Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin jos estän miestä näkemästä naispuolisia kavereitaan?
23.01.2023 |
Niillähän on saattanut joskus olla vaikka jotain juttua. Mistä minä tiedän. Parempi olisi olla ottamatta riskiä mutta onko se epäreilua?
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.
Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?
Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.
Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..
Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.
Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa?
Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?
Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.
Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt.
Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?
Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.
Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?
Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille.
Jos ystäväsi sanoisi sinulle, että hänen puolisonsa vaatii, että hänellä on oikeus vedellä remmillä (huom. nyt en puhu sm-seksistä) ellei hän tottele, ja että hänelle sopii suostua sellaiseen suhteeseen, koska ei halua menettää puolisoaan, mitä sanoisit hänelle? Että tuo on ihan ok, koska kyse on heidän parisuhteestaan ja heidän säännöistään? Vai yrittäisitkö puhua hänelle järkeä, kertoa että tuo on väkivaltaa, johon ei pidä rakkauden nimissä alistua?
Samasta asiasta on kysymys. Toisen ihmisen ystävyyssuhteiden rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Jos tuo henkilö ei halua menettää puolisoaan ja suhdetta, niin ei hän varmaan kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat, koska hän on jo päättänyt ettei halua menettää sitä puolisoaan ja suhdetta. Ja oletan, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen joka kyllä tietää mikä on väkivaltaa ja mikä ei. En tottakai itse tuollaiseen suostuisi, mutta jos hän on jo päättänyt pysya suhteessa, niin mitä kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Ja jos henkilölle on ihan ok, että noin tehdään niin mikä on pointtisi? On ihmisiä, jotka ovat ihan ok että heitä läpsitään pyllylle ja vedetään hiuksista. Minä en sellaista sietäisi, koska mielestäni se on väkivaltaa, toiset taas tykkäävät.
Otetaanpa tälläinen tilanne. Mies avoimesti heittää flirttiä ja on vähän liian läheinen ystävänaisen kanssa. Puolisonainen kokee tilanteen todella ahdistavaksi, varsinkin kun se muistuttaa häntä entisestä kumppanista joka petti ihan samalla tavalla. Miehellä on paljon muitakin kavereita, niin naisia ja miehiä joiden kanssa hän ei heitä flirttiä ja ole vähän liiankin läheinen. Pitäisikö naisen pysyä tuossa suhteessa ja olla puhumatta, koska muuten hän "harjoittaisi henkistä väkivaltaa miestään kohtaan rajoittamalla ystävyyssuhdetta"?
Jälleen on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: olla puhumatta tai kieltää tapaamasta? Sellainen ei ole mahdollista, että puolisonainen kertoisi miehelle tunteista, joita hänellä herää, ja antaisi miehen sen jälkeen itse tehdä päätöksensä?
On kolme vaihtoehtoa: Olla puhumatta, kieltää tapaamiset (ihan sama asia, kun asiasta puhuminen) tai erota.
Miehen vaihtoehdot on ihan samat: Nainen ei puhu joten tapaamiset jatkuu, puoliso kieltää tapaamiset jolloin tapaamiset eivät jatku (asiasta puhutaan mikä tarkoittaa että miehen on lopetettava yhteys tuohon naiseen jotta parisuhde voi jatkua =kielto), mies ei kiellosta ja puhumiseta huolimatta lopeta tapaamisia mikä johtaa eroon.
Ja miksi vain mies saa tässä tapauksessa tehdä päätöksen? Miksi päätöstä ei voi tehdä yhdessä, onhan kyse yhä parisuhteesta?
En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle asiasta puhuminen = kieltää tapaaminen.
Eikö suhteessasi voi keskustella niin, että kertoo omista tunteista, peloista, epävarmuuksista ja antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää niitä ja ehdottaa sellaista toimintatapaa, joka vähentäisi turhia pelkoja?
Anteeksi, mutta ehkä mä toivon että te saatte itse kokea pettämisen jossain vaiheessa niin tuo teidän sinisilmäisyys lähtisi pois. Meinaa kirjoitin vähän tahallani, mutta silti aika selvästi että tuossa tilanteessahan mieshän jo pettää puolisoaansa ja teidän mielestä kyse on silti henkisestä väkivallasta, että se naispuoliso tahtoo miehen katkaisevan välit tähän toiseen naiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta joka sana
Aina niissä seksuaalinen lataus vahvasti mukana, kun näkee nais"kavereita."
Mistä tiedät että aina seksuaalinen lataus entisten kanssa? Sulla omia kokemuksia selvästi.
Pakotettuna päästin tämän suustani, olen kuvittellinen mies jolla nainen manipuloi sinua. En tunne käsitettä seksuaalinen lataus, olen vain olemassa, äiti! Miksi olen?
Ap, kuinka vanha olet? Miksi ylipäänsä olet miehesi kanssa jos et luota häneen?
Ja alkuperäiseen kysymykseen vastaus: On väärin.
Joku epätoivoinen kynnysmatto varmaan suostuisi jopa noin naurettavaan kieltoon, mutta suurin osa tuskin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.
Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?
Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.
Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..
Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.
Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa?
Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?
Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.
Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt.
Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?
Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.
Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?
Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille.
