Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkäisy ole ollut kirkossa aina kiellettyä. Ennen kondomeita ja e-pillereitä ei yksinkertaisesti ollut toimivia, kaikille saatavilla olevia ehkäisyvälineitä, jotka olisi voinut kieltää. Perheissä oli tavallisesti paljon lapsia.

Kun ne keksittiin, piti kirkon ottaa asiaan kantaa. Ev. Lut kirkon kanta oli juuri tuo, että kukin perhe päättää, mikä on heille parhaaksi. Vanhoillislestadiolaiset sen sijaan paheksuivat ehkäisyvälineitä, ja niiden käyttö kiellettiin 1960-luvulla. Samoihin aikoihin markkinoille tulivat myös televisiot, joiden katselua pidettiin syntinä. 

 

Kondomit on keksitty kauan ennen pillereitä ja kirkko suhtautui pitkään ehkäisyyn nihkeästi. 

Vierailija kirjoitti:

1. Jos "siteeraapa, kiitos" on "tylyä", niin aika herklähipiäistä on, kaikella kunnioituksella. 

2. Ei pitäisi myöskään tulla toisaalta yllätyksenä, että joidenkin ihmisten ihmisoikeuksien kieltäminen voi joissain myös herättää (oikeutettua) ärtymystä. Jos sellaista julistat, se pitää kestää. 

3. Kuten mikä tahansa hakemisto kertoo, myöskään sanaa " yhdyntä" ei Raamatusta löydy. 

4. Kun Raamatun aikana ei tiedetty, miten lapsi saa alkunsa eikä siis ymmärretty hedelmöittymisestä mitään, ei myöskään voitu torjua ajatusta hedelmöityksen estämisestä. Ei sellaista voi kieltää, mitä ei ole ja mikä on täysi mahdottomuus. Ettäkö ihminen voisi itse säädellä lapsilukua? Ei ollut varmaan mahdollinen edes ajatuksena. 

Tirsk! Jos Raamatun aikana ei tiedetty miten lapset saa alkunsa, miten neitseellistä syntymää on juhlistettu kaikkina aikoina suurena ihmeenä? Mietipä nyt vähän ennen kuin kirjoitat hassuja.

Kondomien historia:

Vanhimmat varsinaiset löydöt on tehty Englannissa sijaitsevasta Dudleyn linnan raunioista. Ne ovat vuodelta 1640 ja olivat valmistettu lampaan umpisuolesta.lähde?

1500-luvulla kupan yleistyessä Euroopassa oli kondomeille käyttöä. Italialaislääkäri Gabrielle Fallopius kuvaili kirjoituksissaan liinakankaasta tehtyjä pusseja, jotka kyllästettiin suola- tai yrttiliuoksella. Kiinalaismiehet suojautuivat öljytyllä silkkipaperikääreellä.

1700-luvulla esimerkiksi Casanova käytti liinakankaasta tehtyjä pusseja kondomeina. Ne eivät kuitenkaan mahdollisesti olleet tehokkaita, koska kankaan läpi todennäköisesti pystyi leviämään tauteja kantavia viruksia ja mahdollisesti myös siemennestettä.

Kondomien massatuotanto aloitettiin pian vuoden 1845 jälkeen, kun raakakumin ominaisuuksia huomattavasti parantava vulkanointi keksittiin. Kumista valmistetut kondomit olivat jokseenkin paksuja (2 mm), mikä vähensi seksuaalista nautintoa. Lisäksi ne vanhentuivat nopeasti ja haisivat pahalta. 

Edistyksellisemmän saumattoman tavan valmistaa kondomeja niin sanotulla dippaus-metodilla lateksikumista keksi vuonna 1919 Julius Fromm. Lateksista valmistettujen kondomien keksimisen myötä niiden ominaisuudet ja säilyvyys paranivat huomattavasti. Kondomien myynti suorastaan räjähti keksinnön jälkeen.

Vuonna 1957 Durex toi markkinoille liukastetun kondomin. Naisten kondomia on ollut saatavilla vuodesta 1992 Euroopan markkinoilla ja vuodesta 1993 Yhdysvalloissa. 1990-luvulla myös värilliset ja maustetut mallit ilmaantuivat polyuretaanista valmistetun kondomin lisäksi.

