Lue keskustelun säännöt.
Miten te oikein keksitte lapselle aina tilannesidonnaisen seuraamuksen (rangaistuksen)
26.01.2023 |
Kaikissa kasvatusneuvoissa sanotaan, etenkin nykyään, että jos lapsi toimii väärin, niin siitä seuraava seuraamus (rangaistus) täytyy liittyä juuri siihen tilanteeseen. Ei siis niin, että jos lapsi kaataa ihan tahallaan ja tarkoituksella maidon lattialle, niin häneltä perutaan karkkipäivä. Vaan niin, että joutuu pyyhkimään lattian eikä saa uutta maitoa sillä aterialla. Tämä esimerkkitilanne oli helppo, mutta sitten on paljon tilanteita, joissa ainakaan minä en millään keksi tilannesidonnaista seuraamusta. Olenko ainoa, jonka mielestä se on välillä mahdotonta. Laitan muutamia esimerkkejä.
Ollaan lähdössä ulos, koska minun pitää viedä paketti postiin ja tarkoitus on vain kipaista siellä postissa nopeasti, muuhun ei ole aikaa. Lähtiessä lapsi heittäytyy lattialle, ei suostu pukemaan eikä suostu että autan vaan juoksee karkuun ja heittää tarkoituksella pipon vessanpönttöön, että ei voitaisi lähteä.
Lapsi ei halua olla syömässä, koska ruokana on jokin muu kuin hänen lempiruoka. Sen vuoksi potkii muiden jalkoja pöydän alla. Pöydästä poistaminen ei olisi rangaistus vaan palkinto, koska hän ei halua olla siinä pöydässä eikä syömässä.
Soitan lyhyen puhelun pankkiin ja lapsi tulee tarkoituksella huutamaan viereeni häiritäkseen puhelua.
Kommentit (199)
En ole koskaan rankaissut lasta mitenkään. En edes ymmärrä koko kysymystä. Lasta neuvotaan, ohjataan, rakastetaan, kannustetaan, sen hetkisen kehitystason mukaisesti. Aina jotain pientä huomioimista, kun on siihen syytä.
Tärkeää on kuunnella lasta. Ja kuulla, mitä hänellä on ajatuksissaan. Puuttuuko liikuntaa, onko nälkä tai väsymys, vai jääkö lapsi liian yksin, kun vanhemmat eivät jaksa olla läsnä. Palkitsemalla tilanne paranee, jos siihen on mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dfgdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut mitään tuollaisia seuraamuksia.
Ennakoimalla ja positiivisella vahvistamisella meillä on kasvatettu kolme lasta aikuisiksi.
Ja lukematon määrä koiria.
On sattunut helpot lapset.
Nuo joidenkin ihanneajatelmat, että postiivisella vahvistamisella kasvatetaan yksilö joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, heittää ruokalautasen tai lyö lähintä asiaa/ihmistä mikä sattuu lähellä olemaan.Ja ei, ei se muutu vaikka miten pitkään sitä yrittää positiivisen kautta muuttaa. Joillakin yksilöillä mielenterveyden ongelmat alkaa näkyä jo muutaman vuoden iässä ja silloin ei tullaiset keinot toimi.
Tutkimusten mukaan mielenterveysongelmaisilla lapsilla on mielenterveysongelmaiset vanhemmat. Kun kasvuympäristö on sairas, sairastuu lapsikin. Siksi ns. normaaliperheen lapsia on helppo kasvattaa, mutta psyykkiset ongelmat aiheuttavat sen, että vanhemmat eivät näe omissa tavoissaan ja teoissaan mitään väärää, joten heillä on näitä voimakastahtoisia lapsia. Moni näistä lapsista pelastuisi, jos pääsisi sijaisperheeseen.
Ne lapset on muuten yhtä voimakastahtoisia siellä sijaisperheessäkin. Ei se mitään automaattisesti pelasta että vaihtaa ympäristöä. Geenit sanelee paljon. Lapsen temperamentti, nepsypiirteet tai aistiherkkyydet pysyy, ei kaikki johdu ympäristöstä eli biovanhemmista.
