Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Ilmeisesti Olle ja Eeva ajattelevat saavansa kymmenen lasta. Olle kertoo instassaan ettei kolme lasta tunnu suurperheeltä, vasta ehkä kymmenen lasta.

Minua on taas ihmetyttänyt se, miksi monissa tilanteissa vanhoillislestadiolaiset eivät ääneen kerro olevansa vanhoillislestadiolaisia? Katsoin juuri yhden muutaman vuoden takaisen remontointiohjelman jakson. Siinä oli selvästi vanhoillislestadiolainen perhe: monta pientä lasta kotihoidossa, kotona ei telkkaria, hyllyssä ei mitään viinilaseja tms (näitähän näkee nykyään monissa ei-vl-perheissä), olohuoneessa oli piano, ei levysoittimia tms, perheen äiti ei meikannut eikä korvakoruja ollut.

Miksi sitä vanhoillislestadiolaisuutta ei mainita ääneen? Minusta on tosi kurja, jos jotenkin joutuu piilottelemaan sitä, mitä aidosti on. Eihän se ole mikään paha asia, jos toteaisi, että me olemme vanhoillislestadiolaisia ja se näkyy meidän kodissamme. Päinvastoin asia voisi olla monen katsojan/vanhoillislestadiolaisen mielestä mielenkiintoinen: millaisia tilaratkaisuita voidaan suurperheen arjen helpottamiseksi tehdä, miten tiloista saadaan muunneltavia ja helppokäyttöisiä lapsiperheen tarpeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti Olle ja Eeva ajattelevat saavansa kymmenen lasta. Olle kertoo instassaan ettei kolme lasta tunnu suurperheeltä, vasta ehkä kymmenen lasta.

Suhteellista. Minä hämmästyin, kun eräs kymmenen lapsen äiti totesi, että ei hänellä mikään iso perhe ja suuri vaiva ole, kun tuolla "Maijalla" vieressä on 15 lasta ja hänellähän sitä aidosti iso määrä työtä on ollut. Itse taas näkisin, että on siinä lapsiperheessä aina työtä, olipa sitten perheessä 1, 2, 10 tai 15 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti Olle ja Eeva ajattelevat saavansa kymmenen lasta. Olle kertoo instassaan ettei kolme lasta tunnu suurperheeltä, vasta ehkä kymmenen lasta.

Suhteellista. Minä hämmästyin, kun eräs kymmenen lapsen äiti totesi, että ei hänellä mikään iso perhe ja suuri vaiva ole, kun tuolla "Maijalla" vieressä on 15 lasta ja hänellähän sitä aidosti iso määrä työtä on ollut. Itse taas näkisin, että on siinä lapsiperheessä aina työtä, olipa sitten perheessä 1, 2, 10 tai 15 lasta.

Tämä vähättely voi olla todella vahingollista, olipa lestadiolainen tai ei. Vanhempien voimavarat ja tukiverkot ovat erilaisia. Toisilla on raskasta jo yhden lapsen kanssa, toiset hoitaa tusinan ilman suurempia haasteita. On ihan eri asia pärjätä lasten kanssa täysin ilman tukiverkkoja kuin asua lähekkäin isovanhempien ja sisarusten kanssa, jotka haluavat olla avuksi. Vanhemmuus on ihan eri asia perheessä, jossa toinen vanhemmista kärsii vaikka reumasta kuin perheessä, jossa on kaksi tervettä ja virkeää vanhempaa. On ihan eri asia olla rauhallisten ja omatoimisten lasten vanhempi kuin huolehtia erityislapsen/erityislasten tarpeista. Siitäkin elämä on epäreilu, että toisten kohdalle voi osua isoja murheita ja nekin vaikuttavat perheen elämään.

Ulkoapäin on helppo tulla arvostelemaan, että kyllähän sitä pitäisi pärjätä, mutta ei neljän seinän sisälle nähdä, miten raskasta vanhemmuus voi tietyissä tilanteissa olla. Sekin on kumma juttu, että nämä vanhemmuuden arvostelijat eivät koskaan tarjoa itse apuaan ratkaisuksi tuohon tilanteeseen.

