Onko väärin jos estän miestä näkemästä naispuolisia kavereitaan?

Olisko sulle ok, että mies päättää keitä kavereita sä saat nähdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.

Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?

Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.

Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..

Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.

Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa? 

Jos ne on aidosti yhdessä sovittu, niin siitä vaan. Usein on noissa tilanteissa vaan sama kuin avoimissa suhteissakin usein: Toinen latelee ehdot ja toinen niihin pakon edessä myöntyy. Tasapuolisia äärisuhteita on noin 5-10%. Muut toimii kunnes ei, lähes aina se pakkosopu kääntyy eroon jossain vaiheessa.

Sivusta olen yhtäkin tällaista "yhteistä" päätöstä seurannut, jossa mies lopetti yhteydenpidon pariin pitkäaikaiseen naispuoliseen ystäväänsä. Ei vaikuta onnelliselta, eikä päätös vaikuta oikeasti tasapuoliselta. Erouutista odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.

Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?

Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.

Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..

Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.

Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa? 

Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?

Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.

Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt. 

Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?

Pitäiskö varalta jättää pois myös miespuoliset ystävät jos miehesi kääntyykin homoksi ? Ja sukulaisiin katkaista välit ettei ala rutsaamaan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimoni oli kaverini kun seurustelin yhden toisen kanssa.

Kaverini sai minut lopulta tajuamaan, että kuulun hänelle.

Voisin hyvin kuvitella itseni tällaiseen tilanteeseen. Ikäiseni naiset eivät yleensä syystä tai toisesta pidä minusta, joten jos alkaisin seurustella naisten kanssa kaveeraavan miehen kanssa, olisi hyvin mahdollista että joku näistä kaverista ihan vaan piruuttaan ottaisi mieheni kohteekseen ja käyttäisi kaikki keinot viedäkseen hänet minulta.

Siis et pysty luottamaan mieheen, mutta et kykene sitä itsellesi myöntämään, vaan syytät tästä muita naisia. Et ole kykeneväinen tasapainoiseen parisuhteeseen. Parisuhde sisältää aina riskin joka pitää ottaa, ja jos sitä ei ota, ei ole luottamusta ja parisuhde ei tule kestämään. Usko ennemmin ennemmin kuin myöhemmin. T:Gurusi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.

Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?

Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.

Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..

Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.

Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa? 

Jos ne on aidosti yhdessä sovittu, niin siitä vaan. Usein on noissa tilanteissa vaan sama kuin avoimissa suhteissakin usein: Toinen latelee ehdot ja toinen niihin pakon edessä myöntyy. Tasapuolisia äärisuhteita on noin 5-10%. Muut toimii kunnes ei, lähes aina se pakkosopu kääntyy eroon jossain vaiheessa.

Sivusta olen yhtäkin tällaista "yhteistä" päätöstä seurannut, jossa mies lopetti yhteydenpidon pariin pitkäaikaiseen naispuoliseen ystäväänsä. Ei vaikuta onnelliselta, eikä päätös vaikuta oikeasti tasapuoliselta. Erouutista odotellessa.

Kukaan ei myönny mihinkään pakon edessä, vai pitelikö se puoliso asetta sun ohimolla?

Jos pelisäännöt eivät sovi sille toiselle osapuolelle, sitten erotaan. Ei ole oikein sinun pakottaa sinun pelisääntöjä toiselle, tai sen toisen niitä pelisääntöjä sinulle. Parisuhde tarkoittaa, että siinä on KAKSI ihmistä ja asiat sovitaan yhdessä.

Kieltäjissä ihmetyttää, miten valmiita ollaan näkemään ulkopuolisia uhkia suhteelle, mutta ei lainkaan sitä, millaista pahaa toiselle ehtojen sanelu teettää. Lieassa pitely ajaa jokaisen tervejärkisen ihmisen vain kauemmaksi. Rakkaus ei kuki häkissä, jos puolisoni "rakastaisi" minua rajoittamalla elämäni merkityksellisiä ihmisiä, niin tämäkö jotenkin varmistaisi suhteen tulevaisuuden? Ainakaan onnellisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimoni oli kaverini kun seurustelin yhden toisen kanssa.

Kaverini sai minut lopulta tajuamaan, että kuulun hänelle.

