Onko 26 neliön yksi tosi pieni?
Kommentit (99)
Ei ole mun mielestä paitsi jos useampi ihminen asuu niin sitten on. Yhdelle henkilölle se riittää mutta ei kannata paljoa tavaraa tunkea sen kokoiseen niin jää avaramman tuntuiseksi ja kodikkaammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, se tuommoisessa kopissa elämä ole ihmisen elämää. En ymmärrä miten on edes laillista rakentaa noin pieniä "asuntoja" kuitenkin Suomessa tätä lääniä on.
No minä kuule viihdyn tässä 25 neliön "kopissani" huomattavasti paremmin kuin aikanaan omakotitalossa. Jouduin jakamaan huoneen siskon kanssa ja se oli välillä aika tympeää. Tykkään kun asunto on kompakti mutta silti valoisa ja fiksusti suunniteltu pohjaratkaisu. Jälkimmäinen on se mikä ratkaisee asumisviihtyvyyden, ei neliömäärä.
No juu, mutta joku raja kuitenkin. Mihin istutat kaverisi, kun tulevat kylään?? "Istuppa sinä tuohon sängylle, niin minä istun tässä jakkaralla." Uni maistuu myös paremmalle, kun saa kunnolla huoneen pimeäksi. Yksiössä asunut ja never again.
Omistan ihan kuule ruokapöydän ja tuolit. Ei tarvitse kyläilijöiden istuksia sängyllä. Ja kyllä saan asunnon kunnolla pimeäksi kun haluan nukkua, mitä ihmettä??
Eli ette koskaan vaan hengaile sun luona vaan tönötätte ruokapöydän ääressä? Ai niin totta saahan sen, koppi kun on. Isommassa kämpässä on enemmän ikkunoita, jotka pitäisi peittää, jos siis kaikki olisi ärsyttävästi yhtä tilaa, niin kuin itsariyksiöissä
Se on yleensä väliaikainen asunto. Sopii hyvin opiskelijalle tai ensimmäiseksi asunnoksi, tai työpaikkakunnalle kakkosasunnoksi. Jos on enemmän tavaraa niin sittenhän se riitä. Itse olen asunut opiskelukaverin kanssa 25 neliöisessä kahdestaan. Hyvin mahduttiin.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Omat lapsenikin ovat asuneet täällä pääkaupunkiseudulla vaikka miten monessa vuokrayksiössä ja nyt on yhdellä todella suuri yksiö verrattuna muilla olleisiin, se on 27 neliötä.
Joo, paistinpannussa istuvalta sammakolta on turha kysyä mitään kun sen mielestä lämpötila on kuitenkin aina "just sopiva eikä kukaan voi kaivata mitään muuta kuin tätä".
Helsinki ei ollut koskaan kovin tukevasti kiinni todellisuudessa mutta tällä vuosituhannella se irtosi lopullisesti siitä mitä muualla Suomessa pidetään "normaalina".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, se tuommoisessa kopissa elämä ole ihmisen elämää. En ymmärrä miten on edes laillista rakentaa noin pieniä "asuntoja" kuitenkin Suomessa tätä lääniä on.
No minä kuule viihdyn tässä 25 neliön "kopissani" huomattavasti paremmin kuin aikanaan omakotitalossa. Jouduin jakamaan huoneen siskon kanssa ja se oli välillä aika tympeää. Tykkään kun asunto on kompakti mutta silti valoisa ja fiksusti suunniteltu pohjaratkaisu. Jälkimmäinen on se mikä ratkaisee asumisviihtyvyyden, ei neliömäärä.
No juu, mutta joku raja kuitenkin. Mihin istutat kaverisi, kun tulevat kylään?? "Istuppa sinä tuohon sängylle, niin minä istun tässä jakkaralla." Uni maistuu myös paremmalle, kun saa kunnolla huoneen pimeäksi. Yksiössä asunut ja never again.
Omistan ihan kuule ruokapöydän ja tuolit. Ei tarvitse kyläilijöiden istuksia sängyllä. Ja kyllä saan asunnon kunnolla pimeäksi kun haluan nukkua, mitä ihmettä??