Ennen 1900-luvun puoliväliä kondomien myynti oli kiellettyä useissa paikoissa, ja jälkeenpäin niitä myytiin vain "sukupuolitautien estämiseen". Muun muassa Paavi Leo XII vastusti kondomeja, koska kuppa oli Jumalan rangaistus, ja Yhdysvalloissa nousi liike, jonka mukaan moraalittomien tuli kärsiä seuraukset. Maissa joissa myynti oli kiellettyä, kondomeja kuitenkin myytiin monilla eri peitenimillä tiskin alta. Roomalaiskatolisuus ei hyväksy raskauden ehkäisyä muulla tavoin kuin pidättäytymisellä. Paavi Benediktus XVIkatsoi kuitenkin vuonna 2010 ilmestyneessä haastattelussaan, että esimerkiksi miesten välisessä yhteydessä kondomin käyttö voi joissain tapauksessa olla perusteltua AIDSiavastaan suojauduttaessa.[4]

Pussimaisen ehkäisyvälineen nimi juontuu mahdollisesti latinan sanasta condus (lähinnä säiliö) tai englantilaisen Condom-nimisen tohtorin sukunimestä, joka oli Englannin kuninkaan Kaarle II:n palveluksessa.l

Vierailija kirjoitti:

Kuinka jaksavat muuttaa ihan koko ajan? 

Vuoden välein ovat muuttaneet, työn ja opiskelun perässä. Nyt isompaan asuntoon. Onhan se parempi muuttaa asuntoon jossa viihtyy, eikä kärvistellä tilanpuutteessa. Reippaita ovat kyllä kun lasten kanssa jaksavat. 

Kasvoin ahdasmielisellä pienellä kylällä vl-perheessä, 80-90 -luvulla. Olin 6. 12 lapsesta, perheeni oli aika köyhä, mutta pärjäisimme kohtuullisesti ja lapsuuteni oli suhteellisen hyvä ja turvallinen lukuunottamatta uskonnollisen kasvatuksen aiheuttamaa ahdistusta. Kävin ry:n tilaisuuksissa koko lapsuuteni noin 3 kertaa viikossa ja tein vapaaehtoistyötä ym.

Jo nuorena kyseenalaistin liikkeen opetusta, mutta toisaalta saamani tiukan kasvatuksen ja kiltin luonteeni takia yritin suorittaa sitä mahdollisimman hyvin. Elin jatkuvassa ristiriidassa ja opin jo lapsena tukahduttamaan oman ääneni.

menin nuorena naimisiin vielä patavanhoillisen miehen kanssa, sain kolme lasta mitta tajusin ettei pääni kestä enempää. Samalla jo alusta saakka haastava liitto muuttui vaikeammaksi. 



Mies oli tunnetaidoton, sosiaalisesti taidoton, väkivaltainen ja avioliitto vaikea. Uskon, että Ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että olemme suurperheiden huomiotta jääneitä lapsia. 

Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen pakenin turvakotiin, sain jonkinlaista apua, perhetyötä, pariterapiaa, yksiköterapiaa jne. Palasin takaisin mieheni luo ja väkivaltainen käytös loppui. Avioliitto voisi periaatteessa olla toimiva, jos en olisi mennyt niin rikki. Samaan aikaan erosin liikkeestä.

Minulla kesti kymmenen vuotta erota liikkeestä, ja nyt on kestänyt kuusi vuotta käsitellä sitä vihaa jota tunnen liikettä kohtaan. Siihen ei auta edes terapia.

olen vihainen siitä, että miehet ovat varastaneet minulta nuoruuteni, normaalin nuoren ihmisen elämän, itsemäärämisoikeuden, kehon, seksuaalisuuden. Liike, sen miehet siis, on tiennyt tarkalleen minä iltana olen menettänyt neitsyyteni ja en ole saanut valita äitiyttäni itse. Liikkeen miehet on kieltäneet minulta tanssin, itseilmaisun, elokuvat, musiikin, kaiken joka minulle on kaunista ja tärkeää. Se on puuttunut kehooni, ulkonäköäni ja pukeutumiseeni. Se on ajanut minut syvään masennukseen, ja olen pysynyt elossa vain sen takia, että minulla on lapset. Ilman heitä olisin tappanut itseni aikapäiviä sitten.

