Lyhytkasvuinen haluaa baarihenkilökunnan auttavan itseään vessassa

Siis millaista apua hän tarvitsee vessassa?

Joku nostaa hänet pöntölle ja pois? Nostaa hänet pesemään kädet?

Vierailija kirjoitti:

Luin sekä tämän, että edellisen jutun aiheesta. Sanotaanko näin, että käsitykseni vammaisista hemmoteltuina ja naiiveina ihmisinä ei ainakaan parantunut.

Ei, en ala avaamaan tuntemattomien housujen nappia baarin tai kahvilan vessassa. En myöskään vedä vessaa heidän jäljiltään, ajatuskin kuvottaa. Jutussa annetaan ensin ymmärtää, että kyse on pikkujutusta kuten pöntölle pääsemisestä, mutta kun perkaa vähän, paljastuukin että apua tarvitaan koko prosessin eri vaiheisiin- ja silloin pitää kyllä olla jo oma avustaja mukana.

Sympatiat henkilökunnan puolella, vammaiset voivat olla tosi rasittavia asiakkaita (osa käskyttää kuin koiraa) ja sitten vielä pitäisi avustaa vessassa useamman kerran viikossa.

On myös turhaa kitistä siitä, ettei voi aina mennä spontaanisti jonnekin, kun mieli tekee. Harvemmin sama onnistuu meiltä terveiltäkään, tekisi mieli lasillista mutta työpäivän jälkeen on kiire hakea lapset tai lenkittää koira tai lähdettävä harrastukseen. Pakko näitä on suunnitella, ja vajaan kolmekymppisen tulisi se jo tajuta.

Ihmisten (en puhu jutun henkilöstä) joiden sosiaalinen elämä on lähinnä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten läsnäoloa ja tapaamisia, on taipumus alkaa ajattelemaan vähän vääristyneesti ja itsekeskeisesti. Kaikki ovat minusta kiinnostuneita, kaikki pyörii minun ongelmieni ja asioideni ympärillä.

Noista jakkaroista. Uskokaa tai älkää, mutta nekin voisivat olla ongelma osalle vammaisista: Ylen toisessa jutussa pyörätuolia käyttävä mies kiukuttelee siitä, että inva wc:n lattialla (ei keskellä sitä, huom.) on lasten muovipotta. Jos pelkkä potta on isokin este, mitenköhän sen jakkaran kanssa?

Käsipaperi on usein vessoissa loppu, kannan siksikin aina mukana nenäliinapakettia.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin takavuosien kaikilla on oikeus seksiin.

Onko siis niin, että jollain on velvollisuus antaa seksiä esim vammaisille, jotka eivät muuten saisi?

Miten pääsee vammaisten avustajaksi?

Arto

Vierailija kirjoitti:

Noista jakkaroista. Uskokaa tai älkää, mutta nekin voisivat olla ongelma osalle vammaisista: Ylen toisessa jutussa pyörätuolia käyttävä mies kiukuttelee siitä, että inva wc:n lattialla (ei keskellä sitä, huom.) on lasten muovipotta. Jos pelkkä potta on isokin este, mitenköhän sen jakkaran kanssa?

Käsipaperi on usein vessoissa loppu, kannan siksikin aina mukana nenäliinapakettia.

Puhumattakaan siitä, että kännissä olevat ihmiset varastavat ne nanosekuntissa tai paiskovat rikki.

Satunnaiselta ohikulkijalta, baarin asiakkaalta voi pyytää pikkuapua mikä on juuri tuo käsipaperin ojentaminen tai vaikka oven auki pitäminen. Sellaista apua kaikki voivat luontevasti ohimennessään antaa. Baarin henkilökuntaa ei näillä vaivata, heillä on varmasti kiirettä omassakin työssään. Mutta vessa-avut, pyllynpyyhkimiset ja kaikenlaiset nostot jätetään omalle henkilökohtaiselle avustajalle/tutulle joka tähän on jo ennalta suostunut. Näillä avuilla ei myöskään vaivata sitä vammaisen kaverin henkilökohtaista avustajaa, ellei kaverin avustaja itse tarjoa apuaan. Hän on töissä vain sille omalle avustettavalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin takavuosien kaikilla on oikeus seksiin.

Onko siis niin, että jollain on velvollisuus antaa seksiä esim vammaisille, jotka eivät muuten saisi?

Miten pääsee vammaisten avustajaksi?

Arto

Te-keskuksen sivuilta selaamaan. Paikkoja on jatkuvasti tarjolla

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista apua hän tarvitsee vessassa?

Joku nostaa hänet pöntölle ja pois? Nostaa hänet pesemään kädet?

Luin kaksi eri juttua aiheesta, siellä puhuttiin ainakin housujen napin avaamisesta, käsipaperin antamisesta ja vessan vetämisestä. Jälkimmäinen tosin koski kai yleisesti vammaisia, joku etujärjestön ihminen oli sitä mieltä että muut ihmiset voi valjastaa hoitamaan näitä juttuja puolesta.

Isäni sanoi joskus turhautuneena, että "jos menee noin vaikeeksi niin unohdetaan koko juttu". Se on aika hyvä ohjenuora itselleni tänäkin päivänä, sairastan siis suolistosairautta joka rajoittaa elämää, ja joskus pitää vaan jättää joku meno välistä jos vessatiloista ei saa tietoa tai on ongelma saavutettavuuden kanssa. Kurjaa, mutta elämä on joskus tämmöistä. Aikuisella on vastuu itsestään.

