Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

En ole menettänyt uskoani, mutta olen menettänyt uskoni siihen, että asiat olisi niin yksinkertaisia ja varmasti tiedettävissä kuin vl-yhteisö opettaa. Mitä enemmän maailmaa tutkii ja saa tietoa, sitä enemmän ymmärtää kaiken monimutkaisuutta ja monipuolisuutta, sitä vaikeampi on hyväksyä 'mutkat suoriksi totuutta'. Kun silmät kerran kunnolla aukeaa, sieltä ei ole enää paluuta. -yhteisössä kasvanut 

Moni on tullut takaisinkin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole menettänyt uskoani, mutta olen menettänyt uskoni siihen, että asiat olisi niin yksinkertaisia ja varmasti tiedettävissä kuin vl-yhteisö opettaa. Mitä enemmän maailmaa tutkii ja saa tietoa, sitä enemmän ymmärtää kaiken monimutkaisuutta ja monipuolisuutta, sitä vaikeampi on hyväksyä 'mutkat suoriksi totuutta'. Kun silmät kerran kunnolla aukeaa, sieltä ei ole enää paluuta. -yhteisössä kasvanut 

Moni on tullut takaisinkin. :)

Ensimmäisessä lauseessa sanoin, en ole menettänyt uskoani. Voi uskoa evankeliumin ja silti olla uskomatta kaikkiin liikkeen oppeihin. 

Heille on opetettu, että "epäilykset" on syntiä. Eli lähinnä se, että alkaisi epäillä oman liikkeen olevan sittenkin väärässä. Joten jos täällä joku viesti osuukin asian ytimeen ja haastaa ajattelemaan kriittisesti omaa liikettä, siitä seuraava epävarma tunne, paha olo, on opetettu sanoittamaan synniksi ja sielunvihollisen juoneksi.

Suhtaudutaan rakkaudella näihin ihmisiin. Kyseessä todella on liike, jonka piirissä epäily ja kritiikki on syntiä. Moni päätyy aikamoiseen henkiseen ja hengelliseen solmuun sen takia, ja sielunvihollisen ja helvetin pelko on heillä todellinen.

Siunauksen puuttuminen liitetään yleisesti helpoiten siihen, jos ihminen tekee tietoisesti väärin, saatetaan sanoa, tuolla asialla ei ole siunausta. Sitten on myös se näkökulma, että ajatellaan ettei ihminen voi ikään kuin ylimielisesti ajatella elämän olevan kokonaan omissa käsissä, vaan omat hankkeet onnistuu jos Jumala antaa siunauksen. Eli pitäisi olla nöyrällä mielellä. Mutta tosiaan, menestymisestä/vastoinkäymisistä ei voi suoraan päätellä siunausta, koska pahoillekin ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja menestystä. 

Vierailija kirjoitti:

Heille on opetettu, että "epäilykset" on syntiä. Eli lähinnä se, että alkaisi epäillä oman liikkeen olevan sittenkin väärässä. Joten jos täällä joku viesti osuukin asian ytimeen ja haastaa ajattelemaan kriittisesti omaa liikettä, siitä seuraava epävarma tunne, paha olo, on opetettu sanoittamaan synniksi ja sielunvihollisen juoneksi.

Suhtaudutaan rakkaudella näihin ihmisiin. Kyseessä todella on liike, jonka piirissä epäily ja kritiikki on syntiä. Moni päätyy aikamoiseen henkiseen ja hengelliseen solmuun sen takia, ja sielunvihollisen ja helvetin pelko on heillä todellinen.

Hyvä muistutus. Mutta ihan kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kommentoi, että keskustelussa on tarkoitus keskustella lestadiolaisuuden kipukohdista. Keskustelu on mahdotonta, kun kaikki, mitä sanotaan, ammutaan alas. Jos joku kertoo, miten hän ymmärtää siunauksen, toinen sanoo, etteihän se noin voi olla, tuo ei ole kristillistä. Ja muuten ev. lut. kirkossa katto on korkealla ja seinät leveällä, kaikki kelpaa.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Sitä paitsi täällä on vain pari lestadiolaista keskustelemassa, toisen osapuolen määrää en tiedä, kun kovasti nekin kommentit vaikuttavat saman ihmisen / samojen ihmisten kirjoittamilta.

Mukavaa lauantaita, mansikkamaa kutsuu!

Höh. Keskusteluahan tuo  juuri on! Yksi sanoo jotain ja toinen sanoo, että on eri mieltä. Ja perustelee, miksi. Toivon mukaan. Ei se nyt niin voi olla, että aina odotetaan vain hyväksyvää nyökyttelyä. 

"Eläkää rauhassa keskenänne. Veljet ja sisaret, me kehotamme teitä panemaan kurittomat kuriin, rohkaisemaan lannistuneita, tukemaan heikkoja ja olemaan kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Tavoitelkaa aina hyvää toisillenne ja kaikille muille ihmisille.