Liike, sen miehet, on vienyt minulta kaiken ja olen niin raato, etten saa edes erottua, mutta kerään voimia sitä varten.

Samaan aikaan seuraan läheltä, miten ikäiseni naiset synnyttävät lapsia vuosi toisensa jälkeen, unohtavat itsensä, hukkuvat vaikeisiin raskauksiin ja raatamiseen, he rahoittavat ne s a a t a n a n  rauhanthdistyksetkin leipomalla sinnekin samalla kun taistelevat jatkuvan raskausdiabeteksen tai muun vastaavan kanssa tai toipuvat verenhukkaisista synnnytyksistään, keskenmenoistaan ja loputtomasti sairastavista lapsistaan, jotka rääkyvät ympärillä 24/7.

on toki näitä voittajia, joilla on rahaa ja satttumoisin hyvä liitto, kurissa ja nuhteessa kasvavat lapset ja pirteät äiti-ihmiset.

Sitten on häviäjät joiden olemassaolo vaietaan kuoliaaksi.

sitten on niinkuin minä, joka jää välitilaan leijumaan, jonka identiteetti on kadonnut ja mieli hajoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin ahdasmielisellä pienellä kylällä vl-perheessä, 80-90 -luvulla. Olin 6. 12 lapsesta, perheeni oli aika köyhä, mutta pärjäisimme kohtuullisesti ja lapsuuteni oli suhteellisen hyvä ja turvallinen lukuunottamatta uskonnollisen kasvatuksen aiheuttamaa ahdistusta. Kävin ry:n tilaisuuksissa koko lapsuuteni noin 3 kertaa viikossa ja tein vapaaehtoistyötä ym.

Jo nuorena kyseenalaistin liikkeen opetusta, mutta toisaalta saamani tiukan kasvatuksen ja kiltin luonteeni takia yritin suorittaa sitä mahdollisimman hyvin. Elin jatkuvassa ristiriidassa ja opin jo lapsena tukahduttamaan oman ääneni.

menin nuorena naimisiin vielä patavanhoillisen miehen kanssa, sain kolme lasta mitta tajusin ettei pääni kestä enempää. Samalla jo alusta saakka haastava liitto muuttui vaikeammaksi. 



Mies oli tunnetaidoton, sosiaalisesti taidoton, väkivaltainen ja avioliitto vaikea. Uskon, että Ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että olemme suurperh

Lähinnä tällä haluan sanoa, että nämä siloitteluyritykset on henkilökohtaisesti raskaita, sillä vaikka liikkeessä on paljon siinä viihtyviä, oikeasti uskovia ja varmaan onnellisia, niin samalla se tuhoaa.

Se kohtelee julmasti niitä, jotka eivät sovi muottiin: vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, mutta myös mieltä, jotka haluaisivat elää tavallista, omaa elämää ilman, että miehet saarnastuoleissa tekevät kaikesta syntiä.

Tuo liike rikkoo ihmisiä, se rikkoi minun elämäni ja mielenterveyteni.

Joskus pahinta on se, että sitä ei edes voi huomata ulospäin: olen korkeasti kouluttautunut, hyvää uraa tekevä, huoliteltu, hillitty ja tyylikäs ihminen. Mutta liikkeen jättämien jälkien kanssa menen hautaan saakka.

Ja seuraan vierestä miten liike jatkaa samaa menoa, erityisesti katson niitä pieniä lukemattomia suurperheiden lapsia, sillä näen heissä itseni, puolisoni.

Eli älkää tuoko minulle sanomaan kuinka ihanaa siellä liikkeessä on, vaikka itselläsi olisikin. Samalla se tekee hirveää tuhoa niille, ketkä ei siihen muottiin mahdu.

Myöntäisivät edes sen, että puuttuvat ihmisten itsemääräämisoikeuteen.

Se miksi olen masentunut niin vakavasti, liittyy varmasti osittain myös liikkeen opetukseen.

Se opettaa, miten tämä maallinen matka on kivistä korpivaellusta, ivan ja pilkan sietämistä, ristin kantamista, kaitaa polkua, kiljuvia jalopeuroja, kiusauksia ja kilvoittelua.

