Voiko mukava ja sosiaalinen ihminen olla yksinäinen?

KOODI

Ap:lla on edessä hyvä ura koodarina :D

Minulla nopean ystävystymisen estää tosi voimakas ulkopuolisuuden oletus. En sitä ole heti ymmärtänyt, ja vaikka aikuisena sen ymmärsin, en osaa purkaa sitä sisältäni pois. Vuodesta toiseen se pulpahtaa sotkemaan esim. työpaikoilla työyhteisöön pääsemistä. Tää on joku lapsuuden perheessä tapahtunut vinksahdus.

Yksinäisyys on tunne. Se ei tarkoita yksin olemista. Yksinäisyyttä ei voi mitata muuta kuin kyselyllä. Noin 11 prosenttia kokee olevansa yksinäisiä.

Yksinäisyys on 3x suurempi riski kuin tupakointi tai lihavuuteen liitetyt sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitää itseään muita parempana, jää helposti yksin. 

Mitä luultavammin hän onkin kun ei lähde selkäänpuukotus ja juorurinkeihin. Pohjasakka kertyy aina pohjalle ja kerma nousee pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap

Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia? 

Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi. 

Naisten välillä on jokin ihmeellinen sosiaalinen koodi. Tietenkään sitä ei näe jos luonnostaan osaa sen. Minä en henkilökohtaisesti tajua sitä miksi naiset menee baarissa yhtä aikaa pissalle, miksi yhteinen ymmärrys haetaan maalittamalla joku ja sitten sitä hyljeksitään vaikka loppuelämä ilman mitään järjellistä syytä. Naiset myös tarvitsee sitä, että se kaveri on täysin kopio heistä itsestään. Kuten huomaatte niin yleensä naiset on ystävinä tai ystäväpiireissä vain joukko samaa ihmistä eri kehoissa. Ei siellä ole mitään laumasta poikkeavia persoonia. Siellä on Pirkko 1, Pirkko 2, Pirkko 3. Niillä on miehenä Tapio 1, Tapio2, Tapio 3 ja mukulat, työt, harrastukset, ja kaikki samaa kaavaa. Ja jos et ole näitä, olet ulkona pysyvästi.

Itse olen vähän alle kolmekymppinen ja pari kertaa aloittanut korkeakouluopinnot ja molemmilla kerroilla naispuolisilla opiskelijoilla on kiire muodostaa omat kaveriporukat heti ensimmäisellä viikolla. Jos et silloin pääse mukaan porukoihin, niihin on tosi vaikeaa päästä jälkikäteen. Itse olen luonteeltani ujonpi, tarkkaileva ja hiljaisempi ja tykkään ensin tutustua rauhassa, ennen kuin jaan mitään kovin henkilökohtaista itsestäni. Nämä toiset vaikuttaa siltä, että viikon tutustumisen jälkeen ovat parhaita ystäviä ja kuin olisivat tunteneet jo pidempään. Minulle ei vaan luonnistu nopea tutustuminen ihmisiin ja tarvitsen siihen aikaa. Lisäksi minua ei myöskään kiinnosta some ja en tiedä edesauttaa sekin ulkopuolelle jäämistä. Minulla on muutama ystävä, jotka ovat säilyneet läpi elämän ja heidän kanssa tosiaan tutustumisvaihe kesti pitkään ja heidän kanssaan pystyn kyllä jakamaan asioita ja puhumaan mistä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap

Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia? 

Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi. 

Naisten välillä on jokin ihmeellinen sosiaalinen koodi. Tietenkään sitä ei näe jos luonnostaan osaa sen. Minä en henkilökohtaisesti tajua sitä miksi naiset menee baarissa yhtä aikaa pissalle, miksi yhteinen ymmärrys haetaan maalittamalla joku ja sitten sitä hyljeksitään vaikka loppuelämä ilman mitään järjellistä syytä. Naiset myös tarvitsee sitä, että se kaveri on täysin kopio heistä itsestään. Kuten huomaatte niin yleensä naiset on ystävinä tai ystäväpiireissä vain joukko samaa ihmistä eri kehoissa. Ei siellä ole mitään laumasta poikkeavia persoonia. Siellä on Pirkko 1, Pirkko 2, Pirkko 3. Niillä on miehenä Tapio 1, Tapio2, Tapio 3 ja mukulat, työt, harrastukset, ja kaikki samaa kaavaa. Ja jos et ole näitä, olet ulkona pysyvästi.