Olle selittää instassaan, että kyllä aikaa riittää kaikille lapsille koska se on vaan priorisointikysymys.

Vierailija kirjoitti:

Olle selittää instassaan, että kyllä aikaa riittää kaikille lapsille koska se on vaan priorisointikysymys.

Tämä ei liity Olleen ja heidän perheeseen millään lailla, vaan yleisesti.

Virtasen perheessä on 3 lasta. Vanhemmista toinen tekee pitkää päivää töissä, koska toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Jos kotityöt, lastenhoidolliset asiat ja vastaavat jätetään pois, perheen vanhemmilla jää päivässä ns. vapaa-aikaa lasten ollessa hereillä seuraavasti: vanhemmalla A 3 tuntia ja töissä käyvällä vanhemmalla B 1 tunti. Vanhemmilla on siis käytännössä 4 tuntia jaettavana kolmelle lapsille joko niin, että kaikki lapset/osa lapsista/1 lapsista on vanhemman kanssa.

Korhosten perheessä on 6 lasta. Vanhemmista toinen tekee pitkää päivää töissä, koska toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Jos kotityöt, lastenhoidolliset asiat ja vastaavat jätetään pois, perheen vanhemmilla jää päivässä ns. vapaa-aikaa lasten ollessa hereillä seuraavasti: vanhemmalla A 3 tuntia ja töissä käyvällä vanhemmalla B 1 tunti. Vanhemmilla on siis käytännössä 4 tuntia jaettavana kuudelle lapsille joko niin, että kaikki lapset/osa lapsista/1 lapsista on vanhemman kanssa.

Kyllä se vain on niin, että Korhosten perheessä tuo sama tuntimäärä on jaettava useammalle lapselle. Lapset eivät millään voi saada yhtä paljon kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa kuin Virtasten perheessä. Kenenkään vuorokaudessa ei ole enempää tunteja. Kyse ei ole siitä, että Korhosilla oltaisiin jotenkin huonompia vanhempia, vaan on matemaattinen mahdottomuus, että Korhosilla aikaa olisi enemmän kuin Virtasilla. Ja lapsen näkökulmasta on ihan eri asia saada sitä kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa kuin jakaa tuo vanhemman huomio parin muun sisaruksen kanssa.

Kun nykyajan lapsia katsoo tulee mieleen, miten itsekkäiksi ja röyhkeiksi monet kasvaa kun sitä huomiota on saatu ensimmäisinä elinvuosina liian kanssa. Koulussa ei osata olla kun yhtäkkiä huomiota ja jakamassa kymmenet tai sadat muutkin.

Sisarussuhteitakaan ei sovi unohtaa. Kun lapsella on kotona sisaruksia hän viihtyy yleensä iltaisinkin kotona. Moni ainokainen tai pienestä perheestä lähtöisin oleva on illat menossa kun kotona ei ole tekemistä. Joillakin myös vanhemmat pakottaa harrastuksiin sosiaalisia taitoja hankkimaan kun kotona ei ole seuraa. Ei nämä ole niin yksiselitteisiä asioita. Isossa perheessä voi olla paljon enemmän yhteistä ajan viettoa ja lämmin ilmapiiri, pienessä voi olla kylmä ja vanhempien välillä kireä ilmapiiri ja lapsi voi kokea yksinäisyyttä kun ei ole samanikäisiä sisaruksia. 

Vierailija kirjoitti:

Sääntölistoja tarvitsee ihmiset/yhteisöt, jotka ei ole aidosti hengellisesti/henkisesti kehittyneet niin kuin kuuluisi. Samalla tavalla kun lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta, koska ei osaa itse tehdä vielä hyviä valintoja. Ihmisen pitäisi kuitenkin aina pyrkiä siihen, että osaa itsenäisesti tehdä moraalisia valintoja, tämä on myös kristillinen ajatus, omaatuntoa ei voi ulkoistaa.

