Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Kuuntelen silloin tällöin seuroja ja välillä ne todella ahdistaa, sen jotenkin vaistoaa milloin siinä korostetaan sitä seurakuntaoppia, ei keskitytä itse asiaan. Varmaan ei saisi tällä tavalla arvostella, mutta ihminen kaipaa aitoutta ja sitä rauhaa mikä tulee aidosti siitä, jos puhuja keskittyy Raamattuun. Välillä sitten on puhujia, usein pappeja, joilla on sellainen todella lempeä ja lohdullinen sävy puhua, niitä kuuntelee mielellään, usein he keskittyvät olennaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen silloin tällöin seuroja ja välillä ne todella ahdistaa, sen jotenkin vaistoaa milloin siinä korostetaan sitä seurakuntaoppia, ei keskitytä itse asiaan. Varmaan ei saisi tällä tavalla arvostella, mutta ihminen kaipaa aitoutta ja sitä rauhaa mikä tulee aidosti siitä, jos puhuja keskittyy Raamattuun. Välillä sitten on puhujia, usein pappeja, joilla on sellainen todella lempeä ja lohdullinen sävy puhua, niitä kuuntelee mielellään, usein he keskittyvät olennaiseen. 

Kyllä saa arvostella. Ei ehkä liikkeessä mutta täällä palstalla ainakin voit arvostella turvallisin mielin.

Mietin tuota synninpäästön asiaa. Se valtaoikeushan annettiin ensimmäisille opetuslapsille, totta kai, koska heillä oli usko ja tieto Jeesuksesta. Ehkä synninpäästö on todellisuudessa sitä, että kun ihminen ei tiedä kristinuskon sanomaa, hänelle kerrotaan siitä, jotta hän voi uskoa syntinsä anteeksi annetuiksi. Sitähän Jeesuksen opetuslapset tekivät, he kertoivat hyvän sanoman eteenpäin ja sen uskomalla tapahtui synninpäästö. Eikö tämä ole se todellinen Hengen virka? Pitää olla oikea tieto, jotta voi kertoa Jeesuksesta ja vakuuttaa, että synnit on tosiaan lupa uskoa anteeksi koska Jeesus on kuollut ja ylösnoussut ja siten sovittanut kaikkien synnit. Kukaan ei voinut uskoa tähän, jos hän ei ollut kuullut asiasta. Siksi opetuslasten tehtävä oli kertoa asiasta. Tätähän kaikkien kristillisten kirkkojen papit tekevät, he kertovat mistä kristinuskossa on kyse ja vakuuttavat Raamattuun nojaten, että ihmisellä on oikeus synninpäästöön ja kristinuskon sanomaan uskomalla se tapahtuu. Ehkä selitin sekavasti, mutta  ehkä tuosta jotain selvää saa. Mietin vaan kun vl-liikkeessä on niin tiukka ja omalla tavalla ymmärretty Hengen virka oppi. Sehän ei välttämättä ole oikea tulkinta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Onpas kummallinen kommentti. Jokainen empatiakyvyllä varustettu tajuaa, että vastentahtoinen ilman puolisoa ja omaa perhettä jääminen voi olla iso suru ja aiheesta.

Kyllä minun sodat ja evakkotiet nähneet sukulaiset osasivat tuntea myötätuntoa, jos joku jäi ilman kaipaamaansa perhettä. Useimmille ihmiselle oma puoliso ja lapset on elämässä tärkeitä.

Jos jää vasten tahtoaan vaille jotakin itselle tärkeää ja tavoittelemisen arvoista, se on ihan varmasti monille surullista, vaikka elämässä olisi kuinka paljon muita hyviä asioita. Eikä se myöskään tarkoita, ettei ihmisen elämässä olisi muita huolia. Ne ei kuitenkaan poista sitä surua.