Jos ystäväsi sanoisi sinulle, että hänen puolisonsa vaatii, että hänellä on oikeus vedellä remmillä (huom. nyt en puhu sm-seksistä) ellei hän tottele, ja että hänelle sopii suostua sellaiseen suhteeseen, koska ei halua menettää puolisoaan, mitä sanoisit hänelle? Että tuo on ihan ok, koska kyse on heidän parisuhteestaan ja heidän säännöistään? Vai yrittäisitkö puhua hänelle järkeä, kertoa että tuo on väkivaltaa, johon ei pidä rakkauden nimissä alistua?
Samasta asiasta on kysymys. Toisen ihmisen ystävyyssuhteiden rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Jos tuo henkilö ei halua menettää puolisoaan ja suhdetta, niin ei hän varmaan kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat, koska hän on jo päättänyt ettei halua menettää sitä puolisoaan ja suhdetta. Ja oletan, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen joka kyllä tietää mikä on väkivaltaa ja mikä ei. En tottakai itse tuollaiseen suostuisi, mutta jos hän on jo päättänyt pysya suhteessa, niin mitä kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Ja jos henkilölle on ihan ok, että noin tehdään niin mikä on pointtisi? On ihmisiä, jotka ovat ihan ok että heitä läpsitään pyllylle ja vedetään hiuksista. Minä en sellaista sietäisi, koska mielestäni se on väkivaltaa, toiset taas tykkäävät.
Otetaanpa tälläinen tilanne. Mies avoimesti heittää flirttiä ja on vähän liian läheinen ystävänaisen kanssa. Puolisonainen kokee tilanteen todella ahdistavaksi, varsinkin kun se muistuttaa häntä entisestä kumppanista joka petti ihan samalla tavalla. Miehellä on paljon muitakin kavereita, niin naisia ja miehiä joiden kanssa hän ei heitä flirttiä ja ole vähän liiankin läheinen. Pitäisikö naisen pysyä tuossa suhteessa ja olla puhumatta, koska muuten hän "harjoittaisi henkistä väkivaltaa miestään kohtaan rajoittamalla ystävyyssuhdetta"?
Tässä tapauksessa naisen tulee kertoa tunteistaan. Mies sitten voi jättää sen flirtin pois ja ongelma on ratkaistu. Vanha parisuhde tulisi käsitellä pois ennen kuin alkaa uuteen, eikä viedä niitä mörköjä siihen seuraavaan suhteeseen. Ne möröt on edellisen suhteen mörköjä, älä hyvä ihminen kutsu niitä uuteen suhteeseen ja anna niiden pilata suhdetta. Miksi jonkun tulisi katkaista kaverisuhteet sen vuoksi mitä joku toinen mies on tehnyt?
Mutta entä jos mies ei halua jättää flirttiä pois, onhan se vain pelkkää flirttiä? Tai mies siirtää flirtin puhelinviestittelyyn ja piilottelee puhelinta? Onko se yhä henkistä väkivaltaa, että nainen kieltää miestä olemasta yhteydessä tähän naiseen?
Henkilö on voinut käsitellä pettämisen vaikka sata kertaa terapiassa, mutta traumoissa on se sellainen juttu, että vaikka kuinka paljon niitä käsittelee, niin ne muistot tulee aina elämään sun sisällä ja sitä traumaa muistuttavat tilanteet tuovat sen trauman aina ylös. Vai luuletko, että nuo sodassa olevat ihmiset nyt yhtäkkiä vaan voivat unohtaa, että siellä iski pommi sun vanhempien päälle ja katoit kun ne räjähtivät tuhansiksi palasiksi? Ja ettei esimerkiksi elokuvissa olevat samanlaiset kohtaukset tuo niitä muistoja ylös? Nimittäin kyllä tuovat vaikka kuinka olisi käynyt terapiassa puhumassa ja käsittelemässä asiasta.
Mielestäni tuollaisen parisuhteen pitäisi loppua ja ihmisten etsiä itselleen sopivammat kumppanit, jos kumpikaan ei ole tilanteessa onnellinen. Se miehen naisten kanssa flirttailua katsova puoliso ei tule ikinä siinä suhteessa olemaan onnellinen eikä varmaan mieskään, jos sen on pakko kaikkien kanssa flirttailla.
Jos traumat pakottavat käyttämään väkivaltaa , niin tottakai sillon ryhdytään suhteeseen ja käytetään väkivaltaa? Kai sentään ihmisellä on vastuu omasta käytöksestään, oli hänelle sitten tapahtunut mitä tahansa? Meillä olisi vankiloissakin aika tyhjää jos vastuuta ei ole. Nyt kun kyseessä on nainen niin ajatuksesi nyrjähtää jotenkin kummallisesti.
Jaa, että nykyään se on väkivaltaa, että petetty kumppani jota mies selkeästi jo henkisesti pettää kieltää miestä näkemästä tätä toista naista?
Siis mitä vttua ? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.
Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?
Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.
Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..
Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.
Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa?
Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?
Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.
Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt.
Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?
Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.
Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?
Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille.