Ja se että saako tukea ympäriltä, ymmärretäänkö lasta päiväkodissa ja koulussa. Yhtä lailla sijaisvanhempia syytetään huonosta vanhemmuudesta, ihan vieraatkin ihmiset tulee joskus sanomaan. Kun lapsi on liian "häiritsevä" toisin sanoen tyypillinen nepsy.
Näiden ihmisten tietämys siitä, mihin kasvatuksella voi vaikuttaa, on kyllä luokattoman huono.
t. sijaisäiti
Meillä oli nirsoilu jossakin vaiheessa, otin asenteen että en halua että lapselle tulee ruokailusta tilanteena mikään mörkö.
Täten otin asenteeksi että riittää että syö ikävuosia vastaavan määrän lusikallisia. Kun tämä tehty, sai tarran. - > 10 tarraa esim reissu uimahalliin.
Pikkuhiljaa nirsoilu väheni ja lapsi saattoikin syödä esim sen 4 lusikallisen sijaan 6, joskus lautasen tyhjäksi mutta tilanteesta tuli rennompi kun sitä taisteluasetelmaa ei ollut heti alkuun.
Meillä toimi tämä, jollakin toisella jokin toinen tapa.
Ja meillä minä teen ruoan, lapset saavat toivoa välillä lempiruokiaan joita toteutetaan mutta kaikille on kumminkin aina, sama ruoka.
Vierailija kirjoitti:
dfgdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut mitään tuollaisia seuraamuksia.
Ennakoimalla ja positiivisella vahvistamisella meillä on kasvatettu kolme lasta aikuisiksi.
Ja lukematon määrä koiria.
On sattunut helpot lapset.
Nuo joidenkin ihanneajatelmat, että postiivisella vahvistamisella kasvatetaan yksilö joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, heittää ruokalautasen tai lyö lähintä asiaa/ihmistä mikä sattuu lähellä olemaan.Ja ei, ei se muutu vaikka miten pitkään sitä yrittää positiivisen kautta muuttaa. Joillakin yksilöillä mielenterveyden ongelmat alkaa näkyä jo muutaman vuoden iässä ja silloin ei tullaiset keinot toimi.
Tutkimusten mukaan mielenterveysongelmaisilla lapsilla on mielenterveysongelmaiset vanhemmat. Kun kasvuympäristö on sairas, sairastuu lapsikin. Siksi ns. normaaliperheen lapsia on helppo kasvattaa, mutta psyykkiset ongelmat aiheuttavat sen, että vanhemmat eivät näe omissa tavoissaan ja teoissaan mitään väärää, joten heillä on näitä voimakastahtoisia lapsia. Moni näistä lapsista pelastuisi, jos pääsisi sijaisperheeseen.
Olipa typerää lässynläätä. Monikaan kehitysvamma ei johdu siitä että vanhempi olisi mt-ongelmainen, ja sellaisten erityislapsien kanssa joutuu sitten vain pärjäämään. Oma lapseni on voimakastahtoinen eikä tosiaan anna periksi missään missä ei halua antaa. Tästä syystä hän on joutunut usein ongelmiin. Tai halua antaa periksi on väärä sana, koska hän on erityislapsi. Nyt toki jo erityisaikuinen.
Silti koskaan hän ei ole ollut ilkeä kenellekään, ennemminkin päinvastoin. Ei erityisyys aiheuta ihmiseen ilkeyttä, ilkeys tulee sellaisille joka saa ilkeilemällä huomiota, tai jota ei osata, tai uskalleta kasvattaa ei-ilekäksi. Tähän liittyy niin paljon asiaa etten voi mitenkään sitä tässä kertoa, vaan kyllä ilkeään lapsen vanhemman kannattaa hakea itselleen ihan ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dfgdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut mitään tuollaisia seuraamuksia.
Ennakoimalla ja positiivisella vahvistamisella meillä on kasvatettu kolme lasta aikuisiksi.
Ja lukematon määrä koiria.
On sattunut helpot lapset.
