Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko 26 neliön yksi tosi pieni?
Kommentit (99)
Asuimme nuorena parina pikkulapsen kanssa 25 neliön yksiössä ja mahduttiin ihan hyvin.
Nyt meitä on kaksi ja 130 neliötä ja välillä on ahdasta😅
Ihan tottumiskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi alle 30 neliön kämppään enää. Eka kämppä oli 21 neliötä ja oli pieni. Siinä tosin oli iso parveke. Asunto näyttää isolta ilman huonekaluja mutta kun pikkuyksiötä alkaa sisustaa huomaa miten pieni se on..
Vierailija kirjoitti:
Riippuu elämäntilanteesta. Joitakin vuosia menisi esim. opiskellessa. Mikä ettei myös, jos olisi vaikka vapaa-ajan asunto jossain kuusessa yksiön vastapainona. Ihanaa olisi, että tuollaisen pytingin siivoaisi hetkessä, eikä tavaraa voisi juuri hamstrata. Vähän eri kuin täällä 180 neliöisessä omakotitalossa.... Huoh!
Tämä on yksi yksiöni parhaita puolia. Olen aika minimalistinen, kaikkea on vähän ja vain tarpeeseen. Kämppäni siivoukseen menee viikottain puoli tuntia, perusteelliseen suursiivoukseenkin vain pari kolme. Juuri kävin tavarani läpi ja vein kierrätykseen muutaman jutun, se oli yhden iltapäivän keikka. Koen todella vapauttavana pienen asunnon ja vähäisen tavaramäärän. Ja rahaa jää säästöön todella paljon enemmän kuin isommassa.
Mulla on 27 neliön yksiö ja hyvin olen viihtynyt täällä useamman vuoden. Tämä on mielestäni kuin iso koti pienessä paketissa, kylpyhuone on iso ja 7kg pyykkikone mahtuu vallan mainiosti, on ihan oikean kokoiset jääkaappi-pakastin, uuni, tiskikone ja lavuaarit. Kolmen hengen sohva mahtuu hyvin. Lisäksi on iso lasitettu parveke. Huonekorkeus normaalia korkeampi ja kämpässä on kolme ikkunaa joten tuntuu avaralta. Koko talo on uudehko, joten pinnat ovat nykyaikaisia ja siistejä. Itse asiassa minä olenkin tämän kämpän ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa asukas.
Tietysti on aivan surkeita pieniä kämppiä, mutta ei kannata näkemättä tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Nuorelle ok.
Vanhemmalle ei ole ok.
Nuori muuttaa lapsuudenkodissaan ja juuri mitään ei ole ehtinyt kertyä. Ei perintöromppeita ym.
Nuori jättää lapsuudenkotiinsa kamppeitaan.
Vanhempana yksin asuvana ihan ritäisi aloiteen tekijän asunon koko.Ihmiset kohtaan mutenkin ulkoilun merkeissä,kahvilat tai lounaalla.En kotonani.Koti osaan yksinkin olla,enkä tarvitse kotini muita.Piristyn itsekin juri kohtamiset ulkoilun merkeissä,kahvilat,kuin lounaalla.Helppo siitä erota.Kukaan ei jää roikuu,mitä vois tapahtua kotona.Pieniä asuntoja Helsingin lähiö vuokralaisena on todella vaikea saada.Toki Lumon mutta jos yksiö 900e .Lian kallis minulle.Tuloillanien saisi asumistukea ja ymäränyt asumistuessa on kohtuliset neljöt,ei sitä mitä yksityinen pyytää vuokralaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näihin vastaa aina tyypit joille ei kelpaa kuin kartanon kokoluokkaa oleva lukaali :D
Eiköhän useimmilla vastaajille ole kokemusta myös yksiköissä asumisesta ainakin opiskeluaikana. Itse asun nyt n. 300 neliöisessä omakotitalossa, mutta ensimmäinen yhteinen asunto mieheni kanssa oli 27 neliön keittokomerollinen yksiö. Olihan se ahdas, mutta riittävä. Varsinkin kun päästiin maalle viikonloppuisin. Tytär asuu 34 neliön tupakeittiöllisessä yksiössä ja mielestäni se on riittävän iso . 10 neliön makuuhuone on siinä ehdoton plussa, koska sängyn saa pois oleskelutiladta.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut nuorempana 32m2 yksiössä. Vain suurehko parveke, n. 6m2, esti sekoamasta.