Iloitkaa aina ja rukoilkaa jatkuvasti. Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Älkää sammuttako Henkeä älkääkä tyrmätkö profetioita. Testatkaa kaikki asiat ja säilyttäkää se, mikä osoittautuu hyväksi. Kaikesta pahasta sen sijaan hankkiutukaa eroon."

Onko tuettu heikkoja, rohkaistu lannistuneita, oltu kärsivällisiä? Onko tavoiteltu hyvää kaikille? Onko testattu asioita ja säilytetty mikä on hyvää? Onko hankkiuduttu eroon pahasta? Jos miettiin liikkeen jäsenten kertomuksia, miten on kohdeltu kriisitilanteissa, en näe, että nuo ovat toteutuneet. Päin vastoin, tuntuu, että monesti heikkoja on painettu maahan, rikottuja rikottu lisää.

Vierailija kirjoitti:

"Eläkää rauhassa keskenänne. Veljet ja sisaret, me kehotamme teitä panemaan kurittomat kuriin, rohkaisemaan lannistuneita, tukemaan heikkoja ja olemaan kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Tavoitelkaa aina hyvää toisillenne ja kaikille muille ihmisille.

Iloitkaa aina ja rukoilkaa jatkuvasti. Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Älkää sammuttako Henkeä älkääkä tyrmätkö profetioita. Testatkaa kaikki asiat ja säilyttäkää se, mikä osoittautuu hyväksi. Kaikesta pahasta sen sijaan hankkiutukaa eroon."

Onko tuettu heikkoja, rohkaistu lannistuneita, oltu kärsivällisiä? Onko tavoiteltu hyvää kaikille? Onko testattu asioita ja säilytetty mikä on hyvää? Onko hankkiuduttu eroon pahasta? Jos miettiin liikkeen jäsenten kertomuksia, miten on kohdeltu kriisitilanteissa, en näe, että nuo ovat toteutuneet. Päin vastoin, tuntuu, että monesti heikk

"Lapsen uskolla" voisi ehkä noistakin jakeista uskoa, että jos minä testaan esim ehkäisemättömyyden ja huomaan, ettei se ole minulle hyväksi (väsyn ja uuvun liikaa tms) niin silloinhan sitä ei tarvitse säilyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Olen jo alkuun pahoillani siitä, että lainausmerkit eivät jostakin syystä tule näkyviin julkaistussa tekstissä. Toivottavasti kuitenkin ymmärrätte, mikä on lainattua, mikä omaa tekstiäni.

- - Kaikki opiskelupaikan, työpaikan tai lapsien lukumäärästä hengellistetään Jumalan antamiksi asioiksi, jotka tapahtuvat Jumalan tahdosta ja siunauksesta. Aivan kuin ihmisellä itsellään ei olisi mitään mahdollisuutta työskennellä asioiden eteen. - -

- - Ihmisellä itsellään on mahdollisuus työskennellä haaveidensa eteen niillä lahjoilla, joita hänelle on suotu. Opiskelupaikka vaatii ahkeraa lukemista, ei pelkkää luottoa siihen, että Jumala järjestää. - - 

Koen yllä olevat lainaukset lähinnä loukkauksiksi, kun näen, kuinka paljon esim. nuorisomme opiskelee ja ahertaa saavuttaakseen unelmoimansa opiskelu/työpaikan ja päästäkseen tavoitteisiinsa. Emme me ole mitään henkipalloja, jotka kuvittelevat, että kaikki vain ta

Tämä ei koske vain sinun perhettäsi, vaan kaikkia. Jos joku ei pääse toivomaansa opiskelupaikkaan, niin hän ei ole riittävän viisas tai opiskellut ahkerammin kuin ne, jotka ovat sisälle päässeet. Tämä ei ole hengellinen tai siunaukseen liittyvä asia. Joka vuosi tuhannet eivät saa toivomaansa opiskelupaikkaa, koska on ollut viisaampia ja enemmän valmistautuneita nuoria. En minäkään olisi päässyt vaikka lääkikseen, kun minulla ei tuohon työhön olisi viisautta ja lukupäätä ollut riittävästi. Ei siitä pidä olla vihainen tai katkera, jos kaikki polut elämässä eivät avaudu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eläkää rauhassa keskenänne. Veljet ja sisaret, me kehotamme teitä panemaan kurittomat kuriin, rohkaisemaan lannistuneita, tukemaan heikkoja ja olemaan kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Tavoitelkaa aina hyvää toisillenne ja kaikille muille ihmisille.

Iloitkaa aina ja rukoilkaa jatkuvasti. Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Älkää sammuttako Henkeä älkääkä tyrmätkö profetioita. Testatkaa kaikki asiat ja säilyttäkää se, mikä osoittautuu hyväksi. Kaikesta pahasta sen sijaan hankkiutukaa eroon."