Hengellisesti kypsä ihminen vaikkapa mies osaa ajatella, en halua katsoa naista sillä tavalla, että se on sopimatonta. Hengellisesti kehittymätön mies sanoo naisille, peitä itsesi, mulla herää seksuaaliset ajatukset. Hengellisesti kehittymätön siis pyrkii kontrolloimaan muita, jotta ei tarvitsisi kontrolloida itseään. Katse muissa, kun katse pitäisi olla itsessä, omassa ajattelussa ja toiminnassa. Lisäksi hengellisesti kehittymätön ei halua kantaa vastuuta, vaan haluaa ulkoistaa vastuun. Näkyy vaikka ehkäisyopissa,  ei tarvitse itse miettiä vastuuta kun ajattelee, että asia on jo päätetty omasta puolesta. Hengellisesti kehittynyt ymmärtää, että nyt on mieli/keho liian kovilla, enkä pysty tuomaan lasta tähän tilanteeseen. Asiaa siis arvioidaan yksilöllisesti, sen sijaan, että sokeasti noudatettaisiin sääntöä. Jne. Asia kuin asia, jokainen tietää sisimmässään mikä on oikein, jos haluaa olla rehellinen, tutkii aidosti totuutta, ymmärtää mikä on tärkeää, ymmärtää asioiden tärkeysjärjestyksen ja haluaa kehittyä. 

Hyviä pointteja. Olen havainnut, että suurissa kaupungeissa joissa vl:t on usein koulutettuja ja seuraavat aikaa ja mediaa, moraali on omakohtaisempaa ja uskovaiset haluaaa tutkia omassatunnossa, mikä on oikein ja mikä väärin. Pienissä maaseutupitäjissä missä koulutustaso on alhainen ja monet vl-naiset on vuosia kotiäitinä, kysellään muilta mikä on oikein tai väärin. Ihan kuin muilla olisi sen enempää tietoa Jeesuksen toiveista kuin kenelläkään. Ei kellään ole muuta tietoa ja opasta kuin Raamattu. Siitä voi kuka tahansa lukea mitä Jeesus opettaa. Sitä myös seuroissa luetaan. Melko yksiselitteisesti hän opettaa, että usko on lapsenkaltainen, yksinkertainen oppi armosta pelastumiseen. Sen päälle voi ihminen halutessaan kuorruttaa kaikenlaista lakia ja vaatimusta, mutta ne ei ole Raamatun mukaisia.

Luther tuli puhdistaan uskoa: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Vähitellen yksinkertaiseen uskoon on tarttunut maljan makua, kun vl:t on alkaneet lisäilemään sääntöjä oman korvasyyhynsä mukaan. Ei ole maltettu pysytellä lapsen uskossa vaan on lisätty omaa hurkaiutta, josta muut voi nähdä että ollaan kunnon uskovaisia.  Kun uskosta tulee monimutkainen rakennelma moni ei enää luota omaan omatuntoon vaan kyselee muilta, miten tulee toimia. Eikö tämä kerro siitä, että halutaan miellyttää muita ihmisiä ja saada heidän hyväksyntä? Jos tarve olisi toimia kuten Jeesus opettaa, vastaus on usein helposti köydettävissä Raamatusta. Ihmisen on silmänpalvojia ja hakee muilta todistusta siitä miten hyvä uskovainen on. Mitä Jeesus opettikaan farisealaisten ulkokullaisuudesta ja tekopyhyydestä? 

Jokainen vl on aivan itse vastuussa siitä millaista oppia pitää yllä ja opettaa lapsilleen. Pysyykö yksinkertaisessa kristinuskossa vai liittääkö päälle vl-tapakoodiston vaatimukset, jotka ei ole Jeesuksen opetuksen mukaisia. Jokainen on vastuussa eikä sitä vastuuta voi ulkoistaa kenellekkään puhujalle. He ovat ihan tavallisia ja yhtä syntisiä ihmisiä kuin me kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olle selittää instassaan, että kyllä aikaa riittää kaikille lapsille koska se on vaan priorisointikysymys.

Tämä ei liity Olleen ja heidän perheeseen millään lailla, vaan yleisesti.