Pahimpia on ne itsemurhakomerot, joissa ei ole parveketta tai on vain ranskalainen parveke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka kaipaavat lapsuudenkotiin. Siellä oli se oma huone, ja äiti sitten huolehti kaikesta muusta muissa huoneissa. Tuollaisessa yksiössä on juuri ne samat kamat: sänky ja pöytä ja vaatekaappi. Ehkä jossain nurkassa joku keittotila ja toisessa nurkassa pytty ja hyvässä lykyssä pytyn vieressä suihku, joka kastelee koko pyttyosaston lattioineen läpimäräksi. Se on semmoinen vankiselli, ikkuna vain on isompi ja ilman kaltereita ja sieltä pääsee pois, kun haluaa.
Ihminen on onnellinen, kun eri toiminnot ovat eri huoneissa ja missään huoneessa ei lyö kyynärpäitään seiniin. Keittiö ja ruokatila, makuuhuone, oleskelutila, wc ja kylppäri. Vähintään 40 neliötä per nenä. Ilmanvaihtokin on parempi, ei tule heti tunkkaista.
Vain tosi vanhoissa yksiöissä on ahtaat vessa-suihkukopit. Esteettömyysvaatimuksen pitää huolen siitä että yksiköissä on järkyttävän isot kylppärit- aivan samankokoiset kuin kaksioissa ja isommissa asunnoissa. Monesti tuntuu, että niitä neliöitä olisi tarvittu enemmän muualle asuntoon kuin kylppäriin.
Vanhaan hyvään aikaan 1960-luvulla asui nelihenkisiä perheitä 30 neliön yksiöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, se tuommoisessa kopissa elämä ole ihmisen elämää. En ymmärrä miten on edes laillista rakentaa noin pieniä "asuntoja" kuitenkin Suomessa tätä lääniä on.
No minä kuule viihdyn tässä 25 neliön "kopissani" huomattavasti paremmin kuin aikanaan omakotitalossa. Jouduin jakamaan huoneen siskon kanssa ja se oli välillä aika tympeää. Tykkään kun asunto on kompakti mutta silti valoisa ja fiksusti suunniteltu pohjaratkaisu. Jälkimmäinen on se mikä ratkaisee asumisviihtyvyyden, ei neliömäärä.
No juu, mutta joku raja kuitenkin. Mihin istutat kaverisi, kun tulevat kylään?? "Istuppa sinä tuohon sängylle, niin minä istun tässä jakkaralla." Uni maistuu myös paremmalle, kun saa kunnolla huoneen pimeäksi. Yksiössä asunut ja never again.
Omistan ihan kuule ruokapöydän ja tuolit. Ei tarvitse kyläilijöiden istuksia sängyllä. Ja kyllä saan asunnon kunnolla pimeäksi kun haluan nukkua, mitä ihmettä??
Eli ette koskaan vaan hengaile sun luona vaan tönötätte ruokapöydän ääressä? Ai niin totta saahan sen, koppi kun on. Isommassa kämpässä on enemmän ikkunoita, jotka pitäisi peittää, jos siis kaikki olisi ärsyttävästi yhtä tilaa, niin kuin itsariyksiöissä
Mikdi pitäisi hengailla asunnossa? Sitä varten on kahvilat, baarit, urheilupaikat, kävelyreitit.... Oman kullan kanssa taas mahtuu vaikka pelkälle sohvasängylle.
Kellä nykyisin on varaa hengailla kaupungilla? Suurin osa vuodesta on niin pimeää ja kylmää ettei ulkona hengailusta tule mitään.
Ihan hyvin voi asustella jos on iso ikkuna ja korkeat huoneet. Minulla oli 24 m2 jugend-talossa ja siinä oli iso erkkeri, oli kiva asunto. Sijainti oli kyllä aika ytimessä, mikä auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisissä 27 m2 yksiöissä on esteettömyyden (pyörätuolin tai rollaattorin) vuoksi älyttömän isot kylpyhuoneet leveine ovineen ja keittiö on yksi huoneen seinistä. Sisustaminen on haastavaa.
Asuin nuorena 28 m2 yksiössä, jossa oli pieni keittokomero ja tilava alkovi. Oli kiva, kun nukkuminen ja ruuanlaitto oli selkeästi toisistaan erillään, kylpyhuone oli tilava, ja sinne mahtui myös hyvin pesukone.