Eli ette koskaan vaan hengaile sun luona vaan tönötätte ruokapöydän ääressä? Ai niin totta saahan sen, koppi kun on. Isommassa kämpässä on enemmän ikkunoita, jotka pitäisi peittää, jos siis kaikki olisi ärsyttävästi yhtä tilaa, niin kuin itsariyksiöissä
Mikdi pitäisi hengailla asunnossa? Sitä varten on kahvilat, baarit, urheilupaikat, kävelyreitit.... Oman kullan kanssa taas mahtuu vaikka pelkälle sohvasängylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On liian pieni. Suosittelen kaksio ja 40 neliötä miniminä.
Mulla rivari yksiö 39 neliötä. 🤔
Mulla kerrostalossa yksiö, 40,5
Ei, ihan riittävä yksin asumiseen.
Jos pohjapiirros on asiallinen, niin kyllä siellä yksi ihminen pystyy asumaan. Jos on lasitettu parveke, niin se tuo vähän lisätilaa varsinkin kesäisin.
Eka asunto oli tuon kokoinen. Muuten hyvä, mutta kylppäri oli ahdas, eikä mahtunut pesukone. Eikä sohvaa olohuoneeseen. Mieluiten asunto, missä on erillinen keittiö (ei tule ruuan hajut koko kämppään) ja makuuhuone myös ihan kiva, sekä sauna. Nyt on okt, 3mh jne, kun on 2 lastakin. Ei kuitenkaan liian iso mielestäni, vaikka puolet ajasta lapset on isänsä luona.
Mä oon asunut vuoden verran 13 neliön yksiössä. SE oli kyllä pieni.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Omat lapsenikin ovat asuneet täällä pääkaupunkiseudulla vaikka miten monessa vuokrayksiössä ja nyt on yhdellä todella suuri yksiö verrattuna muilla olleisiin, se on 27 neliötä. Yksi lapsistani asui äskettäin vielä 19 neliön yksiössä ennenkin muutti kaksioon miesystävänsä kanssa. Joku suositteli tuossa kaksiota minimissään 40 neliötä. No tunnen parikin perhettä, jotka asuvat 50 neliön kolmioissa 4-5-henkisellä perheellä.
Nuo modernit 50 neliön kolmiot ovat aivan naurettavan pieniä ja pitäisi olla mielestäni jo laittomia.
Isoin makkari niin pieni että perusparisänky mahtuu niin, että pää- ja jalkapäät ovat seinässä kiinni, eli kummallakin puolella pitää olla kulkuaukot, eli ei kunnon ovea edes vaan jotkut liukuovet, mitkä ensinnäkin vievät kummaltakin puolelta seinätilaa, ja toiseksi joudut sänkyä pedatessa kiertämään olohuoneen kautta. Eikä pidä ääntä kunnolla. Naurettavaa.
Se toinen makkari sitten onkin niin pieni että mahtuu ehkä yksi pieni sänky ja hyvässä lykyssä joku lasten pieni työpöytä.
Keittiö on sitten kaistale olohuoneessa, missään ei ole seinätilaa esim hyllyille tai tauluille tai telkkarille. Monesti sohvankin joutuu laittamaan typerästi keskelle olohuonetta.
En tajua miten tuollaiseen mahtuisi neljä saatikka viisi ihmistä? Nukkuuko yksi olohuoneessa?
ITselläni 55 neliöinen 60-luvun kaksio ja tämä ihan passeli, tässäkin makuuhuone voisi olla isompi.
Toki nämä ovat mielipideasioita. Mutta mielestäni suomalaiset ovat vaan tottuneet naurettvan pieniin kämppiin, että ei osata edes kaivata enempää, varsinkaan kaupungeissa.
Asuttiin joskus ihan onnellisesti 2 ihmistä ja koira 25-neliöisessä asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Näihin vastaa aina tyypit joille ei kelpaa kuin kartanon kokoluokkaa oleva lukaali :D
Itselleni kelpaa oikein hyvin tämä 60 m2 kaksio. Nuorena asuin 25 neliön yksiössä, josta ei olisi ollut loppuelämän asuntoa. Korona-aikana alkoi 35 neliötäkin käydä auttamattoman pieneksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 19 neliön yksiö eikä mielestäni ole kohtuuttoman pieni, paljon riippuu myös pohjasta. Itse en näkisi, että miten roina ja rompe on ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tai että mihin sitä hehtaarihallia sellaisenaan tarvitaan.