Virtasen perheessä on 3 lasta. Vanhemmista toinen tekee pitkää päivää töissä, koska toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Jos kotityöt, lastenhoidolliset asiat ja vastaavat jätetään pois, perheen vanhemmilla jää päivässä ns. vapaa-aikaa lasten ollessa hereillä seuraavasti: vanhemmalla A 3 tuntia ja töissä käyvällä vanhemmalla B 1 tunti. Vanhemmilla on siis käytännössä 4 tuntia jaettavana kolmelle lapsille joko niin, että kaikki lapset/osa lapsista/1 lapsista on vanhemman kanssa.

Korhosten perheessä on 6 lasta. Vanhemmista toinen tekee pitkää päivää töissä, koska toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Jos kotityöt, lastenhoidolliset asiat ja vastaa

Miksi tätä faktaa pitää alapeukuttaa? Ei kenenkään vuorokaudessa ole enempää tunteja. Jos ne vanhemmat joskus meinaavat nukkua/viettää kahdenkeskistä aikaa tms, niin ei sitä lasten kanssa voi kellon ympäri olla. Eikä tämä ole mikään lestadiolaisten erityispiirre, vaan koskee ihan kaikkia perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyajan lapsia katsoo tulee mieleen, miten itsekkäiksi ja röyhkeiksi monet kasvaa kun sitä huomiota on saatu ensimmäisinä elinvuosina liian kanssa. Koulussa ei osata olla kun yhtäkkiä huomiota ja jakamassa kymmenet tai sadat muutkin.

Sisarussuhteitakaan ei sovi unohtaa. Kun lapsella on kotona sisaruksia hän viihtyy yleensä iltaisinkin kotona. Moni ainokainen tai pienestä perheestä lähtöisin oleva on illat menossa kun kotona ei ole tekemistä. Joillakin myös vanhemmat pakottaa harrastuksiin sosiaalisia taitoja hankkimaan kun kotona ei ole seuraa. Ei nämä ole niin yksiselitteisiä asioita. Isossa perheessä voi olla paljon enemmän yhteistä ajan viettoa ja lämmin ilmapiiri, pienessä voi olla kylmä ja vanhempien välillä kireä ilmapiiri ja lapsi voi kokea yksinäisyyttä kun ei ole samanikäisiä sisaruksia. 

Tämä on kyllä loukkaava yleistys, että ainoat lapset olisivat itsekkäitä ja röyhkeitä. Meidän lapsi on ainoa (ei voida saada enempää, kun synnytyksessä kävi komplikaatio). Me vanhemmat vietämme lapsen kanssa paljon aikaa. Hoitovapaalla oltiin vuorotellen, lapsen kanssa on käyty kerhoissa ennen päiväkodin aloittamista. On kuljettu leikkipuistoissa, kirjastossa, metsäretkillä jne. Lapsi on tutustunut ikätovereihin kerhoissa ja myöhemmin päiväkodissa. Iltaisin työ- ja päiväkotipäivän jälkeen halutaan viettää aikaa perheen kesken. Leikitään, luetaan ja ulkoillaan. Kotona riittää tekemistä ja lapsemme haluaakin usein ihan vain leikkiä kotona meidän vanhempien kanssa ja välillä itsekseen. Mitään maksullisia harrastuksia lapsella ei ole, mielestämme pieni lapsi ei sellaisia tarvitse. Lapsi on aina saanut kotona vanhempien jakamattoman huomion, mutta siinä ei ole mitään väärää. Lapsi on saanut sitten kerhoissa ja päiväkodissa totutella siihen, miten ryhmässä toimitaan ja siellä on opittu sosiaalisia taitoja. Lapsi nauttii ikätoverien seurasta ja on ulospäinsuuntautunut. Lapsella on seuraa, vaikka sisaruksia ei olekaan. Ja kyllä lapsi oppii jakamaan, vaikkei sisaruksia olisi. Meillä ainakin lapsi mielellään leikeissä jakaa omastaan myös meille vanhemmille tai leikkikavereille. Ihan samalla lailla yksilapsisessa perheessä voi olla lämmin ilmapiiri kuin isommassakin perheessä. Nautimme lapsen kanssa olemisesta ja hän on meille ilo ja ihme. Ethän siis yleistä, että ilmapiiri yksilapsisessa tai pienessä perheessä olisi jotenkin kylmä tai kireä. Ei perhekoko kerro mitään siitä, millaista perheessä on elää. Kaikenkokoisissa perheissä voi olla lämmin ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olle selittää instassaan, että kyllä aikaa riittää kaikille lapsille koska se on vaan priorisointikysymys.

