Tällä hetkellä vela, en osaa päättää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos epäilet, niin suosittelen ennemmin hankintaa kuin jättää yrittämättä. Saaminen ei ole edes varmaa ja myöhemmin voi olla mahdotonta.

Vastasuositus: jätä hankkimatta, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta velanakin on esim. adoptio, jne. 

Ei adoptoinen ole lapseton eikä adoptiota voi purkaa. Ihan outoja ajatuksia taas. Niinkuin synnyttäminen olisi tässä se pointti.

Jos on mukavuudenhaluinen, se on hyvä myöntää ja jättää lapsi tekemättä.

Lapsen mukana tulee kuluja ja rasitteita, valvomista ja erilaisia terveysjuttuja ja usein harrasteista luopumista, kavereita näkee vähemmän, ei aikaa pelaamiselle ja netflixille ja muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sua viisi vuotta vanhempi. Tähän asti olin 100% varma, etten halua lapsia. Nyt huomaan ajattelevani, että saattaisihan tässä vielä jokin ihme tapahtua. Sanotaanko, että 99% en edelleenkään halua vanhemmaksi, 1% sija ihmeelle. Elämäntilanne ja realiteetit ovat kuitenkin sellaiset, ettei lapsen kasvatukseen ole mulla resursseja. Todennäköisesti siis pysyn lapsettomana ja olen sen ajatuksen kanssa täysin sinut. Jos joskus vielä asia käykin surettamaan, mieluummin kadun lapsettomuutta kuin lasta.

Onko tämä yleinenkin ajatus veloilla, että lasta saattaa katua? Olen nyt siellä täällä huomannut rivien välistä tätä uskomusta. Tiedän, että on olemassa sellaisiakin äitejä, jotka katuvat lapsen saamista (ja kaiken maailman psykopaatteja yms.), mutta nämä ovat varmaan jossain promillen luokassa ja kuvassa on silloin usein muitakin teijöitä, kuten traumoja.

Mun äiti vihaa miehiä ja lapsia. Synnyin näyttämisen halusta. Äidin siskoille alkoi kasarilla ilmaantumaan lapsia. Itserakas muori halusi päästä osaksi mamma kuplaa. Ilmoitus senssipalstalle ja ero 4 vuoden sisään. En tod. aio toistaa perässä. Pysyn velana.

Vela, Kela, Mela, Rela, Tela, mitä näitä nyt on 😯🙂

Sain joskus aikoinaan elämänohjeen että "jos epäilet, älä tee". Tarkoittaen kaikkea elämässä. Tätä olen noudattanut kun eteen tulee joskus tärkeitä asioita joita pohdin miten toimia. Ja toistaiseksi en ole katunut päätöksiäni.

Tietenkin tämä ohje siis tarkoittaa tärkeitä, isoja juttuja elämässä, ei tyyliin ostanko siniset vai vihreät housut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kukaan voi kuin jakaa oman kokemuksensa ja ymmärtää, että se tosiaan on vain oma kokemus. Jotkut päätyvät erilaisiin valintoihin ja ovat niihin yhtä tyytyväisiä kuin sinä omiisi.

No näinpä! Ihmiset on ihan erilaisia. Jonkun elämän tärkein haave voi olla vaikka tietää kaikki mahdollinen fysiikasta ja ryhtyä fyysikoksi ja keksiä jotain mullistavaa ja maailmaa parantavaa. Jos sitä ei tee niin elämä tuntuu tuhlaukselta.  Siellä kuolinvuoteella miettii, että menipä elämä ihan hukkaan, vaikka sentään viis lasta tuli hankittua, mutta ei ehtinyt pureutua fysiikan syvimpään olemukseen. Toinen ei vois ajatellakaan mitään fysiikkaa eikä yhdenkään kirjan lukemista ja elämä tuntuis menevän sillä hukkaan eikä ois yhtään nautinnollista. Joku on kotihiiri eikä halua matkustella.  Toiselle kotona istuminen ois kauhistus, pitää päästä jatkuvasti seikkailemaan ympäri maailmaa jne. Toisen pään sisälle ei voi päästä eikä tietää mikä toiselle on se elämän juttu. 

sivusta

Nimenomaan. En ymmärrä tätä ajatusta, ettei kuolinvuoteella olisi mitään muisteltavaa, jos ei lapsia ole tehnyt. Elämässä on paljon muutakin koettavaa eikä kukaan voi toisen puolesta määritellä, mikä kenellekin on tärkeää ja arvokasta.

Ja tosi kiva olla se johon takerrutaan ja jonka varaan koko elämänsä ja merkityksensä toinen perustaa. Omat saavutukset ovat hänen saavutuksiaan koska kasvatus. Omat epäonnistumiset johtuvat omista vioista. Itse kuvastaa kaikkea sitä mitä toinen on saanut aikaan ja "osannut tehdä", eli itse on menestyttävä sen mukaisesti. Mikä taakka se on kantaa kun jatkuvasti kannattelee toisen merkityksellisyydentunnetta.

