Lue keskustelun säännöt.
Miten te oikein keksitte lapselle aina tilannesidonnaisen seuraamuksen (rangaistuksen)
26.01.2023 |
Kaikissa kasvatusneuvoissa sanotaan, etenkin nykyään, että jos lapsi toimii väärin, niin siitä seuraava seuraamus (rangaistus) täytyy liittyä juuri siihen tilanteeseen. Ei siis niin, että jos lapsi kaataa ihan tahallaan ja tarkoituksella maidon lattialle, niin häneltä perutaan karkkipäivä. Vaan niin, että joutuu pyyhkimään lattian eikä saa uutta maitoa sillä aterialla. Tämä esimerkkitilanne oli helppo, mutta sitten on paljon tilanteita, joissa ainakaan minä en millään keksi tilannesidonnaista seuraamusta. Olenko ainoa, jonka mielestä se on välillä mahdotonta. Laitan muutamia esimerkkejä.
Ollaan lähdössä ulos, koska minun pitää viedä paketti postiin ja tarkoitus on vain kipaista siellä postissa nopeasti, muuhun ei ole aikaa. Lähtiessä lapsi heittäytyy lattialle, ei suostu pukemaan eikä suostu että autan vaan juoksee karkuun ja heittää tarkoituksella pipon vessanpönttöön, että ei voitaisi lähteä.
Lapsi ei halua olla syömässä, koska ruokana on jokin muu kuin hänen lempiruoka. Sen vuoksi potkii muiden jalkoja pöydän alla. Pöydästä poistaminen ei olisi rangaistus vaan palkinto, koska hän ei halua olla siinä pöydässä eikä syömässä.
Soitan lyhyen puhelun pankkiin ja lapsi tulee tarkoituksella huutamaan viereeni häiritäkseen puhelua.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApOletteko käyneet ravitsemusterapeutilla tai perheneuvolassa? Tuo sun systeemi ei toimi kuten itsekin huomaat.
Väitätkö ihan kivenkovaan, että lapsi ei syö päiväkodissakaan muruakaan, ei edes välipalalla, jos ei ole lempiruokaa? Ei edes leipää, maitoa tai näkkäriä kelpuuta muustakaan välipalalla? Vaikea uskoa.
Kyllä se näin on, vaikka et uskoisikaan asiaa. Maitoa kyllä juo aina mielellään. Mutta ei voi pelkällä maidolla elää. Ap
Kokeile muutama päivä. Lapsi ei siihen kuole, jos muutaman päivän on maitodieetillä. Teet ihan normaalisti ruuat, laitat ne tarjolle ja pyydät syömään. Jos ei syö, ruuat pois ja that¨s it. Ei pakkoa, ei painostamista, ei taistelua. Väitän, että jo toisena päivänä lapsi rupeaa syömään ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Sun pitäisi pyrkiä siihen, että se tilanne ei edes pääse siihen, että lapsi potkii.
Anna lapsen syödä mitä se tahtoo, lautaselle voi laittaa sitä muuta ruokaa, mutta sitä ei ole pakko syödä. Lapsella ei ole enää mitään syytä alkaa kiukutella. Tässä skenaariossa sulta ei edes mene auktoriteetti, kun lasta ei missään vaiheessa ole edes velvoitettu syömään muuta. Teidän ruokailuista tulee rauhallisia, kaikki saa ravintoa ja kun tilanne on rento ja mukava, niin lapsi saattaa joskus vanhingossa syödä sitä ruokaa.
Mun serkku söi pienenä vaan makaronia ketsupin kanssa ja banaaneja sekä hedelmäpommijogurttia. Jossain vaiheessa mun täti lopetti kaiken pakottamisen syömisen suhteen. Serkku sitten söi noita, kun muut söi tavallista ruokaa. Serkusta on tullut ihan tolkun aikuinen, joka syö nykyään monipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApOletteko käyneet ravitsemusterapeutilla tai perheneuvolassa? Tuo sun systeemi ei toimi kuten itsekin huomaat.
