Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso sanoo aina, ei vielä
Tuskainen
21.01.2023 |
Olemme olleet puolisoni kanssa tänä vuonna 4vuotta yhdessä, asumme omistus asunnossa ja molemmilla vakituiset työsuhteet. Runsaasti tukiverkostoa ympärillä. Minä pian 25v ja puolisoni pian 28v . Minä olen lapsesta haaveillut jo useita vuosia...puolisoni tietää kuinka tärkeä asia minulle on ja useasti olemme lapsesta keskustelua käynyt. Aina keskustelu kuitenkin päättyy siihen, että puolisoni sanoo "ei vielä, tuo painostaminen ei auta tilannetta" Vaikka en missään nimessä painosta enkä edes halua painostaa. Olemme yli vuoden käyneet minun toimestani aktiivisesti keskustelua lapsesta, joka kerta "katsotaan sitten kun..." aina kun olen tietyn "tavoitteen" saavuttanut niin se ei enään riitäkkään vaan jokin muu asia täytyy taas olla toisin...
Nyt kahdesti ehkäisy jäänyt pois, kuitenkin jälleen puolisoni haluaa ehkäisyn käyttöön... kovasti mielestäni hän asiaa ikään kuin työstää...ystävältään kysyi mm. Miltä tuntuu olla isä?
Koen kuitenkin asiassa useita takapakkeja...vähemmän näitä etenemisiä asian suhteen...
Olo tuntuu toivottomalta ja tuskaiselta kun toinen ei vaan halua...
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
No siis puoliso ei lasta kanssasi halua eikä halua sanoa sitä suoraan.
Ei välttämättä ole kyse lapsen haluamisesta tai ei haluamisesta, vaan mies ei vaan halua muuttaa mitään kun elämä on mainiota ilman lastakin. Ei ehkä edes suostu miettimään tarpeeksi. Tai kun ajattelee lasta, niin näkee vain kauhukuvia 24/7 rääkyvästä nyytistä ja paisuvasta nalkuttavasta vaimosta ja seksin puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis puoliso ei lasta kanssasi halua eikä halua sanoa sitä suoraan.
Nössöhän sellainen mies on, joka ei uskalla olla rehellinen. Haluaa vaan parhaat palat suhteesta.
Näin hulluun maailmaan vielä lapsia! En ikinä tekisi.
Olet vasta 24v eli tosi nuori ja sinulla on hyvää aikaa saada niitä lapsia vielä.
Ette ole naimisissa? Sinuna katsoisin vielä tilannetta rauhassa, aika näyttää onko kumppanisi edes sopiva lastesi isäksi. Painostamalla toista isäksi voi aiheuttaa vain ei toivottuja tuloksia.
Et hule enää saamaan (kuten ei kumppanisikaan) vapautta ja lapsetonta aikaa takaisin, jos lasten saaminen alkaakin kadottamaan joko sinua tai lapsen isää.
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsen, muttei sinun kanssa
Pojat eivät pidä liikakansoittamisesta, ainoastaan nylkyttämisestä. Poikimisen vinkuminen on tilastokeskuksen mukaan tyttöjen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin hulluun maailmaan vielä lapsia! En ikinä tekisi.
Lisääntyminen on äärimmäisen itsekästä. Siksi lapsilla on väistämättä itsekkäät vanhemmat.
Samaa mieltä tuosta aikarajasta. Kerro miehelle, että hänellä on maksimissaan vuosi aikaa miettiä, mitä hän suhteeltanne haluaa, kuuluuko siihen lapsia jne. Sitten hautaat koko asian, kunnes on aika nostaa kissa pöydälle.
Voi olla, että ratkaisu tulee sitä ennen, jos mies ei halua lapsia ollenkaan ja hänen on pakko ottaa kantaa. Toisaalta, jos muitakin merkkejä lapsettoman elämän haluamisesta on, niin aloittaisin prosessin mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni olisi ollut valmis tekemään lapsia jo nuorena, itse halusin odottaa. Kyllä hän varmaan useamman ei vielä -vastauksen joutui kuulemaan. Mutta asiasta keskusteltiin kyllä vakavasti, sanoin että haluan lapsia kanssaan joskus mutta vanhempana, ja että jos hän haluaa lapsia nyt niin niitä pitää tehdä jonkun muun kanssa. Kun lähestyttiin kolmekymppisiä niin annoin takarajan milloin viimeistään aloitetaan yrittäminen. Mulle tuli sitten vauvakuume ennen sitä ja nyt ollaan yhden lapsen vanhempia. Toiset vaan haluavat viettää nuoruutta pidempään, mutta jos mitään muuta keskustelua ei saada aikaan kun ei vielä emmä tiiä ja se sopiva aika siirtyy ja siirtyy niin en jäisi kovin pitkäksi aikaa odottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta äidiksi? Luultavasti mies on sitä mieltä, että ei jaksa yksin hoitaa lasta ja tietää, että sinä et sen kanssa pärjäisi.
Sitten mies voisi sanoa tämän ihan suoraan, eikä valehdella että "ei vielä" Minäkin sanoin syyt suoraan vaimolle, kun oli kolmannesta lapsesta kyse. Pari vuotta asiasta oli skismaa aika ajoin, mutta nyt on vaimo kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että mies on lähtemässä suhteesta.
Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runsaasti tukiverkostoa ympärillä? Älä nyt hyvä ihminen laske mitään muiden varaan. Vanhemmuus on maailman yksinäisin rooli.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että mies on lähtemässä suhteesta.
Tuon ikäinen on poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio.
Entä sitten? Siinä välissä ehtii tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa.
Tämä.
Entä sitten mitä lapsi joutuu kärsimään jos itse saa siitä tyydytystä, kun väkisin synnyttää toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Jännä muuten tuo miten sanotaan että lapsen elämä alkaa kun hän pääsee omaan kotiin ja naisen elämä alkaa kun saa sen lapsen asumaan samaan asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toi ap on painostamista. Ihan sama miksi sinä itse sitä kutsut.
Ei ole. Painostamista olisi, jos yrittää vaikuttaa päätökseen, kääntää sen mieleisekseen. Ap haluaa ylipäätään päätöksen mieheltään, jotta voi tehdä omat ratkaisunsa.
Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, ei sen kanssa vitkuttele. On harmi, ettei hän sano sitä suoraan. Mutta on selvää, ettei hän halua lasta ja on epävarmaa haluaako koskaan. Jos lasten saanti on todella tärkeää, kannattaa etsiä parisuhteeseen sellaista ihmistä, joka oikeasti haluaa lapsia ja ottaa asia puheeksi alkuvaiheessa tapailua.
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla ei ole elämää ennen kuin yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäydytään kun elämä yrittää aloittaa oman elämänsä.
Niin, ap. Sinulla on työ, mutta miten on niiden muiden elämää tasapainottavien tekijöiden kanssa? Harrastuksia, ystäviä, jne? Kaikkea sisältöä elämään ei voi hakea vain sen perheen kautta. Pitää olla jotain omaakin, johon se lapsi ei pääse väliin.
Ja kohta se ehkäisy pettää?