Nuo joidenkin ihanneajatelmat, että postiivisella vahvistamisella kasvatetaan yksilö joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, heittää ruokalautasen tai lyö lähintä asiaa/ihmistä mikä sattuu lähellä olemaan.Ja ei, ei se muutu vaikka miten pitkään sitä yrittää positiivisen kautta muuttaa. Joillakin yksilöillä mielenterveyden ongelmat alkaa näkyä jo muutaman vuoden iässä ja silloin ei tullaiset keinot toimi.
Tutkimusten mukaan mielenterveysongelmaisilla lapsilla on mielenterveysongelmaiset vanhemmat. Kun kasvuympäristö on sairas, sairastuu lapsikin. Siksi ns. normaaliperheen lapsia on helppo kasvattaa, mutta psyykkiset ongelmat aiheuttavat sen, että vanhemmat eivät näe omissa tavoissaan ja teoissaan mitään väärää, joten heillä on näitä voimakastahtoisia lapsia. Moni näistä lapsista pelastuisi, jos pääsisi sijaisperheeseen.
Ne lapset on muuten yhtä voimakastahtoisia siellä sijaisperheessäkin. Ei se mitään automaattisesti pelasta että vaihtaa ympäristöä. Geenit sanelee paljon. Lapsen temperamentti, nepsypiirteet tai aistiherkkyydet pysyy, ei kaikki johdu ympäristöstä eli biovanhemmista.
Ja se että saako tukea ympäriltä, ymmärretäänkö lasta päiväkodissa ja koulussa. Yhtä lailla sijaisvanhempia syytetään huonosta vanhemmuudesta, ihan vieraatkin ihmiset tulee joskus sanomaan. Kun lapsi on liian "häiritsevä" toisin sanoen tyypillinen nepsy.
Näiden ihmisten tietämys siitä, mihin kasvatuksella voi vaikuttaa, on kyllä luokattoman huono.
t. sijaisäiti
Niinpä. Ja täytyy muistaa, että sijaisperheet on ihan tavallisia hyviä perheitä, toki seulottu pois kriminaalit ja muut. Mutta ne ei siis ole mitään ammattikasvattajista koostuvia perheitä, joilla olisi taustallaan kasvatustieteen ja lapsipsykologian laajoja opintoja. Ja sijaisperheessäkin saattaa se sijaisvanhempi sairastua vaikkapa masennukseen tai ahdistushäiriöön, kuten kuka tahansa suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi koulukuntaa äitejä. Toisen koulukunnan mielestä mitään rangaistuksia ei saa olla vaan tunnekasvatus ja positiivinen kasvatus ratkaisee kaikki tilanteet. Sitten on se koulukunta, jonka mukaan nykylapsikin tarvitsee rajat ja tarvittaessa rangaistuksetkin. Ap taitaa olla tästä kahden koulukunnan puolivälistä, eikä saa ymmärrystä melkein keltään. Hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kaksi koulukuntaa äitejä. Toisen koulukunnan mielestä mitään rangaistuksia ei saa olla vaan tunnekasvatus ja positiivinen kasvatus ratkaisee kaikki tilanteet. Sitten on se koulukunta, jonka mukaan nykylapsikin tarvitsee rajat ja tarvittaessa rangaistuksetkin. Ap taitaa olla tästä kahden koulukunnan puolivälistä, eikä saa ymmärrystä melkein keltään. Hmm.
Ei ole.
On vain äitejä jotka osaa kasvattaa lapsensa niin, että mitään rangaistuksia ei tarvita. Lapsen kasvua ja kehitystä osataan tukea kannustamalla ja positiivisella ohjaamisella.
Ja sitten on ne, joilla on negatiivinen kierre päällä ja niin heikko itsetunto että vähintään se oma lapsi pitää valtatilanteissa saada nujerrettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kaksi koulukuntaa äitejä. Toisen koulukunnan mielestä mitään rangaistuksia ei saa olla vaan tunnekasvatus ja positiivinen kasvatus ratkaisee kaikki tilanteet. Sitten on se koulukunta, jonka mukaan nykylapsikin tarvitsee rajat ja tarvittaessa rangaistuksetkin. Ap taitaa olla tästä kahden koulukunnan puolivälistä, eikä saa ymmärrystä melkein keltään. Hmm.
Ei ole.
