Voiko mukava ja sosiaalinen ihminen olla yksinäinen?
Itseni puolesta kyselen. Olen tiettävästi mukava ja pidetty ihminen, tällaisen käsityksen olen saanut. En ole ujo vaan ihan sosiaalinen tyyppi, joka voi helposti mennä juttelemaan ihan vieraillekin ihmisille. Olen hyvä kuuntelemaan ja keksin aika helposti jutunjuurta monenlaisten ihmisten kanssa.
Silti minulla ei ole ystäviä. Joskus on ollut muutama, mutta ne ystävyydet on hiipuneet. Muita pyydetään leffaan, kahville, mukaan mökille, juhliin. Ei minua. En ala roikkumaan, ennemmin taidan olla vähän etäinen ja huono viestittelemään. Olen nähnyt monta kertaa sivusta, miten jotkut naiset tutustuessaan ystävystyy heti ja ovat siitä saakka aivan paita ja peppu ja jakavat kaikki henkilökohtaiset juttunsa. Itse en ole koskaan kokenut mitään tällaista. En jotenkin osaa löytää sellaista syvää yhteyttä ja samaa aaltopituutta kenenkään kanssa. Vika varmaan on minussa, mutta mikä, sitä en tiedä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
En ole tänne ennen aiheesta kirjoittanut. Enkä minä tarkoittanut mitenkään pelkästään naisten välistä sosiaalista koodia, vaan sosiaalisia koodeja ylipäätään, että en niitä ehkä täysin ymmärrä tai osaa lukea.
ApNo mitä sitten oli se puhe hienovaraisista sosiaalisista vihjeistä, joita sinun mukaasi on naisten välissä ystävyydessä? Ja miksi muuten puhut koko ajan vain naisista? Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä.
Tämän aloituksen aihe nyt oli ystävyydet ja yksinäisyys. Jotenkin helpommin miellän itseni ystäväksi jonkun naisen kanssa kuin miehen, siksi kirjoitan vain naisista. Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä, miksi ei. Mutta koska olen naimisissa, ollut jo pitkään, niin ei se ehkä kaikkein luontevin idea ole, että alkaisin etsimään itselleni uusia muespuoleisia ystäviä jotain ystävien kesken tehtäviä mökkiviikonloppuja ja vastaavia varten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku uli-jonnen avautuminen siitä, kun naiset ei hänestä kiinnostu?
Tuleeko minusta oikeasti noin outo kuva?
Olen keski-ikää låhestyvä pitkään naimisissa ollut nainen, lapsiakin on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
En ole tänne ennen aiheesta kirjoittanut. Enkä minä tarkoittanut mitenkään pelkästään naisten välistä sosiaalista koodia, vaan sosiaalisia koodeja ylipäätään, että en niitä ehkä täysin ymmärrä tai osaa lukea.
ApNo mitä sitten oli se puhe hienovaraisista sosiaalisista vihjeistä, joita sinun mukaasi on naisten välissä ystävyydessä? Ja miksi muuten puhut koko ajan vain naisista? Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä.
Tämän aloituksen aihe nyt oli ystävyydet ja yksinäisyys. Jotenkin helpommin miellän itseni ystäväksi jonkun naisen kanssa kuin miehen, siksi kirjoitan vain naisista. Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä, miksi ei. Mutta koska olen naimisissa, ollut jo pitkään, niin ei se ehkä kaikkein luontevin idea ole, että alkaisin etsimään itselleni uusia muespuoleisia ystäviä jotain ystävien kesken tehtäviä mökkiviikonloppuja ja vastaavia varten.
Ap
Ei ole kovin terve avioliitto, jos se ei kestä miespuolisia ystäviä. Et muuten vastannut ensimmäiseen kysymykseen ollenkaan. Se oli se olennaisempi kysymys, jotta voimme yrittää ymmärtää, miksi sinulal ei ole ystäviä.
Oletko miettinyt mistä voisi johtua, että koet ettet ymmärrä sosiaalisia "koodeja"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Ehkä mut koetaan tylsäks, kun en tykkää lähteä juoruiluihin mukaan.
Minä olen tuollainen kuin sinä, juoruilujutuista en jaksa kiinnostua, enkä oikein osaa kommentoida sellaisiin mitään vaan tunnen oloni epämukavaksi kun muut niitä puhuu. Ehkä ongelma on sitten siinä, että olen sillä tavalla liian tylsä. Ap
Ystävyyteen aika monesti kuuluu tietynlainen uskoutuminen. Eli jos et ole valmis avaamaan itsestäsi mitään pintaa syvempää tai et ole kiinnostunut vastapuolenkaan yksityisemmistä asioista tai "juoruilujutuista", niin se saattaa ikävä kyllä olla syy, että tietty luottamuksen taso jää rakentumatta eikä tuttavuus koskaan syvene ystävyydeksi.