Lopussa sitten kiitos seisoo kun kuolema kuittaa, tulee ilo, autuus ja rauha, kunnian kruunu painetaan päähän ja pääset pilven reunalle tämän hirveän elämäsi jälkeen kunniaan ja kiitokseen.

Minä olin niitä lestadiolaisia, jotka kuunteli jokaisen puheen, joka pohti mitä opetettiin ja otti sen tosissaan.

Jos kuuntelet puhetta elämän ja maailman hirveydestä, ihmisen pahuudesta ja heikkoudesta lapsuudesta saakka, se ei voi olla vaikuttamatta psyykkeeseesi. Tietysti jos et kuuntele, vaan elelet lampaana menemään, se ei kai vaikuta. Tai jos et ole yhtä herkkä kuin minä olin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin ahdasmielisellä pienellä kylällä vl-perheessä, 80-90 -luvulla. Olin 6. 12 lapsesta, perheeni oli aika köyhä, mutta pärjäisimme kohtuullisesti ja lapsuuteni oli suhteellisen hyvä ja turvallinen lukuunottamatta uskonnollisen kasvatuksen aiheuttamaa ahdistusta. Kävin ry:n tilaisuuksissa koko lapsuuteni noin 3 kertaa viikossa ja tein vapaaehtoistyötä ym.

Jo nuorena kyseenalaistin liikkeen opetusta, mutta toisaalta saamani tiukan kasvatuksen ja kiltin luonteeni takia yritin suorittaa sitä mahdollisimman hyvin. Elin jatkuvassa ristiriidassa ja opin jo lapsena tukahduttamaan oman ääneni.

menin nuorena naimisiin vielä patavanhoillisen miehen kanssa, sain kolme lasta mitta tajusin ettei pääni kestä enempää. Samalla jo alusta saakka haastava liitto muuttui vaikeammaksi. 



Mies oli tunnetaidoton, sosiaalisesti taidoton, väkivaltainen ja avioliitto vaikea. Uskon, että Ongel

Surullista kuulla, jos olet katkeroitunut noin pahasti. En vähättele kokemuksiasi ja uskon, että sinulla on ollut hyvin vaikeaa. Toivon kuitenkin, että et itsekään yleistä kokemustasi kaikkiin lestadiolaisiin ja esim. väitä, että se "tuhoaa", koska se ei ole totta. Se on voinut tuhota sinua, mutta ei kaikkia, ei ainakaan minua. Kokemukseni liikkeessä elämisestä on hyvin erilainen kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkäisy ole ollut kirkossa aina kiellettyä. Ennen kondomeita ja e-pillereitä ei yksinkertaisesti ollut toimivia, kaikille saatavilla olevia ehkäisyvälineitä, jotka olisi voinut kieltää. Perheissä oli tavallisesti paljon lapsia.

Kun ne keksittiin, piti kirkon ottaa asiaan kantaa. Ev. Lut kirkon kanta oli juuri tuo, että kukin perhe päättää, mikä on heille parhaaksi. Vanhoillislestadiolaiset sen sijaan paheksuivat ehkäisyvälineitä, ja niiden käyttö kiellettiin 1960-luvulla. Samoihin aikoihin markkinoille tulivat myös televisiot, joiden katselua pidettiin syntinä. 

 

Kondomit on keksitty kauan ennen pillereitä ja kirkko suhtautui pitkään ehkäisyyn nihkeästi. 

Niin on. Lisäksi en tajua, miksi täällä keskitytään ehkäisyvälineiden historiaan niin paljon, koska kyse ei ole ensisijaisesti siitä, että millä tavalla ehkäisy tehdään. Kyllä iät kaiket on tiedetty se, että jos vaikka miehen siemen ei pääse naisen sisään, niin silloin nainen ei raskaudu.

Vierailija kirjoitti:

1. Jos "siteeraapa, kiitos" on "tylyä", niin aika herklähipiäistä on, kaikella kunnioituksella. 

2. Ei pitäisi myöskään tulla toisaalta yllätyksenä, että joidenkin ihmisten ihmisoikeuksien kieltäminen voi joissain myös herättää (oikeutettua) ärtymystä. Jos sellaista julistat, se pitää kestää. 

