Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Miksi tyttöystäväsi on avioehtoa vastaan? Eikö hän ymmärrä realiteetteja? Onko hän jotenkin lokkimainen? Vanhanaikainen? Muuten vaan pihalla?
Ehdottomasti avioehto, se on molempien etu. Se että joudut edes kovasti perustelemaan hänelle asiaa, on red flag.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies loukkaantuisi. Pläjäyttäisin paistinpannulla pärstään.
Vierailija kirjoitti:
Vaatisin itsekin. Enkä menisi naimisiin sellaisen kanssa joka ei avioehtoa halua. Ihan riippumatta onko omaisuutta, voihan sitä tulla vaikkei just sillä hetkellä olisi.
Juuri näin, jokainen fiksu pari tekee avioehdon. Ottakaa ammattilainen miettimään sanamuodot, ihan vaan jatkoa, elämää ajatellen koska tilanteet muuttuvat. Ja muistakaa päivittää avioehto tarpeen tullen.
Mutta jos teet avioehdon ja olette naimisissä 20 v., jonka jälkeen eroatte. Minkä kuvittelette olevan avioehdon merkityksen omaisuutta jaettaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)
Apn tyttöystävänä en muuttaisi yhteen ennen kuin ap myisi minulla puolet talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)
Sitten ei ole kokonaan sun. Määrittelette paperilla, että hänelle kuuluu joku pieni prosenttiosuus.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä loukkaannuin ja aloin epäillä, rakastaako mies minua ihan tosissaan ja aikooko hän sitoutua avioliittoon loppuelämäksi. Minusta avioehto oli täysin turha, koska meillä ei kummallakaan ollut omaisuutta. Menimme kuitenkin naimisiin ja tuo avioehto otettiin miehen toiveesta. Olemme edelleen naimisissa 20v myöhemmin, mutta täytyy sanoa, että minua ottaa edelleen päähän avioehto. Luopuisin siitä heti. Meillä on kuitenkin yhteinen talous ja kaikki omistetaan puoliksi. Tietysti tuossa sinun tilanteessasi avioehdolle on enemmän perusteita kun sinulla on noin paljon omaisuutta.
Useimmat haluavat sitoutua loppuelämäksi avioliiton solmimisvaiheessa. Jos ero kuitenkin tulee ja toinen omistaa jo ennen liittoa 200 000 € on avioehto äärimmäisen suositeltava... tai sanoisinko pakollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menee aikuisena naimisiin on ok, mutta jos mitään ei ole kertynyt kummallekaan niin mikä sen idea olisi?
Aika moni saa perintöä, nykyään jo isojakin määriä. Sieltä voi tulla esim se rakas suvussa kulkenut kesämökki.
En ymmärrä tätä, että avioehto koetaan jotenkin epäluottamukseksi. Ihan jokainen rakkausliittokin päättyy jonain päivänä puolison kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Sitten ei ole kokonaan sun. Määrittelette paperilla, että hänelle kuuluu joku pieni prosenttiosuus.
No kyllä tämä minun on. Hän ei halunnut ostaa osuutta koska tarkoitus on kuitenkin muuttaa isompaan asuntoon yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyttöystäväsi on avioehtoa vastaan? Eikö hän ymmärrä realiteetteja? Onko hän jotenkin lokkimainen? Vanhanaikainen? Muuten vaan pihalla?
Ehdottomasti avioehto, se on molempien etu. Se että joudut edes kovasti perustelemaan hänelle asiaa, on red flag.
Millä tavalla se on apn tyttöystävän etu, jos hän ei omista mitään?
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos teet avioehdon ja olette naimisissä 20 v., jonka jälkeen eroatte. Minkä kuvittelette olevan avioehdon merkityksen omaisuutta jaettaessa?
Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Kumpikin tuo liittoon oman omaisuutensa. Se on harvoin fifti-fifti. Erotessa jaetaan vain liiton aikana yhdessä hankittu omaisuus, ei sitä mikä oli yhteen mennessä. Jos toinen on ollut alussa huomattavasti varakkaampi, hän saa pitää sen minkä omisti eikä se mene jakoon. Se on reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioehtoa ei pidä vaatia, sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Leikitäänpä, että omaisuutesi on 100 000 e ja tyttöystävällä nolla. Ette tee avioehtoa. Perustat yrityksen, laitat asunnon sen velkojen vakuudeksi ja tyttöystävä (siis tuolloin jo vaimo) ostaa kesämökin, jonka arvo on 50 000 e. Yritys kaatuu, asunto menee velkoihin ja tulee ero. Jaettavana on vain tyttöystävän mökin arvo. Jos olisi ollut avioehto, vaimo olisi saanut pitää mökkinsä, mutta koska se oli paha ja vaarallinen asia, niin puolisi meni!
Just näin!
Avioehto on myös riskienhallintaa.
On täysin järkevää, että avio-oikeutta ei ole lainkaan erotilanteessa. Eli jos tulee ero, kummallakin on oikeus omaan varallisuuteensa, ei oikeutettu toisen.
Sensijaan kuoleman varalta voi olla. Eli tällöin enemmän omistava luovuttaa toiselle tasinkona, mikä on avio-oikeudellisena sääntönä verovapaa, tasinko.
En loukkaantunut, mutta olen kyllä ystäväpiirini ainoa nainen jolle avioehto oli itsestäänselvyys ja ehtokin avioitumiselle.
Avioehto on mulle vähän kuin vakuutukset. En odota tai toivo sitä ikinä tarvitsevani, mutta sen olemassaolo antaa mielenrauhaa ja jos tarve tulee, niin asiat on ainakin hieman selkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Sitten ei ole kokonaan sun. Määrittelette paperilla, että hänelle kuuluu joku pieni prosenttiosuus.
No kyllä on kokonaan asunnon maksaneen. Yhtiövastikkeet on maksettu tietenkin puoliksi. Asumiskulut kuuluvat molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Mies loukkaantuisi. Pläjäyttäisin paistinpannulla pärstään.
Mitä jos mies loukkaantuisi jostain sinun tekemisestä ja löisi sinua nyrkillä naamaan. Olisiko se yhtä hyväksyttävää kuin se että löisit miestä paistinpannulla?
Meneekö joku vielä 2020-luvulla naimisiin tekemättä avioehtoa? 🙄
En loukkaantuisi. En suhteille kenenkään omaisuuden kanssa, vaan ihmisen kanssa.
Joka toinen avioliitto päättyy eroon, joten ihan puhdas todennäköisyyslaskenta puoltaa ehdon tekoa.