Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Minä olen perus ev.lut. ja erästä asiaa minulle on ollut vaikea ymmärtää vanhoillislestadiolaisuudessa ja muissakin vastaavissa uskonyhteisöissä:

Miksi painotetaan, miten tärkeää uskovan on ympäröidä itsensä toisilla uskovilla, jotka toimivat "matkatovereina" ja ohjaavat oikealle uskon tielle? En minä omalla kohdallani koe, että minun uskoni olisi muiden asia. Minä itse huolehdin uskostani ja hoidan sitä rukoilemalla, lukemalla Raamattua ja käymällä kirkossa + ehtoollisella. Ei se minun uskoni vahvistu/heikenny siitä, mitä toiset uskosta ajattelevat.

Ehkäpä niitä puolisoita ei "anneta", vaan ehkä on tarkoitus, että ihminen itse etsii ja koettaa löytää sopivan puolison. Jotain vastuuta on ihmiselläkin näissä asioissa, joskus asioita jopa ehkä hengellistetään liikaa. Eihän ihmisen ole pakko mennä naimisiinkaan vaikka omalle polulle "annettaisiin" miten sopiva kumppani hyvänsä, avioliittokin on vapaaehtoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen perus ev.lut. ja erästä asiaa minulle on ollut vaikea ymmärtää vanhoillislestadiolaisuudessa ja muissakin vastaavissa uskonyhteisöissä:

Miksi painotetaan, miten tärkeää uskovan on ympäröidä itsensä toisilla uskovilla, jotka toimivat "matkatovereina" ja ohjaavat oikealle uskon tielle? En minä omalla kohdallani koe, että minun uskoni olisi muiden asia. Minä itse huolehdin uskostani ja hoidan sitä rukoilemalla, lukemalla Raamattua ja käymällä kirkossa + ehtoollisella. Ei se minun uskoni vahvistu/heikenny siitä, mitä toiset uskosta ajattelevat.

Varmaan taustalla ajatus seura tekee kaltaisekseen. Pelätään (kohtuuttoman paljon), että eri tavalla ajattelevien seura alkaa vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Rohkaisisin jokaista vl-naista ja miestä ottamaan puolison vaikka liikkeen ulkopuolelta, jos sopiva, samat arvot omaava tulee vastaan. Vl-liike on aika pieni lopulta ja näyttäisi, että liikkeen sisällä nuoretkin välttää menemästä kovin nuorena naimisiin/harkitsevat tarkemmin. Jos jää loputtomiin odottelemaan voi jäädä sinkuksi. Fiksusta puolisosta on myös tukea elämässä, vaikka ei jakaisi kaikkia uskonnollisia näkemyksiä. Varsinkin jos toivoo perhettä tai on syvä kaipuu kumppanuuteen. Se on luonnollinen asia, eikä sitä kannata kokonaan hylätä tiukan uskonnollisen näkemyksen takia. Kannattaa miettiä kokonaisuutta.

Minä tapasin erään ei-vl-naisen, joka tuli kysymään neuvoa, miten hänen kannattaisi tehdä. Olivat vl-miehen kanssa kiinnostuneita toisistaan. Kehotin tutustumaan vl-uskoon huolella ja sen jälkeen pohtimaan, miten haluaa itse tehdä. Ilmeisesti pohtimisvaihe ei ole ollut kummallekaan osapuolelle helppo: elävät jonkinlaisessa välitilassa. Käyvät vl-seuroissa ja seurustelevat ja elävät yhdessä, mutta eivät vielä vuosienkaan jälkeen ole menneet naimisiin. Kummankin kannalta toivoisin, että tekisivät selvän ratkaisun. Joko eläisivät liikkeessä ja sen oppien mukaan tai sitten irtautuisivat siitä. Tuollainen välitila ei rakenna ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavat lainaukset ovat Päivämiehessä julkaistusta uudesta blogikirjoituksesta, jossa kolmekymppinen nainen pohtii sinkkuuttaan:

Olen myös meinannut käydä Taivaan Isän kanssa vaihtokauppaa, että miten minä voin pysyä uskomassa, jos sinä et anna minulle uskovaista puolisoa rinnallakulkijaksi. Ihmeellisesti Jumala on kuitenkin varjellut lapsenaan, ja sepä se vasta on koskettavaa.