Incel vai oman toiminnan takia ulkopuolelle laitettu?

Itselläni on vain muutama hyvä ystävä, ja heitäkin näen harvoin, sillä asumme eri maissa. Uusiin ihmisiin ystävystyminen on työlästä ja koen, etten ole sellainen kevytmielinen huumorikone, jonka seurassa ihmiset viihtyvät. En myöskään koe, että minulla on ihmisille paljonkaan annettavaa, en jaksa esittää psykologia tai kuunnella tyhjänpäiväisiä jaarituksia. En toisin sanoen ole sosiaalinen. Viihdyn onneksi hyvin yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap

Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia? 

Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi. 

Naisten välillä on jokin ihmeellinen sosiaalinen koodi. Tietenkään sitä ei näe jos luonnostaan osaa sen. Minä en henkilökohtaisesti tajua sitä miksi naiset menee baarissa yhtä aikaa pissalle, miksi yhteinen ymmärrys haetaan maalittamalla joku ja sitten sitä hyljeksitään vaikka loppuelämä ilman mitään järjellistä syytä. Naiset myös tarvitsee sitä, että se kaveri on täysin kopio heistä itsestään. Kuten huomaatte niin yleensä naiset on ystävinä tai ystäväpiireissä vain joukko samaa ihmistä eri kehoissa. Ei siellä ole mitään laumasta poikkeavia persoonia. Siellä on Pirkko 1, Pirkko 2, Pirkko 3. Niillä on miehenä Tapio 1, Tapio2, Tapio 3 ja mukulat, työt, harrastukset, ja kaikki samaa kaavaa. Ja jos et ole näitä, olet ulkona pysyvästi.

Just tää yhdessä vessaan meneminen, en oo itse koskaan kokenut tarvetta sille ja silti tulee aina ulkopuolinen olo, että mitä mä en nyt tajua, puuttuuko multa joku sosiaalinen pelisilmä.  Ja sitten töissä on tietyt naiset (mutta myös miehiä) jotka selvästi hakee yhteenkuuluvuutta sillä että juoruaa vähän pahantahtoisesti muista selän takana, kummastelee toisen työntekoa, vaatteita ja olemusta. Alussa menin itsekin mukaan, kunnes tajusin että nehän puhuu mustakin samalla lailla kun en ole paikalla ja irrottauduin porukasta. Mieluummin olen yksin kuin toksisessa ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap

Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia? 

Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi. 

Naisten välillä on jokin ihmeellinen sosiaalinen koodi. Tietenkään sitä ei näe jos luonnostaan osaa sen. Minä en henkilökohtaisesti tajua sitä miksi naiset menee baarissa yhtä aikaa pissalle, miksi yhteinen ymmärrys haetaan maalittamalla joku ja sitten sitä hyljeksitään vaikka loppuelämä ilman mitään järjellistä syytä. Naiset myös tarvitsee sitä, että se kaveri on täysin kopio heistä itsestään. Kuten huomaatte niin yleensä naiset on ystävinä tai ystäväpiireissä vain joukko samaa ihmistä eri kehoissa. Ei siellä ole mitään laumasta poikkeavia persoonia. Siellä on Pirkko 1, Pirkko 2, Pirkko 3. Niillä on miehenä Tapio 1, Tapio2, Tapio 3 ja mukulat, työt, harrastukset, ja kaikki samaa kaavaa. Ja jos et ole näitä, olet ulkona pysyvästi.

Incel vai oman toiminnan takia ulkopuolelle laitettu?

Mikä ihmeen incel? Tässä puhutaan naisten sosiaalisista suhteista eikä mistään miesten ongelmista saada pillua.