Jos luottamuksen tason saavuttaminen on kiinni siitä, ettei lähde mukaan "Näitkö kun Pirjo-Riitta leikkautti itselleen niin ruman tukan? Näyttää niin pyöreältä nyt ja vanheni n. 10 vuotta." -tyylisiin juttuihin, jatkan ihan mielelläni tätä elämää ilman laajaa ystäväpiiriä.
T. Eri kuin ap
Älkää olko noin tylsiä. ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku uli-jonnen avautuminen siitä, kun naiset ei hänestä kiinnostu?
Tuleeko minusta oikeasti noin outo kuva?
Olen keski-ikää låhestyvä pitkään naimisissa ollut nainen, lapsiakin on.
Ap
Kieltämättä tulee. Puheet salaisista koodeista ja siitä, että korostat ystävyyttä nimenomaan naisten välisenä loivat meilikuvan epätoivoisesta uli-miehestä. Sori siitä.
Täs kulttuuris just sellaset voikin olla kun muut on vähäpuheisia eikä viihdy seeurassa.Mä haluaisin usein jutella enemmän ja vitsailla mut muita ei kiinnosta.
Ehkä hän puhuu "pizzatäytteistä"... USA:ssa jossain koulussa kuulemma opettetu oppilaita viestimään homouden laadusta pizzatäyte-kombinaatioilla.
Oisko sulla ap asperger? Sillehän on tyypillistä, että muille normaalit käytöstavat näyttäytyvät mystisinä koodeina, joita ei pysty ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
En ole tänne ennen aiheesta kirjoittanut. Enkä minä tarkoittanut mitenkään pelkästään naisten välistä sosiaalista koodia, vaan sosiaalisia koodeja ylipäätään, että en niitä ehkä täysin ymmärrä tai osaa lukea.
ApNo mitä sitten oli se puhe hienovaraisista sosiaalisista vihjeistä, joita sinun mukaasi on naisten välissä ystävyydessä? Ja miksi muuten puhut koko ajan vain naisista? Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä.
Tämän aloituksen aihe nyt oli ystävyydet ja yksinäisyys. Jotenkin helpommin miellän itseni ystäväksi jonkun naisen kanssa kuin miehen, siksi kirjoitan vain naisista. Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä, miksi ei. Mutta koska olen naimisissa, ollut jo pitkään, niin ei se ehkä kaikkein luontevin idea ole, että alkaisin etsimään itselleni uusia muespuoleisia ystäviä jotain ystävien kesken tehtäviä mökkiviikonloppuja ja vastaavia varten.
ApEi ole kovin terve avioliitto, jos se ei kestä miespuolisia ystäviä. Et muuten vastannut ensimmäiseen kysymykseen ollenkaan. Se oli se olennaisempi kysymys, jotta voimme yrittää ymmärtää, miksi sinulal ei ole ystäviä.
Tarkoitin niillä hienovaraisilla tilannevihjeillä sitä, että tilanteesta pitäisi osata lukea vaikka sitä, että kuinka avoimesti versus ei-avoimesti toivotaan omista asioista puhuttavan, kuinka suoria tai epäsuoria kysymyksiä esitettävän tms.
Ap
Aloitus vaikutti huolella kirjoitetulta, sitten oli outoa juttua koodeista.
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla ap asperger? Sillehän on tyypillistä, että muille normaalit käytöstavat näyttäytyvät mystisinä koodeina, joita ei pysty ymmärtämään.
:D :D :D
...vaikka monelle totta, varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla ap asperger? Sillehän on tyypillistä, että muille normaalit käytöstavat näyttäytyvät mystisinä koodeina, joita ei pysty ymmärtämään.
En osaa sanoa, ei ole kukaan koskaan epäillyt mitään aspergeria. Kai olisi, jos minulla sellainen olisi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Ehkä mut koetaan tylsäks, kun en tykkää lähteä juoruiluihin mukaan.
Minä olen tuollainen kuin sinä, juoruilujutuista en jaksa kiinnostua, enkä oikein osaa kommentoida sellaisiin mitään vaan tunnen oloni epämukavaksi kun muut niitä puhuu. Ehkä ongelma on sitten siinä, että olen sillä tavalla liian tylsä. Ap
Ystävyyteen aika monesti kuuluu tietynlainen uskoutuminen. Eli jos et ole valmis avaamaan itsestäsi mitään pintaa syvempää tai et ole kiinnostunut vastapuolenkaan yksityisemmistä asioista tai "juoruilujutuista", niin se saattaa ikävä kyllä olla syy, että tietty luottamuksen taso jää rakentumatta eikä tuttavuus koskaan syvene ystävyydeksi.