Tämä ei liity Olleen ja heidän perheeseen millään lailla, vaan yleisesti.

Virtasen perheessä on 3 lasta. Vanhemmista toinen tekee pitkää päivää töissä, koska toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Jos kotityöt, lastenhoidolliset asiat ja vastaavat jätetään pois, perheen vanhemmilla jää päivässä ns. vapaa-aikaa lasten ollessa hereillä seuraavasti: vanhemmalla A 3 tuntia ja töissä käyvällä vanhemmalla B 1 tunti. Vanhemmilla on siis käytännössä 4 tuntia jaettavana kolmelle lapsille joko niin, että kaikki lapset/osa lapsista/1 lapsista on vanhemman kanssa.

Korhosten perheessä on 6 lasta. Vanhemmista toinen tekee pitkää päivää töissä, koska toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa. Jos kotityöt, lastenhoidolliset asiat ja vastaa

Tämän voisi kääntää toisenlaiseksi vertaukseksi. Virtasten perheellä on 3 omenaa jaettavaksi kolmelle lapsille. Korhosten perheessä on 3 omenaa jaettavaksi kuudelle lapselle. Ei ne Korhosten lapset saa yhtä paljon kolmesta omenasta kuin Virtasten lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyajan lapsia katsoo tulee mieleen, miten itsekkäiksi ja röyhkeiksi monet kasvaa kun sitä huomiota on saatu ensimmäisinä elinvuosina liian kanssa. Koulussa ei osata olla kun yhtäkkiä huomiota ja jakamassa kymmenet tai sadat muutkin.

Sisarussuhteitakaan ei sovi unohtaa. Kun lapsella on kotona sisaruksia hän viihtyy yleensä iltaisinkin kotona. Moni ainokainen tai pienestä perheestä lähtöisin oleva on illat menossa kun kotona ei ole tekemistä. Joillakin myös vanhemmat pakottaa harrastuksiin sosiaalisia taitoja hankkimaan kun kotona ei ole seuraa. Ei nämä ole niin yksiselitteisiä asioita. Isossa perheessä voi olla paljon enemmän yhteistä ajan viettoa ja lämmin ilmapiiri, pienessä voi olla kylmä ja vanhempien välillä kireä ilmapiiri ja lapsi voi kokea yksinäisyyttä kun ei ole samanikäisiä sisaruksia. 

 

Tämä on kyllä loukkaava yleistys, että

Totta. Meillä myös yksi lapsi, 16v teini. Hän on ihan onnellinen lapsi ja hänellä on paljon kavereita.

Omilla vanhemmilla riitti kiinnostus kahteen vanhempaan sisarukseen ja meidän nuorempien kanssa jotka olemme kaksoset heitettiin vaihde vapaalle.

Entä jos meitä olisi ollut kymmenen?

Hesarin jutussa ex-lestadiolainen kertoo:

"Aloin tutkia Raamattua ja tajusin, että sitä voi käyttää sekä rakentavalla että rikkovalla tavalla ja että minuun sitä oli käytetty rikkovalla tavalla. Että minullehan oli opetettu aina vähän väärin.

Hän ymmärsi, kuinka syvälle häneen olivat juurtuneet sanat emmehän me. Emmehän me korosta itseämme. Emmehän me käytä korvakoruja.

Ne ovat voimakkaita sanoja, kun niitä on hoettu koko elämän.

Sellaisen kokemuksen jälkeen voi olla vaikea kuulla omat ajatuksensa.

Hilla oppi ajattelemaan, että ei Jeesusta kiinnostanut, oliko hänellä korvarenkaat.

Kun löysin henkilökohtaisen uskon, lakkasin pelkäämästä.

