Kerrotaan käytännön kokemuksia saiturista seurustelukumppanina tai puolisona

Kun elää sinkkuna  niin saa syödä kaiken yksin. Eikä tarvii loma budjettiakaan jakaa.

Pihi halusi tavata mieluiten hänen luonaan, siis itse pyysi kotiinsa, tilavaan omistusasuntoon. Pihi oli kokopäivätyössä ja ns. materiapuoli oli muutenkin kunnossa. Ilmeisesti talouden kannalta ratkaiseva asia oli kuitenkin kahvipaketti, koska muutamien treffien jälkeen hänen luonaan (hänen halustaan ja pyynnöstään, kuten mainitsin) tunnelma oli kahvipöydässä jotenkin kireä. Ihmettelin, että onko jotakin työstressiä tai vastaavaa niin ei, vaan ongelma oli minun törkeä lokkeiluni, koska en tuonut tullessani kahvipakettia vaan joimme aina hänen kahviaan. Minä toki toin aina kahvin kanssa tarjottavat tullessani, koska hän ei tarjonnut kuin kahvia. Tämä 5-6e kahvipaketti oli siis riidan arvoinen. Mitä siitä saa kupillisia, n. 60 = n. 8-10c/kupillinen. Kahvileivät ja muut tarjottavat, milloin suolaista milloin makeaa, maksoivat kuitenkin YHTÄ kahvittelukertaa kohti enemmän kuin hänen kahvipakettinsa, josta riitti kymmeniin kupillisiin. Kun hän koki tulevansa "hyväksikäytetyksi maksajaksi" tarjotessaan tämän 10c kahvikupillisen, niin ilmeisesti se ei olisi maksattamista jos minä olisin vienyt mukanani kahvipaketin, joka olisi jäänyt hänelle minun juotuani siitä treffeillä sen 10c kupillisen ja hän olisi - omalla logiikallaan - juonut "minun kahvejani" myös itsekseen ollessaan.

Toki ymmärrän säästäväisyyden, tasapuolisuuden ja sen, että jos tavataan enimmäkseen toisen luona, maksetaan yhdessä mitä nyt syödäänkään yhdessä, mutta en itse kehtaisi kuuna päivänä normituloisena ihmisenä nillittää jostakin kahvista ja kahvipaketista, vaikka vieras ei toisi mitään tullessaan, saati jos toisi joka kerta kahvipakettiani kalliimmat tarjottavat ja minä tarjoaisin vain sen perussumpin :D

Pihi mies ehdottaa naiselle, että lähdetkö kahville, mies haluaa jostakin syystä esiintyä herrasmiehenä eikä omana itsenään ja maksaa kahvilassa naisen ja oman kahvinsa "kaksi kahvia" kysyttyään ensin naiselta ottaako tämä muuta, mutta pöydässä sanoo naiselle että se oli 3e toi sun kahvi että onko sulla käteistä vai laitatko tilille. Kyseessä ei ensimmäiset treffit.

Ei itselle tapahtunut, mutta tutuntutulla oli lapsi edellisestä liitosta ja löysi sitten uuden miehen, jonka kanssa yhteen asumaan uusioperheeksi. Uusi mies oli sitä mieltä, että koska lapsella on vanhemmat, ujotka tämän elatuksesta huolehtivat, hänen ei tarvitse osallistua ja niinpä heillä oli omat ruuat. Mies maksoi omansa ja nainen omansa ja lapsen. En tiedä, kuinka käytännössä ruokailu sujui, valmistivatko omat ruokansa erikseen vai miten, koska kuulin tästä vain tuttavan päivittelemisen muodossa.

On ihmisiä, joiden kohdalla ihmettelee, miten tuollainen ihminen voi olla vielä sinkku. Ja sitten on ihmisiä, joiden kohdalla ei yhtään ihmettele, miten tuollainen ihminen on vielä sinkku......

Seurustelin kerran henkilön kanssa, jolla oma osake, vakiduuni sekä hieno auto. Kulki isältään saamissa vaatteissa, söi aina saman mikroateria lähikaupasta. Jos joskus harvoin tuli hampurilaisketjun kautta luokseni, syödä mässytti edessäni herkkuja, ei tullut mieleenkään tuoda minullekin. Lahjoissa kitsasteli, jaksoi sanoa miten maksoi joku tuote. No selväähän tuo ettei suhde edennyt. Toivottavasti seuraavat daaminsa saivat edes jotain paremmin. Kitsaus on outoa.

Vierailija kirjoitti:

Pihi mies ehdottaa naiselle, että lähdetkö kahville, mies haluaa jostakin syystä esiintyä herrasmiehenä eikä omana itsenään ja maksaa kahvilassa naisen ja oman kahvinsa "kaksi kahvia" kysyttyään ensin naiselta ottaako tämä muuta, mutta pöydässä sanoo naiselle että se oli 3e toi sun kahvi että onko sulla käteistä vai laitatko tilille. Kyseessä ei ensimmäiset treffit.

Näitä kauhutreffejä ollut minullakin joskus muinoin. Ihan samanlainen tapaus, syömässä käytiin, Ja kun tapailu ei jatkunut lähetti tai itseasiassa toimitti kirjeen luukkuuni (ilman postimerkkiä?) , jossa tilisiirtolomake kyseisestä ateriasta. En muista maksoinko.

