Lue keskustelun säännöt.
Miten te oikein keksitte lapselle aina tilannesidonnaisen seuraamuksen (rangaistuksen)
26.01.2023 |
Kaikissa kasvatusneuvoissa sanotaan, etenkin nykyään, että jos lapsi toimii väärin, niin siitä seuraava seuraamus (rangaistus) täytyy liittyä juuri siihen tilanteeseen. Ei siis niin, että jos lapsi kaataa ihan tahallaan ja tarkoituksella maidon lattialle, niin häneltä perutaan karkkipäivä. Vaan niin, että joutuu pyyhkimään lattian eikä saa uutta maitoa sillä aterialla. Tämä esimerkkitilanne oli helppo, mutta sitten on paljon tilanteita, joissa ainakaan minä en millään keksi tilannesidonnaista seuraamusta. Olenko ainoa, jonka mielestä se on välillä mahdotonta. Laitan muutamia esimerkkejä.
Ollaan lähdössä ulos, koska minun pitää viedä paketti postiin ja tarkoitus on vain kipaista siellä postissa nopeasti, muuhun ei ole aikaa. Lähtiessä lapsi heittäytyy lattialle, ei suostu pukemaan eikä suostu että autan vaan juoksee karkuun ja heittää tarkoituksella pipon vessanpönttöön, että ei voitaisi lähteä.
Lapsi ei halua olla syömässä, koska ruokana on jokin muu kuin hänen lempiruoka. Sen vuoksi potkii muiden jalkoja pöydän alla. Pöydästä poistaminen ei olisi rangaistus vaan palkinto, koska hän ei halua olla siinä pöydässä eikä syömässä.
Soitan lyhyen puhelun pankkiin ja lapsi tulee tarkoituksella huutamaan viereeni häiritäkseen puhelua.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Lopeta jankuttaminen. Lapsihan vain nauttii siitä, kun saa pompottaa sinut toistelemaan kieltoja. Kerran neutraalilla äänellä kielto, toisen kerran tiukasti ja kolmannen kerran poisto tilanteesta. Poiston jälkeen huomiotta jättäminen kunnes osaa käyttäytyä.
Kyllä, tämä on selkeä ja noin toimin usein. Mutta kun on usein myös tilanteita, joissa se poistaminen tilanteesta on palkinto. Ks. aloituksen esimerkit. Ruokailuesimerkissä kuvasinkin jo miten. Pukemisesimerkissä poistaminen on palkinto siksi, että silloin pystyi estämään uloslähdön kuten halusikin. Puheluesimerkissä poistaminen on palkinto, koska poistamisessa sai huomioni kesken puheluni.
ApSinulla on ihan vääristynyt ajatusmalli. Ei se ole mikään palkinto, että poistetaan ruokapöydästä ja muu perhe jää sinne syömään. Myöskään pukemistilanne ei ole palkinto, koska uloslähtöhän ei esty sillä, että lapsi temppuilee. Puheluesimerkissä saa huomiosi hetkeksi, mutta ei pysyvästi.
Kyllä poistaminen pöydästä on hänelle palkinto. Usko tai älä. Se on se mitä hän haluaa.