On vain äitejä jotka osaa kasvattaa lapsensa niin, että mitään rangaistuksia ei tarvita. Lapsen kasvua ja kehitystä osataan tukea kannustamalla ja positiivisella ohjaamisella.
Ja sitten on ne, joilla on negatiivinen kierre päällä ja niin heikko itsetunto että vähintään se oma lapsi pitää valtatilanteissa saada nujerrettua.
:D
Vai onko kyse kuitenkin siitä, että on temperamentiltaan helppoja ja sitten temperamentiltaan haastavia lapsia. Ja että lähes jokainen äiti yrittää parhaansa. Mutta jos lapsen temperamentti on haastava niin se parhaansa yrittäminenkään ei riitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän haastaviahan nuo tilanteet on, mutta jos lapsi heittäytyy ihan mahdottomaksi ja alkaa viskoa omia vaatteitaan wc-pyttyyn, ei syö ja häiritsee muita ym. niin sitten pitää rajat. Meillä ne on sellaiset, että joko lapsi tekee itse, tai minä teen lapsen kanssa. Tämän jälkeen odotellaan että lapsi rauhoittuu ja sitten jutellaan siitä, miksi tietyt asiat menevät tietyllä tavalla. Neuvotteluvaraa ei anneta siitä, että jätettäisiin tekemättä tai menemättä, jos kyse ei ole jostain vapaaehtoisesta leikkipuistoon lähdöstä.
Jos oma lapseni heittäytyy lattialle juuri kun ollaan lähdössä, niin kerron että joko hän pukee tai sitten minä autan ja puen. Jos heittää vaatteita vessan pönttöön, niin sitten wc:n ovi kiinni, pukeminen hoidetaan loppuun ja varapipo päähän vaikka sitten ulkona. Seuraamus tuosta pipon liottamisesta voisi olla, että sitä pipoa ei sitten käytetä pariin päivään vaan käytetään varapipoa. Voi vaikka perustella, että pipo on märkä/likainen ym.
Ruokapöydässä lapsi otetaan joko vähän kauemmas jotta ei voi potkia muita, tai sitten ruokailu loppuu siihen ja lapsi odottaa seuraavaan ateriaan. Tuo tietysti pitää tehdä harkiten, jos on nälkäkiukku niin sitten lapsi syö vaikka yksin kun on vähän rauhoittunut. Yksi vaihtoehto on myös ottaa lapsi syliin siksi aikaa, että muut saavat syödä ja katsotaan, söisikö lapsi vaikka siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Kuullostat hyvälle vanhemmalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättehän sen kuuluisan psykologinen testin, jossa jaetaan koehenkilöt kahteen. Heidät laitetaan pelaamaan samaa peliä, mutta säännöt on vinoutettu niin, että toisen ryhmän henkilöt voittavat väistämättä. Pelin päättyessä suurin osa pelimanipulaation avulla voittaneista kuitenkin uskoo, että syy ei suinkaan ollut pelin vinoumissa vaan heidän omassa erinomaisessa toiminnassaan.
Tuli vaan mieleen. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kaksi koulukuntaa äitejä. Toisen koulukunnan mielestä mitään rangaistuksia ei saa olla vaan tunnekasvatus ja positiivinen kasvatus ratkaisee kaikki tilanteet. Sitten on se koulukunta, jonka mukaan nykylapsikin tarvitsee rajat ja tarvittaessa rangaistuksetkin. Ap taitaa olla tästä kahden koulukunnan puolivälistä, eikä saa ymmärrystä melkein keltään. Hmm.
Ei ole.
On vain äitejä jotka osaa kasvattaa lapsensa niin, että mitään rangaistuksia ei tarvita. Lapsen kasvua ja kehitystä osataan tukea kannustamalla ja positiivisella ohjaamisella.
Ja sitten on ne, joilla on negatiivinen kierre päällä ja niin heikko itsetunto että vähintään se oma lapsi pitää valtatilanteissa saada nujerrettua.