Pahoittelut, olen vain ihminen ja välillä ärsyynnyn joistain asioista ja siitä, jos tulkitsen, ettei ihmiset osaa asettaa asioita perspektiiviin. Jos joku valittelee julkisessa blogissaan puolison puutetta, minulle se on merkki, ettei elämässä ole ollut todellisia vastoinkäymisiä. Myönnän kyllä, että vastoinkäyminen se on tuokin mutta silti. Jos kirjoittaisin blogin vastaavalla mentaliteetilla, puolison puuttuminen olisi häntäpäässä mistä valittaisin. Minulle tuo kertoo vaan siitä, että ihmisellä on ollut asiat todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen silloin tällöin seuroja ja välillä ne todella ahdistaa, sen jotenkin vaistoaa milloin siinä korostetaan sitä seurakuntaoppia, ei keskitytä itse asiaan. Varmaan ei saisi tällä tavalla arvostella, mutta ihminen kaipaa aitoutta ja sitä rauhaa mikä tulee aidosti siitä, jos puhuja keskittyy Raamattuun. Välillä sitten on puhujia, usein pappeja, joilla on sellainen todella lempeä ja lohdullinen sävy puhua, niitä kuuntelee mielellään, usein he keskittyvät olennaiseen. 

Muistan ikäni sen, kun kuuntelin v. 2011 Lumijoen suviseuroja radiosta. Olen naapuripitäjästä kotoisin niin siksi asia poikkeuksellisesti kiinnosti. Siellä joku vanha äijä paasasi hurmiossa siitä, kuinka lapsenlapsensa oli kysynyt häneltä miksi huulipunaa ei saisi käyttää. "No siksi koska sitten ei pääse taivaaseen!" 

Jo tuolloin tuntui uskomattomalta, miten kukaan voi uskoa tuollaiseen hömppään internetin ja somen aikakautena. Kun on mahdollisuus avartaa maailmankuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen silloin tällöin seuroja ja välillä ne todella ahdistaa, sen jotenkin vaistoaa milloin siinä korostetaan sitä seurakuntaoppia, ei keskitytä itse asiaan. Varmaan ei saisi tällä tavalla arvostella, mutta ihminen kaipaa aitoutta ja sitä rauhaa mikä tulee aidosti siitä, jos puhuja keskittyy Raamattuun. Välillä sitten on puhujia, usein pappeja, joilla on sellainen todella lempeä ja lohdullinen sävy puhua, niitä kuuntelee mielellään, usein he keskittyvät olennaiseen. 

Muistan ikäni sen, kun kuuntelin v. 2011 Lumijoen suviseuroja radiosta. Olen naapuripitäjästä kotoisin niin siksi asia poikkeuksellisesti kiinnosti. Siellä joku vanha äijä paasasi hurmiossa siitä, kuinka lapsenlapsensa oli kysynyt häneltä miksi huulipunaa ei saisi käyttää. "No siksi koska sitten ei pääse taivaaseen!" 

Jo tuolloin tuntui uskomattomalta, miten kukaan voi uskoa tuollaiseen

Kyseessä on ollut maallikkosaarnaaja. Ei siis mitään tuntemusta Raamatusta. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tuota synninpäästön asiaa. Se valtaoikeushan annettiin ensimmäisille opetuslapsille, totta kai, koska heillä oli usko ja tieto Jeesuksesta. Ehkä synninpäästö on todellisuudessa sitä, että kun ihminen ei tiedä kristinuskon sanomaa, hänelle kerrotaan siitä, jotta hän voi uskoa syntinsä anteeksi annetuiksi. Sitähän Jeesuksen opetuslapset tekivät, he kertoivat hyvän sanoman eteenpäin ja sen uskomalla tapahtui synninpäästö. Eikö tämä ole se todellinen Hengen virka? Pitää olla oikea tieto, jotta voi kertoa Jeesuksesta ja vakuuttaa, että synnit on tosiaan lupa uskoa anteeksi koska Jeesus on kuollut ja ylösnoussut ja siten sovittanut kaikkien synnit. Kukaan ei voinut uskoa tähän, jos hän ei ollut kuullut asiasta. Siksi opetuslasten tehtävä oli kertoa asiasta. Tätähän kaikkien kristillisten kirkkojen papit tekevät, he kertovat mistä kristinuskossa on kyse ja vakuuttavat Raamattuun nojaten, että ihmisellä on oikeus synninpäästöön ja kristi

Tähän liittyen, jos luetaan mitä Jaakobin kirje sanoo. Se ei sano, että merkki oikeasta uskosta on esim tietyltä taholta saatu tietty synninpäästön muoto. Vaan merkki uskosta on se, että uskon hedelmät näkyvät. Joskin tämä ei tietenkään tarkoita, että hyvillä teoilla voi ansaita pelastuksen, koska ei voi, mutta teot kertovat uskosta.