Ap
Hän haluaa sitä jos pöydässä on ikävää. Nyt ilmeisesti on. Mutta tavoitehan olisi luoda ruokailuhetkestä perheen yhteinen mukava tilanne jossa lapsi nimenomaan haluaisi olla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokailutilanteisiin ei tulisi liittää mitään pakkoa. Meillä pöydästä saa poistua, kun on syönyt. Kaikkea maistetaan mutta pakko ei ole syödä sen enempää. Jos ruoka muuten on tuttu mutta ruokailu ei kiinnosta, niin voidaan käyttää keinona sitä, että jos syö vaikka ikävuosia vastaavan määrän lusikallisia, niin saa poistua tai vaikkapa leipää. Potkimisesta kielletään ja jos jatkuu siirretään kauemmas muista. Vähän ajan päästä sitten otetaan taas lähemmäs ja jatketaan syömistä tai jos homma jatkuu kiellosta huolimatta, niin pöydästä pois. Liiallinen painostaminen vain saa aikaan huonon ruokasuhteen. Ymmärrän, että jos painosta on tullut sanomista, niin sitä ruokaa tekisi mieli tuputtaa, mutta se ei ole oikea keino. Koittakaa mielummin tehdä niistä ruokailutilanteista lapselle stressittömiä ja lisätä sinne niitä elementtejä joista hän pitää. Lempiruokaa ei tarvitse olla joka päivä, mutta jos hän esimerkiksi pitää herneistä, niin niitä voi valmistaa lisukkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Lopeta jankuttaminen. Lapsihan vain nauttii siitä, kun saa pompottaa sinut toistelemaan kieltoja. Kerran neutraalilla äänellä kielto, toisen kerran tiukasti ja kolmannen kerran poisto tilanteesta. Poiston jälkeen huomiotta jättäminen kunnes osaa käyttäytyä.
Kyllä, tämä on selkeä ja noin toimin usein. Mutta kun on usein myös tilanteita, joissa se poistaminen tilanteesta on palkinto. Ks. aloituksen esimerkit. Ruokailuesimerkissä kuvasinkin jo miten. Pukemisesimerkissä poistaminen on palkinto siksi, että silloin pystyi estämään uloslähdön kuten halusikin. Puheluesimerkissä poistaminen on palkinto, koska poistamisessa sai huomioni kesken puheluni.
ApSinulla on ihan vääristynyt ajatusmalli. Ei se ole mikään palkinto, että poistetaan ruokapöydästä ja muu perhe jää sinne syömään. Myöskään pukemistilanne ei ole palkinto, koska uloslähtöhän ei esty sillä, että lapsi temppuilee. Puheluesimerkissä saa huomiosi hetkeksi, mutta ei pysyvästi.
Kyllä poistaminen pöydästä on hänelle palkinto. Usko tai älä. Se on se mitä hän haluaa.
Ap
Paskapuhetta, mutta jatka vain samaan malliin. Sitähän sinä haluat. Olet jääräpäisesti päättänyt, että mikään neuvo ei toimi ja haluat täälläkin vain jankuttaa sen sijaan, että näkisit, missä menee pieleen ja yrittäisit korjata tilannetta.
Remmillä persposket punaiseksi. Tällaista vastaustako hait?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Voi kuule, kyllä on lukuisia kertoja kielletty eikä se läheskään aina ole mitenkään helpolla tehonnut. Ne seuraamukset noissa tilanteissa on se, että lähdetään vaikka ei haluaisi ja potkimalla ei saa huomiota eikä lempiruokaa. Meidän lapsi ei ole sellainen joka eka sanomisesta uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt ruokailuista valtataistelun. Lapsi ei voi nöyrtyä syömään, koska asetelma on tämä. Oikeasti suosittelen ulkopuolista apua, sinun rangaistukset tai kuten itse niitä kutsut, "seuraukset" ei tilannetta muuta.
Tarvitset apua vuorovaikutustilanteissa lapsen kanssa. Tässä ei auta sellaiset ohjeet mitä tulit hakemaan.
Sinä toivot selkeitä "seurauksia" kuten arestia, tavaran pois ottamista tms, joka korjaisi tilanteen. Sellaiset vinkit ei kuitenkaan teidän perhettä auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Sellainen uhritumiskortti sieltä sitten. Avaa jo ne silmäsi ja katso peiliin. Sieltä löytyy syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Mitä se lapsi menee tekemään, jos poistat hänet ruokapöydästä? Mikä on sinun mielestäsi siinä se palkinto? Olisi myös helpompi miettiä seurauksia, jos tietäisi minkä ikäisestä lapsesta on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Ymmärrämme ihan oikein. Sinä vain et suostu myöntämään, että olet väärässä. Sinulle on kerrottu noin sata kertaa, miten toimia, mutta siltikin vielä jumitat tuossa rangaistusfantasiassasi. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap alkaa kuulostaa trollilta, kun mikään neuvo ei kelpaa.