Naisten välinen sosiaalinen koodi on ihan oikea ja olemassa oleva ilmiö. Te, jotka ette asiaa tiedä tai ymmärrä ette taida olla kovin älykkäitä. Miksi te ap:ta haukutte, kun hän siitä puhuu? Se vain osoittaa tietämyksen puutteenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus vaikutti huolella kirjoitetulta, sitten oli outoa juttua koodeista.

Oikeastiko te juututte nyt yhteen sanaan? Miksi?

Ap

koska se on koodi... MYSTISEEN.

Miksi pilailet kustannuksellani?

Ja onko tuo termi sosiaalinen koodi oikeasti suurimmalle osalle outo termi? Ei se minun keksimä termi ja asia ollenkaan ole.

Ap

Ei sinällään, mutta kyllä ihan oikeasti suurin osa pystyy elämään elämäänsä ja luomaan ystävyyksiä ilman mitään erityisiä koodeja. Normaalit käytöstavat riittävät. 

Äh, et ymmärrä. Aivan jokaisessa tilanteessa on jokin sosiaalinen ja kulttuurinen koodi, jota viestitään ja tulkitaan sanattomasti. Ei kyse ole mistään käytöstavoista.

Ap

Voi lapsipieni, kun ne käytöstavatkin ovat sosiaalisia ja kulttuurisia koodeja. Kukaan täysipäinen ei vain niitä aktiivisesti vatvo, vaan ne tulevat automaationa. 

Nolaat itsesi tuollaisella ilkeällä voi lapsipieni -lässytyksellä. Sosiaalinen koodi ei tosiaan tarkoita jotain käytöstapoja. Ja varmasti huomasit, niin ap ei mitään käytöstapoja vatvo. Itse et ole täyspäinen.

Ehkä sä olet vain hitaasti ystävystyvä? Niin minäkin olen. Lisäksi mä en tarvitse montaa ystävää, muutama hyvä ystävä riittää oikein hyvin. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja koska mun mielestä ystävyyteen kuuluu yhteydenpito, ei mulla ole aikaa kovin monelle ystävälle. Ystävien lisäksi kun on muitakin läheisiä, joihin pidän yhteyttä. Mulla on muutaman ystävän lisäksi jonkin verran kavereita ja heitä enemmän vielä tuttavia. Yhtä lukuunottamatta jokainen ystäväni on ensin ollut kaverini ja jokainen kaverini sitä ennen tuttavani. Tämän yhden kohdalla kaverivaihe jäi pois, mutta se johtui epätavallisesta sattumasta, jonka vuoksi aiemman small talkin jälkeen siirryttiin välittömästi syvällisiin keskusteluihin. 

Mäkin mietin sosiaalisia koodeja ja erityisesti naisten välisiä koodeja. Jälkimmäisen kohdalla en keksi muuta kuin sen, että ystävän kanssa ei lähdetä kilpailemaan. Esimerkiksi joskus aikoinaan, kun baariin tuli joku mies, josta ystäväni ilmaisi olevansa kiinnostunut, mulle välittömästi ko mies siirtyi korkeintaan friend zonelle. Ystävien exiinkään ei koskettu, ei edes pitkällä seipäällä. Mutta mitä sosiaalinen koodi noin yleisesti ottaen on? Ei hajaukaan. Tarkoitetaanko sillä tilannetajua? Ettei esim aleta puhua omasta palkankorotuksesta heti sen jälkeen, kun toinen on juuri kertonut lapsensa sairastuneen vakavasti? Vai sitä, että jos toinen ei ole avautunut lapsuutensa traumoista ja peräpukamistaan, ymmärrät olla itsekin avautumatta sellaisista asioista? 

Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Osaan jutella monenlaisista asioista. Toisaalta olen myös hyvä kuuntelija ja aina välillä törmään ihmisiin, jotka saattavat puhua kanssani parikin tuntia ilman, että mä sanon juuri mitään eikä toinen edes huomaa pitäneensä parin tunnin monologin. Yllättävän moni ihminen kaipaa nykyisin vain kuuntelijaa eikä kuuntelijaa tarvita mihinkään muuhun kuin kuuntelemiseen. Kuuntelijaa ei tarvita hauskanpitoon tms. Mulle tämä on ihan ok. 