Vierailija kirjoitti:

Hesarin jutussa ex-lestadiolainen kertoo:

"Aloin tutkia Raamattua ja tajusin, että sitä voi käyttää sekä rakentavalla että rikkovalla tavalla ja että minuun sitä oli käytetty rikkovalla tavalla. Että minullehan oli opetettu aina vähän väärin.

Hän ymmärsi, kuinka syvälle häneen olivat juurtuneet sanat emmehän me. Emmehän me korosta itseämme. Emmehän me käytä korvakoruja.

Ne ovat voimakkaita sanoja, kun niitä on hoettu koko elämän.

Sellaisen kokemuksen jälkeen voi olla vaikea kuulla omat ajatuksensa.

Hilla oppi ajattelemaan, että ei Jeesusta kiinnostanut, oliko hänellä korvarenkaat.

Kun löysin henkilökohtaisen uskon, lakkasin pelkäämästä.

Rakkaudessa ei ole pelkoa. Minäkin olen pelännyt koko ikäni, että teen jotenkin väärin ja olen jotenkin väärin ja joudun siksi kadotukseen. Koska pienestä asti minulle on sanottu, emme halua kuulla rytmistä musiikkia. Rytmi kiehtoi jo lapsena. Emme halua tanssia. Liikunnallisena lapsena ja nuorena kaipasin tanssia kehon tunteiden vapauttamiseen. Emme halua meikata koska olemme kauniita omana itsenämme. Minä halusin. Minulla oli paha akne ja vaaleat mitään sanomattomat ripset, maantien värinen out tukka. Itsetunto oli huono ja olisin kaivannut olla kauniimpi. Emme halua. Minä halusin ja olin varma että olen sen vuoksi huono uskovainen.

Aikuisena jouduin terapiassa opettelemaan kokonaan sen mitä itse halusin. Oman ajattelun ja moraalin kehittymisen perusteet oli rikottu jo lapsena pyhäkouluissa, päiväkerhoissa, seuroissa, leireillä, raamattuluokissa, nuortenilloissa. Kaikissa paikoissa jonne mentiin kuulemaan mitä "me haluamme" ja "emme halua". Luin raamatun ja huomasin, että missään kohdassa ei neuvottu välttämään em asioita. Neuvottiin että uskon pitää olla tärkein asia ja pitää rakastaa jumalaa ja lähimmäistä. Muuta ei sanottu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarin jutussa ex-lestadiolainen kertoo:

"Aloin tutkia Raamattua ja tajusin, että sitä voi käyttää sekä rakentavalla että rikkovalla tavalla ja että minuun sitä oli käytetty rikkovalla tavalla. Että minullehan oli opetettu aina vähän väärin.

Hän ymmärsi, kuinka syvälle häneen olivat juurtuneet sanat emmehän me. Emmehän me korosta itseämme. Emmehän me käytä korvakoruja.

Ne ovat voimakkaita sanoja, kun niitä on hoettu koko elämän.

Sellaisen kokemuksen jälkeen voi olla vaikea kuulla omat ajatuksensa.

Hilla oppi ajattelemaan, että ei Jeesusta kiinnostanut, oliko hänellä korvarenkaat.

Kun löysin henkilökohtaisen uskon, lakkasin pelkäämästä.

 

Rakkaudessa ei ole pelkoa. Minäkin olen pelännyt koko ikäni, että teen jotenkin väärin ja olen jotenkin väärin ja joudun siksi kadotukseen. Koska pienestä asti minulle on sanottu, emme halua kuulla rytmistä musiikkia. Rytmi kiehtoi jo lapsena. Emme halua tanssia. Liikunnallisena lapsena ja nuorena kaipasin tanssia kehon tunteiden vapauttamiseen. Emme halua meikata koska olemme kauniita omana itsenämme. Minä halusin. Minulla oli paha akne ja vaaleat mitään sanomattomat ripset, maantien värinen out tukka. Itsetunto oli huono ja olisin kaivannut olla kauniimpi. Emme halua. Minä halusin ja olin varma että olen sen vuoksi huono uskovainen.