Onko tuettu heikkoja, rohkaistu lannistuneita, oltu kärsivällisiä? Onko tavoiteltu hyvää kaikille? Onko testattu asioita ja säilytetty mikä on hyvää? Onko hankkiuduttu eroon pahasta? Jos miettiin liikkeen jäsenten kertomuksia, miten on kohdeltu kriisitilanteissa, en näe, että nuo ovat tot

"Lapsen uskolla" voisi ehkä noistakin jakeista uskoa, että jos minä testaan esim ehkäisemättömyyden ja huomaan, ettei se ole minulle hyväksi (väsyn ja uuvun liikaa tms) niin silloinhan sitä ei tarvitse säilyttää. 

 

Niin. Äärimmilleen viety ehkäisykielto on aikanaan johtanut monen kohdalla epäinhimilliseen ja kohtuuttomaan tilanteeseen, silloin voi aiheellisesti kysyä, onko se todella Jumalan tahto. Eräs ison perheen äiti sanoi, ettei lopulta uupumukseltaan jaksanut pitää edes vauvaa sylissä, vaan toinen ihminen tuli perheen ulkopuolelta auttamaan ja hoitamaan. Liian kohtuuton tilanne mun mielestä. Lisäksi jos miettii mitä on paljastunut nämä pahimmat asiat, eikö siinä tilanteessa olisi pitänyt "laittaa kurittomat kuriin" ja "hankkia pahuudesta eroon". Eli ei ainakaan salailla ja peitellä asioita. En voi vieläkään käsittää miten nuo asiat on voitu hoitaa niin kuin ne on hoidettu. Jos joku puhujista (tai joku muu) saanut tietää, että lasten s.hyväksikäyttöä on tapahtunut, siitä olisi pitänyt alkaa välittömästi puhua ja tuoda esiin, päivämiehessä/puheissa/keskusteluilloissa. Mitä tahansa, kunhan asiaa olisi käsitelty ja hoidettu oikealla tavalla.

Koen, että lestadiolainen diakonia-ajattelu toimii joissakin tilanteissa, mutta viime kädessä tilanne on jokaisella itsellään ja ihminen tai perhe on ihan yksin ehkäisemättömyyspäätöksensä ja sen tuomien ongelmiensa kanssa.

 Omassa siionissamme oli aikanaan perhe, jolla oli vaikeuksia enemmän kuin kenellekään soisi tulevan. 

Silloin vielä aktiivisena ry-ihmisenä halusin alkaa organisoida apua kyseiselle perheelle. Meillä oli jopa ajatus apuringin perustamisesta ja kaipasimme siihen diakoniatoimikunnan apua ja organisointia. Keskustelin diakoniatoimikunnan edustajan kanssa, ja hänen mielestään yhdelle perheelle ei voi apua ryhtyä antamaan, koska emmehän me tiedä, miten vaikeaa muilla on.

 Olin järkyttynyt ja pöyristynyt tällaisesta. En enää jaksanut uskoa hyvään yhteisööni. Kylmä hiki, pettymys ja inhontunne valtasivat. Ei auteta ei. Myöhemmin kuulin paikallisen MLL yhdistyksen käyneen perheessā auttamassa ja heidän ihmetelleen kun oma yhteiso ei tue hädassä olevia.

Niiden, jotka tuota ehkäisykieltoa julistavat, pitäisi olla ensimmäisenä apua tarjoamassa ja vauvaa hoitamassa, niin se vaan on. Jos näin tehtäisiin ja olisi velvollisuus, ehkäisykielto katoaisi hyvin nopeasti ja unohdettaisiin. On helppo asettaa muiden harteille taakkoja ja olla itse liikauttamatta sormeakaan. Toinen juttu on mennä apua tarvitsevan luokse ja sanoa, anna kun kannan puolet tuosta kuormasta. Totta kai apua tarvitsevaa perhettä olisi pitänyt auttaa, jos tiedetään, että sellainen tilanne on. Ihmeellistä kovuutta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole menettänyt uskoani, mutta olen menettänyt uskoni siihen, että asiat olisi niin yksinkertaisia ja varmasti tiedettävissä kuin vl-yhteisö opettaa. Mitä enemmän maailmaa tutkii ja saa tietoa, sitä enemmän ymmärtää kaiken monimutkaisuutta ja monipuolisuutta, sitä vaikeampi on hyväksyä 'mutkat suoriksi totuutta'. Kun silmät kerran kunnolla aukeaa, sieltä ei ole enää paluuta. -yhteisössä kasvanut 