Väitätkö ihan kivenkovaan, että lapsi ei syö päiväkodissakaan muruakaan, ei edes välipalalla, jos ei ole lempiruokaa? Ei edes leipää, maitoa tai näkkäriä kelpuuta muustakaan välipalalla? Vaikea uskoa.
Kyllä se näin on, vaikka et uskoisikaan asiaa. Maitoa kyllä juo aina mielellään. Mutta ei voi pelkällä maidolla elää. Ap
Eli siis täyttää mahansa ja tyydyttää näläntunteensa juomalla maitoa. Selvisihän tuokin nyt sitten.
Juoma on ruokailun osana vain lisänä eikä ole tarkoitus että lapsi hoitaa ruokailun kulauttamalla ison määrän maitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T
Ap on negaatiokierteessä...
JOS mun lapsi olisi kaatanut maidon tahallaan pöydälle, olisi joutunut sen siivoamaan, eikä olisi saanut uutta maitoa. Jos pelleilee pöydässä, niin siinähän pelleilee, ei kiinnitä mitään huomiota, pois ei pääse, syö tai on syömättä. Sitten se postiin meno. Sanon että NYT mennään postiin ja paketti laitetaan rattaitten alle koriin (jos on sen ikäinen siis) Saat sitten kotona repiä paperit ja katsotaan mitä siellä on. Etukäteen selittää asiat, vaikkapa ois katsomassa telkkaria niin sanoo että 10min päästä lähdetään xx ja laitetaan telkkari kiinni. Jos alkaa vänäämään vastaan niin Ei kymmenen minuuttia, sitten mennään... sieltä tulee koko ajan, ei ne lopu ikinä...Munakello vaikka soimaan!
En mä muista mitään tommosia ihme temppuiluita, antakaa aikaa sille lapselle ettei tarvii pahalla ottaa huomiota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Mitä se lapsi menee tekemään, jos poistat hänet ruokapöydästä? Mikä on sinun mielestäsi siinä se palkinto? Olisi myös helpompi miettiä seurauksia, jos tietäisi minkä ikäisestä lapsesta on kysymys.
Menee leikkimään.
Täytti juuri viisi.
Ap
Entä, jos kieltäisit häntä menemästä leikkimään? Ruokapöydästä pitäisi poistua mutta pitäisi istua siellä keittiössä teidän kanssa. Silloin siitä poistuisi se palkinto leikkimään pääsystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ollaan lähdössä ulos, koska minun pitää viedä paketti postiin ja tarkoitus on vain kipaista siellä postissa nopeasti, muuhun ei ole aikaa. Lähtiessä lapsi heittäytyy lattialle, ei suostu pukemaan eikä suostu että autan vaan juoksee karkuun ja heittää tarkoituksella pipon vessanpönttöön, että ei voitaisi lähteä."
- No niin, nyt sinulla on sitten märkä pipo puettavaksi. Lasken kolmeen, jos vaatteet eivät ole sitten puettuna, minä autan sinua pukemaan ne. Yksi... Kaksi... Kolm... (Laskeminen hidastuu jos lapsi alkaa pukemaan, jos ei pue, minä sitten kolmosen jälkeen puen. Ja sen märän pipon. Kuivan saatan ehkä ottaa salaa mukaan.)
"Lapsi ei halua olla syömässä, koska ruokana on jokin muu kuin hänen lempiruoka. Sen vuoksi potkii muiden jalkoja pöydän alla. Pöydästä poistaminen ei olisi rangaistus vaan palkinto, koska hän ei halua olla siinä pöydässä eikä syömässä."