 

"Veljet ja sisaret, mitä hyödyttää sanoa uskovansa, jos teot puuttuvat? Ei kai pelkkä usko pysty pelastamaan ketään? Jos veljesi tai sisaresi ovat vailla vaatteita ja päivittäistä ravintoa, mitä hyödyttää vain sanoa: Menkää rauhassa, lämmitelkää ja syökää vatsanne täyteen? Ei mitään, jos et oikeasti täytä heidän ruumiinsa tarpeita. Näin on uskonkin laita: yksinään ja ilman tekoja usko on kuollut.

Voisihan joku sanoa: Sinulla on usko, minulla teot. No, näytäpä minulle uskosi ilman tekoja. Minä kyllä näytän teoillani, mitä usko on. Sinä uskot, että on yksi Jumala. Se on oikein. Demonitkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä typerys halua tietää, että toimeton usko ei toimi? Eikö Jumala hyväksynyt isämme Abrahamin tämän tekojen vuoksi, siksi että Abraham vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Tässä nähdään, miten usko vaikutti hänen teoissaan ja osoittautui toimivaksi. Samalla toteutui se, mikä oli kirjoitettu: Abraham uskoi Jumalaa, ja niin Jumala hyväksyi hänet. Siksi hän myös sai nimen Jumalan ystävä. Näettehän nyt, että Jumala hyväksyy ihmisen tekojen eikä pelkän uskon vuoksi. Eikö Jumala hyväksynyt prostituoitu Rahabinkin, kun tämä otti vastaan viestintuojat ja päästi heidät pakoon ikkunan kautta? Niin kuin hengetön ruumis on kuollut, niin on myös toimeton usko."

Lestadiolaisissa on lapsettomia aviopareja sekä avopareja.

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisissa on lapsettomia aviopareja sekä avopareja.

Avopareja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas kummallinen kommentti. Jokainen empatiakyvyllä varustettu tajuaa, että vastentahtoinen ilman puolisoa ja omaa perhettä jääminen voi olla iso suru ja aiheesta.

Kyllä minun sodat ja evakkotiet nähneet sukulaiset osasivat tuntea myötätuntoa, jos joku jäi ilman kaipaamaansa perhettä. Useimmille ihmiselle oma puoliso ja lapset on elämässä tärkeitä.

Jos jää vasten tahtoaan vaille jotakin itselle tärkeää ja tavoittelemisen arvoista, se on ihan varmasti monille surullista, vaikka elämässä olisi kuinka paljon muita hyviä asioita. Eikä se myöskään tarkoita, ettei ihmisen elämässä olisi muita huolia. Ne ei kuitenkaan poista sitä surua.

Pahoittelut, olen vain ihminen ja välillä ärsyynnyn joistain asioista ja siitä, jos tulkitsen, ettei ihmiset osaa asettaa asioita perspektiiviin. Jos joku valittelee julkisessa blogissaan puoliso

Sinäpä oletkin sinä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin ymmärtänee, että puolison puuttuminen on on ihan oikea murhe, vaikka omassa elämässä olisi millaisia muita murheita ja huolia. Vastoinkäymiset ei ole mikään kilpailu, jossa vain pahimmat saa mainita.

Ja jokainen on vapaa lukemaan sellaisia tekstejä kuin haluaa ja jättää lukematta ne, joista ei tykkää.

Siis sanon vielä eri tavalla koska en ole varma ymmärtääkö tuosta mitä tarkoitin Hengen virkaan liittyvässä asiassa. 