Jos ystäväsi sanoisi sinulle, että hänen puolisonsa vaatii, että hänellä on oikeus vedellä remmillä (huom. nyt en puhu sm-seksistä) ellei hän tottele, ja että hänelle sopii suostua sellaiseen suhteeseen, koska ei halua menettää puolisoaan, mitä sanoisit hänelle? Että tuo on ihan ok, koska kyse on heidän parisuhteestaan ja heidän säännöistään? Vai yrittäisitkö puhua hänelle järkeä, kertoa että tuo on väkivaltaa, johon ei pidä rakkauden nimissä alistua?
Samasta asiasta on kysymys. Toisen ihmisen ystävyyssuhteiden rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Jos tuo henkilö ei halua menettää puolisoaan ja suhdetta, niin ei hän varmaan kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat, koska hän on jo päättänyt ettei halua menettää sitä puolisoaan ja suhdetta. Ja oletan, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen joka kyllä tietää mikä on väkivaltaa ja mikä ei. En tottakai itse tuollaiseen suostuisi, mutta jos hän on jo päättänyt pysya suhteessa, niin mitä kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Ja jos henkilölle on ihan ok, että noin tehdään niin mikä on pointtisi? On ihmisiä, jotka ovat ihan ok että heitä läpsitään pyllylle ja vedetään hiuksista. Minä en sellaista sietäisi, koska mielestäni se on väkivaltaa, toiset taas tykkäävät.
Otetaanpa tälläinen tilanne. Mies avoimesti heittää flirttiä ja on vähän liian läheinen ystävänaisen kanssa. Puolisonainen kokee tilanteen todella ahdistavaksi, varsinkin kun se muistuttaa häntä entisestä kumppanista joka petti ihan samalla tavalla. Miehellä on paljon muitakin kavereita, niin naisia ja miehiä joiden kanssa hän ei heitä flirttiä ja ole vähän liiankin läheinen. Pitäisikö naisen pysyä tuossa suhteessa ja olla puhumatta, koska muuten hän "harjoittaisi henkistä väkivaltaa miestään kohtaan rajoittamalla ystävyyssuhdetta"?
Jälleen on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: olla puhumatta tai kieltää tapaamasta? Sellainen ei ole mahdollista, että puolisonainen kertoisi miehelle tunteista, joita hänellä herää, ja antaisi miehen sen jälkeen itse tehdä päätöksensä?
On kolme vaihtoehtoa: Olla puhumatta, kieltää tapaamiset (ihan sama asia, kun asiasta puhuminen) tai erota.
Miehen vaihtoehdot on ihan samat: Nainen ei puhu joten tapaamiset jatkuu, puoliso kieltää tapaamiset jolloin tapaamiset eivät jatku (asiasta puhutaan mikä tarkoittaa että miehen on lopetettava yhteys tuohon naiseen jotta parisuhde voi jatkua =kielto), mies ei kiellosta ja puhumiseta huolimatta lopeta tapaamisia mikä johtaa eroon.
Ja miksi vain mies saa tässä tapauksessa tehdä päätöksen? Miksi päätöstä ei voi tehdä yhdessä, onhan kyse yhä parisuhteesta?
En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle asiasta puhuminen = kieltää tapaaminen.
Eikö suhteessasi voi keskustella niin, että kertoo omista tunteista, peloista, epävarmuuksista ja antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää niitä ja ehdottaa sellaista toimintatapaa, joka vähentäisi turhia pelkoja?
Anteeksi, mutta ehkä mä toivon että te saatte itse kokea pettämisen jossain vaiheessa niin tuo teidän sinisilmäisyys lähtisi pois. Meinaa kirjoitin vähän tahallani, mutta silti aika selvästi että tuossa tilanteessahan mieshän jo pettää puolisoaansa ja teidän mielestä kyse on silti henkisestä väkivallasta, että se naispuoliso tahtoo miehen katkaisevan välit tähän toiseen naiseen?
Ei se oikeuta silti rajoittamaan toista mitenkään. Aina voi erota. Onko miehen ihan ok vedellä naista ympäri korvia samassa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähänkin asiaan vaikuttaa millä vuosikymmenellä on syntynyt ja minkälainen on ollut kasvatus..
Ei todellakaan yksinkertainen asia.
Elämän tapahtumat vaikuttavat (petetyksi tulleella tuskin on helppoa luottaa/ymmärtää vastakkaisen sukupuolen kanssa kaveeraamista)
Vierailija kirjoitti:
Enpä arvannut, kun tämän provon toisella kädellä kirjoittelin, että palstalla kirjoittaa oikeasti näin mielisairasta väkeä.
Ap
Vaikka aloituksesi olisikin provo, on näitä kyttääjä-vaimoja vaikka muille jakaa. Kun täytyy kumppania estää tapaamasta kavereita, on kieltäjän itsetunto tosi alhaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se väärin on. Minä en estä, mutta lähden ja tehköön vapaasti mitä haluaa.
Niin no, miehelle kaikki nuoret naiset somessa ovat ystäviä, ja on jäänyt kiinni jostain jutusta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.
Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?
Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.
Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..
Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.
Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa?
Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?
Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.
Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt.
Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?
Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.
Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?
Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille.