Jos luottamuksen tason saavuttaminen on kiinni siitä, ettei lähde mukaan "Näitkö kun Pirjo-Riitta leikkautti itselleen niin ruman tukan? Näyttää niin pyöreältä nyt ja vanheni n. 10 vuotta." -tyylisiin juttuihin, jatkan ihan mielelläni tätä elämää ilman laajaa ystäväpiiriä.
T. Eri kuin ap
Millaisissa piireissä oikein liikut, jos tuo on normaalia keskustelua?
Tuon tyyliset jutut on normaalia naisten juoruilua. Joka muuta väittää, valehtelee.
No ei todellakaan ole! Jopa uusimmat tutkimukset antavat ymmärtää, että naisten juoruilu on useimmin hyväntahtoista. Älä yritä tehdä siitä jotain meidän kaikkien naisten yhteistä ominaisuutta, että sinä ja kaverisi olette ikäviä ihmisiä.
https://www.dailymail.co.uk/news/article-5458635/Men-gossip-women-likel…
Vai että oikein tutkimustietoa. :D
Jokainen naiselämää elänyt pystyy helposti toteamaan miten ikäviä juttuja on monilla tapana puhua. Naisvoittoiset työpaikat pahimmasta päästä. Kahvipöydässä juoruillaan työkaverista, joka ei ole silloin paikalla jne.
Mun harrastuksiin tuo ei kuulu. Tarpeeks tuli koettua, sanoin heipat työpaikoille ja aloin yrittäjäksi. Eipä tartte kuunnella p*skanjauhantaa.
Periaatteessa KAIKKI on koodeja. Emme vain tajua sitä, millä perusteella tajuamme.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus vaikutti huolella kirjoitetulta, sitten oli outoa juttua koodeista.
Oikeastiko te juututte nyt yhteen sanaan? Miksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla ap asperger? Sillehän on tyypillistä, että muille normaalit käytöstavat näyttäytyvät mystisinä koodeina, joita ei pysty ymmärtämään.
En osaa sanoa, ei ole kukaan koskaan epäillyt mitään aspergeria. Kai olisi, jos minulla sellainen olisi?
Ap
Ei välttämättä. Etenkin aikuisiällä aspergeria harvoin tunnistetaan lääkärien toimesta. Ja sinun lapsuudessasi siitä ei vielä tiedetty kovinkaan paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla ap asperger? Sillehän on tyypillistä, että muille normaalit käytöstavat näyttäytyvät mystisinä koodeina, joita ei pysty ymmärtämään.
En osaa sanoa, ei ole kukaan koskaan epäillyt mitään aspergeria. Kai olisi, jos minulla sellainen olisi?
Ap
Se on niin yleistä, että sitä pidetään vain... "naisen hölmöytenä," luulen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen nähnyt monta kertaa sivusta, miten jotkut naiset tutustuessaan ystävystyy heti ja ovat siitä saakka aivan paita ja peppu ja jakavat kaikki henkilökohtaiset juttunsa."
Minäkin olen nähnyt näitä. Olen myös nähnyt, että tällainen voi loppua yhtä nopeasti kuin alkoikin, joku väärinymmärrys ja riita ja se oli siinä.
Mä olen nyt kaksi kertaa aloittanut koulun näin aikuisena, ja molemmissa heti ekana-tokana päivänä jotkut jo ryhmäytyi omiin porukoihinsa. Musta se tuntuu niin oudolta että jotkut voi vaan alkaa olemaan kavereita tosta vaan. Itse olen sellainen että tulen kyllä toimeen muiden kanssa ja voin niiden kanssa muutaman sanan vaihtaa tauoilla ja tehdä ryhmätyöt, mutta varsinaisia kavereita en koskaan saa.
Heti ystävystyvä tai pariutuva on oma ihmistyyppinsä, tarvitsevat ja löytävät toisensa. Mitä ap kokee menettävänsä?
No ei todellakaan ole! Jopa uusimmat tutkimukset antavat ymmärtää, että naisten juoruilu on useimmin hyväntahtoista. Älä yritä tehdä siitä jotain meidän kaikkien naisten yhteistä ominaisuutta, että sinä ja kaverisi olette ikäviä ihmisiä.
https://www.dailymail.co.uk/news/article-5458635/Men-gossip-women-likel…