Voisin hyvin kuvitella itseni tällaiseen tilanteeseen. Ikäiseni naiset eivät yleensä syystä tai toisesta pidä minusta, joten jos alkaisin seurustella naisten kanssa kaveeraavan miehen kanssa, olisi hyvin mahdollista että joku näistä kaverista ihan vaan piruuttaan ottaisi mieheni kohteekseen ja käyttäisi kaikki keinot viedäkseen hänet minulta.

Siis et pysty luottamaan mieheen, mutta et kykene sitä itsellesi myöntämään, vaan syytät tästä muita naisia. Et ole kykeneväinen tasapainoiseen parisuhteeseen. Parisuhde sisältää aina riskin joka pitää ottaa, ja jos sitä ei ota, ei ole luottamusta ja parisuhde ei tule kestämään. Usko ennemmin ennemmin kuin myöhemmin. T:Gurusi

En ole tuollaisessa tilanteessa joten en syytä ketään, mutta voisin kuvitella tuollaisen tilanteen kohdalleni. Olen ihminen jota naiset rakastavat puukottaa selkään, joten ratkaisuni olisi minimoida riskit ja valita mies, jolla ei ole naiskavereita. Se on just niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.

Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?

Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.

Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..

Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.

Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa? 

Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?

Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.

Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt. 

Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?

Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.

Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?

Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimoni oli kaverini kun seurustelin yhden toisen kanssa.

Kaverini sai minut lopulta tajuamaan, että kuulun hänelle.

Voisin hyvin kuvitella itseni tällaiseen tilanteeseen. Ikäiseni naiset eivät yleensä syystä tai toisesta pidä minusta, joten jos alkaisin seurustella naisten kanssa kaveeraavan miehen kanssa, olisi hyvin mahdollista että joku näistä kaverista ihan vaan piruuttaan ottaisi mieheni kohteekseen ja käyttäisi kaikki keinot viedäkseen hänet minulta.

Siis et pysty luottamaan mieheen, mutta et kykene sitä itsellesi myöntämään, vaan syytät tästä muita naisia. Et ole kykeneväinen tasapainoiseen parisuhteeseen. Parisuhde sisältää aina riskin joka pitää ottaa, ja jos sitä ei ota, ei ole luottamusta ja parisuhde ei tule kestämään. Usko ennemmin ennemmin kuin myöhemmin. T:Gurusi

En ole tuollaisessa tilanteessa joten en syytä ketään, mutta voisin kuvitella tuollaisen tilanteen kohdalleni. Olen ihminen jota naiset rakastavat puukottaa selkään, joten ratkaisuni olisi minimoida riskit ja valita mies, jolla ei ole naiskavereita. Se on just niin helppoa.

Mutta entä jos mies tapaa naisen jonka kanssa haluaa olla ystävä. Minimoilla riskin että näin käy, sinun tulee pysyä sinkkuna. Vain niin voit saada terveen ja kestävän parisuhteen kun luovut kontrollista. T:Gurusi

Vierailija kirjoitti:

Kieltäjissä ihmetyttää, miten valmiita ollaan näkemään ulkopuolisia uhkia suhteelle, mutta ei lainkaan sitä, millaista pahaa toiselle ehtojen sanelu teettää. Lieassa pitely ajaa jokaisen tervejärkisen ihmisen vain kauemmaksi. Rakkaus ei kuki häkissä, jos puolisoni "rakastaisi" minua rajoittamalla elämäni merkityksellisiä ihmisiä, niin tämäkö jotenkin varmistaisi suhteen tulevaisuuden? Ainakaan onnellisen?

Parisuhde on tuhoon tuomittu, jos toinen henkilö ei siedä lainkaan sitä, että kumppanilla on paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia kavereina ja taas toinen tahtoo olla läheisiä ystäviä jokaisen panokaverinsa kanssa. Eiköhän siinä ihan jo näe, että kahdella ihmisellä on ihan erilaiset arvomaailmat, eikä suhde kestäisi pidemmän päälle?

Siksi tärkeää on pyrkiä etsimään itselle sellainen kumppani, jonka kanssa teillä on samat arvot ja pelisäännöt parisuhteelle tai mahdollisimman samanlaiset. Ihan turhaa on kahden täysin erilaisen ihmisen pyrkiä jatkamaan suhdetta, koska jossain vaiheessa siitä alkaa toinen kärsimään ja suhde kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimoni oli kaverini kun seurustelin yhden toisen kanssa.