Jos ystäväsi sanoisi sinulle, että hänen puolisonsa vaatii, että hänellä on oikeus vedellä remmillä (huom. nyt en puhu sm-seksistä) ellei hän tottele, ja että hänelle sopii suostua sellaiseen suhteeseen, koska ei halua menettää puolisoaan, mitä sanoisit hänelle? Että tuo on ihan ok, koska kyse on heidän parisuhteestaan ja heidän säännöistään? Vai yrittäisitkö puhua hänelle järkeä, kertoa että tuo on väkivaltaa, johon ei pidä rakkauden nimissä alistua?
Samasta asiasta on kysymys. Toisen ihmisen ystävyyssuhteiden rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Jos tuo henkilö ei halua menettää puolisoaan ja suhdetta, niin ei hän varmaan kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat, koska hän on jo päättänyt ettei halua menettää sitä puolisoaan ja suhdetta. Ja oletan, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen joka kyllä tietää mikä on väkivaltaa ja mikä ei. En tottakai itse tuollaiseen suostuisi, mutta jos hän on jo päättänyt pysya suhteessa, niin mitä kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Ja jos henkilölle on ihan ok, että noin tehdään niin mikä on pointtisi? On ihmisiä, jotka ovat ihan ok että heitä läpsitään pyllylle ja vedetään hiuksista. Minä en sellaista sietäisi, koska mielestäni se on väkivaltaa, toiset taas tykkäävät.
Otetaanpa tälläinen tilanne. Mies avoimesti heittää flirttiä ja on vähän liian läheinen ystävänaisen kanssa. Puolisonainen kokee tilanteen todella ahdistavaksi, varsinkin kun se muistuttaa häntä entisestä kumppanista joka petti ihan samalla tavalla. Miehellä on paljon muitakin kavereita, niin naisia ja miehiä joiden kanssa hän ei heitä flirttiä ja ole vähän liiankin läheinen. Pitäisikö naisen pysyä tuossa suhteessa ja olla puhumatta, koska muuten hän "harjoittaisi henkistä väkivaltaa miestään kohtaan rajoittamalla ystävyyssuhdetta"?
Jälleen on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: olla puhumatta tai kieltää tapaamasta? Sellainen ei ole mahdollista, että puolisonainen kertoisi miehelle tunteista, joita hänellä herää, ja antaisi miehen sen jälkeen itse tehdä päätöksensä?
On kolme vaihtoehtoa: Olla puhumatta, kieltää tapaamiset (ihan sama asia, kun asiasta puhuminen) tai erota.
Miehen vaihtoehdot on ihan samat: Nainen ei puhu joten tapaamiset jatkuu, puoliso kieltää tapaamiset jolloin tapaamiset eivät jatku (asiasta puhutaan mikä tarkoittaa että miehen on lopetettava yhteys tuohon naiseen jotta parisuhde voi jatkua =kielto), mies ei kiellosta ja puhumiseta huolimatta lopeta tapaamisia mikä johtaa eroon.
Ja miksi vain mies saa tässä tapauksessa tehdä päätöksen? Miksi päätöstä ei voi tehdä yhdessä, onhan kyse yhä parisuhteesta?
En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle asiasta puhuminen = kieltää tapaaminen.
Eikö suhteessasi voi keskustella niin, että kertoo omista tunteista, peloista, epävarmuuksista ja antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää niitä ja ehdottaa sellaista toimintatapaa, joka vähentäisi turhia pelkoja?
Anteeksi, mutta ehkä mä toivon että te saatte itse kokea pettämisen jossain vaiheessa niin tuo teidän sinisilmäisyys lähtisi pois. Meinaa kirjoitin vähän tahallani, mutta silti aika selvästi että tuossa tilanteessahan mieshän jo pettää puolisoaansa ja teidän mielestä kyse on silti henkisestä väkivallasta, että se naispuoliso tahtoo miehen katkaisevan välit tähän toiseen naiseen?
Ei se oikeuta silti rajoittamaan toista mitenkään. Aina voi erota. Onko miehen ihan ok vedellä naista ympäri korvia samassa tilanteessa?
Niinhän minä siitä erosta puhuinkin, mutta te nyt täällä ihan kiven kovaan väitätte, että petetty puoliso on henkistä väkivaltaa harjoittava henkilö, jos hän kieltää sitä miestä pitämästä yhteyttä siihen toiseen naiseen, jonka kanssa omaa puolisoa henkisesti petti? Sillä oletuksella, että parisuhde kykenee ainoastaan jatkumaan jos mies katkaisee välit.
Mä ihan oikeasti tahdon nähdä kun teidän puolisot pettää teitä, että oletteko tekin ihan ok sen kanssa, että mies pettämisen jälkeen on yhä läheisissä väleissä tämän toisen naisen kanssa. Koska muussa tapauksessa te olette henkistä väkivaltaa käyttäviä puolisoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista on henkinen pettäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.
Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?
Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.
Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..
Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.
Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa?
Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?
Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.
Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt.
Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?
Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.
Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?
Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille.