3. Kuten mikä tahansa hakemisto kertoo, myöskään sanaa " yhdyntä" ei Raamatusta löydy. 

4. Kun Raamatun aikana ei tiedetty, miten lapsi saa alkunsa eikä siis ymmärretty hedelmöittymisestä mitään, ei myöskään voitu torjua ajatusta hedelmöityksen estämisestä. Ei sellaista voi kieltää, mitä ei ole ja mikä on täysi mahdottomuus. Ettäkö ihminen voisi itse säädellä lapsilukua? Ei ollut varmaan mahdollinen edes ajatuksena. 

 

No, lue ajatuksella omat viestisi ja mieti, onko tyylisi kohtelias ja rakentava.

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkäisy ole ollut kirkossa aina kiellettyä. Ennen kondomeita ja e-pillereitä ei yksinkertaisesti ollut toimivia, kaikille saatavilla olevia ehkäisyvälineitä, jotka olisi voinut kieltää. Perheissä oli tavallisesti paljon lapsia.

Kun ne keksittiin, piti kirkon ottaa asiaan kantaa. Ev. Lut kirkon kanta oli juuri tuo, että kukin perhe päättää, mikä on heille parhaaksi. Vanhoillislestadiolaiset sen sijaan paheksuivat ehkäisyvälineitä, ja niiden käyttö kiellettiin 1960-luvulla. Samoihin aikoihin markkinoille tulivat myös televisiot, joiden katselua pidettiin syntinä. 

 

Tämä viesti on täysin väärää informaatiota. Tuosta voit aloittaa asian opiskelun: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kristinusko_ja_ehk%C3%A4isy 

Katolinen kirkko voi ihan keskenään "tuomita" ehkäisyn käytön. Kuitenkin totuus selviää, kun katsoo tilastoja siitä, mikä on syntyvyys yleisesti ottaen katolisissa maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin ahdasmielisellä pienellä kylällä vl-perheessä, 80-90 -luvulla. Olin 6. 12 lapsesta, perheeni oli aika köyhä, mutta pärjäisimme kohtuullisesti ja lapsuuteni oli suhteellisen hyvä ja turvallinen lukuunottamatta uskonnollisen kasvatuksen aiheuttamaa ahdistusta. Kävin ry:n tilaisuuksissa koko lapsuuteni noin 3 kertaa viikossa ja tein vapaaehtoistyötä ym.

Jo nuorena kyseenalaistin liikkeen opetusta, mutta toisaalta saamani tiukan kasvatuksen ja kiltin luonteeni takia yritin suorittaa sitä mahdollisimman hyvin. Elin jatkuvassa ristiriidassa ja opin jo lapsena tukahduttamaan oman ääneni.

menin nuorena naimisiin vielä patavanhoillisen miehen kanssa, sain kolme lasta mitta tajusin ettei pääni kestä enempää. Samalla jo alusta saakka haastava liitto muuttui vaikeammaksi. 



Mies oli tunnetaidoton, sosiaalisesti taidoton, vä

Jos sinulla on ollut hyvä olla liikkeessä, se ei tarkoita että valtaosalla ei ole. Ero on vain se, että siitä valtaosasta valtaosa lähtee ja pieni osa jää sinne sinnittelemään ja sit on te jotka laput silmillä kieltää ongelmien olemassaolon

elän niin lähellä liikettä että olen nähnyt LAAJASTI millaista tuhoa se saa aikaan. Tiedän useita LGBT-henkilöitä joiden elämä on ollut järkyttävää liikkeessä, olen nähnyt laajasti uupuneet äidit ja isät, sairaat ja tieteenvastaiset opetukset, psykoosiin sairastuneita lapsia ja nuoria, itsemurhia tekeviä äitejä, olen nähnyt epäinhimillisiä vaatimuksia nuorille kuten etukäteen sairaiksi tiedettyjen lasten synnyttäminen yksi toisensa jälkeen, olen nähnyt vaikka mitä. 

 

Jos sinä olet elänyt tynnyrissä liikkeen sisällä, et näitä tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkäisy ole ollut kirkossa aina kiellettyä. Ennen kondomeita ja e-pillereitä ei yksinkertaisesti ollut toimivia, kaikille saatavilla olevia ehkäisyvälineitä, jotka olisi voinut kieltää. Perheissä oli tavallisesti paljon lapsia.