Kaverini sai minut lopulta tajuamaan, että kuulun hänelle.

Voisin hyvin kuvitella itseni tällaiseen tilanteeseen. Ikäiseni naiset eivät yleensä syystä tai toisesta pidä minusta, joten jos alkaisin seurustella naisten kanssa kaveeraavan miehen kanssa, olisi hyvin mahdollista että joku näistä kaverista ihan vaan piruuttaan ottaisi mieheni kohteekseen ja käyttäisi kaikki keinot viedäkseen hänet minulta.

Siis et pysty luottamaan mieheen, mutta et kykene sitä itsellesi myöntämään, vaan syytät tästä muita naisia. Et ole kykeneväinen tasapainoiseen parisuhteeseen. Parisuhde sisältää aina riskin joka pitää ottaa, ja jos sitä ei ota, ei ole luottamusta ja parisuhde ei tule kestämään. Usko ennemmin ennemmin kuin myöhemmin. T:Gurusi

En ole tuollaisessa tilanteessa joten en syytä ketään, mutta voisin kuvitella tuollaisen tilanteen kohdalleni. Olen ihminen jota naiset rakastavat puukottaa selkään, joten ratkaisuni olisi minimoida riskit ja valita mies, jolla ei ole naiskavereita. Se on just niin helppoa.

Ehkä olet vaan vähän outo ihminen. En tunne ketään, jolle tulisi mieleen epäillä että a)kaikki naiset koittaa iskeä miestäni ja b)eivät edes sen miehen upeuden takia, vaan aiheuttaakseen pahaa minulle.

Harvinaisen itsekeskeinen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimoni oli kaverini kun seurustelin yhden toisen kanssa.

Kaverini sai minut lopulta tajuamaan, että kuulun hänelle.

Voisin hyvin kuvitella itseni tällaiseen tilanteeseen. Ikäiseni naiset eivät yleensä syystä tai toisesta pidä minusta, joten jos alkaisin seurustella naisten kanssa kaveeraavan miehen kanssa, olisi hyvin mahdollista että joku näistä kaverista ihan vaan piruuttaan ottaisi mieheni kohteekseen ja käyttäisi kaikki keinot viedäkseen hänet minulta.

Siis et pysty luottamaan mieheen, mutta et kykene sitä itsellesi myöntämään, vaan syytät tästä muita naisia. Et ole kykeneväinen tasapainoiseen parisuhteeseen. Parisuhde sisältää aina riskin joka pitää ottaa, ja jos sitä ei ota, ei ole luottamusta ja parisuhde ei tule kestämään. Usko ennemmin ennemmin kuin myöhemmin. T:Gurusi

En ole tuollaisessa tilanteessa joten en syytä ketään, mutta voisin kuvitella tuollaisen tilanteen kohdalleni. Olen ihminen jota naiset rakastavat puukottaa selkään, joten ratkaisuni olisi minimoida riskit ja valita mies, jolla ei ole naiskavereita. Se on just niin helppoa.

Mutta entä jos mies tapaa naisen jonka kanssa haluaa olla ystävä. Minimoilla riskin että näin käy, sinun tulee pysyä sinkkuna. Vain niin voit saada terveen ja kestävän parisuhteen kun luovut kontrollista. T:Gurusi

Näistä asioista keskustellaan tietenkin ennen kun ryhdytään suhteeseen.

Varmaankin jättäisin miehen, jos päättäisi alkaa hengaamaan jonkun toisen naisen kanssa. Sama lopputulos olisi joka tapauksessa, jos jäisin odottelemaan heidän suhteensa kehittymistä. Jokaisella on oikeus valita seuransa, ei vain miehellä vaan myös minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.

Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?

Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.

Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..

Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.

Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa? 

Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?

Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.

Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt. 

Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?

Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.

Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?

Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille. 

Niin, olet vastannut eri kysymykseen. Sinun vastaus ei selvästikkään miellyttänyt itseäsi, siksi et vastannut. Puhut nyt pelisäännöistä, mutta tässä tapauksessa niitä pelisääntöjä ei ole tehty. Estäminen tarkoittaa yksipuolista pelisääntöjen määrittelyä. Jos on yhdessä asiasta sovittu, eli kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen, se on sopimista eikä estämistä. Nyt näyttää siltä että haluat puhua ihan toisita asioista ja ehdotan että teet parisuhteen pelisäännöistä ja niiden SOPIMISESTA ihan oman ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.

Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?

Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.

Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..

Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.

Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa? 

Jos ne on aidosti yhdessä sovittu, niin siitä vaan. Usein on noissa tilanteissa vaan sama kuin avoimissa suhteissakin usein: Toinen latelee ehdot ja toinen niihin pakon edessä myöntyy. Tasapuolisia äärisuhteita on noin 5-10%. Muut toimii kunnes ei, lähes aina se pakkosopu kääntyy eroon jossain vaiheessa.

Sivusta olen yhtäkin tällaista "yhteistä" päätöstä seurannut, jossa mies lopetti yhteydenpidon pariin pitkäaikaiseen naispuoliseen ystäväänsä. Ei vaikuta onnelliselta, eikä päätös vaikuta oikeasti tasapuoliselta. Erouutista odotellessa.

Siinä tapauksessa kyseinen henkilö on ihan tossu. Opetelkaa suomalaiset sanomaan oma mielipiteenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimoni oli kaverini kun seurustelin yhden toisen kanssa.

Kaverini sai minut lopulta tajuamaan, että kuulun hänelle.

Voisin hyvin kuvitella itseni tällaiseen tilanteeseen. Ikäiseni naiset eivät yleensä syystä tai toisesta pidä minusta, joten jos alkaisin seurustella naisten kanssa kaveeraavan miehen kanssa, olisi hyvin mahdollista että joku näistä kaverista ihan vaan piruuttaan ottaisi mieheni kohteekseen ja käyttäisi kaikki keinot viedäkseen hänet minulta.

Siis et pysty luottamaan mieheen, mutta et kykene sitä itsellesi myöntämään, vaan syytät tästä muita naisia. Et ole kykeneväinen tasapainoiseen parisuhteeseen. Parisuhde sisältää aina riskin joka pitää ottaa, ja jos sitä ei ota, ei ole luottamusta ja parisuhde ei tule kestämään. Usko ennemmin ennemmin kuin myöhemmin. T:Gurusi

En ole tuollaisessa tilanteessa joten en syytä ketään, mutta voisin kuvitella tuollaisen tilanteen kohdalleni. Olen ihminen jota naiset rakastavat puukottaa selkään, joten ratkaisuni olisi minimoida riskit ja valita mies, jolla ei ole naiskavereita. Se on just niin helppoa.

Ehkä olet vaan vähän outo ihminen. En tunne ketään, jolle tulisi mieleen epäillä että a)kaikki naiset koittaa iskeä miestäni ja b)eivät edes sen miehen upeuden takia, vaan aiheuttaakseen pahaa minulle.

Harvinaisen itsekeskeinen ajatusmaailma.

En epäile että kaikki naiset. Mutta jos miehellä olisi useampi sinkku naiskaveri, erittäin suurella todennäköisyydellä siellä joukossa olisi yksi joka yrittäisi iskeä. Ei olisi aiemmin ollut edes kiinnostunut miehestä mutta minun tultua kuvioihin yllättäin kiinnostuisikin. Believe me, tuollaisia naisia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys johon nämä estäjät voisi vastata. Miksette ole kykeneväisiä valitsemaan sellaista kumppania johon pystytte luottamaan? Teillähän se ongelma on, joten teidän pitäisi valita se kumppani paremmin, tai sitten tehdä jotain tuolle kontrolloimisen tarpeelle ja/tai sairaanLOISELLE mustasukkaisuudelle jotain. Bonuksena voi halutessaan vastata kysymyksiin: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa? Oletko "korkeammalla" kuin miehesi? Odotan perusteltuja vastauksianne.

Mitä se on sinulta pois, jos kaksi henkilöä parisuhteessa päättää yhteiset pelisäännöt, että ei olla kavereita vaikka vastakkaisten sukupuolten kanssa? Jos se toimii heille, miksi sinä siitä herneen vedät nenään?

Eikö parisuhteissa ole nimenomaan ideana keskustella yhteisistä pelisäännöistä niin, että kummatkin ne hyväksyvät ja sitten niitä noudatetaan? Sillä tavallahan se luottamus syntyy.