- Poistaisin törttöilevän mukulan ruokapöydästä. Sen jälkeen meillä muilla olisi tosi hauskaa! Naurettaisiin, hupsuteltaisiin, laitettaisiin kynttilöitä/diskovalot tms spesiaalia, otettaisiin varmaan jälkkäriäkin ja päätettäisiin mitä kivaa ruuan jälkeen tehdään. Yleensä se yksin jäänyt haluaa tulla mukaan hauskanpitoon (eli ruokapöydän ääreen). Ennemmin tai myöhemmin. Joka kerta ruokailusta ei tarvitse tehdä mitään spektaakkelia, mutta voisi ruokailu olla ruuasta huolimatta mukava perheen yhteinen hetki. Meillä alkoi muuten pahemmatkin ruuat ja salaatit kadota lautasilta, kun saivat itse ottaa ruokansa.
"Soitan lyhyen puhelun pankkiin ja lapsi tulee tarkoituksella huutamaan viereeni häiritäkseen puhelua."
- Tätä omat lapseni tekivät pieninä. Ratkoin asian hoitamalla pikaiset puhelut vessassa lukitun oven takana, terassilla (poltin tuolloin muutaman savukkeen päivässä, joten kävin siellä terassilla välillä muutenkin), kylppärissä "pyykkejä laittaessa" tai kun oltiin ulkoilemassa, jolloin lapsi ei välttämättä edes huomannut koko puhelua. Toki lapsesta riippuu, voiko häntä jättää tuollalailla yksin.
Terveisin Ei-mikään-paras-äiti
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt ruokailuista valtataistelun. Lapsi ei voi nöyrtyä syömään, koska asetelma on tämä. Oikeasti suosittelen ulkopuolista apua, sinun rangaistukset tai kuten itse niitä kutsut, "seuraukset" ei tilannetta muuta.
Tarvitset apua vuorovaikutustilanteissa lapsen kanssa. Tässä ei auta sellaiset ohjeet mitä tulit hakemaan.
Sinä toivot selkeitä "seurauksia" kuten arestia, tavaran pois ottamista tms, joka korjaisi tilanteen. Sellaiset vinkit ei kuitenkaan teidän perhettä auta.
En missään nimessä halua tuollaisia seurauksia kuten aresti tai tavaran poisottaminen tai karkkipäivän peruminen, koska ne on ei-tilannesidonnaisia. Koko aloitus ja otsikkokin koski sitä, että mitä tilannesidonnaisia, siis suoraan tilanteeseen liittyviä seuraamuksia olisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-vuotias siis. Tänään istutte rauhassa sylikkäin/vierekkäin ja kysyt lapselta neutraalisti, miksi hän ei halua syödä. Tuntuuko ruoka pahalta, maistuuko pahalta, pelottaako ruokapöydässä jokin jne. Johdattelet hänet rauhallisesti kertomaan, mikä ruokailutilanteissa on ongelma. Kun syy selviää, aloitat toimenpiteet sen syyn poistamiseksi. Syy ei ole lapsessa, joten sinun ei tarvitse keskittyä keksimään rangaistuksia. Rangaistuskeskeinen ajattelu vain lisää lapsen pahaa oloa ja vähentää halua syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt ruokailuista valtataistelun. Lapsi ei voi nöyrtyä syömään, koska asetelma on tämä. Oikeasti suosittelen ulkopuolista apua, sinun rangaistukset tai kuten itse niitä kutsut, "seuraukset" ei tilannetta muuta.
Tarvitset apua vuorovaikutustilanteissa lapsen kanssa. Tässä ei auta sellaiset ohjeet mitä tulit hakemaan.
Sinä toivot selkeitä "seurauksia" kuten arestia, tavaran pois ottamista tms, joka korjaisi tilanteen. Sellaiset vinkit ei kuitenkaan teidän perhettä auta.
En missään nimessä halua tuollaisia seurauksia kuten aresti tai tavaran poisottaminen tai karkkipäivän peruminen, koska ne on ei-tilannesidonnaisia. Koko aloitus ja otsikkokin koski sitä, että mitä tilannesidonnaisia, siis suoraan tilanteeseen liittyviä seuraamuksia olisi. Ap
Eiköhän sinulle ole niitä jo annetu yllin kyllin. Pöydästä poistaminen, se että ei kiinnitetä lapseen mitään huomiota jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt ruokailuista valtataistelun. Lapsi ei voi nöyrtyä syömään, koska asetelma on tämä. Oikeasti suosittelen ulkopuolista apua, sinun rangaistukset tai kuten itse niitä kutsut, "seuraukset" ei tilannetta muuta.