Aika monenkokoista asuntoa mahtuu 19 neliön ja "hehtaarihallin" väliin. Miksi jokainen miniyksiöasukas luulee, että isommissa asuvilla olisi roinaa ja rompetta ylenmäärin. Olen monta kertaa tästä omituisesta luulosta täällä lukenut. Itse tarvitsee tilaa, avaruutta ympärilleni. En halua missään nimessä ikinä nukkua samassa huoneessa jossa tehdään ruokaa ja oleskellaan. Sitäpaitsi esim. minulla kuten hyvin monella muullakin on harrastuksia, jotkut tarvitsevat tilaa kotona joko harrastaa tai on harrastusvälineitä vino pino.
Tykkää sinä hellahuoneesta mutta älä jauha romppeesta ja roinasta muille. Minä tarvitsen sata neliötä plus yksin asumiseeni, eikä ole yhtään liikaa.
Riippuu tosi paljon siitä, miten neliöt on käytetty. Pienin missä olen itse asunut, oli 30 neliötä. Itse asiassa melkein kaipasin sitä kompaktimpaa tilaa kun muutin isompaan. 20 neliötä on jo aika pieni, mutta toisaalta olen nähnyt tosi söpöjä ja kivoja tuon kokoisia asuntoja, joissa voisi ihan kuvitella asuvansa. Yksi ratkaiseva seikka on huonekorkeus. Jos on oikein korkea huone, niin tilaa saa kivasti parvella. 26 neliötä saattaa olla ihan ok jos neliöt on hyvin käytetty.
Se on puolet tästä olohuoneesta, mutta kyllä siinäkin asua voisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, se tuommoisessa kopissa elämä ole ihmisen elämää. En ymmärrä miten on edes laillista rakentaa noin pieniä "asuntoja" kuitenkin Suomessa tätä lääniä on.
No minä kuule viihdyn tässä 25 neliön "kopissani" huomattavasti paremmin kuin aikanaan omakotitalossa. Jouduin jakamaan huoneen siskon kanssa ja se oli välillä aika tympeää. Tykkään kun asunto on kompakti mutta silti valoisa ja fiksusti suunniteltu pohjaratkaisu. Jälkimmäinen on se mikä ratkaisee asumisviihtyvyyden, ei neliömäärä.
No juu, mutta joku raja kuitenkin. Mihin istutat kaverisi, kun tulevat kylään?? "Istuppa sinä tuohon sängylle, niin minä istun tässä jakkaralla." Uni maistuu myös paremmalle, kun saa kunnolla huoneen pimeäksi. Yksiössä asunut ja never again.
Hieman ohiksena, mutta miten asunnon koko vaikuttaa siihen miten pimeäksi sen saa? Ihan samalla tavalla ne kaihtimet ja pimennysverhot toimivat isossa ja pienessä.
Vierailija kirjoitti:
Se on puolet tästä olohuoneesta, mutta kyllä siinäkin asua voisi.
Pieneen olette tyytyneet, meillä on hieman isompi uima-allas sisällä, olohuone on sitten avarampi, reilut tuplat teidän olkkariin ja pieniä ovat tilat meilläkin vs isot
Viimeinen hki kämppä oli 21,5 m2!
Muutin pikkukuntaan ja nyt 120 as m2!
Oma okt siis ja krs m2 on 160.
Lisäksi omat laajennukset ullakoille, eli kaikkiaan noin 200 m2 yhteensä.
Elämänlaatu siis viisinkertaistui.
Stadia en kaipaa pätkääkään.
Suhteellista, meillä porras ala-aula noin 40m2 josta jakaantuu reitit eripuolille taloa, siihen nähden kyllä.
29m2 tuli asuttua opiskelu aikoina ja kyllä se oli ahdistavaa...