Mahdottoman fiksuja ja ihania erillä tavalla uskovia miehiä olen elämäni varrella kohdannut useampiakin. Sitä kun on inhimilliseltä puolelta lihaa ja verta, niin ei se helppoa ole tunnetasolla luopua rakkaudesta uskon tähden. Kerrankin yksi ystäväni vahvisti minua, että Jumalalla on kyllä varaa antaa yhden ihanan miehen minulle uskovaisena, jos niin hyväksi näkee. Ei nähnyt. Varjelkoon Jumala minua ja muita uskovaisia sinkkuja uskon kuuliaisuudessa.

Tämä kertomus ei ole mitenkään poikkeava, vaan t

Tätä samaa "Jumala antaa, jos hyväksi näkee" -mantraa hoetaan muussakin kuin puolison löytämisessä. Kaikki opiskelupaikan, työpaikan tai lapsien lukumäärästä hengellistetään Jumalan antamiksi asioiksi, jotka tapahtuvat Jumalan tahdosta ja siunauksesta. Aivan kuin ihmisellä itsellään ei olisi mitään mahdollisuutta työskennellä asioiden eteen.

Totuus on se, että elämässä hyviä ja huonoja asioita tapahtuu uskoville ja ei-uskoville ihmisille. Siinä ei ole kyse siitä, että toisia jotenkin siunattaisi ja toisia ei. Joku uskova voi saada paljon murheita osakseen ja joku ei-uskova porskuttaa eläen onnellisten tähtien alla. Jumala ei ole mikään toivomuskaivo. Ihmisellä itsellään on mahdollisuus työskennellä haaveidensa eteen niillä lahjoilla, joita hänelle on suotu. Opiskelupaikka vaatii ahkeraa lukemista, ei pelkkää luottoa siihen, että Jumala järjestää. Puolison löytäminen vaatii vaivannäköä ja joustamista, ei odottamista, että Jumala tipauttaa eteen oikean puolison. Kun ikää tulee, niin ihminen usein ymmärtää, kuinka vähän maailmasta tietääkään ja kuinka tiukasti on joihinkin asioihin suhtautunut. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin ihminen itse kuvittelee.

Miksei nuo vaan menisi naimisiin? Voihan vl-puolisokin luopua uskosta, silloin on samassa tilanteessa, että toinen on liikkeessä ja toinen ei. En varmasti jättäisi menemättä naimisiin jos rakastuisin, vaikka ei jaettaisi kaikkia samoja näkemyksiä. Jos kumpikin kunnioittaa toisen näkemyksiä, se riittää.

Niiltä, joille on annettu paljon, myös odotetaan paljon. Niiltä, joilla on suuri vastuu, vaaditaan tavallista enemmän.

Tässä Raamatun sana Vapahtajan suusta sinulle joka valitat miksi sinulta vl vaaditaan niin paljon. Jos sinulla ainoana maailmassa on totuus/ totuuden henki niin onhan se "aika paljon" eli ehkä odotukset ovat tavallista isommat juuri siksi. Tympeätä tuollainen valitus.

Mitenkäs ajatukset "epäuskoisten" elämästä? Ajatteleeko vl-uskovaiset, että Jumala ohjaa myös heidän elämää? Annetaanko heillekin puolisot? Sopiva elämänpolku? Itse ajattelen näin, Jumala ohjaa kaikkien elämää tietyllä tasolla, jos ei kovasti vastustele. Viime kädessä ihmisellä on vapaa tahto monissa asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiltä, joille on annettu paljon, myös odotetaan paljon. Niiltä, joilla on suuri vastuu, vaaditaan tavallista enemmän.

 

Tässä Raamatun sana Vapahtajan suusta sinulle joka valitat miksi sinulta vl vaaditaan niin paljon. Jos sinulla ainoana maailmassa on totuus/ totuuden henki niin onhan se "aika paljon" eli ehkä odotukset ovat tavallista isommat juuri siksi. Tympeätä tuollainen valitus.

Sinä se tässä valitat.