 

Eli jos olisi olemassa lähde vaikka Tampereen vieressä, joka muuttuisi parantavaksi lähteeksi tietyn ihmisen (Jeesus) kastauduttua siihen, hän kertoisi siitä pienelle joukolle (opetuslapset), joka uskoisi häntä. Sitten tämä ihminen sanoisi kertokaa kaikille, jotka haluavat kuulla tästä lähteestä ja kokea sen parantavan voiman. Sitten tämä pieni joukko lähtee ympäri maailmaa kertomaan lähteestä, ja ihmiset uskovat ja haluavat käydä lähteellä. Nämä ihmiset kertovat taas asiasta eteenpäin kaikille, jotka haluavat kuulla ja näin tieto parantavasta lähteestä Tampereella leviää ympäri maailman kaikille halukkaille tiedoksi. Syntyy virallisia ryhmiä, joiden ainoa tehtävä on kertoa lähteestä (kirkot). Kaikilla ryhmillä ja ihmisillä on lähes indenttinen tieto lähteestä, tieto siitä on kirjoitettu myös ylös luettavaksi (uusi testamentti). Tämä olisi se todellinen valtuutus, kertoa lähteestä eteenpäin, jos on saanut siitä tiedon. Tässä kohtaa kuitenkin yksi ryhmä (esim vl-liike) sanoisi, että meillä on salainen tieto, millä tavalla lähteellä pitää toimia, muuten se ei paranna. Vain tällä pienellä ryhmällä on se tieto, muilta se on kadonnut. Siis lähde itsessään ei olisikaan enää parantava, vaan tarvittaisiin tietty tieto, jotta se olisi parantava. 

 

Tämä lienee se tulkintaero, mikä sitten on oikein, ainakin sitä voi miettiä. 

Ei auttaa valittaa vaan pitää tehdä asialle jotain, jos ei ole tyytyväinen. Lataa vaikka tinderin ja kirjoittaa sinne omaavansa tietynlaisen maailmankuvan ja haluavansa elinikäisen avioliiton. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Heille on opetettu, että "epäilykset" on syntiä. Eli lähinnä se, että alkaisi epäillä oman liikkeen olevan sittenkin väärässä. Joten jos täällä joku viesti osuukin asian ytimeen ja haastaa ajattelemaan kriittisesti omaa liikettä, siitä seuraava epävarma tunne, paha olo, on opetettu sanoittamaan synniksi ja sielunvihollisen juoneksi.

Suhtaudutaan rakkaudella näihin ihmisiin. Kyseessä todella on liike, jonka piirissä epäily ja kritiikki on syntiä. Moni päätyy aikamoiseen henkiseen ja hengelliseen solmuun sen takia, ja sielunvihollisen ja helvetin pelko on heillä todellinen.

Näin se varmaankin on. Ja päättelen sen myös siitä puhetavasta, joka on tietääkseni vain vanhoillislestadiolaisten käytössä,  mutta heillä tavallinen. "Olen onnellinen, kun olen varjeltunut uskomassa." " Kunpa säilyisin uskomassa". Jotenkin noin. Eivät muut kristityt noin puhu. Se, joka tuntee vlkieltä, varmaan tunnistaa. Ikään kuin joka päivä olisi vaara lipsahtaa lavealle tielle ja kadottaa usko. 

En keksi tuolle muuta selitystä kuin sen, että moni asia vlopissa todellakin huutaa selityksiä ja perusteluja ja saa siten monet epäilemään. Jos on " varjeltunut uskomassa",  niin on halunnut ja osannut pistää ne epäilykset taka- alalle ja nielaista ja vaientaa kysymykset.  Ja tätähän liike itsessään tukee täysillä. Vaikka sitten leimaamalla epäilykset ja kysymykset sielunviholllisen toiminnaksi, jotka näin ollen pitää heti ohittaa ja unohtaa. 

Liikkeestä lähtijät taas eivät ole halunneet niin tehdä. 

Tässä kohtaa pitää sanoa, totuus kestää kaikki älylliset/opilliset/raamatulliset tarkastelut ja kyseenalaistamiset. Siksi siinä ei ole mitään pelättävää, että ajattelee ja kyseenalaistaa opillisia näkemyksiä. Jos ne ei kestä minkäänlaista tarkastelua, silloin kyseessä ei ole totuus. Totuus ei pala tulessakaan kuten tuolla aiemmin sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Siis sanon vielä eri tavalla koska en ole varma ymmärtääkö tuosta mitä tarkoitin Hengen virkaan liittyvässä asiassa. 