:D
Vai onko kyse kuitenkin siitä, että on temperamentiltaan helppoja ja sitten temperamentiltaan haastavia lapsia. Ja että lähes jokainen äiti yrittää parhaansa. Mutta jos lapsen temperamentti on haastava niin se parhaansa yrittäminenkään ei riitä. Ap
Vanhempana voi myös muuttaa itseään paremmaksi. Itselläni se tosin vaati sen että lapsi aikuistui :D Nykyään ollan ihan paita ja peppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kaksi koulukuntaa äitejä. Toisen koulukunnan mielestä mitään rangaistuksia ei saa olla vaan tunnekasvatus ja positiivinen kasvatus ratkaisee kaikki tilanteet. Sitten on se koulukunta, jonka mukaan nykylapsikin tarvitsee rajat ja tarvittaessa rangaistuksetkin. Ap taitaa olla tästä kahden koulukunnan puolivälistä, eikä saa ymmärrystä melkein keltään. Hmm.
Ei ole.
On vain äitejä jotka osaa kasvattaa lapsensa niin, että mitään rangaistuksia ei tarvita. Lapsen kasvua ja kehitystä osataan tukea kannustamalla ja positiivisella ohjaamisella.
Ja sitten on ne, joilla on negatiivinen kierre päällä ja niin heikko itsetunto että vähintään se oma lapsi pitää valtatilanteissa saada nujerrettua.
:D
Vai onko kyse kuitenkin siitä, että on temperamentiltaan helppoja ja sitten temperamentiltaan haastavia lapsia. Ja että lähes jokainen äiti yrittää parhaansa. Mutta jos lapsen temperamentti on haastava niin se parhaansa yrittäminenkään ei riitä. ApVanhempana voi myös muuttaa itseään paremmaksi. Itselläni se tosin vaati sen että lapsi aikuistui :D Nykyään ollan ihan paita ja peppu.
Aikuisen lapsen äitinä on aika paljon helpompaa kuin uhmaikäisen äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmas kysymys, oletko kokeillut ihan perinteistä jäähyä? Sehän on nimenomaan tilannesidonnainen ja selkeä, suora seuraus huonosta käytöksestä. Lasta ei tietenkään suljeta yksin mihinkään huoneeseen mutta kuitenkin poistetaan tilanteesta; katso vaikka Amerikan Supernannyn ohjeet siitä miten se toteutetaan oikein. Se on kaiken kaikkiaan hyvin johdonmukainen keino.
Meillä tuli tästä jäähystä (ei ainoa syy) lastensuojeluilmoitus. Teini kapinassaan kertoi koulupsykologille julmista käytännöistä kotona, muun muassa siitä, kuinka lapsena joutui istumaan nurkassa pitkiä aikoja. (Todellisuudessa ei istunut nurkassa, mutta joskus oli kokeiltu neuvolan silloisen suosituksen mukaisesti lapsille jäähypenkkiä, jos riitelivät kovasti keskenään.) Koulupsykologi listasi teinin tarkoitushakuisesti kertomat, 10 vuoden takaiset asiat ja teki lasun. Onneksi lastensuojelussa suhtauduttiin maalaisjärjellä näihin teinin vuodatuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole koskaan ollut mitään rangaistuksia.
Edes koirilla.
Kirjoitinkin seuraamus. Sana rangaistus oli vain suluissa, jotta kaikki ymmärtäisi mitä tarkoitan. Ja kyllä lapsella on oltava välillä teoista seuraamuksia, jotta hän oppii. Se on kasvattamista. Koirista en osaa sanoa mitään.
ApEi ole ollut mitään tuollaisia seuraamuksia.
Ennakoimalla ja positiivisella vahvistamisella meillä on kasvatettu kolme lasta aikuisiksi.
Ja lukematon määrä koiria.
Miten sinä olisit toiminut tuossa ruokailuesimerkissä, jos pelkkä kielto ei tehoa?
Ap
No lapsi tulisi syömään ruokansa vaikka muiden jälkeen jos ei osaa antaa toisten syödä rauhassa.
Postiin mentäisiin ilman pipoa jos pipo kastui lapsen toiminnan seurauksena.
Mikäs viisastelija tämä aloittaja on. Jos on pil lu levällään pentuja siittänyt pitäisi osata vähän muutakin.
En anna minkäänlaisia rangaistuksia, mutta minulta saa huomiota vain hyvästä käytöksestä. On toiminut.