Osui asian ytimeen. Jos jollekin ryhmälle on annettu korkein ymmärrys uskon asioista (vaikka usko ei varsinaisesti ole tietämistä), niin kyllä heillä on silloin tavallista suurempi vastuu maailmassa. Tämä näkyy jo Israelin kansan kohdalla, valittu kansa, jonka tarkoitus oli/on olla moraalisena esikuvana kaikille maailman kansoille, jonka tarkoitus oli välittää Jumalan tahto kaikille maailman kansoille. Heille annettiin siihen "välineet" ja erityisasema, erityisvastuu myös. Nykyään tietysti myös kristityt ovat "valittu kansa", hieman eri merkityksessä vain. Sivusta eri

No ohhoh. Aika sakeeta juttua tänne on taas kertynyt monta sivua. 

Tuntuu, että Sielunvihollinen itse on täällä valheiden verkkoa punomassa. Syylliset (vl-uskovaiset) on päätetty jo alussa, nyt vaan mietitään mistä kaikesta voitaisiin syyttää. 

Täällä ei ole enää kyse siitä, että joku haluaa vastauksia uskon kysymyksiin tai haluaa löytää Jumalan valtakunnan. Täällä kokoontuvat kivittäjät. 

Minulla ainakaan ei aika riitä alkaa  purkamaan noita vääriä luuloja/uskomuksia, enkä jaksa enää tätä ketjua avata ja mieltäni pahoittaa. 

Sen sijaan toivotan kaikki keskustelijat tervetulleiksi meidän seuroihin mille tahansa rauhanyhdistykselle kuuntelemaan ja keskustelemaan <3 

Lisäksi on kesaseuraradio.fi ja nettiseurat.fi. 

Hyvää loppukesää kaikille ja parempaa mieltä. 

Yt. Vl

Vierailija kirjoitti:

No ohhoh. Aika sakeeta juttua tänne on taas kertynyt monta sivua. 

 

Tuntuu, että Sielunvihollinen itse on täällä valheiden verkkoa punomassa. Syylliset (vl-uskovaiset) on päätetty jo alussa, nyt vaan mietitään mistä kaikesta voitaisiin syyttää. 

 

Täällä ei ole enää kyse siitä, että joku haluaa vastauksia uskon kysymyksiin tai haluaa löytää Jumalan valtakunnan. Täällä kokoontuvat kivittäjät. 

 

Minulla ainakaan ei aika riitä alkaa  purkamaan noita vääriä luuloja/uskomuksia, enkä jaksa enää tätä ketjua avata ja mieltäni pahoittaa. 

 

Sen sijaan toivotan kaikki keskustelijat tervetulleiksi meidän seuroihin mille tahansa rauhanyhdistykselle kuuntelemaan ja keskustelemaan <3 

 

Lisäksi on kesaseuraradio.fi ja nettiseurat.fi. 

 

Hyvää loppukesää kaikille ja pa

Ei täällä ole lestadiolaisia syyllistetty vaan kritisoitu joiltakin osin oppia.

Minusta mielenkiintoinen asia vl-ajatusmaailmassa:

Puoliso pitää löytää ehdottomasti liikkeestä, mutta avioeron syy ei ole se, jos puoliso eroaa liikkeestä. Toki siis voi tulla tilanteita, joissa ero liikkeestä ja sen myötä mahdollisesti muuttuneet elintavat voivat olla syy eroon. Jos esimerkiksi liikkeestä irtaantunut puoliso alkaa ryyppäämään ja on uskoton, niin sitä pidetään hyväksyttävänä syynä eroon. Toisaalta taas jotkut pariskunnat voivat jatkaa hyvinkin samankaltaista elämää, vaikka toinen eroaisi liikkeestä. Liikkeestä eronneen kohdalla saattaa vaikka olla, että hän lopettaa käymisen seuroissa ja sanoo, ettei usko, mutta ihminen ei muuta elintapojaan eikä esimerkiksi liikkeeseen kuuluvan puolison tarvitse kotonaan joutua katsomaan, kun toinen vaikka katsoo telkkaria/kuuntelee musiikkia tms. Olennaista minusta on, onko tuollaisissa tilanteissa sillä liikkeeseen kuuluvalla mahdollisuus jatkaa kuten ennenkin.

Minusta onkin ihme, miksi tuosta "puolison täytyy löytyä liikkeestä" -ajatusmallista pidetään niin tiukasti kiinni. Eikö kannattaisi olla asian suhteen hieman rennompi? Osa irtaantuu liikkeestä siksi, kun sopivaa puolisoa ei löydy/puoliso on ns. "vääräuskoinen", vaikka halu pysyä liikkeessä olisi ollut.