 

Eli jos olisi olemassa lähde vaikka Tampereen vieressä, joka muuttuisi parantavaksi lähteeksi tietyn ihmisen (Jeesus) kastauduttua siihen, hän kertoisi siitä pienelle joukolle (opetuslapset), joka uskoisi häntä. Sitten tämä ihminen sanoisi kertokaa kaikille, jotka haluavat kuulla tästä lähteestä ja kokea sen parantavan voiman. Sitten tämä pieni joukko lähtee ympäri maailmaa kertomaan lähteestä, ja ihmiset uskovat ja haluavat käydä lähteellä. Nämä ihmiset kertovat taas asiasta eteenpäin kaikille, jotka haluavat kuulla ja näin tieto parantavasta lähteestä Tampereella leviää ympäri maailman kaikille halukkaille tiedoksi. Syntyy virallisia ryhmiä, joiden ainoa tehtävä on kertoa lähteestä (kirkot). Kaikilla ryhmillä ja ihmisillä on lähes indenttinen tieto lähteestä, tieto siitä on kirjoitettu myös ylös luettavaksi (uusi testamentti). Tämä olisi se todellinen valtuutus, kertoa lähteestä eteenpäin, jos on saanut siitä tiedon. Tässä kohtaa kuitenkin yksi ryhmä (esim vl-liike) sanoisi, että meillä on salainen tieto, millä tavalla lähteellä pitää toimia, muuten se ei paranna. Vain tällä pienellä ryhmällä on se tieto, muilta se on kadonnut. Siis lähde itsessään ei olisikaan enää parantava, vaan tarvittaisiin tietty tieto, jotta se olisi parantava. 



 

Tämä lienee se tulkintaero, mikä sitten on oikein, ainakin sitä voi miettiä. 

Unohtui tästä tarinasta. Samaan aikaan kun tämä pieni ryhmä väittää mitä väittää, ihmiset jatkavat lähteellä käymistä, kokevat parantuneensa, eivätkä koskaan kuule mitään tästä yhdestä pienestä ryhmästä. He eivät siis ole tarvinneet "salaista tietoa" mihinkään, eivätkä ole koskaan edes kuulleet koko jutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heille on opetettu, että "epäilykset" on syntiä. Eli lähinnä se, että alkaisi epäillä oman liikkeen olevan sittenkin väärässä. Joten jos täällä joku viesti osuukin asian ytimeen ja haastaa ajattelemaan kriittisesti omaa liikettä, siitä seuraava epävarma tunne, paha olo, on opetettu sanoittamaan synniksi ja sielunvihollisen juoneksi.

Suhtaudutaan rakkaudella näihin ihmisiin. Kyseessä todella on liike, jonka piirissä epäily ja kritiikki on syntiä. Moni päätyy aikamoiseen henkiseen ja hengelliseen solmuun sen takia, ja sielunvihollisen ja helvetin pelko on heillä todellinen.

Näin se varmaankin on. Ja päättelen sen myös siitä puhetavasta, joka on tietääkseni vain vanhoillislestadiolaisten käytössä,  mutta heillä tavallinen. "Olen onnellinen, kun olen varjeltunut uskomassa." " Kunpa säilyisin uskomassa". Jotenkin noin. Eivät muut kristityt noin puhu. Se, joka

Tämä. En ole vl, enkä minä ajattele, että jokin asia ottaisi uskoni pois. En edes murehdi sellaista. Vaikka ihmiset ympärilläni eläisivät miten tahansa, ei se minun uskooni vaikuta. Ajattelen, että usko on Jumalalta saamani lahja, jota voin hoitaa. Ja se hoitaminen on sitä rukousta, Raamatun lukua ja seurakuntayhteyttä. Vaikka itse hoidan uskoa, niin ei se usko ole minusta kiinni - se on Jumalan työtä minussa. Eikä minun uskoni siitä horju, jos elämässä tulee jotakin vastoinkäymisiä. Eikä järki ja sen käyttö estä minua uskomasta. Eikä Jumala tai usko siitä mene rikki, jos olen joskus jotain epäillyt. Olen pohtinut Raamatun sanaa ja minulle sen ydin on tiivistetty kohdassa Joh. 3:16. Minä luotan siihen, että Jumala rakastaa minua, antaa kaikki syntini anteeksi ja kuoleman jälkeen odottaa elämä taivaassa. En minä sitä epäile ja hyvillä mielin siihen luotan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kohtaa pitää sanoa, totuus kestää kaikki älylliset/opilliset/raamatulliset tarkastelut ja kyseenalaistamiset. Siksi siinä ei ole mitään pelättävää, että ajattelee ja kyseenalaistaa opillisia näkemyksiä. Jos ne ei kestä minkäänlaista tarkastelua, silloin kyseessä ei ole totuus. Totuus ei pala tulessakaan kuten tuolla aiemmin sanottiin.