Sama juttu kuin ap:lla.  Tunnistan tilanteen.

Olen hyväksynyt kuitenkin sen, että koen oloni yksinäiseksi ja myös olen usein yksin. Arvelen yksinäisyyden tunteeni syntyvän ihan siitä, miten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saan enemmän reaktiota ja palautetta tekemiseeni, olemassaolooni kuin mitä osaan itse itselleni antaa.  Aktivoidun hyvässä seurassa, mutta asioita pohdiskelevana  en kuitenkaan halua pyöriä porukoissa kaakattamassa mitä tahansa. 

Erityisherkkyys voi olla haastava yhdistelmä sosiaaliselle ihmiselle niin kuin minulla. Miten ap?

Kyse on myös viiteryhmästä. Ja siihen ei pelkkä sosiaalisuus vaikuta. Eikä edes taito intuitiivisesti lukea sosiaalisia koodeja. Ihminen ystävystyy helpoiten omaan viiteryhmäänsä kuuluvien kanssa. Juoruilusta tykkäävät juoruilusta tykkäävien kanssa, nörtit nörttien kanssa, bilettäjät bilettäjien kanssa. Ja ihan tiedoksi, näissä eri viiteryhmissä ON omansalaiset sosiaaliset koodit.

Vaikka ap olisi sosiaalinen ja mukava, niin hänen varmaan on vaikea löytää ystäviä eli ystävystyä, jos hän on pohdiskeleva, analyyttinen ja älykäs, ellei satu elämässään kohtaamaan tuota samaa viiteryhmää eli pohdiskelevia, analyyttisiä ja älykkäitä.

Voi helposti sosiaalinen ja mukava jäädä ilman ystäviä. Monella on jo ystävät valmiina eikä halua uusia ystäviä. Siksi sosiaalinenkin ja mukavakin tulee helposti torjutuksi, kun yrittää ystävystyä.

Luin koko ketjun enkä ymmärrä miksi AP:lle naurettiin noista sosiaalisista koodeista ja häntä melkeinpä haukuttiin, kun niistä kirjoitti. Ilmeisesti suuri osa täällä kirjoittavista on aika yksinkertaista väkeä, kun eivät omaa kovin laajaa yleistietoa ja näin ollen eivät ollenkaan tajunneet, mistä ap kirjoitti. Ja piti päästä sitten haukkumaan ja vähättelemään, vaikka ongelma oli ainoastaan omassa tiedon puutteessa.

Ymmärrän täysin sinua. Olen aikalailla samanlainen. Tutustun herkästi ihmisiin, voin rupatella vieraiden kanssa tosta noin vain. Mutta semmoisia "sielunsiskoja" on vaikea löytää, semmoisia joiden kanssa voi nauraa vatsa kippuralla, viestiä voi laittaa vaikka keskellä yötä, käydä kahvilla, kutsua kylään jne. Onneksi on koiraharrastus ja muuten sosiaalinen työ joten normi arki ei ole yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi helposti sosiaalinen ja mukava jäädä ilman ystäviä. Monella on jo ystävät valmiina eikä halua uusia ystäviä. Siksi sosiaalinenkin ja mukavakin tulee helposti torjutuksi, kun yrittää ystävystyä.

Mulla ainakin juuri tuo, Kommentoija nro 99 kirjoitti mun mielestä hyvin ystävyydestä. Sellaisena minäkin ystävyyden koen. Ja juuri siksi en halua suurta määrää ystäväviä, koska en halua jatkuvasti kutsua ihmisiä kahville, en halua, että jatkuvasti saan öisin viestejä jne. Muutama hyvä ystävä riittää mulle. Tapaan mukavia ihmisiä, joista voisi hyvinkin tulla ystäviäni, mutta sitten mun pitäisi ensin dumpata nykyisiä ystäviäni pois, jotta uusille tulisi tilaa. Kunhan muutaman vuoden  päästä jään eläkkeelle, sitten multa vapautuu resursseja uusillekin ystäville.