Jos vastaisit kysymyksiin, etenkin bonuskysymykseen nro1, sieltä voisit saada vastauksen myös omiin kysymyksiisi. Eikun vastaamaan..

Vastasin jo kysymyksiin. Eri ihmisillä on erilaiset pelisäännöt parisuhteissa. Kaikille ei käy samat säännöt. Jotkut voi olla täysin ok sen kanssa, että kumppani käy välillä panemassa naapurin Pirkkoa ja Pekkaa ja vaikka kumpaa samaan aikaan, toiset eivät taas halua, että kumppani on eksiinsä yhteydessä (paitsi jos on lapsia) ja kolmannet taas eivät halua lainkaan, että kumppani on vastakkaiseen sukupuoleen yhteydessä.

Miksi et halua vastata siihen, että mitä tämä on SINULTA pois, että muilla on erilaiset pelisäännöt parisuhteessa kuin sinulla? Etkö se ole enemmänkin sinä, joka on sairaalloisen kontrolloiva, kun et kestä sitä että muut teetättävät omat pelisäännöt joita noudattavat ja luottavat siten toisiinsa? 

Ethän vastannut. Kysyn uudestaan: tuleeko parisuhteessa eliminoida uhat keinolla millä hyvänsä ja mitä siitä oletettavasti seuraa?

Vastaus: Parisuhteessa tulee teetättää sellaiset pelisäännöt, jotka sopivat kummallekkin osapuolille ja joita noudatetaan. Jokainen parisuhde päättää itse omat pelisääntönsä ja mitkä pelisäännöt sopivat juuri heille.

Eli vastasin, jo kolmannen kerran. Kuten aiemmin sanoin, joku ei siedä sitä, että on vastakkaisia sukupuolia ja toinen taas ei välitä, vaikka puoliso kävisi välillä panemassa sen vastakkaisen puolison kanssa. Ihmiset on erilaisia. Kaikille eivät käy samat pelisäännöt. 

Et ole vastannut kertaakaan. Olet vastannut mitä pitäisi tehdä, eikä tässä keskustelussa ole kyse siitä. Jos parisuhteessa on sovittu pelisäännöt, silloin ei tarvitse estää. Ymmärrätkö nyt eron?

Olen vastannut, mutta sinulle vastaus ei kelpaa sen takia, koska sinä oletat vain yhdenlaista vastausta, jotta voit sitten vetää siitä herneen nenään ja vetää sitten sen "kontrolloivablahblahblah" tekstiä.

Ihmiset ja parisuhteet ovat yhä erilaisia. Se mikä sopii jollekkin toiselle ei välttämättä sovi sinulle. Miksi tämä on jotain mitä sinun on niin vaikea ymmärtää? Siis eikö tuo ole juuri sitä kontrolloivien ihmisten tapaa käsitellä asioita, ettei ymmärretä miten eri ihmisten toimivat ja sopivat erilaisista pelisäännöistä? Että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja muiden on vain se hyväksyttävä?

Jos on parisuhde jossa on päätetty, ettei vastakkaisia sukupuolen edustajia tavata niin eikö se ole nimenomaan sitä sinun puhumaasi estämistä? Se saattaa toimia yhdelle pariskunnalle, ei toimi välttämättä toisille. 

Niin, olet vastannut eri kysymykseen. Sinun vastaus ei selvästikkään miellyttänyt itseäsi, siksi et vastannut. Puhut nyt pelisäännöistä, mutta tässä tapauksessa niitä pelisääntöjä ei ole tehty. Estäminen tarkoittaa yksipuolista pelisääntöjen määrittelyä. Jos on yhdessä asiasta sovittu, eli kaksi ihmistä on tehnyt sopimuksen, se on sopimista eikä estämistä. Nyt näyttää siltä että haluat puhua ihan toisita asioista ja ehdotan että teet parisuhteen pelisäännöistä ja niiden SOPIMISESTA ihan oman ketjun.

Eli tapaus tässä on se, että parisuhteessa henkilö kertoo omat pelisääntönsä. Onko tässä sinun kuvitteellisessa parisuhteessa se toinen osapuoli jotenkin vähäjärkinen, ettei kykene keskustelemaan sen kumppanin kanssa näistä uusista säännöistä ja omaa mielipidettä asiaan, vai mikä idea tässä sun jutussa on?