Jos ystäväsi sanoisi sinulle, että hänen puolisonsa vaatii, että hänellä on oikeus vedellä remmillä (huom. nyt en puhu sm-seksistä) ellei hän tottele, ja että hänelle sopii suostua sellaiseen suhteeseen, koska ei halua menettää puolisoaan, mitä sanoisit hänelle? Että tuo on ihan ok, koska kyse on heidän parisuhteestaan ja heidän säännöistään? Vai yrittäisitkö puhua hänelle järkeä, kertoa että tuo on väkivaltaa, johon ei pidä rakkauden nimissä alistua?
Samasta asiasta on kysymys. Toisen ihmisen ystävyyssuhteiden rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Jos tuo henkilö ei halua menettää puolisoaan ja suhdetta, niin ei hän varmaan kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat, koska hän on jo päättänyt ettei halua menettää sitä puolisoaan ja suhdetta. Ja oletan, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen joka kyllä tietää mikä on väkivaltaa ja mikä ei. En tottakai itse tuollaiseen suostuisi, mutta jos hän on jo päättänyt pysya suhteessa, niin mitä kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Ja jos henkilölle on ihan ok, että noin tehdään niin mikä on pointtisi? On ihmisiä, jotka ovat ihan ok että heitä läpsitään pyllylle ja vedetään hiuksista. Minä en sellaista sietäisi, koska mielestäni se on väkivaltaa, toiset taas tykkäävät.
Otetaanpa tälläinen tilanne. Mies avoimesti heittää flirttiä ja on vähän liian läheinen ystävänaisen kanssa. Puolisonainen kokee tilanteen todella ahdistavaksi, varsinkin kun se muistuttaa häntä entisestä kumppanista joka petti ihan samalla tavalla. Miehellä on paljon muitakin kavereita, niin naisia ja miehiä joiden kanssa hän ei heitä flirttiä ja ole vähän liiankin läheinen. Pitäisikö naisen pysyä tuossa suhteessa ja olla puhumatta, koska muuten hän "harjoittaisi henkistä väkivaltaa miestään kohtaan rajoittamalla ystävyyssuhdetta"?
Jälleen on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: olla puhumatta tai kieltää tapaamasta? Sellainen ei ole mahdollista, että puolisonainen kertoisi miehelle tunteista, joita hänellä herää, ja antaisi miehen sen jälkeen itse tehdä päätöksensä?
On kolme vaihtoehtoa: Olla puhumatta, kieltää tapaamiset (ihan sama asia, kun asiasta puhuminen) tai erota.
Miehen vaihtoehdot on ihan samat: Nainen ei puhu joten tapaamiset jatkuu, puoliso kieltää tapaamiset jolloin tapaamiset eivät jatku (asiasta puhutaan mikä tarkoittaa että miehen on lopetettava yhteys tuohon naiseen jotta parisuhde voi jatkua =kielto), mies ei kiellosta ja puhumiseta huolimatta lopeta tapaamisia mikä johtaa eroon.
Ja miksi vain mies saa tässä tapauksessa tehdä päätöksen? Miksi päätöstä ei voi tehdä yhdessä, onhan kyse yhä parisuhteesta?
En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle asiasta puhuminen = kieltää tapaaminen.
Eikö suhteessasi voi keskustella niin, että kertoo omista tunteista, peloista, epävarmuuksista ja antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää niitä ja ehdottaa sellaista toimintatapaa, joka vähentäisi turhia pelkoja?
Anteeksi, mutta ehkä mä toivon että te saatte itse kokea pettämisen jossain vaiheessa niin tuo teidän sinisilmäisyys lähtisi pois. Meinaa kirjoitin vähän tahallani, mutta silti aika selvästi että tuossa tilanteessahan mieshän jo pettää puolisoaansa ja teidän mielestä kyse on silti henkisestä väkivallasta, että se naispuoliso tahtoo miehen katkaisevan välit tähän toiseen naiseen?
Ei se oikeuta silti rajoittamaan toista mitenkään. Aina voi erota. Onko miehen ihan ok vedellä naista ympäri korvia samassa tilanteessa?
Niinhän minä siitä erosta puhuinkin, mutta te nyt täällä ihan kiven kovaan väitätte, että petetty puoliso on henkistä väkivaltaa harjoittava henkilö, jos hän kieltää sitä miestä pitämästä yhteyttä siihen toiseen naiseen, jonka kanssa omaa puolisoa henkisesti petti? Sillä oletuksella, että parisuhde kykenee ainoastaan jatkumaan jos mies katkaisee välit.
Mä ihan oikeasti tahdon nähdä kun teidän puolisot pettää teitä, että oletteko tekin ihan ok sen kanssa, että mies pettämisen jälkeen on yhä läheisissä väleissä tämän toisen naisen kanssa. Koska muussa tapauksessa te olette henkistä väkivaltaa käyttäviä puolisoita?