No on pieni. Edellinen asuntoni oli 27 neliötä, just sellainen että mahtui just ja just. Siis tavarat ja harrastukset. Jos viihtyy kotona niin tilaa tarvitaan ajanviettoon. Siivoaminenkin on ärsyttävää jos tilaa ei ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näihin vastaa aina tyypit joille ei kelpaa kuin kartanon kokoluokkaa oleva lukaali :D
Minä ostin kotipaikkani joitain vuosia sitten. En voi sille mitään, että esi-isäni ovat tehneet talosta suuren, myös siitä eteisestä. Tähän olen lapsena ja nuorena kotona asuessani tottunut ja edelleen tämä tuntuu sopivalta minulle. En aio ryhtyä tästä mitään poistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Omat lapsenikin ovat asuneet täällä pääkaupunkiseudulla vaikka miten monessa vuokrayksiössä ja nyt on yhdellä todella suuri yksiö verrattuna muilla olleisiin, se on 27 neliötä. Yksi lapsistani asui äskettäin vielä 19 neliön yksiössä ennenkin muutti kaksioon miesystävänsä kanssa. Joku suositteli tuossa kaksiota minimissään 40 neliötä. No tunnen parikin perhettä, jotka asuvat 50 neliön kolmioissa 4-5-henkisellä perheellä.
Nuo modernit 50 neliön kolmiot ovat aivan naurettavan pieniä ja pitäisi olla mielestäni jo laittomia.
Isoin makkari niin pieni että perusparisänky mahtuu niin, että pää- ja jalkapäät ovat seinässä kiinni, eli kummallakin puolella pitää olla kulkuaukot, eli ei kunnon ovea edes vaan jotkut liukuovet, mitkä ensinnäkin vievät kummaltakin puolelta seinätilaa, ja toiseksi joudut sänkyä pedatessa kiertämään olohuoneen kautta. Eikä pidä ääntä kunnolla. Naurettavaa.
Se toinen makkari sitten onkin niin pieni että mahtuu ehkä yksi pieni sänky ja hyvässä lykyssä joku lasten pieni työpöytä.
Keittiö on sitten kaistale olohuoneessa, missään ei ole seinätilaa esim hyllyille tai tauluille tai telkkarille. Monesti sohvankin joutuu laittamaan typerästi keskelle olohuonetta.
En tajua miten tuollaiseen mahtuisi neljä saatikka viisi ihmistä? Nukkuuko yksi olohuoneessa?
ITselläni 55 neliöinen 60-luvun kaksio ja tämä ihan passeli, tässäkin makuuhuone voisi olla isompi.
Toki nämä ovat mielipideasioita. Mutta mielestäni suomalaiset ovat vaan tottuneet naurettvan pieniin kämppiin, että ei osata edes kaivata enempää, varsinkaan kaupungeissa.
Nuo mainitsemani kolmiot eivät ole kovin moderneja, sillä sijaitsevat 1960-luvulla rakennetuissa taloissa. Toisessa perheessä kolme lasta jakavat makuuhuoneen, toisessa lapsilla on omat huoneet ja vanhemmat nukkuvat olohuoneessa. Ja molemmissa on kunnon keittiöt. Ei nämä kyllä monellakaan ole mielipideasioita, eikä kyse siitä, etteikö kaipaisi enemmän tilaa. Kyse on ihan vaan siitä, että isompiin neliöihin ei ole varaa täällä Helsingissä.
Menee sellainen väliaikaisesti ja nuorena ei tuntunut mitenkään pieneltä. Asuttiin mieheni kanssa kahdestaan 25 neliön parvekkeettomassa yksiössä 4v kun säästettiin rahaa omaan asuntoon.
Riippuu ihan siitä, mihin kaikkeen sitä asuntoa käytät. Jos käyt siellä vain nukkumassa, peseytymässä ja syömässä, se on ihan riittävä. Mitään tilaa vieviä harrastuksiahan tuollaiseen ei mahdu. Töitä voisi väliaikaisesti tehdä, jos se olisi pelkkää tietokoneen ääressä istumista.
Mutta eipähän ole paljon siivottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisissä 27 m2 yksiöissä on esteettömyyden (pyörätuolin tai rollaattorin) vuoksi älyttömän isot kylpyhuoneet leveine ovineen ja keittiö on yksi huoneen seinistä. Sisustaminen on haastavaa.
Asuin nuorena 28 m2 yksiössä, jossa oli pieni keittokomero ja tilava alkovi. Oli kiva, kun nukkuminen ja ruuanlaitto oli selkeästi toisistaan erillään, kylpyhuone oli tilava, ja sinne mahtui myös hyvin pesukone.