 

Amen tälle tekstille! Oikea totuus on niin luja, että sen varassa elävillä ei ole pelättävää. Raamattukin kehottaa kyseenalaistamaan ja koettelemaan aktiivisesti kaikkea, ja pitämään vain sen, mikä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heille on opetettu, että "epäilykset" on syntiä. Eli lähinnä se, että alkaisi epäillä oman liikkeen olevan sittenkin väärässä. Joten jos täällä joku viesti osuukin asian ytimeen ja haastaa ajattelemaan kriittisesti omaa liikettä, siitä seuraava epävarma tunne, paha olo, on opetettu sanoittamaan synniksi ja sielunvihollisen juoneksi.

Suhtaudutaan rakkaudella näihin ihmisiin. Kyseessä todella on liike, jonka piirissä epäily ja kritiikki on syntiä. Moni päätyy aikamoiseen henkiseen ja hengelliseen solmuun sen takia, ja sielunvihollisen ja helvetin pelko on heillä todellinen.

Näin se varmaankin on. Ja päättelen sen myös siitä puhetavasta, joka on tietääkseni vain vanhoillislestadiolaisten käytössä,  mutta heillä tavallinen. "Olen onnellinen, kun olen varjeltunut uskomassa." " Kunpa säilyisin uskomassa". Jote

kertoo paljon, että tällaistakin viestiä alapeukutetaan, missä joku kertoo ettei pelkää uskonsa menettämistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kohtaa pitää sanoa, totuus kestää kaikki älylliset/opilliset/raamatulliset tarkastelut ja kyseenalaistamiset. Siksi siinä ei ole mitään pelättävää, että ajattelee ja kyseenalaistaa opillisia näkemyksiä. Jos ne ei kestä minkäänlaista tarkastelua, silloin kyseessä ei ole totuus. Totuus ei pala tulessakaan kuten tuolla aiemmin sanottiin.

 

Amen tälle tekstille! Oikea totuus on niin luja, että sen varassa elävillä ei ole pelättävää. Raamattukin kehottaa kyseenalaistamaan ja koettelemaan aktiivisesti kaikkea, ja pitämään vain sen, mikä kestää.

Ja siis ihmettelen sitä "arkuutta", jolla uskonnollisten kysymysten tutkimiseen suhtaudutaan. Koska jos halutaan päästä totuudesta perille, silloinhan niitä on tutkittava mitä suurimmassa määrin. Jos mitään ei kyseenalaista niin silloinhan on just alttiina kaiken maailman harhaopeille. Olipa asia mikä hyvänsä, on aiheellista kysyä, onko asia todella näin ja mihin se perustuu, onko se perusteltavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kohtaa pitää sanoa, totuus kestää kaikki älylliset/opilliset/raamatulliset tarkastelut ja kyseenalaistamiset. Siksi siinä ei ole mitään pelättävää, että ajattelee ja kyseenalaistaa opillisia näkemyksiä. Jos ne ei kestä minkäänlaista tarkastelua, silloin kyseessä ei ole totuus. Totuus ei pala tulessakaan kuten tuolla aiemmin sanottiin.

 

Amen tälle tekstille! Oikea totuus on niin luja, että sen varassa elävillä ei ole pelättävää. Raamattukin kehottaa kyseenalaistamaan ja koettelemaan aktiivisesti kaikkea, ja pitämään vain sen, mikä kestää.

Ja siis ihmettelen sitä "arkuutta", jolla uskonnollisten kysymysten tutkimiseen suhtaudutaan. Koska jos halutaan päästä totuudesta perille, silloinhan niitä on tutkittava mitä suurimmassa määrin. Jos mitään ei kyseenalaista niin sil

Tätä kovasti toivon kaikille valtionkirkkoon kuuluville.