Kun ne keksittiin, piti kirkon ottaa asiaan kantaa. Ev. Lut kirkon kanta oli juuri tuo, että kukin perhe päättää, mikä on heille parhaaksi. Vanhoillislestadiolaiset sen sijaan paheksuivat ehkäisyvälineitä, ja niiden käyttö kiellettiin 1960-luvulla. Samoihin aikoihin markkinoille tulivat myös televisiot, joiden katselua pidettiin syntinä. 

 

Tämä viesti on täysin väärää informaatiota. Tuosta voit aloittaa asian opiskelun: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kristinusko_ja_ehk%C3%A4isy 

 

Lisäksi huomautan, että myös esimerkiksi Luther tuomitsi ehkäisyn ja kirjoittaa asiasta hyvin tiukasti useissa teksteissään. 

Vierailija kirjoitti:

Katolinen kirkko voi ihan keskenään "tuomita" ehkäisyn käytön. Kuitenkin totuus selviää, kun katsoo tilastoja siitä, mikä on syntyvyys yleisesti ottaen katolisissa maissa.

Kyllähän sen jokainen tietää, että monet katoliset eivät elä kirkon virallisen opetuksen mukaisesti. Katolisen kirkon sisällä on kuitenkin myös Suomen herätysliikkeiden tapaisia ryhmittymiä, joissa kirkon opetus otetaan vakavammin ja ehkäisyä ei käytetä.

Lainaukset ei toimi, mutta onhan se monelle totta, että vlliike tuhosi juuri hänet. Tämä kismittää, kun usein liike perustelee käytäntöjään sillä, että siellä on "turvallista". Eli voisitteko alkaa kuuntelemaan heitä, jotka eivät olleet liikkeessä turvassa. Ja alkaa muuttamaan käytäntöjänne niin, että ne toisivat turvaa myös näille heikoimmassa asemassa oleville. 

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin ahdasmielisellä pienellä kylällä vl-perheessä, 80-90 -luvulla. Olin 6. 12 lapsesta, perheeni oli aika köyhä, mutta pärjäisimme kohtuullisesti ja lapsuuteni oli suhteellisen hyvä ja turvallinen lukuunottamatta uskonnollisen kasvatuksen aiheuttamaa ahdistusta. Kävin ry:n tilaisuuksissa koko lapsuuteni noin 3 kertaa viikossa ja tein vapaaehtoistyötä ym.

Jo nuorena kyseenalaistin liikkeen opetusta, mutta toisaalta saamani tiukan kasvatuksen ja kiltin luonteeni takia yritin suorittaa sitä mahdollisimman hyvin. Elin jatkuvassa ristiriidassa ja opin jo lapsena tukahduttamaan oman ääneni.

menin nuorena naimisiin vielä patavanhoillisen miehen kanssa, sain kolme lasta mitta tajusin ettei pääni kestä enempää. Samalla jo alusta saakka haastava liitto muuttui vaikeammaksi. 

 

Minä en ole elänyt tynnyrissä. En viitsi kirjoittaa taustaani, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta ette voisi millään mittarilla väittää minua tynnyrissä kasvaneeksi. Täysin neutraalisti ja vain nyt faktat todeten voin sanoa, että olen keskimäärin hyvin sivistynyt ja pitkälle lukenut ihminen. 

Ystäväpiirissäni on muuten myös lestadiolaisia homoseksuaaleja, joille asia toki on vaikea, mutta jotka saavat liikkeestä turvaa ja uskon rauhaa niin paljon, että haluavat siinä pysyä. Me ystävät tuemme heitä parhaamme mukaan. Tuntuvat elävän hyvää ja täyttä elämää, vaikka eivät voisi seksuaalisuuttaan toteuttaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei toimi, mutta onhan se monelle totta, että vlliike tuhosi juuri hänet. Tämä kismittää, kun usein liike perustelee käytäntöjään sillä, että siellä on "turvallista". Eli voisitteko alkaa kuuntelemaan heitä, jotka eivät olleet liikkeessä turvassa. Ja alkaa muuttamaan käytäntöjänne niin, että ne toisivat turvaa myös näille heikoimmassa asemassa oleville. 