Jos kumppani kertoo uudet pelisäännöt, niistä keskustellaan koska no ollaan parisuhteessa. Ne pelisäännöt voi muuttua parisuhteen edetessä. Siinä keskustellaan. Jos ne säännöt eivät käy, niin erotaan.

Mitä tässä asiassa nyt et oikein ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimoni oli kaverini kun seurustelin yhden toisen kanssa.

Kaverini sai minut lopulta tajuamaan, että kuulun hänelle.

Voisin hyvin kuvitella itseni tällaiseen tilanteeseen. Ikäiseni naiset eivät yleensä syystä tai toisesta pidä minusta, joten jos alkaisin seurustella naisten kanssa kaveeraavan miehen kanssa, olisi hyvin mahdollista että joku näistä kaverista ihan vaan piruuttaan ottaisi mieheni kohteekseen ja käyttäisi kaikki keinot viedäkseen hänet minulta.

Siis et pysty luottamaan mieheen, mutta et kykene sitä itsellesi myöntämään, vaan syytät tästä muita naisia. Et ole kykeneväinen tasapainoiseen parisuhteeseen. Parisuhde sisältää aina riskin joka pitää ottaa, ja jos sitä ei ota, ei ole luottamusta ja parisuhde ei tule kestämään. Usko ennemmin ennemmin kuin myöhemmin. T:Gurusi

En ole tuollaisessa tilanteessa joten en syytä ketään, mutta voisin kuvitella tuollaisen tilanteen kohdalleni. Olen ihminen jota naiset rakastavat puukottaa selkään, joten ratkaisuni olisi minimoida riskit ja valita mies, jolla ei ole naiskavereita. Se on just niin helppoa.

Mutta entä jos mies tapaa naisen jonka kanssa haluaa olla ystävä. Minimoilla riskin että näin käy, sinun tulee pysyä sinkkuna. Vain niin voit saada terveen ja kestävän parisuhteen kun luovut kontrollista. T:Gurusi

Näistä asioista keskustellaan tietenkin ennen kun ryhdytään suhteeseen.

Varmaankin jättäisin miehen, jos päättäisi alkaa hengaamaan jonkun toisen naisen kanssa. Sama lopputulos olisi joka tapauksessa, jos jäisin odottelemaan heidän suhteensa kehittymistä. Jokaisella on oikeus valita seuransa, ei vain miehellä vaan myös minulla.

Oletko sitä mieltä että mies pettää aina ellet toimi noin? Jos jokaisella on oikeus valita seuransa, niin eväät sen tässä tapauksessa mieheltä, sillä hän ei voi valita seuraansa eli sinua ja ystävää. Jos haluat huvän ja terveen parisuhteen, ajakaa yksillä rattailla. T: Gurusi

Tuollainen suominainen tulee dumpata välittömästi siihen paikkaan. Opetelkaa luottamaan miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on onko joskus ollut säpinää? Sehän kertoo vain, että haluja on päästy toteuttamaan eikä niistä tullut sen enempää. Pöljintä olla eksistä mustasukkainen, ne on ne joista matka jatkui.

Eikä se mies kaverisuhdetta pettämiseen tarvitse jos sen haluaisi tehdä, naisia on maailma täynnä. Itse en alkaisi siihenkään, jos toisen normaaleihin ihmissuhteisiin aletaan puuttua niin se on ero silloin.

Seuraavaksi äiti on liian jotain ja yhteydet pitää katkaista, sitten paras ystävä yllyttää ei sellaista voi nähdä, jne uusia kierroksia, kunnes jäljellä on vain Yksi ja Ainoa ihana ei-yhtään-ahdistava Rakkaus.

Suurin osa pettäjätarinoista lähtee kyllä ihan siitä, että se pettäjä on ollut yhteydessä kaveriin, työkaveriin tai eksään. Kannattaa avata vähän silmiä ja lukea aiheesta. 

Pettäminen harvoin itseasiassa tapahtuu jonkun randomin kanssa ja on huomattavasti yleisempää, että se tapahtuu jonkun lähipiirissä olevan henkilön kanssa, jonka kanssa on jatkuvasti yhteydessä.

Eli ainoa tapa varmistaa uskollisuus suhteessa on kieltäminen? Ehkä myös kyttääminen, koska mistä sitä muuten tietää, kenen kanssa toinen on viestitellyt tai jutellut?