Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Meneekö joku vielä 2020-luvulla naimisiin tekemättä avioehtoa? 🙄
"Alle puolet aviopareista tekee avioehtosopimuksen, mutta avioehtosopimusten yleisyys on lisääntymään päin. Noin kolmannes aviopareista tekee nykyisin avioehtosopimuksen."
Aika monikin näköjään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena vaadin avioehdon kun menen naimisiin.En halua omaisuuttani jakaa enkä ole vailla mieheltä mitään.
Haluaisin avioehdon joka suojaisi kummankin ennen avioliittoa hankitun omaisuuden, oli sitä paljon tai vähän, ja lisäksi kummankin perinnöt. Ettei tule outoa tilannetta jossa toinen omistaa yhtäkkiä osuuden vieraan suvun perintömökistä, tms. Mitään miljoonia ei ole kummallekaan perinnöksi tulossa.
Avioliiton aikana hankitun omaisuuden haluaisin olevan yhteistä, toki tämä on meillä helppoa kun tulotaso on aika sama ja kulutustottumukset myös.
Pitääkin ottaa puheeksi miehen kanssa, hän ei ole sanonut avioehdosta mitään ja häät tulossa kesällä. Taitaa olla sillä tavalla perinteinen ettei semmoista vaatisi, mutta selkeyden vuoksi olisi varmasti hyvä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Tienaamme molemmat samanverran ja tyttöystävällä oli mahdollisuus ostaa asunnosta osuus, hän ei halunnut.
Ap
Tyttöystäväsi luettelee mitä hän ei halua ja sinä tottelet? Sinä määräät omasta omaisuudestasi ja on erittäin järkevää tehdä se avioehto.
Jos se ei tyttöystävälle käy, niin voi voi... älä taivu mihinkään uhkailuun.
Naimattoman silmiin tämä vaikuttaa aina siltä, että avioehdon vuoksi aina loukkaannutaan. Ehdottaja loukkaantuu jos toinen ei halua avioehtoa ja ajattelee että toinen on yhdessä vain rahan takia. Se joka ei halua avioehtoa loukkaantuu ehdotuksesta kun se tuo hänelle tunteen ettei toinen luota ja oikeasti rakasta ja on jo ennen liittoa toinen jalka valmiiksi ulkona suhteesta. Oli miten tahansa niin aina joku loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös avioehtoja ole mitätöity oikeudessa? Useita tapauksia. Eli älkää sokeasti luottako avioehtoon, se ei ole mikään tae siitä että saat pitää omaisuutesi avioerossa. Riittää että feministituomari sanoo että tämä ei nyt päde koska se on kohtuuton, ja omaisuudestasi lähtee puolet.
Ei sentään kokonaan mitätöity, ainakaan siis Suomessa. Mutta huomioon voidaan ottaa esim pitkät kotiäitivuodet, joista ehkä saa jonkunlaista hyvitystöä. Aika harvinaista kylläkin.
En todellakaan. Vaatisin nimittäin avioehtoa ite, vaikka varakas en olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai avioehto kuuluu asiaan.
Mutta samassa yhteydessä, kun puhutaan avioehdosta, on puhuttava myös mahdollisista lapsista ja niiden hoitojärjestelystä. naiselle tulee aina enemmän tulonmenetystä lapsen vuoksi kuin miehelle. Näin ollen olisi suunniteltava, mikä on miehen osuus jolla hän korvaa äitiyden aiheuttamat tulonmenetykset puolisolle ja myös se, missä määrin vanhemmuusvastuuta kumpikin kantaa tulevaisuudessa lapsista ja miten työssä käyvä sitten kompensoi tulonmenetyksen kotona olevalle vanhemmalle.
Lasten hankkiminen ei ole nykyään mikään oletusarvo.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto pitäisi olla oletusarvona sellainen, että molemmilla on oma omaisuus ja erikseen avioehdolla saisi puolet yhteisestä ominaisuudesta.
Jos kummallakaan ei ole yhtään mitään kun avioliitto solmitaan niin aika usein toinen mahdollistaa toisen omaisuuden keräämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Tienaamme molemmat samanverran ja tyttöystävällä oli mahdollisuus ostaa asunnosta osuus, hän ei halunnut.
Ap
No sitten ymmärrän sinua paremmin, jos hän siis olisi tosiaan saanut ostaa osuuden ja/tai pystyisi maksamaan ohessa vaihtoehtoisesti omaakin mutta ei halunnut. Sitten mielestäni asunnostasi ei kuulu prosenttiakaan hänelle.
Kuulostaa hieman erikoiselta koko tilanne sitten. Oletko varma että haluat avioitua hänen kanssaan?
En siis ole vielä sanonut tyttöystävälleni että haluan avioehdon. Puhuimme vain porukalla avioehdosta niin tuli ilmi tämä että. Hän on yleisesti avioehtoa vastaan ja siksi aloin miettimään miten asian hänelle kertoisin.