Tuo on kyllä älytöntä, että asuntoon, joka on niin pieni, ettei liikuntarajoitteinen mahtuisi kaikkine apuvälineineen siinä asumaan, pitää rakentaa niin iso kylpyhuone ja vessa, että liikuntarajoitteinen pystyy siellä asioimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Omat lapsenikin ovat asuneet täällä pääkaupunkiseudulla vaikka miten monessa vuokrayksiössä ja nyt on yhdellä todella suuri yksiö verrattuna muilla olleisiin, se on 27 neliötä. Yksi lapsistani asui äskettäin vielä 19 neliön yksiössä ennenkin muutti kaksioon miesystävänsä kanssa. Joku suositteli tuossa kaksiota minimissään 40 neliötä. No tunnen parikin perhettä, jotka asuvat 50 neliön kolmioissa 4-5-henkisellä perheellä.
Nuo modernit 50 neliön kolmiot ovat aivan naurettavan pieniä ja pitäisi olla mielestäni jo laittomia.
Isoin makkari niin pieni että perusparisänky mahtuu niin, että pää- ja jalkapäät ovat seinässä kiinni, eli kummallakin puolella pitää olla kulkuaukot, eli ei kunnon ovea edes vaan jotkut liukuovet, mitkä ensinnäkin vievät kummaltakin puolelta seinätilaa, ja toiseksi joudut sänkyä pedatessa kiertämään olohuoneen kautta. Eikä pidä ääntä kunnolla. Naurettavaa.
Se toinen makkari sitten onkin niin pieni että mahtuu ehkä yksi pieni sänky ja hyvässä lykyssä joku lasten pieni työpöytä.
Keittiö on sitten kaistale olohuoneessa, missään ei ole seinätilaa esim hyllyille tai tauluille tai telkkarille. Monesti sohvankin joutuu laittamaan typerästi keskelle olohuonetta.
En tajua miten tuollaiseen mahtuisi neljä saatikka viisi ihmistä? Nukkuuko yksi olohuoneessa?
ITselläni 55 neliöinen 60-luvun kaksio ja tämä ihan passeli, tässäkin makuuhuone voisi olla isompi.
Toki nämä ovat mielipideasioita. Mutta mielestäni suomalaiset ovat vaan tottuneet naurettvan pieniin kämppiin, että ei osata edes kaivata enempää, varsinkaan kaupungeissa.
Nuo mainitsemani kolmiot eivät ole kovin moderneja, sillä sijaitsevat 1960-luvulla rakennetuissa taloissa. Toisessa perheessä kolme lasta jakavat makuuhuoneen, toisessa lapsilla on omat huoneet ja vanhemmat nukkuvat olohuoneessa. Ja molemmissa on kunnon keittiöt. Ei nämä kyllä monellakaan ole mielipideasioita, eikä kyse siitä, etteikö kaipaisi enemmän tilaa. Kyse on ihan vaan siitä, että isompiin neliöihin ei ole varaa täällä Helsingissä.
1960-luvun kerrostaloissa noin pienet kolmiot ovat todella harvinaisia, siihen aikaan kun tupattiin rakentamaan isompia huoneita kuin nykyään. Etuovesta etsittynä löytyi tasan kolme 60-luvulla rakennettua kolmiota jotka olivat kaikki 54 neliöisiä, sen pienempiä kolmioita ei ollut myynnissä.
Kaksi noista asunnoista maksoi reippaasti yli 300k millä halutessaan saisi helposti ostettua 80-100 neliöisen perheasunnon moneltakin alueelta Helsingistä.
Tekisi mieli sanoa, että jos Helsingissä ei ole varaa asua yli 50 neliön kämpässä, niin silloin ei olisi ehkä kannattanut hankkia kolmea lasta. Tai sitten nämä ihmiset asuvat väkisin "paremmalla" alueella ja lapset saavat sitten kärsiä.
Riippuu toki myös lasten iästä, mutta kyllä mä sanon, että ei se tee kenellekään hyvää jakaa omaa huonetta kahden muun kanssa, eikä se vanhemmillekaan varmaan kivaa ole nukkua olohuoneessa. Kyllä kaikki tarvitsevat ja ansaitsevat sen oman tilan ja rauhan.
Mutta toki kaikki tekevät omat ratkaisunsa ja päättävät mikä on heille tärkeintä.
Alue: Aihe vapaa
Lontoossa ja Pariisissa ainakin on ihan miniasuntoja. New Yorkissa ihmiset nuorena jakavat kämpän, joten asunto voi olla isompi, mutta jokaisella on siellä sitten vain huone ja yhteiset tilat ovat jaettuja.