Olen jo alkuun pahoillani siitä, että lainausmerkit eivät jostakin syystä tule näkyviin julkaistussa tekstissä. Toivottavasti kuitenkin ymmärrätte, mikä on lainattua, mikä omaa tekstiäni.

- - Kaikki opiskelupaikan, työpaikan tai lapsien lukumäärästä hengellistetään Jumalan antamiksi asioiksi, jotka tapahtuvat Jumalan tahdosta ja siunauksesta. Aivan kuin ihmisellä itsellään ei olisi mitään mahdollisuutta työskennellä asioiden eteen. - -

- - Ihmisellä itsellään on mahdollisuus työskennellä haaveidensa eteen niillä lahjoilla, joita hänelle on suotu. Opiskelupaikka vaatii ahkeraa lukemista, ei pelkkää luottoa siihen, että Jumala järjestää. - - 

Koen yllä olevat lainaukset lähinnä loukkauksiksi, kun näen, kuinka paljon esim. nuorisomme opiskelee ja ahertaa saavuttaakseen unelmoimansa opiskelu/työpaikan ja päästäkseen tavoitteisiinsa. Emme me ole mitään henkipalloja, jotka kuvittelevat, että kaikki vain tapahtuu ja menee parhain päin, vaikka itse vain laiskottelee.

Mutta silti siunauksella on valtava merkitys elämässä, en ymmärrä, miten sitä voi väheksyä. Ainakin silloin se tuntuu, jos ajattelee, että siunaus otettiin pois. Niinkin voi käydä. Kuitenkin koettelemuksiinkin saattaa sisältyä Jumalan siunaus, jonka vasta jälkikäteen ymmärrämme. Siunausta ihminen pitää helposti itsestään selvyytenä ja ajattelee, että näinhän asioiden kuuluu mennäkin.

Luterilainen virsikirja on ev.lut. tunnustuksen mukainen ja siellä, virressä 393:1, ovat mm. sanat - - Jos Herra siunausta / ei anna töillesi, / on turhaa ponnistusta / parhaatkin rientosi. - - 

Vanha kansa oli monessa mielessä viisaampia kuin me, digiajan kasvatit, ja heidän suussaan on syntynyt myös sananlasku - - Ihminen päättää, Jumala säätää - - . He tiesivät, että voi tulla katovuosia, jolloin eläminen vaikeutuu huomattavasti. Mutta siitä huolimatta he luottivat Jumalaan. Joulurauhan julistuksessakin todetaan: - - Huomenna, jos Jumala suo - - 

On aivan todella järkyttävää lukea jonkun ajattelevan, että näinkin asiallinen keskustelu, jossa on nostettu esiin vanhoillislestadiolaisuuden kipukohtia ja kritiikin aiheita, on osoitus "Sielunvihollisesta". Jonka kätyreitä siis ilmeisesti olemme me näistä aiheista kirjoittaneet. Me uskonnosta ja uskonasioista kiinnostuneet - heitä ainakin kaikki- myös kristityt, uskovat ihmiset. 

En halua tuon kirjoittajaa kommentoida. Mutta kysyn: Millainen on liike, joka suhtautuu kysymyksiin ja kritiikkiin noin? Sillä tyhjiössähän ei mikään ajatus synny. Voi olla, että keskustelu on painottunut kritiikkiin. Sitä ei ole pakko lukea eikä siihen osallistua. Mutta että keskustelua kommentoi noin, se on ihan eri tason asia enkä pidä sitä sopivana enkä asiallisena.

Ei kai vaan joku lähde arvioimaan menestyksen/onnistumisten perusteella Jumalan siunausta? Sehän ei ole kristillinen ajatus. Pienillä lapsilla on varmasti siunausta enemmän kuin kenelläkään ja jostain syystä heillekin tapahtuu pahoja asioita/huonoja asioita. Siellähän se on raamatussa, aurinko nousee niin hyville kuin pahoille, sadetta annettaan niin oikeamielisille kuin jumalattomille. Kaikkea hyvää voidaan kyllä pitää siunauksena, mutta toisaalta, vastoinkäymisistä ei voi päätellä, että siunausta ei olisi. Näin suoraviivainen asia ei ole. Muuten mennään jo menestysteologian puolelle.

