakin kuin lapsiluvussa ja asumisessa olen tehnyt toisin kuin vanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se nyt väärin, jos työtön yh ja 2 lasta asuu 4 h + k ja 2 aikuista ja 2 lasta kaksiossa ja toinen aikuinen raataa 40 h viikko töissä eikä saa asumistukea.
Siitä on kyllä ollut puhetta, että kannustinloukkuja aletaan purkaa ja asumistukea huonontaa.
Ei ole väärin. Työssä olevat voivat muuttaa isompaan asuntoon.
Onko väärin kun työssä käyvä yh asuu kolmiossa yhden lapsen kanssa?
Ei ole rahaa, kun toinen pienipalkkainen ja toinen työtön aina välillä.
Tänä talvena irtisanotaan porukkaa.
Se oli hyvä muutos, että asuntovelkaisilla yhtiölaina ei ole enää lasku toimeentulotuessa eli heillekään ei jää ruokarahaa.
Ja myös se on hyvä, että kerrostalossa naapurit ovat vastuussa toistensa yhtiölainoista ja vuokra-asunnoista on ylitarjonta. Helsingissä yli 4000 vuokra-asuntoa tyhjänä.
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on pienipalkkainen ja toinen työtön niin ei saa asumistukea eli on asuttava ahtaasti kaksiossa.
Se onkin hölmöä, että yh-äiti saa asumistukea ja voi asua 2 lapsen kanssa 4 h + k eli heitä on 3 ja 4 hengen perheet vuokrakaksiossa. Lapset kohta aikuisia ja itse meinaan jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksesta.
Useimmiten taitaa olla niin että yksinhuoltajaäidit nukkuu olohuoneessa. Asumistuki menee puhtaasti perheen henkilömäärän ja yhteenlaskettujen tulojen mukaan, niin se vaan on. Ja jos yksinhuoltajaäiti on hyväpalkkainen, ei saa asumistukea ja silti saa maksettua sen isomman asunnon. Samat lapsilisät ja elarit saa työssäkäyvä äitikin lastensa elatukseen.
Onneksi vakuutus ei korvaa vanhoja putkia eikä kattoa, jos tulee vesivahinko. Esim. 1970-luvun putkia ja kattoa ei korvata ja korot on nousussa.
Kyllähän se hyvä olisi. Minä olen lapsena asunut kerrostalossa ja omakotitalossa, eikä ollut varsinaisesti omaa huonetta, ja kun vanhemmat rakensi oman uuden talon, siellä oli kolme varsinaista makuuhuonetta, minä vanhimpana sain oman huoneen ja kaksi mua nuorempaa oli samassa, kun minä muutin kotoa, sai minusta seuraava mun huoneen ja kun oli vielä yksi nuorempi, niin kun me vanhemmat muutettiin aina vuorollaan pois kotoa, oli nuorimmaisella tilaa olla vaikka kahdessa huoneessa.
Nyt kun meillä on talo jossa neljä makuuhuonetta, on kaksoset olleet välillä niin että nukkuvat samassa huoneessa ja yksi huone on heidän leikkejään varten, esikoinen on jo aikuinen joten yksi huone on vierashuoneena jossa hän yöpyy kun tulee käymään. Mutta olen miettinyt että näin ison talon ostaminen oli virhe, olisi pitänyt pitää kaksoset vain samassa huoneessa, olisi säästänyt lämmityskuluissa pitkän pennin, ja olisi lainakin jo maksettu kun olisi ostanut puolet pienemmän talon. Toki kaksi teinipoikaa samassa huoneessa pelaamassa ja tappelemassa ei välttämättä ole ideaali tilanne.
Minä haluaisin nyt liki viisikymppisenäkin itselleni oman huoneen. Vierashuoneesta voisi sisustaa mulle oman sopen. Nauttisin siitä että olisi oma huone, olen aina nauttinut kun viihdyn hyvin yksinkin, ja tarvitsen sitä omaa ympäristöä jonka hallitsen täysin. Töissäkin nautin kovasti siitä, että on oma työhuone jonka saan sisustaa itselleni sopivaksi.