Tarvitset apua vuorovaikutustilanteissa lapsen kanssa. Tässä ei auta sellaiset ohjeet mitä tulit hakemaan.
Sinä toivot selkeitä "seurauksia" kuten arestia, tavaran pois ottamista tms, joka korjaisi tilanteen. Sellaiset vinkit ei kuitenkaan teidän perhettä auta.
En missään nimessä halua tuollaisia seurauksia kuten aresti tai tavaran poisottaminen tai karkkipäivän peruminen, koska ne on ei-tilannesidonnaisia. Koko aloitus ja otsikkokin koski sitä, että mitä tilannesidonnaisia, siis suoraan tilanteeseen liittyviä seuraamuksia olisi. Ap
Ei mitään. Lapsihan ei tee mitään väärää. Hän vain reagoi itselleen syystä tai toisesta epämukavaan tilanteeseen. Siitä rankaiseminen on sama kuin rankaisisit siitä, että lapsi itkee, kun häntä sattuu. Sinun pitää selvittää syy temppuilulle. Sitä kautta poistuu tarve seurauksillekin.
Pukemistilanteessa voisi koittaa sitä, että lapsi saa vaikka valita kumman pipon laittaa päähänsä. Jos se lentää vessanpyttyyn tai kaapin päälle, niin rangaistuksena on toisen pipon käyttö. Tuollaiset valintajutut on monesti pienille lapsille tärkeitä ja ne saattavat jo itsessään kannustaa toimimaan oikein. Valintatilanteiden tulee vain olla tarpeeksi yksinkertaisia kuten kumpi pipo, juustoa vai kinkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApOletteko käyneet ravitsemusterapeutilla tai perheneuvolassa? Tuo sun systeemi ei toimi kuten itsekin huomaat.
Väitätkö ihan kivenkovaan, että lapsi ei syö päiväkodissakaan muruakaan, ei edes välipalalla, jos ei ole lempiruokaa? Ei edes leipää, maitoa tai näkkäriä kelpuuta muustakaan välipalalla? Vaikea uskoa.
Kyllä se näin on, vaikka et uskoisikaan asiaa. Maitoa kyllä juo aina mielellään. Mutta ei voi pelkällä maidolla elää. Ap
Kokeile muutama päivä. Lapsi ei siihen kuole, jos muutaman päivän on maitodieetillä. Teet ihan normaalisti ruuat, laitat ne tarjolle ja pyydät syömään. Jos ei syö, ruuat pois ja that¨s it. Ei pakkoa, ei painostamista, ei taistelua. Väitän, että jo toisena päivänä lapsi rupeaa syömään ihan normaalisti.
Ja maitoa ei tietenkään anneta mahantäydeltä, vaan yksi lasillinen per ruokailu. Maha täytetään ruualla.
t. sama
Täällä on ketju, jossa kysyttiin yhtä ohjetta lastenkasvatukseen tms. Omani oli se, että ihan jokaisesta tilanteesta ei tarvitse tehdä kasvatustilannetta. Toinen on se, että aikuisen ei pidä MISSÄÄN TAPAUKSESSA mennä mukaan lapsen kiukutteluun. Näen ihan liian usein niitä tilanteita, joissa lapsi raivoaa ja vanhempi nalkuttaa vieressä ja samalla lietsoo omalla käytöksellään kiukkua. Kokeilkaa joskus olla vaan ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Sun pitäisi pyrkiä siihen, että se tilanne ei edes pääse siihen, että lapsi potkii.