Se on nopein tapa hiljentää ihmiset, sanoa eri tavoin ajatellevan kuunnelleen sielunvihollisen kuiskuttelua. Pitäisi ymmärtää se, että joskus kritiikki on ihan aiheellista, sen tarkoitus on tuoda esiin epäkohtia, ei hajottaa. Raamattukin sanoo, koetelkaa kaikki asiat ja pitäkää se mikä on hyvää. Asioita on lupa koetella ja tutkia, onko tämä oikein. 

Vierailija kirjoitti:

On aivan todella järkyttävää lukea jonkun ajattelevan, että näinkin asiallinen keskustelu, jossa on nostettu esiin vanhoillislestadiolaisuuden kipukohtia ja kritiikin aiheita, on osoitus "Sielunvihollisesta". Jonka kätyreitä siis ilmeisesti olemme me näistä aiheista kirjoittaneet. Me uskonnosta ja uskonasioista kiinnostuneet - heitä ainakin kaikki- myös kristityt, uskovat ihmiset. 

En halua tuon kirjoittajaa kommentoida. Mutta kysyn: Millainen on liike, joka suhtautuu kysymyksiin ja kritiikkiin noin? Sillä tyhjiössähän ei mikään ajatus synny. Voi olla, että keskustelu on painottunut kritiikkiin. Sitä ei ole pakko lukea eikä siihen osallistua. Mutta että keskustelua kommentoi noin, se on ihan eri tason asia enkä pidä sitä sopivana enkä asiallisena.

No, tuohonhan voi lähinnä todeta, että  "mitätöin  kaiken kritiikin leimaamalla sen saatanalliseksi"  -asenne lähinnä tulee valitettavasti osoittaneeksi, että kritiikissä on paljon perää. 

Mutta muistetaan nyt, että tuo on vain ( se yksi?) jyrkkä kirjoittaja. On paljon lestadiolaisia, jotka ymmärtävät liikkeen tarpeen uudistua eivätkä koskaan käyttäisi tuollaista kieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vaan joku lähde arvioimaan menestyksen/onnistumisten perusteella Jumalan siunausta? Sehän ei ole kristillinen ajatus. Pienillä lapsilla on varmasti siunausta enemmän kuin kenelläkään ja jostain syystä heillekin tapahtuu pahoja asioita/huonoja asioita. Siellähän se on raamatussa, aurinko nousee niin hyville kuin pahoille, sadetta annettaan niin oikeamielisille kuin jumalattomille. Kaikkea hyvää voidaan kyllä pitää siunauksena, mutta toisaalta, vastoinkäymisistä ei voi päätellä, että siunausta ei olisi. Näin suoraviivainen asia ei ole. Muuten mennään jo menestysteologian puolelle.

Tämä on hankala asia. Ei-kristitty toteaa: olen ollut elämässäni onnekas. Uskovainen vain sanoo saman asian: minua on siunattu monin tavoin. Tarkoittaako jälkimmäinen arvioida Jumalan tarkoitusta siten, että muillapa ei sitä siunausta ole ollut? En usko. 

En ole menettänyt uskoani, mutta olen menettänyt uskoni siihen, että asiat olisi niin yksinkertaisia ja varmasti tiedettävissä kuin vl-yhteisö opettaa. Mitä enemmän maailmaa tutkii ja saa tietoa, sitä enemmän ymmärtää kaiken monimutkaisuutta ja monipuolisuutta, sitä vaikeampi on hyväksyä 'mutkat suoriksi totuutta'. Kun silmät kerran kunnolla aukeaa, sieltä ei ole enää paluuta. -yhteisössä kasvanut 

Täällä joku kommentoi, että keskustelussa on tarkoitus keskustella lestadiolaisuuden kipukohdista. Keskustelu on mahdotonta, kun kaikki, mitä sanotaan, ammutaan alas. Jos joku kertoo, miten hän ymmärtää siunauksen, toinen sanoo, etteihän se noin voi olla, tuo ei ole kristillistä. Ja muuten ev. lut. kirkossa katto on korkealla ja seinät leveällä, kaikki kelpaa.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Sitä paitsi täällä on vain pari lestadiolaista keskustelemassa, toisen osapuolen määrää en tiedä, kun kovasti nekin kommentit vaikuttavat saman ihmisen / samojen ihmisten kirjoittamilta.

Mukavaa lauantaita, mansikkamaa kutsuu!