-eri-

Voi hyvänen aika... Sitähän koko ajan on tehty ja tehdään, kuunnellaan heitä ja yritetään tehdä sen perusteella tukiryhmiä ja leirejä ja rohkaista saarnoissa ja tehdä kaikkemme, että kaikki saisivat tarvitsemansa tuen liikkeessä. Ja tämä on minusta hyvä. Mutta olisi joskus vapauttavaa voida sanoa, että itse on hyvin onnellinen liikkeessä ilman, että aletaan väittää tyhmäksi ja sivistymättömäksi ihmiseksi. Minusta tuollainen on omanlaistaan henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei toimi, mutta onhan se monelle totta, että vlliike tuhosi juuri hänet. Tämä kismittää, kun usein liike perustelee käytäntöjään sillä, että siellä on "turvallista". Eli voisitteko alkaa kuuntelemaan heitä, jotka eivät olleet liikkeessä turvassa. Ja alkaa muuttamaan käytäntöjänne niin, että ne toisivat turvaa myös näille heikoimmassa asemassa oleville. 

-eri-

Voi hyvänen aika... Sitähän koko ajan on tehty ja tehdään, kuunnellaan heitä ja yritetään tehdä sen perusteella tukiryhmiä ja leirejä ja rohkaista saarnoissa ja tehdä kaikkemme, että kaikki saisivat tarvitsemansa tuen liikkeessä. Ja tämä on minusta hyvä. Mutta olisi joskus vapauttavaa voida sanoa, että itse on hyvin onnellinen liikkeessä ilman, että aletaan väittää tyhmäksi ja sivistymättömäksi ihmiseksi. Minusta tuollainen on omanlaistaan henkistä väkivaltaa.

Vaikutat hyvin nuorelta ja naiivilta. Vl-liike on täynnä pitkälle kouluttautuneita ja sivistyneitä ihmisiä, se ei kuitenkaan takaa, että liike toimisi eettisesti kestävällä tavalla.

Esim nämä mainitsemasi leirit ja ryhmät: niitä saa järjestää hamaan tappiin asti, mutta ne eivät korjaa sitä, mikä on rikki, eli sitä, että liike ei hyväksy ihmisiä sellaisina kuin he ovat vaan vain sellaiset jotka ovat juuri sellaisia kuin liike tahtoo.

se että olet itse onnellinen liikkeessä, johtuu siitä, että sopeudut siihen, mahdut muottiin. Ne sinun LGBT-ystäväsi esim, he kantavat kipua sisällään koko ajan. He elävät yhteisössä joka ei hyväksy heitä sellaisena kuin he ovat vaan vaativat elämään heidän identiteettinsä vastaisesti.

Eli voi hyvänen aika, liikkeen pitkäaikainen strategia on ollut mustan maalaaminen valkoiseksi. Kyllähän niitä uupuneita perheitäkin tuetaan diakoniatyöllä. Sehän se sen uupumuksen poistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei toimi, mutta onhan se monelle totta, että vlliike tuhosi juuri hänet. Tämä kismittää, kun usein liike perustelee käytäntöjään sillä, että siellä on "turvallista". Eli voisitteko alkaa kuuntelemaan heitä, jotka eivät olleet liikkeessä turvassa. Ja alkaa muuttamaan käytäntöjänne niin, että ne toisivat turvaa myös näille heikoimmassa asemassa oleville. 

-eri-

Voi hyvänen aika... Sitähän koko ajan on tehty ja tehdään, kuunnellaan heitä ja yritetään tehdä sen perusteella tukiryhmiä ja leirejä ja rohkaista saarnoissa ja tehdä kaikkemme, että kaikki saisivat tarvitsemansa tuen liikkeessä. Ja tämä on minusta hyvä. Mutta olisi joskus vapauttavaa voida sanoa, että itse on hyvin onnellinen liikkeessä ilman, että aletaan väittää tyhmäksi ja sivistymättömäksi ihmiseksi. Minusta tuollainen on omanlaistaan henkistä väkivaltaa.

Se joka on (ollut) onnellinen on aina se vahvempi osapuoli. Eikös teillä kuitenkin ole ydinasiana olla niiden heikompien puolella? Ja tehdä kaikkensa että he voisivat olla myös onnellisia? Vai eikö heillä kuitenkaan ole niin suurta väliä koska he ovat väärässä, koska minä olen onnellinen?