Anna lapsen syödä mitä se tahtoo, lautaselle voi laittaa sitä muuta ruokaa, mutta sitä ei ole pakko syödä. Lapsella ei ole enää mitään syytä alkaa kiukutella. Tässä skenaariossa sulta ei edes mene auktoriteetti, kun lasta ei missään vaiheessa ole edes velvoitettu syömään muuta. Teidän ruokailuista tulee rauhallisia, kaikki saa ravintoa ja kun tilanne on rento ja mukava, niin lapsi saattaa joskus vanhingossa syödä sitä ruokaa.
Mun serkku söi pienenä vaan makaronia ketsupin kanssa ja banaaneja sekä hedelmäpommijogurttia. Jossain vaiheessa mun täti lopetti kaiken pakottamisen syömisen suhteen. Serkku sitten söi noita, kun muut söi tavallista ruokaa. Serkusta on tullut ihan tolkun aikuinen, joka syö nykyään monipuolisesti.
Ei kun hän ei ihan oikeasti syö vaikka tekisi noin, kokeiltu on lukuisia kertoja. Jos ruokana on vaikka makaronilaatikkoa ja vihannespaloja ja raejuustoa lisukkeena, niin ei syö mitään. Ei edes vahingossa, ei edes huomio harhauttettuna muuhun.
Lapseni on juuri tullainen mitä serkkusi, että syö vain tyyliin makaronia ketsupilla, banaania ja hedelmäpommijugurttia. Mitään muuta missään ei. Edes makaronilaatikkoa ei, vaikka siinä on osana se makaroni.
Eli pitäisikö sitten aina joka aterialla olla myös noita? Ettei potkisi pöytää vai?
Olen kokeillut pitkään tätäkin. Silloin ei potki pöytää mutta ei myöskään edes vahingossa syö lautasen reunalta mitään muuta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApOletteko käyneet ravitsemusterapeutilla tai perheneuvolassa? Tuo sun systeemi ei toimi kuten itsekin huomaat.
Väitätkö ihan kivenkovaan, että lapsi ei syö päiväkodissakaan muruakaan, ei edes välipalalla, jos ei ole lempiruokaa? Ei edes leipää, maitoa tai näkkäriä kelpuuta muustakaan välipalalla? Vaikea uskoa.
Kyllä se näin on, vaikka et uskoisikaan asiaa. Maitoa kyllä juo aina mielellään. Mutta ei voi pelkällä maidolla elää. Ap
Sanooko päivähoidon henkilökunta lasta hakiessa, että ei ole koko päivänä syönyt mitään? Nirson lapsen äitinä epäilen.
Vierailija kirjoitti:
5-vuotias siis. Tänään istutte rauhassa sylikkäin/vierekkäin ja kysyt lapselta neutraalisti, miksi hän ei halua syödä. Tuntuuko ruoka pahalta, maistuuko pahalta, pelottaako ruokapöydässä jokin jne. Johdattelet hänet rauhallisesti kertomaan, mikä ruokailutilanteissa on ongelma. Kun syy selviää, aloitat toimenpiteet sen syyn poistamiseksi. Syy ei ole lapsessa, joten sinun ei tarvitse keskittyä keksimään rangaistuksia. Rangaistuskeskeinen ajattelu vain lisää lapsen pahaa oloa ja vähentää halua syödä.
On kokeiltu tätä monta kertaa, ilman painostusta. Hän ei ihan oikeasti osaa selittää muuta syytä kuin että ei tykkää muusta ruoasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.
Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap
Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.
Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap
Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.
Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.
Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.
Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).
ApMiksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen?
Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap
Sun pitäisi pyrkiä siihen, että se tilanne ei edes pääse siihen, että lapsi potkii.
Anna lapsen syödä mitä se tahtoo, lautaselle voi laittaa sitä muuta ruokaa, mutta sitä ei ole pakko syödä. Lapsella ei ole enää mitään syytä alkaa kiukutella. Tässä skenaariossa sulta ei edes mene auktoriteetti, kun lasta ei missään vaiheessa ole edes velvoitettu syömään muuta. Teidän ruokailuista tulee rauhallisia, kaikki saa ravintoa ja kun tilanne on rento ja mukava, niin lapsi saattaa joskus vanhingossa syödä sitä ruokaa.