Uskon että asia on hänelle enempi luottamus kohtainen kuin että kyse olisi rahasta.
Ap
Ei hyvä parisuhde kaadu avioehtoon. Meillä on täysin poissulkeva avioehto sekä erilliset testamentit. En halunnut esimerkiksi sellaista tilannetta, että mieheni mahdollinen uusi puoliso tai tämän lapset saisivat omaisuudestani senttiäkään. Ne rahat kuuluvat lapsilleni ja vain heille; ulossulkevalla testamentilla rajasin myös lasteni puolisot (ja näiden mahdolliset lapset edellisistä liitoista) pois.
Perhekuviot ovat nykyään niin kiharaisia että melkeinpä sitä tekee palveluksen ennemminkin muille kuin vain itselleen laadituttamalla avioehdot ja testamentit viimeisen päälle kuntoon. Niiden sisältöjähän voi myöhemmin myös muuttaa, ja esim. testamentin sisältöä kannattaisikin tarkistella aina, kun saa osakseen varallisuutta, vaikka kuinka vähäistä.
Ja HUOM! Jos ette halua, että ex-puolisonne saisi kuolinpesästänne senttiäkään, niin päättyneestä liitosta on toimitettava ositus! Muuten hänkin on kuolinpesän osakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelisin kyllä tässä vaiheessa kun naimisissa on oltu jo kaksi kymmentä vuotta ja kaikki omaisuus on muutenkin molempien nimissä. Lisäksi mun tulot on nykyisin suuremmat kuin miehen.
En loukkaantuisi enkä loukkaantunut. Miehen vanhemmilla on runsaasti metsää ja kaksi kesämökkiä, minun vanhemmilla vain vanha omakotitalo.
Avioehtoon kuuluu siis peritty omaisuus, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos omistaisin asunnon ennen naimisiin menoa, niin en todellakaan olisi omaa omaisuuttani kumppanilleni antamassa. Jos tämä ei miehelle sopisi, niin saisi lähteä vetämään. Ennen avioliittoa hommattu omaisuus kuuluu sille, joka se on itse hommannut. Avioliitossa on sitten yhteisomistuksessa se omaisuus, joka avioliiton aikana on yhdessä hommattu. Helvetin yksinkertaista ja päivänselvää.
En edes pystisi ottamaan vastaan miehen hankkimaa omaisuutta, johon minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Tienaamme molemmat samanverran ja tyttöystävällä oli mahdollisuus ostaa asunnosta osuus, hän ei halunnut.
Ap
No sitten ymmärrän sinua paremmin, jos hän siis olisi tosiaan saanut ostaa osuuden ja/tai pystyisi maksamaan ohessa vaihtoehtoisesti omaakin mutta ei halunnut. Sitten mielestäni asunnostasi ei kuulu prosenttiakaan hänelle.
Kuulostaa hieman erikoiselta koko tilanne sitten. Oletko varma että haluat avioitua hänen kanssaan?
En siis ole vielä sanonut tyttöystävälleni että haluan avioehdon. Puhuimme vain porukalla avioehdosta niin tuli ilmi tämä että. Hän on yleisesti avioehtoa vastaan ja siksi aloin miettimään miten asian hänelle kertoisin.
Uskon että asia on hänelle enempi luottamus kohtainen kuin että kyse olisi rahasta.
Ap
Tsemppiä jutun puheeksi ottamiseen. Mutta muista että kyllä suurin osa tänä päivänä hiffaa miksi avioehto on järkevää tehdä.
Tuo että olette asuneet yhdessä 10 vuotta, ihan pikkasen tietenkin vaikuttaa sikäli asiaan että hänen mielestään hän on voinut mahdollistaa omaisuutesi kartuttamista maksamalla kuluja yhteisestä kodistanne 10 vuoden ajan. Joka tapauksessa mikään 50/50 tuon asuntosi suhteen ei tule siltikään kysymykseen etenkään kun hänellä olisi sanojesi mukaan ollut mahdollisuus ostaa osuutensa tai kartuttaa omaakin omaisuuttaan esim. ostamalla oma sijoitusasunto tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Tottakai teet avioehdon asunnollesi. Voit testamentata hänelle ehdolla jos kuolet äkillisesti. Ei kai rahasta yhteen mennä vaan rakkaudesta. Jos ei suostu, parempi nainen tulee tilalleen. Ja olen nainen itsekin.
Olette maksaneet juoksevia kuluja puoliksi. Puolikas yhtiövastike on jopa pieni korvaus omistusasunnossa asumisesta.
Asunto on kokonaan sinun. Ehdottomasti avioehto. Niin ei mene mummun perintökään hukkaan eron sattuessa.
Eihän nainen tarvitse sinun omaisuuttasi, jos avioliitossa ollessanne saa käyttää asuntoa kuin omaansa, kuten tähänkin asti. Jos vastustaa avioehtoa, miettiikö jo eron jälkeistä aikaa?