Liikkeen sisällä on paljon näin ajattelevia. Ihmiset uskovat sanoman syntien anteeksi antamisesta, mutta suhtautuvat pohtien, jopa epäillen muihin oppeihin. Niitä ei allekirjoiteta suoraan vaikka sitä ei aina ääneen sanottaisi. Muutosta tapahtuu myöskin, nyt jo näkyy selvästi lievempi suhtautuminen esimerkiksi ehkäisyyn. Henkilökohtaisesti ajattelen, että evankeliumin sanoma on aito, mutta siihen ympärille on tehty virheellinen ihmisjärkeen nojaava oppirakennelma. T:maltillinen vl

Minusta onkin ihme, miksi tuosta "puolison täytyy löytyä liikkeestä" -ajatusmallista pidetään niin tiukasti kiinni. Eikö kannattaisi olla asian suhteen hieman rennompi? Osa irtaantuu liikkeestä siksi, kun sopivaa puolisoa ei löydy/puoliso on ns. "vääräuskoinen", vaikka halu pysyä liikkeessä olisi ollut.

- ja se liikkeestä löytynyt puoliso saattaa avioliiton edetessä paljastua henkilöksi joka sairastaakin lapsikohteista seksuaalihäiriötä ja "vääräuskoinen" hylätty puolisoehdokas olisi ollut paljon  sopivampi kumppani ja seksuaalisuudeltaan normaali?

Mun kommentti oli niin vaarallinen, että se piti poistaa?

Totuus ei pala tulessakaan eikä katoa mihinkään vaikka poistaisi kaikki viestit.

2. Piet. kirje 2

Israelin kansan keskuudessa oli kuitenkin myös valeprofeettoja. Samoin ilmaantuu teidän joukkoonne valeopettajia, jotka salakuljettavat teille tuhoisia harhaoppeja.

- - 

Heidän törkeyksiinsä lähtevät mukaan monet, ja näiden vuoksi totuuden tie joutuu pilkan kohteeksi. Ahneuksissaan nämä valeopettajat käyttävät teitä hyväkseen mielikuvituksellisilla jutuillaan.

Kyllä täällä nyt on vääriä henkiä liikkeellä : hempeä henkeä eli syntisiin suhtaudutaan lempeästi, kuivaa henkeä löydän myös 🤣

SRK-oppi pitää itseään erehtymättömänä ja ainoana oikeana. Menneet tapahtumat osoittavat ihan muuta.

Lukekaa  netistä esim tuosta henkiopista, niin silmänne avautuvat . Meno on ollut tyyliä DDR

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä nyt on vääriä henkiä liikkeellä : hempeä henkeä eli syntisiin suhtaudutaan lempeästi, kuivaa henkeä löydän myös 🤣

SRK-oppi pitää itseään erehtymättömänä ja ainoana oikeana. Menneet tapahtumat osoittavat ihan muuta.

Lukekaa  netistä esim tuosta henkiopista, niin silmänne avautuvat . Meno on ollut tyyliä DDR

Tämän joku ilmoittaa asiattomaksi,vaikka täysin totta

Jos ihminen meinaa katkeroitua siitä, että ei anneta samalla tavalla uskovaa puolisoa niin tuleepa mieleen pari asiaa. Monesti näillä ihmisillä on ollut lähes täydellinen lapsuus/nuoruus/elämä siihen asti. Turvallinen koti, ei taloushuolia, ei vakavia sairastumisia, ei yksinäisyyttä, ei maata, jossa olisi nälänhätä tai sotatila, turvallinen yhteiskunta ja ympäristö. On lapsia, joilta puuttuu nuo kaikki. Tai on joutunut kokemaan kohtuutonta kärsimystä lapsesta asti. Kysymys kuuluukin, miksi ajattelet, että sinun elämäsi sujuisi ilman vastoinkäymisiä? Että sinä olisit niin eriarvoisessa asemassa, että saisit kaiken hyvän samaan aikaan kun jonkun toisen elämä on ollut kärsimystä pienestä pitäen? Oletko tullut ajatelleeksi, ettei se olisi oikeudenmukaista? Täytyy sanoa, olen tutkinut ja havainnut ihmisten elämäntarinoita, elämä tasaa jokaiselle onnea ja surua. Kukaan ei saa täydellistä elämää, tai jos saa niin on syytä olla huolissaan, nimittäin huolia on luvassa. Tämä on elämän todellisuutta, joka kannattaa hyväksyä ja myöntää. Jokaiselle annetaan ristinsä kannettavaksi. Joskus auttaa näkökulman muutos. Moni olisi onnellinen, jos suurin suru elämässä olisi ollut se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt helpolla, yhtään sitä surua vähättelemättä sanon tämän. Se on inhimillinen tapa käpertyä omaan suruun, silloin se tuntuu musertavalta, eikä näe, että muillakin on suruja, ne on vaan erilaisia mutta yhtä painavia.