Mistä nämä omituiset ajatukset tulevat? Sinäkin esität näitä totuuksina, ihan kuin ihmiset oikeasti näin ajattelisivat. Ja ihan varmasti taas löytyy se vanha sukulainen, joka on juuri sinulle näin todnnut kuolinvuoteellaan :) Samoin kuin kaikkien velojen äidit ovat ilmoittaneet näille katuvansa näiden syntymää, en oikein nyt usko enää näitä teidän juttuja. Vaikuttavat aika lapsellisilta ja mustavalkoisilta.  Kyllä ihmiset oikeasti, suurimmaksi osaksi, viisastuvat iän myötä. Heille tulee useimmiten vähän sallivampi kokonaiskuva asioista, omien nöyrtymisten myötä. Nämä teidän jutut on jostain kyökkipsykologian alkeiskirjasta.

Täällä jokainen jakaa omia kokemuksiaan, ja noita vanhempia nyt vain sattuu olemaan, jotka katuvat lapsiaan tai elävät lastensa kautta. Miksi yleistät joidenkin kommentit koskemaan kaikkia veloja? Kannattaa katsoa peiliin, ennen kuin muita syytät mustavalkoisesta ajattelusta. Varaa on sullakin vielä viisastua ja nöyristyä.

Hohhoijaa. Et sä päätä olla vela. Sä joko olet, tai et ole. Ei se ole mikään identiteetti, joka otetaan tietyssä vaiheessa elämää, koska some ja frendit. Äidit eivät myöskään ole mitään "entisiä veloja", sen enempää kuin bisset ja homot eivät ole "entisiä heteroita".

Tuo on itsellenikin ollut hankala päätös kun se pitää tehdä ennen ku ikä tulee vastaan. Olen myös epävarma haluanko tiettyä rotua olevan koiran. Siispä en tietenkään hanki sitä nyt vaan ehkä joskus 10-20 vuoden päästä mikäli silloin haluan. Lapsen kanssa ei voi ajatella näin koska voi olla että niitä ei enää saa siinä vaiheessa. Vaikeaa kun ei kolmekymppisenä ole varma haluaako lapsen. Vauvakuume tai selkeä tunne siitä että on vela auttaisi.

Ei.

Olin vela kolmekymppisenä, mutta sitten tapasin mieheni ja mieli muuttui. Nyt kahden äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko ketään lapsellisia naisia? Kadehditko heidän elämäänsä?

Jokainen nainen, jota kohtaan olen koskaan elämässäni tuntenut pientäkään kateuden tunnetta, on ollut äiti. 

En kenenkään elämää kokonaisuutena ottaisi, mutta niistä jotka ovat saaneet ns. kaiken, kaikki on olleet äitejä. Tietenkin. Eihän ne muuten olisikaan kategoriassa kaiken saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Jos on mukavuudenhaluinen, se on hyvä myöntää ja jättää lapsi tekemättä.

Lapsen mukana tulee kuluja ja rasitteita, valvomista ja erilaisia terveysjuttuja ja usein harrasteista luopumista, kavereita näkee vähemmän, ei aikaa pelaamiselle ja netflixille ja muuta.

Tää. Isompien lasten kanssa on tosin taas aikaa laiskistua, mutta minä en pidä sitä yhtään kivana juttuna tai muutenkaan ihaile mitään vetelehtivää elämäntapaa. 

Maailmantilanteet voi muuttua myöhemminkin, vaikka olisi rauha ja paratiisi nyt, se voi olla ohi kun lapsi täyttää 30 vuotta. 

Ärsyttää kun pitää aina keksiä joku trendaava sana kuten "vela" ja sitä voi sitten pyöritellä kuin purkkaa suussa. Ei ole lapsia, piste. Tartte mitään krääsää sitä koristamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sua viisi vuotta vanhempi. Tähän asti olin 100% varma, etten halua lapsia. Nyt huomaan ajattelevani, että saattaisihan tässä vielä jokin ihme tapahtua. Sanotaanko, että 99% en edelleenkään halua vanhemmaksi, 1% sija ihmeelle. Elämäntilanne ja realiteetit ovat kuitenkin sellaiset, ettei lapsen kasvatukseen ole mulla resursseja. Todennäköisesti siis pysyn lapsettomana ja olen sen ajatuksen kanssa täysin sinut. Jos joskus vielä asia käykin surettamaan, mieluummin kadun lapsettomuutta kuin lasta.

 

Onko tämä yleinenkin ajatus veloilla, että lasta saattaa katua? Olen nyt siellä täällä huomannut rivien välistä tätä uskomusta. Tiedän, että on olemassa sellaisiakin äitejä, jotka katuvat lapsen saamista (ja kaiken maailman psykopaatteja yms.), mutta nämä ovat varmaan jossain promillen luokassa ja kuvassa on silloin usein mu

Tässäkin tapauksessa trauma selittää epänormaalin käytöksen. Hienoa että olet niin vastuullinen, että katkaiset ylisukupolvisen traumakäytöksen. 

Vela on henkilö, jolle on koko elämänsä ollut kristallin kirkkaana asia, ettei halua lisääntyä. Muut on vain epävamoja yksilöitä.