Aikuisena jouduin terapiassa opettelemaan kokonaan sen mitä itse halusin. Oman ajattelun ja moraalin kehittymisen perusteet oli rikottu jo lapsena pyhäkouluissa, päiväkerhoissa, seuroissa, leireillä, raamattuluokissa, nuortenilloissa. Kaikissa paikoissa jonne mentiin kuulemaan mitä "me haluamme" ja "emme halua". Luin raamatun ja huomasin, että missään kohdassa ei neuvottu välttämään em asioita. Neuvottiin että uskon pitää olla tärkein asia ja pitää rakastaa jumalaa ja lähimmäistä. Muuta ei sanottu. 

Mutta, eihän tuo voi pitää paikkansa. Nimittäin meille on kymmeniä ja kymmeniä kertoja kerrottu tässäkin ketjussa, ettei lapsia aivopestä.

"Mutta, eihän tuo voi pitää paikkansa. Nimittäin meille on kymmeniä ja kymmeniä kertoja kerrottu tässäkin ketjussa, ettei lapsia aivopestä."

No niinpä. Ja ihan jokainen on omassa poterossaan ilman muiden myötävaikutusta tullut esimerkiksi siihen lopputulokseen, että "hiuksia ei saa värjätä". Joopa joo. 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta, eihän tuo voi pitää paikkansa. Nimittäin meille on kymmeniä ja kymmeniä kertoja kerrottu tässäkin ketjussa, ettei lapsia aivopestä."

No niinpä. Ja ihan jokainen on omassa poterossaan ilman muiden myötävaikutusta tullut esimerkiksi siihen lopputulokseen, että "hiuksia ei saa värjätä". Joopa joo. 

 

Ja kun muutama puhuja on "luvannut" että omalla värillä sävyttäminen harmaiden peittämiseksi ei ole syntiä on tämäkin kirkastunut yhtäkkiä vl:lle samalla tavalla omassatunnossa kaikille, että kyse ei olekkaan synnistä ja vähän voi sävyttää hiusten omalla sävyllä. Puhujien vaimot etunenässä näytti isompien kaupunkien ry;llä esimerkkiä.  Samoin kävi permanentille joka oli vielä 70-luvulla iso synti. Ja miesten pitkille hiuksille ja parroille. Nokkahenkilöt lakkaa piittamasta tapakulttuurista ja se leviää vähitellen kaikille. Kukaan ei enää muista että joskus pidettiin syntinä. 

Nykyisin ei noita kukaan synniksi nimeäkkään vaan puhutaan tapakulttuurista ja ehdonvallan asioista (=jokainen omantunnon mukaan kunhan muita loukkaamatta).

Nämä vakaumuksen vuoksi "emmehän me värjää hiuksia/käytä korvakoruja/meikkaa/tanssi/katso elokuvia" jne ovat meidän ei-vanhoillislestadiolaisten korvaan saman kuuloisia asioita, kuin joku sanoisi:

"Emmehän me vakaumuksemme vuoksi syö vihreitä hedelmiä/käytä ruskeita kenkiä/asioi verkkopankissa/käy kuntosalilla/matkusta laivoilla." Nämä asiat eivät millään lailla liity uskonnon harjoittamiseen. Noiden asioiden tekeminen ei estä ihmistä rukoilemasta, lukemasta Raamattua ja käymästä kirkossa. Siksi nuo "emmehän me" asiat kuulostavat ihan älyttömiltä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vakaumuksen vuoksi "emmehän me värjää hiuksia/käytä korvakoruja/meikkaa/tanssi/katso elokuvia" jne ovat meidän ei-vanhoillislestadiolaisten korvaan saman kuuloisia asioita, kuin joku sanoisi:

"Emmehän me vakaumuksemme vuoksi syö vihreitä hedelmiä/käytä ruskeita kenkiä/asioi verkkopankissa/käy kuntosalilla/matkusta laivoilla." Nämä asiat eivät millään lailla liity uskonnon harjoittamiseen. Noiden asioiden tekeminen ei estä ihmistä rukoilemasta, lukemasta Raamattua ja käymästä kirkossa. Siksi nuo "emmehän me" asiat kuulostavat ihan älyttömiltä.

Eikä pelkästään kuulosta älyttömältä, vaan ne ON!