Äläpä viitsi. Kyllä neuvot kelpaa, jos niiden neuvojen taustalla on edes etäinen ymmärrys siitä millaisia nuo tilanteet on. Olen useammasta neuvosta täällä jo kiittänytkin. Osaan neuvoista olen kommentoinut, että näin jo jo ennestään tehty meillä aina. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Miksi jankutat seurauksista, kun sun lähtökohta syömistilanteisiin on väärä?
Miksi et varaa aikaa ravitsemusterapeutille? Lasten kohdalla voisit saada vinkkejä syömistilanteisiin. Niissä vinkeissä tuo sun lähtökohta, joissa lapsen on pakko istua pöydässä, on ihan väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap alkaa kuulostaa trollilta, kun mikään neuvo ei kelpaa.
Äläpä viitsi. Kyllä neuvot kelpaa, jos niiden neuvojen taustalla on edes etäinen ymmärrys siitä millaisia nuo tilanteet on. Olen useammasta neuvosta täällä jo kiittänytkin. Osaan neuvoista olen kommentoinut, että näin jo jo ennestään tehty meillä aina. Ap
Luuletko vakavissasi, että olet maailman ainut äiti, jonka lapsi temppuilee ruokapöydässä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApOletteko käyneet ravitsemusterapeutilla tai perheneuvolassa? Tuo sun systeemi ei toimi kuten itsekin huomaat.
Väitätkö ihan kivenkovaan, että lapsi ei syö päiväkodissakaan muruakaan, ei edes välipalalla, jos ei ole lempiruokaa? Ei edes leipää, maitoa tai näkkäriä kelpuuta muustakaan välipalalla? Vaikea uskoa.
Kyllä se näin on, vaikka et uskoisikaan asiaa. Maitoa kyllä juo aina mielellään. Mutta ei voi pelkällä maidolla elää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap alkaa kuulostaa trollilta, kun mikään neuvo ei kelpaa.
Äläpä viitsi. Kyllä neuvot kelpaa, jos niiden neuvojen taustalla on edes etäinen ymmärrys siitä millaisia nuo tilanteet on. Olen useammasta neuvosta täällä jo kiittänytkin. Osaan neuvoista olen kommentoinut, että näin jo jo ennestään tehty meillä aina. Ap
Et ole kommentoinut teidän syömistilanteissa sitä, mikä niissä pohjimmiltaan on pielessä. Sinä teet niistä valtataistelun. Pakkoistuttaminen on väärin.
Ruokapöydässä huonosta käytöksestä pois, eikä saa jälkiruokaa. Alkaa äkkiä kiinnostamaan ruokapöydässä istuminen. Eikä jälkiruuan tarvitse olla mitään kakkuja. Meillä on ollut hedelmäsalaattia, kiisseliä, rahkaa, marjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Mitä se lapsi menee tekemään, jos poistat hänet ruokapöydästä? Mikä on sinun mielestäsi siinä se palkinto? Olisi myös helpompi miettiä seurauksia, jos tietäisi minkä ikäisestä lapsesta on kysymys.
Menee leikkimään.
Täytti juuri viisi.
Ap
Ap, yrität nyt mennä perse edellä puuhun.
Jotta saisit nuo tilanteet laukaistua, sinun pitää miettiä, mistä ne johtuu.
Sehän se syy-seuraus-suhde on. On syy ja on seuraus.
Sinä jahtaat nyt pelkkää seurausta selvittämättä ongelman alkulähdettä.
Saan aina löydettyä selityksen, että lapsi ei ole tehnyt mitään pahaa vaan häntä on provosoitu, hän on pahoittanut mielensä tai hänelle ei ole annettu riittävästi mielekästä tekemistä ja kaikki on sellaisen seurausta. Eli ei tarvitse antaa seuraamuksia, vaan tiukkaa palautetta muille tahoille ja vihaista mulkoilua perään.