Miksi jotkut ihmiset hakeutuvat toistuvasti epäterveellisiin ja huonoiksi koettuihin suhteisiin?
Itse tunnen monta sellaista tapausta.
Mitkä ovat syitä tähän?
Kommentit (21)
Sitten vielä väittävät oppivansa niistä edellisistä suhteistaan jotain.
Täytyy muistaa myös, että jokainen edustaa jotain ihmistyyppiä. Minä esimerkiksi olen autistinen nainen, joten minulle ei ole mahdollisia kumppaneita neurotyypilliset miehet, koska ne ei kiinnostu kaltaisistani. Minusta kiinnostuu vain ihmiset jotka hakee jotain höynäytettävää, pahoinpideltävää ja hyväksikäytettävää, sitäkin vain siksi aikaa kunnes minulta menee mielenterveys ja minusta tulee liian hankala kumppani. Joten minun kaltaisen valinta on olla yksin tai hyväksikäytettävänä. Moni ihminen ei halua olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Sinä elät sellaista elämää jonka tiedät. Jos et tiedä muusta niin et voi sitä havitellakaan.
Huonoitsetuntoisena sitä ei myöskään edes koe ansaitsevansa mitään erityisen hyvää elämäänsä vaan sitä enempi katselee niitä vaihtoehtoja jotka ei muille kelpaa.
Yksi syy on varmaan vanhat ja todennäköisesti tiedostamattomat traumat.
Toinen voisi olla ulkonäkökeskeisyys: valitaan kumppani pelkästään ulkonäön pohjalta, vaikka kyseinen ihminen olisi muuten täysin epäsopiva.
Trauma perintö ja kipuaddiktio. Aiheesta on kirjoitettu ihan kirjoja.
Onhan se kivaa nakittaa jotakin toista ja olla itse viaton.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kivaa nakittaa jotakin toista ja olla itse viaton.
Tuota..?
Vaikka tiedostaakin mitä ei hyväksy ja mihin ei suostu ja ymmärtää hyvin, että paljon paljon parempaakin on olemassa, ei välttämättä löydä kumppania. Silloin on ennemmin ilman parisuhdetta, kuin suostuu hyväksikäytetyksi tai huonoon parisuhteeseen. Täällä mainittiin, että silloin katselee heitä, jotka eivät muille kelpaa. No ei pidä paikkaansa. Miksi huolisi, jonkun joka ei kelpaa muillekaan? Tässä tarkoitan esimerkiksi alkoholi- ja huumeongelmaisia tai väkivaltaisia ja sitoutumiskyvyttömiä. Eli ennemmin sinkkuna, kuin parisuhteessa väärillä perusteilla.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmaan vanhat ja todennäköisesti tiedostamattomat traumat.
Toinen voisi olla ulkonäkökeskeisyys: valitaan kumppani pelkästään ulkonäön pohjalta, vaikka kyseinen ihminen olisi muuten täysin epäsopiva.
Ehkä toimii joillain seksittömillä sellainen että ulkonäkö saa olla mitä vaan kunhan on mukava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmaan vanhat ja todennäköisesti tiedostamattomat traumat.
Toinen voisi olla ulkonäkökeskeisyys: valitaan kumppani pelkästään ulkonäön pohjalta, vaikka kyseinen ihminen olisi muuten täysin epäsopiva.
Ehkä toimii joillain seksittömillä sellainen että ulkonäkö saa olla mitä vaan kunhan on mukava.
Taisit nyt ihan tahallaan tulkita viestini väärin.
Minulla se johtui siitä, että yritin olla ennakkoluuloton ja antaa mahdollisuuksia. Nykyään tajuan, että oma kuplani on oikein hyvä suodatin.
Harvat niistä suhteista kai alkaessaan ovat huonoja ja selvästi ikäviå tilanteita aiheuttavia. Päinvastoin, aluksi kumppani esittää jotain ihan muuta kuin on ja sitten suhteesta kuvittelee voivansa saada jotain ihan muuta kuin oikeasti voi ja todennäköiseeti siihen itsekin tuo jotain muuta kuin oikeasti pitäis. Nåin on varmaan kaikissa suhteissa. Mutta terve suhde alkaa parantua sitä mukaa kun oikeasti tutustutaan toisiinsa, ja odotukset ja omat panokset akavat vähitellen muuttua tosiasioiden mukaisiksi.
Jos erot eivät ole liian suuria, homma onnistuu. Sen sijaan epåterveessä suhteessa muokkautumista ei tapahdu tai sen pitäisi olla niin suurta, ettei se oikeasti ole edes mahdollista tai hyväksi osapuolille. Siinå vaan menee aikansa nähdä, että näin on käymässä.
Ihminen hakeutuu tiedostamattaan tuttuihin tilanteisiin.
Tutkimusten mukaan lapsuudessa ruumiillista kuritusta saaneet päätyvät useammin väkivaltaisiin parisuhteisiin. Tuntuu normaalilta, että rakas ihminen lyö, vaikka samallatuottaakärsimystä. Rakkaus ja väkivalta ovat sekoittuneet mielessä yhteen. Tällainen ihminen saattaa kokea, että suhde, jossa ei ole hirveitä riitoja, draamaa ja mustasukkaisuutta, ei ole oikea rakkaussuhde.
Monet huonoissa suhteissa elävät pitävät tilannetta ihan normaalina ja luulevat, että kaikilla on neljän seinän sisällä samanlaista.
Erityisesti hyvä isäsuhde suojaa tyttöjä. Jos on saanut kokea arvostusta ja turvallisen miehen rakkautta ja tukea, ei suostu huonoon kohteluun aikuisena.
Omassa lähipiirissä nämä ihmiset ottavat suunnilleen ensimmäisen vastaantulijan aina uudeksi puolisoksi, koska eivät osa olla yksin.
Miksi tätä asiaa aina kysellään ja aina käydään ne samat asiat läpi? Aiheesta löytyy kuitenkin niin paljon tutkimustietoa ja kirjallisuutta, että ei pitäisi joutua ihmettelemään ollenkaan.
Esimerkiksi itselleni on ihan selviö etten voi saada hyvää kumppania, mulla on itselläni sen verran isoja ongelmia. Joten olen sovinnolla yksin. Mutta ei se nuorena ja tietämättömänä mulle vielä ollut selviö, silloin vasta opiskelin itseäni.
Jos ei ole oikein kokemusta hyvistä ihmissuhteista niin huonot suhteet voivat tuntua ihan normaaleilta.
Sinä elät sellaista elämää jonka tiedät. Jos et tiedä muusta niin et voi sitä havitellakaan.