Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)
Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Sitten ei ole kokonaan sun. Määrittelette paperilla, että hänelle kuuluu joku pieni prosenttiosuus.
Mitä ihmettä?! Omistatko sä vuokra-asunnostakin pienen prosenttiosuuden 10 vuoden asumisen jälkeen?
Ihan pähkähullu ajatuskin.
Ja etenkin kun vain puolet yhtiövastikkeesta maksamalla saa asua käytännössä ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa verrattuna esim vuokralla asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyttöystäväsi on avioehtoa vastaan? Eikö hän ymmärrä realiteetteja? Onko hän jotenkin lokkimainen? Vanhanaikainen? Muuten vaan pihalla?
Ehdottomasti avioehto, se on molempien etu. Se että joudut edes kovasti perustelemaan hänelle asiaa, on red flag.
Millä tavalla se on apn tyttöystävän etu, jos hän ei omista mitään?
Miksi ap:n pitäisi luovuttaa omaa omaisuuttaan. Jos tyttöystävä omistaisi sen 200 000 €, niin ei hän sitä haluaisi siitä puolia luovuttaa erossa ap:lle.
Tehkää ns. rakkausavioehto, jossa tilanne on eri riippuen siitä päättyykö liitto eroon vai toisen kuolemaan. Räätälöikää paperi muutenkin teidän tilanteeseenne sopivaksi, kuten joku jo ehdottikin.
En. Meillä on avioehto ja se on tehty minun aloitteestani. Lisäksi vanhempani ovat testamentissaan sulkeneet puolisot pois perinnöstä ja sen sijaan tulevasta omaisuudesta.
Meillä avioliitossa (ja yhdessäolon aikana) hankittu omaisuus on yhteistä, on se sitten kumman tahansa nimissä mutta avioehto sulkee pois perinnöt ja lahjat ja niiden sijaan tulevan omaisuuden, avio-oikeus ei koske niitä.
Kun mentiin yhteen (hyvin nuorena) kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta.
Keskustele avioehdosta tulevan puolisosi kanssa. Voihan olla, että hän sen hyväksyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Tienaamme molemmat samanverran ja tyttöystävällä oli mahdollisuus ostaa asunnosta osuus, hän ei halunnut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä miten omaisuutta?
Minulla on tämä asunto missä nyt asumme
(arvo 200 000€) Laina on kokonaan maksettu.Muuten molemmilla ei ole kuin vähän säästöjä (alle 10 000€)
Ap
Ehdottomasti avioehto tuossa tilanteessa.
Järjellä ymmärrän sen, ettei mikään ole ikuista, ja että on järkevää varautua eroon jo etukäteen.
Tunteet taas sanoo, että jos toinen varautuu eroon jo etukäteen, niin miksi edes mennä naimisiin?
Siis loukkaantuisin, vaikka tajuaisin että toisella olisi syyt avioehdon vaatimiseen.
Tunteella me kaikki mennään, paitsi sosiopaatit.
En halua naimisiin ollenkaan, mutta jos joskus muuttaisin mieleni niin ehdottomasti avioehto on pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos teet avioehdon ja olette naimisissä 20 v., jonka jälkeen eroatte. Minkä kuvittelette olevan avioehdon merkityksen omaisuutta jaettaessa?
Osituksessa vähintään tuo 200 000 € jää osituksen ulkopuolelle. Toki riippuen siitä mitä avioehdossa sovitaan. Asunto on usein ihmisen kallein hankinta, jos sen itse maksanut jo ennenliittoa, miksi se olisi tyttöystävän omaisuutta. Ihan outo ajatus.
Tunnet tyttöystäväsi parhaiten. Onko hän rahojesi perään? Maksaako hän esimerkiksi tällä hetkellä sinulle vähintään puolet asumiskuluista ja muutaman satasen "vuokraa"?
Onko teillä ideana hankkia lapsia? Silloin ainakaan tiukka aviehto eli että molemmilla täysin erilliset rahat ei olisi mielestäni paikallaan, tekeehän nainen ison uhrauksen synnyttäessään.
Avioliitto pitäisi olla oletusarvona sellainen, että molemmilla on oma omaisuus ja erikseen avioehdolla saisi puolet yhteisestä ominaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä miten omaisuutta?