Mun serkku söi pienenä vaan makaronia ketsupin kanssa ja banaaneja sekä hedelmäpommijogurttia. Jossain vaiheessa mun täti lopetti kaiken pakottamisen syömisen suhteen. Serkku sitten söi noita, kun muut söi tavallista ruokaa. Serkusta on tullut ihan tolkun aikuinen, joka syö nykyään monipuolisesti.
Ei kun hän ei ihan oikeasti syö vaikka tekisi noin, kokeiltu on lukuisia kertoja. Jos ruokana on vaikka makaronilaatikkoa ja vihannespaloja ja raejuustoa lisukkeena, niin ei syö mitään. Ei edes vahingossa, ei edes huomio harhauttettuna muuhun.
Lapseni on juuri tullainen mitä serkkusi, että syö vain tyyliin makaronia ketsupilla, banaania ja hedelmäpommijugurttia. Mitään muuta missään ei. Edes makaronilaatikkoa ei, vaikka siinä on osana se makaroni.
Eli pitäisikö sitten aina joka aterialla olla myös noita? Ettei potkisi pöytää vai?
Olen kokeillut pitkään tätäkin. Silloin ei potki pöytää mutta ei myöskään edes vahingossa syö lautasen reunalta mitään muuta.
Ap
Sinä vain jankutat ja mariset ja hyväksyt vain ja ainoastaan sen oman näkemyksesi.
Tuolla lähtökohdalla ei mikään parane. Sinne pitäisi saada lasun työntekijä tarkkailemaan ja neuvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-vuotias siis. Tänään istutte rauhassa sylikkäin/vierekkäin ja kysyt lapselta neutraalisti, miksi hän ei halua syödä. Tuntuuko ruoka pahalta, maistuuko pahalta, pelottaako ruokapöydässä jokin jne. Johdattelet hänet rauhallisesti kertomaan, mikä ruokailutilanteissa on ongelma. Kun syy selviää, aloitat toimenpiteet sen syyn poistamiseksi. Syy ei ole lapsessa, joten sinun ei tarvitse keskittyä keksimään rangaistuksia. Rangaistuskeskeinen ajattelu vain lisää lapsen pahaa oloa ja vähentää halua syödä.
On kokeiltu tätä monta kertaa, ilman painostusta. Hän ei ihan oikeasti osaa selittää muuta syytä kuin että ei tykkää muusta ruoasta. Ap
Mitä vastasi, kun kysyit, miksi ei tykkää? Oliko vika maussa, suutuntumassa vai missä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5-vuotias siis. Tänään istutte rauhassa sylikkäin/vierekkäin ja kysyt lapselta neutraalisti, miksi hän ei halua syödä. Tuntuuko ruoka pahalta, maistuuko pahalta, pelottaako ruokapöydässä jokin jne. Johdattelet hänet rauhallisesti kertomaan, mikä ruokailutilanteissa on ongelma. Kun syy selviää, aloitat toimenpiteet sen syyn poistamiseksi. Syy ei ole lapsessa, joten sinun ei tarvitse keskittyä keksimään rangaistuksia. Rangaistuskeskeinen ajattelu vain lisää lapsen pahaa oloa ja vähentää halua syödä.
On kokeiltu tätä monta kertaa, ilman painostusta. Hän ei ihan oikeasti osaa selittää muuta syytä kuin että ei tykkää muusta ruoasta. Ap
En usko hetkeäkään, että olet pystynyt neutraalisti ilman painostusta puhumaan. Ihminen, joka ajattelee tilanteet rangaistus edellä, ei osaa olla painostamatta. Ja se on se teidän perheen ongelma tässä. Ei lapsi.
Pitääkö esimerkiksi raejuustosta? Tarjoa hänelle sitä ruuan ohessa. Kun hänellä on jotain mieluista siellä lautasella, niin siinä vahingossa saattaa syödä muutakin.