Jos puolisoni pettää minua, se on syy lähtöön. En minä jää katsomaan sen jälkeen, pitääkö hän yhteyttä pettämiskumppaniinsa. Missä kohtaa tässä ylipäänsä kääntyikin keskustelu siihen, ettei puhuta naispuolisista kavereista vaan petoskumppanista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista on henkinen pettäminen?
https://www.mindbodygreen.com/articles/emotional-cheating-meaning-and-s…
Henkinen pettäminen yleisemmin johtaa sitten "monkey branching" termiin mikä on:
https://medium.com/heres-the-thing/monkey-branching-is-cheating-9de91c2…
Toista ei voi kieltää, mutta liian naiivi ei kannata olla. Tutustuin harrastuksissa naimisissa olevaan, perheelliseen mieheen ja itsekin silloin seurustelin. Tapailimme yhteisen, harrastukseemme liittyvän, projektin tiimoilta kirjastolla, kahvilassa yms. julkisilla paikoilla ja oletin hänen myös olevan kiinnostunut vilpittömästi hankkeestamme. Tulimme mielestäni hyvin toimeen, ideointi oli helppoa ja toisinaan juttelimme muistakin aiheista, kuten kaverit yleensä. Kerran hän sitten yllättäen suuteli kiihkeästi näytettyään puhelimeltaan kuvia. Siihen loppuivat tapaamisemme ja olin oikeasti pahoillani, että projekti päättyi myös, mutta mahdotontahan sitä olisi ollut jatkaa. En luottanut häneen enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin asiaan vaikuttaa millä vuosikymmenellä on syntynyt ja minkälainen on ollut kasvatus..
Ei todellakaan yksinkertainen asia.
Elämän tapahtumat vaikuttavat (petetyksi tulleella tuskin on helppoa luottaa/ymmärtää vastakkaisen sukupuolen kanssa kaveeraamista)
On todella yksinkertainen. Se on väärin. Ihan sama mitä on tapahtunut, se EI oikeuta mihinkään, varsinkin kun kyseessä on eri ihminen. Jollain tasolla ymmärtäisin jos nyt olisi kyseessä pettävä ex jonka kanssa on palattu yhteen. Tässä ajatuksessa on oletuksena että yksi mies = kaikki miehet. Se on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Outo mies, jos ei kerro rehellisesti mikä on hänen historiansa kunkin naisen kanssa. Sinuna menisin mukaan ja katsastaisin millaisia nämä miehen naiskaverit ovat. Jos joku on äärettömän tyrkky ja tyly, toivoisin ettei mieheni tapaa häntä enää.
Hertsis sentään. Ei minun naisena todellakaan tarvitse kertoa "historiaani" aikaisempien miestuttavieni kanssa. En myöskään ole kiinnostunut mieheni historioista. Menneet on menneitä.
Aa yllätys. Miehen ei tarvitse edes pettää ollakseen pettäjä. Miksette te henkisesti sairaat mammat ole vain yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.
Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?
Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.
Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..
Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.
Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa?
Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?
Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.
Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt.
Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?
Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.
Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?
Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille.
Jos ystäväsi sanoisi sinulle, että hänen puolisonsa vaatii, että hänellä on oikeus vedellä remmillä (huom. nyt en puhu sm-seksistä) ellei hän tottele, ja että hänelle sopii suostua sellaiseen suhteeseen, koska ei halua menettää puolisoaan, mitä sanoisit hänelle? Että tuo on ihan ok, koska kyse on heidän parisuhteestaan ja heidän säännöistään? Vai yrittäisitkö puhua hänelle järkeä, kertoa että tuo on väkivaltaa, johon ei pidä rakkauden nimissä alistua?
Samasta asiasta on kysymys. Toisen ihmisen ystävyyssuhteiden rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Jos tuo henkilö ei halua menettää puolisoaan ja suhdetta, niin ei hän varmaan kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat, koska hän on jo päättänyt ettei halua menettää sitä puolisoaan ja suhdetta. Ja oletan, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen joka kyllä tietää mikä on väkivaltaa ja mikä ei. En tottakai itse tuollaiseen suostuisi, mutta jos hän on jo päättänyt pysya suhteessa, niin mitä kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Ja jos henkilölle on ihan ok, että noin tehdään niin mikä on pointtisi? On ihmisiä, jotka ovat ihan ok että heitä läpsitään pyllylle ja vedetään hiuksista. Minä en sellaista sietäisi, koska mielestäni se on väkivaltaa, toiset taas tykkäävät.
Otetaanpa tälläinen tilanne. Mies avoimesti heittää flirttiä ja on vähän liian läheinen ystävänaisen kanssa. Puolisonainen kokee tilanteen todella ahdistavaksi, varsinkin kun se muistuttaa häntä entisestä kumppanista joka petti ihan samalla tavalla. Miehellä on paljon muitakin kavereita, niin naisia ja miehiä joiden kanssa hän ei heitä flirttiä ja ole vähän liiankin läheinen. Pitäisikö naisen pysyä tuossa suhteessa ja olla puhumatta, koska muuten hän "harjoittaisi henkistä väkivaltaa miestään kohtaan rajoittamalla ystävyyssuhdetta"?
Jälleen on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: olla puhumatta tai kieltää tapaamasta? Sellainen ei ole mahdollista, että puolisonainen kertoisi miehelle tunteista, joita hänellä herää, ja antaisi miehen sen jälkeen itse tehdä päätöksensä?
On kolme vaihtoehtoa: Olla puhumatta, kieltää tapaamiset (ihan sama asia, kun asiasta puhuminen) tai erota.