Yhteenmuuttoa suunnitellessa miehen asuntoon (kumpikaan ei asunut vuokralla), miehen mielestä kaikki asumiskulut olisi pitänyt laittaa puoliksi, vaikka asunto vain miehen nimissä ja siten tämän omaisuutta. Siis puoliksi perusvastike ja myös yhtiölaina. Tietenkin perusasumiskulut kuten perusvastike kuuluukin yhteisessä taloudessa molempien maksettaviksi, eihän kukaan asu ilmaiseksi itsekseenkään asuessaan, mutta se nyt on ihan selvää hyväksikäyttöä, että omaan asuntoonsa kohdistuvaa lainaa pitäisi toisen maksaa puolet ja tällä tavoin kartuttaa kumppanin hlökohtaista omaisuutta, joka tälle jää vaikka ero tulisi.

Asunto oli kyllä kelvannut siihen asti, mutta kun oli mahdollisuus että saisi siihen maksajan niin olisi ollut yhtäkkiä tarvetta vaikka millaiselle remontille, joka tietenkin maksetaan puoliksi ja halvinhan ei hänelle sitten kelpaa. Paitsi että vain halpaa kuitenkin itse osti. Syyt yhteenmuuton haluamiselle tulivat kyllä heti selviksi, ei siinä mitään puolisoa yhteiseen arkeen haluttu vaan maksajaa ja kulujen jakajaa, että olisi ollut itsellä sitten varaa matkustella ja harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Pihi halusi tavata mieluiten hänen luonaan, siis itse pyysi kotiinsa, tilavaan omistusasuntoon. Pihi oli kokopäivätyössä ja ns. materiapuoli oli muutenkin kunnossa. Ilmeisesti talouden kannalta ratkaiseva asia oli kuitenkin kahvipaketti, koska muutamien treffien jälkeen hänen luonaan (hänen halustaan ja pyynnöstään, kuten mainitsin) tunnelma oli kahvipöydässä jotenkin kireä. Ihmettelin, että onko jotakin työstressiä tai vastaavaa niin ei, vaan ongelma oli minun törkeä lokkeiluni, koska en tuonut tullessani kahvipakettia vaan joimme aina hänen kahviaan. Minä toki toin aina kahvin kanssa tarjottavat tullessani, koska hän ei tarjonnut kuin kahvia. Tämä 5-6e kahvipaketti oli siis riidan arvoinen. Mitä siitä saa kupillisia, n. 60 = n. 8-10c/kupillinen. Kahvileivät ja muut tarjottavat, milloin suolaista milloin makeaa, maksoivat kuitenkin YHTÄ kahvittelukertaa kohti enemmän kuin hänen kahvipakettinsa, josta riitti kymmeniin kupillisiin. Kun hän koki tulevansa "hyväksikäytetyksi maksajaksi" tarjotessaan tämän 10c kahvikupillisen, niin ilmeisesti se ei olisi maksattamista jos minä olisin vienyt mukanani kahvipaketin, joka olisi jäänyt hänelle minun juotuani siitä treffeillä sen 10c kupillisen ja hän olisi - omalla logiikallaan - juonut "minun kahvejani" myös itsekseen ollessaan.

Toki ymmärrän säästäväisyyden, tasapuolisuuden ja sen, että jos tavataan enimmäkseen toisen luona, maksetaan yhdessä mitä nyt syödäänkään yhdessä, mutta en itse kehtaisi kuuna päivänä normituloisena ihmisenä nillittää jostakin kahvista ja kahvipaketista, vaikka vieras ei toisi mitään tullessaan, saati jos toisi joka kerta kahvipakettiani kalliimmat tarjottavat ja minä tarjoaisin vain sen perussumpin :D

Olisi kannattanut keittää omat kahvit mukaan sellaiseen mukitermariin, ei olisi kulunut pihiltä sitä "kallista" kahvia, suodatinpussia eikä edes vettä. Kuppiakaan ei pihin olisi tarvinnut liata ja tiskata koska mukitermari. Ja koska kukaan ei saa hyötyä kenestäkään, ottaa mukaan vain oma kahvileipä. 

Oma lukunsa ovat ne, jotka tarjoutuvat oma-aloitteisesti auttamaan milloin missäkin mainitsematta hintaa ja sitten kun menee ottamaan tarjouksen vastaan, saa syytöksiä siitä että on hyväksikäyttäjä kun apu kelpaa mutta ilmaiseksi pitää saada. Kukaan ei ole pyytänyt tai ehdottanut vaan kun asia on tullut puheeksi, itse on tarjoutunut, ei sanonut että minä voi tehdä x eurolla vaan ihan vaan ilmoittanut, että älä turhaan osta jotakin laitetta, minä voin lainata tai ei tuota varten tarvitse remonttimiestä, minä voin korjata. Jos yrittää kieltäytyä, niin suututaan että eikö mun apu kelpaa. 

Joku outo saituuden muoto se tuokin on.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, joiden kohdalla ihmettelee, miten tuollainen ihminen voi olla vielä sinkku. Ja sitten on ihmisiä, joiden kohdalla ei yhtään ihmettele, miten tuollainen ihminen on vielä sinkku......

Ja on ihmisiä, joiden kohdalla ihmettelee, että miten tuo ihminen kelpaa jollekkin parisuhteeseen