Minulla on tämä asunto missä nyt asumme
(arvo 200 000€) Laina on kokonaan maksettu.Muuten molemmilla ei ole kuin vähän säästöjä (alle 10 000€)
Ap
Totta kai vaadit avioehdon tai sitten jatkatte avoparina. Näistä asioista kyllä kantsisi jutella ihan viimeistään siinä vaiheessa kun tapailu on muuttumassa seurusteluksi vaikka ne ei vielä ajankohtaisia olekaan.
Se on oikeasti tosi tärkeää, että ajatus- ja arvomaailma on etenkin näissä isommissa asioissa samankaltainen eikä sitten hukkaisi aikaa ihan vääränlaisen ihmisen kanssa yhdessä olemiseen.
Loukkaantuisin vähän, tulisi olo ettei muhun luoteta. Mutta toisaalta, mullakin on omaisuutta ja haluan itsekin avioehdon, joten se hankittaisiin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Mitä ihmettä, miten joku voi ajatella näin?
Eikös avioehtoja ole mitätöity oikeudessa? Useita tapauksia. Eli älkää sokeasti luottako avioehtoon, se ei ole mikään tae siitä että saat pitää omaisuutesi avioerossa. Riittää että feministituomari sanoo että tämä ei nyt päde koska se on kohtuuton, ja omaisuudestasi lähtee puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Tienaamme molemmat samanverran ja tyttöystävällä oli mahdollisuus ostaa asunnosta osuus, hän ei halunnut.
Ap
No sitten ymmärrän sinua paremmin, jos hän siis olisi tosiaan saanut ostaa osuuden ja/tai pystyisi maksamaan ohessa vaihtoehtoisesti omaakin mutta ei halunnut. Sitten mielestäni asunnostasi ei kuulu prosenttiakaan hänelle.
Kuulostaa hieman erikoiselta koko tilanne sitten. Oletko varma että haluat avioitua hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyttöystäväsi on avioehtoa vastaan? Eikö hän ymmärrä realiteetteja? Onko hän jotenkin lokkimainen? Vanhanaikainen? Muuten vaan pihalla?
Ehdottomasti avioehto, se on molempien etu. Se että joudut edes kovasti perustelemaan hänelle asiaa, on red flag.
Millä tavalla se on apn tyttöystävän etu, jos hän ei omista mitään?
Miksi ap:n pitäisi luovuttaa omaa omaisuuttaan. Jos tyttöystävä omistaisi sen 200 000 €, niin ei hän sitä haluaisi siitä puolia luovuttaa erossa ap:lle.
Niinpä, mutta miten avioehto on tyttöystävän etu? Ilman avioehtoa tuo 200 000 jaettaisiin erossa.
No lienee aika jutella perusteellisesti talousasioista nyt ja jatkossa.
Korosta että tottakai se on teidän yhteinen koti. Mutta sinä omistat sen. Ja puolet yhtiövastikkeesta ei liity mitenkään omistamiseen (Ellei osa siitä ole rahoitusvastiketta asunnosta).
Sitten pitäisi keskustella siitä miten talous hoidetaan jatkossa molemmille reilusti. Eli koskeeko avioehto vain nykyistä omaisuuttamme vai kaikkea tulevaakin. Jos kaikkea jatkossakin niin on tärkeää huolehtia kaikki oikeudenmukaisesti. Ei niin että toinen ostaa ruuat ja vessapaperit ja toinen auton ja huonekalut. Erotessa toiselle jäisi auto ja huonekalut ja toiselle muisto syödyistä ruuista.
Ja kannattaa jo nyt keskustella maksatte jatkossa kaiken puoliksi vai tulojen prosenttiosuuksin. Jos muututte isompaan asuntoon niin ostetaanko se yhteiseksi ja jos nykyisen asunnon myynnistä saadut rahat kuittaavat sinun osuuden niin toisen tulisi itse maksaa se toinen puoli jos haluaa omistaa puoliksi jne. Ja keskustelkaa miten hoidatte maksut jos hankitte lapsia. Kuinka kauan hoidetaan kotona ja kumpi hoitaa. Miten se huomioidaan talouskulujen maksussa jne.