Miehen vaihtoehdot on ihan samat: Nainen ei puhu joten tapaamiset jatkuu, puoliso kieltää tapaamiset jolloin tapaamiset eivät jatku (asiasta puhutaan mikä tarkoittaa että miehen on lopetettava yhteys tuohon naiseen jotta parisuhde voi jatkua =kielto), mies ei kiellosta ja puhumiseta huolimatta lopeta tapaamisia mikä johtaa eroon.
Ja miksi vain mies saa tässä tapauksessa tehdä päätöksen? Miksi päätöstä ei voi tehdä yhdessä, onhan kyse yhä parisuhteesta?
En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle asiasta puhuminen = kieltää tapaaminen.
Eikö suhteessasi voi keskustella niin, että kertoo omista tunteista, peloista, epävarmuuksista ja antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää niitä ja ehdottaa sellaista toimintatapaa, joka vähentäisi turhia pelkoja?
Anteeksi, mutta ehkä mä toivon että te saatte itse kokea pettämisen jossain vaiheessa niin tuo teidän sinisilmäisyys lähtisi pois. Meinaa kirjoitin vähän tahallani, mutta silti aika selvästi että tuossa tilanteessahan mieshän jo pettää puolisoaansa ja teidän mielestä kyse on silti henkisestä väkivallasta, että se naispuoliso tahtoo miehen katkaisevan välit tähän toiseen naiseen?
Ei se oikeuta silti rajoittamaan toista mitenkään. Aina voi erota. Onko miehen ihan ok vedellä naista ympäri korvia samassa tilanteessa?
Niinhän minä siitä erosta puhuinkin, mutta te nyt täällä ihan kiven kovaan väitätte, että petetty puoliso on henkistä väkivaltaa harjoittava henkilö, jos hän kieltää sitä miestä pitämästä yhteyttä siihen toiseen naiseen, jonka kanssa omaa puolisoa henkisesti petti? Sillä oletuksella, että parisuhde kykenee ainoastaan jatkumaan jos mies katkaisee välit.
Mä ihan oikeasti tahdon nähdä kun teidän puolisot pettää teitä, että oletteko tekin ihan ok sen kanssa, että mies pettämisen jälkeen on yhä läheisissä väleissä tämän toisen naisen kanssa. Koska muussa tapauksessa te olette henkistä väkivaltaa käyttäviä puolisoita?
Jos puolisoni pettää minua, se on syy lähtöön. En minä jää katsomaan sen jälkeen, pitääkö hän yhteyttä pettämiskumppaniinsa. Missä kohtaa tässä ylipäänsä kääntyikin keskustelu siihen, ettei puhuta naispuolisista kavereista vaan petoskumppanista?
Mies on ylilähinen naisystävänsä kanssa, piilottelee puhelintaan, heittää flirttiä naisen kanssa = pettämisen merkkejä tai ihan jo pettämistä. Annoin tämän esimerkin ja väititte, että tuossa tilanteessa jos nainen sanoo että välit on katkaistava ystävänaiseen että parisuhde voi jatkua on henkistä väkivaltaa.
Vaikuttaa että täällä on paljon sinisilmäisiä ja nuoria keskustelijoita, joilla ei välttämättä paljoa kokemusta parisuhteista tai pettävistä puolisoista :)
Tuntuuko sinusta joskus, että kumppanisi yrittää kontrolloida sinua ja tekemisiäsi? On todella tärkeää opetella tunnistamaan liian kontrolloiva kumppani. Tämä piirre kertoo alhaisesta itsetunnosta ja epävarmuudesta, ja se voi aiheuttaa mustasukkaisuutta, väkivaltaa sekä epävarmuutta ja yleisesti ottaen luottamuksen puutetta kumppaniin.
https://www.terve.fi/artikkelit/66497-5-varhaista-varoitusmerkkia-liian…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.
Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?
Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.
Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..
Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.
Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa?
Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?
Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.
Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt.
Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?
Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.
Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?
Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille.
Jos ystäväsi sanoisi sinulle, että hänen puolisonsa vaatii, että hänellä on oikeus vedellä remmillä (huom. nyt en puhu sm-seksistä) ellei hän tottele, ja että hänelle sopii suostua sellaiseen suhteeseen, koska ei halua menettää puolisoaan, mitä sanoisit hänelle? Että tuo on ihan ok, koska kyse on heidän parisuhteestaan ja heidän säännöistään? Vai yrittäisitkö puhua hänelle järkeä, kertoa että tuo on väkivaltaa, johon ei pidä rakkauden nimissä alistua?
Samasta asiasta on kysymys. Toisen ihmisen ystävyyssuhteiden rajoittaminen on henkistä väkivaltaa.
Jos tuo henkilö ei halua menettää puolisoaan ja suhdetta, niin ei hän varmaan kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat, koska hän on jo päättänyt ettei halua menettää sitä puolisoaan ja suhdetta. Ja oletan, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen joka kyllä tietää mikä on väkivaltaa ja mikä ei. En tottakai itse tuollaiseen suostuisi, mutta jos hän on jo päättänyt pysya suhteessa, niin mitä kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Ja jos henkilölle on ihan ok, että noin tehdään niin mikä on pointtisi? On ihmisiä, jotka ovat ihan ok että heitä läpsitään pyllylle ja vedetään hiuksista. Minä en sellaista sietäisi, koska mielestäni se on väkivaltaa, toiset taas tykkäävät.
Otetaanpa tälläinen tilanne. Mies avoimesti heittää flirttiä ja on vähän liian läheinen ystävänaisen kanssa. Puolisonainen kokee tilanteen todella ahdistavaksi, varsinkin kun se muistuttaa häntä entisestä kumppanista joka petti ihan samalla tavalla. Miehellä on paljon muitakin kavereita, niin naisia ja miehiä joiden kanssa hän ei heitä flirttiä ja ole vähän liiankin läheinen. Pitäisikö naisen pysyä tuossa suhteessa ja olla puhumatta, koska muuten hän "harjoittaisi henkistä väkivaltaa miestään kohtaan rajoittamalla ystävyyssuhdetta"?
Jälleen on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: olla puhumatta tai kieltää tapaamasta? Sellainen ei ole mahdollista, että puolisonainen kertoisi miehelle tunteista, joita hänellä herää, ja antaisi miehen sen jälkeen itse tehdä päätöksensä?
On kolme vaihtoehtoa: Olla puhumatta, kieltää tapaamiset (ihan sama asia, kun asiasta puhuminen) tai erota.
Miehen vaihtoehdot on ihan samat: Nainen ei puhu joten tapaamiset jatkuu, puoliso kieltää tapaamiset jolloin tapaamiset eivät jatku (asiasta puhutaan mikä tarkoittaa että miehen on lopetettava yhteys tuohon naiseen jotta parisuhde voi jatkua =kielto), mies ei kiellosta ja puhumiseta huolimatta lopeta tapaamisia mikä johtaa eroon.
Ja miksi vain mies saa tässä tapauksessa tehdä päätöksen? Miksi päätöstä ei voi tehdä yhdessä, onhan kyse yhä parisuhteesta?
En voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle asiasta puhuminen = kieltää tapaaminen.
Eikö suhteessasi voi keskustella niin, että kertoo omista tunteista, peloista, epävarmuuksista ja antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää niitä ja ehdottaa sellaista toimintatapaa, joka vähentäisi turhia pelkoja?
Anteeksi, mutta ehkä mä toivon että te saatte itse kokea pettämisen jossain vaiheessa niin tuo teidän sinisilmäisyys lähtisi pois. Meinaa kirjoitin vähän tahallani, mutta silti aika selvästi että tuossa tilanteessahan mieshän jo pettää puolisoaansa ja teidän mielestä kyse on silti henkisestä väkivallasta, että se naispuoliso tahtoo miehen katkaisevan välit tähän toiseen naiseen?
Ei se oikeuta silti rajoittamaan toista mitenkään. Aina voi erota. Onko miehen ihan ok vedellä naista ympäri korvia samassa tilanteessa?
Niinhän minä siitä erosta puhuinkin, mutta te nyt täällä ihan kiven kovaan väitätte, että petetty puoliso on henkistä väkivaltaa harjoittava henkilö, jos hän kieltää sitä miestä pitämästä yhteyttä siihen toiseen naiseen, jonka kanssa omaa puolisoa henkisesti petti? Sillä oletuksella, että parisuhde kykenee ainoastaan jatkumaan jos mies katkaisee välit.
Mä ihan oikeasti tahdon nähdä kun teidän puolisot pettää teitä, että oletteko tekin ihan ok sen kanssa, että mies pettämisen jälkeen on yhä läheisissä väleissä tämän toisen naisen kanssa. Koska muussa tapauksessa te olette henkistä väkivaltaa käyttäviä puolisoita?
Jos puolisoni pettää minua, se on syy lähtöön. En minä jää katsomaan sen jälkeen, pitääkö hän yhteyttä pettämiskumppaniinsa. Missä kohtaa tässä ylipäänsä kääntyikin keskustelu siihen, ettei puhuta naispuolisista kavereista vaan petoskumppanista?
Mies on ylilähinen naisystävänsä kanssa, piilottelee puhelintaan, heittää flirttiä naisen kanssa = pettämisen merkkejä tai ihan jo pettämistä. Annoin tämän esimerkin ja väititte, että tuossa tilanteessa jos nainen sanoo että välit on katkaistava ystävänaiseen että parisuhde voi jatkua on henkistä väkivaltaa.
Vaikuttaa että täällä on paljon sinisilmäisiä ja nuoria keskustelijoita, joilla ei välttämättä paljoa kokemusta parisuhteista tai pettävistä puolisoista :)
Mitä sinä teet niissä tilanteissa, kun olette koolla ja mies heittää flirttiä tuon ystävänsä kanssa?
Jos traumat pakottavat käyttämään väkivaltaa , niin tottakai sillon ryhdytään suhteeseen ja käytetään väkivaltaa? Kai sentään ihmisellä on vastuu omasta käytöksestään, oli hänelle sitten tapahtunut mitä tahansa? Meillä olisi vankiloissakin aika tyhjää jos vastuuta ei ole. Nyt kun kyseessä on nainen niin ajatuksesi nyrjähtää jotenkin kummallisesti.