Itse olen invalidi, mutta pärjään noin niinkuin suurinpiirtein kotioloissa itsekseni. Minulla ei ole kokoaikaista avustajaa ja täytyy sanoa, että ruokatilaukset ovat pelastukseni.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi kaupasta ei voi "ostaa" itselleen avustajaa. Välillä kun tekisi niin kovasti mieli käydä hetken mielijohteesta kaupassa, mutta kun ei vain pärjää ja avustajaa ei voi kysyä lyhyellä varoitusajalla mistään.

Olisi kivaa, jos kaupoilla olisi vaikka harkkareita/työllistettyjä tai vaikka joku työntekijä, jonka voisi infosta pyytää avuksi. Siitä voisi ottaa kauppa vaikka vähän hintaa, jos tarve olisi, mutta esim. nyt minä saisin ostettu jätskiä, jos mieli tekee tai vaikka hammastahnaa sieltä ylähyllyllä, jos on päässyt loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin sekä tämän, että edellisen jutun aiheesta. Sanotaanko näin, että käsitykseni vammaisista hemmoteltuina ja naiiveina ihmisinä ei ainakaan parantunut.

Ei, en ala avaamaan tuntemattomien housujen nappia baarin tai kahvilan vessassa. En myöskään vedä vessaa heidän jäljiltään, ajatuskin kuvottaa. Jutussa annetaan ensin ymmärtää, että kyse on pikkujutusta kuten pöntölle pääsemisestä, mutta kun perkaa vähän, paljastuukin että apua tarvitaan koko prosessin eri vaiheisiin- ja silloin pitää kyllä olla jo oma avustaja mukana.

Sympatiat henkilökunnan puolella, vammaiset voivat olla tosi rasittavia asiakkaita (osa käskyttää kuin koiraa) ja sitten vielä pitäisi avustaa vessassa useamman kerran viikossa.

On myös turhaa kitistä siitä, ettei voi aina mennä spontaanisti jonnekin, kun mieli tekee. Harvemmin sama onnistuu meiltä terveiltäkään, tekisi mieli lasillista mutta työpäivän jälkeen on kiire hakea lapset tai lenkittää koira tai lähdettävä harrastukseen. Pakko näitä on suunnitella, ja vajaan kolmekymppisen tulisi se jo tajuta.

Ihmisten (en puhu jutun henkilöstä) joiden sosiaalinen elämä on lähinnä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten läsnäoloa ja tapaamisia, on taipumus alkaa ajattelemaan vähän vääristyneesti ja itsekeskeisesti. Kaikki ovat minusta kiinnostuneita, kaikki pyörii minun ongelmieni ja asioideni ympärillä.

Usein he myös ajattelevat, että kunpa edes joskus olisi ns. normaalia elämää, ilman että on kyse avustamisen tilanteista tai tapaamisista terveysalan ihmisten kanssa. He haaveilevat siitä, että normaalia muistuttavaa elämää voisi olla vaikka se, että kävisi baarissa, elokuvissa jne., aivan spontaanisti ja vain siksi, että on kiva tehdä niin. Tai olisi kiva voida tehdä niin, jos olisi tarpeeksi normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin sekä tämän, että edellisen jutun aiheesta. Sanotaanko näin, että käsitykseni vammaisista hemmoteltuina ja naiiveina ihmisinä ei ainakaan parantunut.

Ei, en ala avaamaan tuntemattomien housujen nappia baarin tai kahvilan vessassa. En myöskään vedä vessaa heidän jäljiltään, ajatuskin kuvottaa. Jutussa annetaan ensin ymmärtää, että kyse on pikkujutusta kuten pöntölle pääsemisestä, mutta kun perkaa vähän, paljastuukin että apua tarvitaan koko prosessin eri vaiheisiin- ja silloin pitää kyllä olla jo oma avustaja mukana.

Sympatiat henkilökunnan puolella, vammaiset voivat olla tosi rasittavia asiakkaita (osa käskyttää kuin koiraa) ja sitten vielä pitäisi avustaa vessassa useamman kerran viikossa.

On myös turhaa kitistä siitä, ettei voi aina mennä spontaanisti jonnekin, kun mieli tekee. Harvemmin sama onnistuu meiltä terveiltäkään, tekisi mieli lasillista mutta työpäivän jälkeen on kiire hakea lapset tai lenkittää koira tai lähdettävä harrastukseen. Pakko näitä on suunnitella, ja vajaan kolmekymppisen tulisi se jo tajuta.

Ihmisten (en puhu jutun henkilöstä) joiden sosiaalinen elämä on lähinnä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten läsnäoloa ja tapaamisia, on taipumus alkaa ajattelemaan vähän vääristyneesti ja itsekeskeisesti. Kaikki ovat minusta kiinnostuneita, kaikki pyörii minun ongelmieni ja asioideni ympärillä.

Usein he myös ajattelevat, että kunpa edes joskus olisi ns. normaalia elämää, ilman että on kyse avustamisen tilanteista tai tapaamisista terveysalan ihmisten kanssa. He haaveilevat siitä, että normaalia muistuttavaa elämää voisi olla vaikka se, että kävisi baarissa, elokuvissa jne., aivan spontaanisti ja vain siksi, että on kiva tehdä niin. Tai olisi kiva voida tehdä niin, jos olisi tarpeeksi normaali.

Totta. Toisaalta moni avustajaa tarvitseva toivoo sellaisen saavansa, että pääsisi edes joskus johonkin. Monet tarvitsisivat avustajan, mutta ei niitä ihan vähällä myönnetä.

Kun elämä rajoittuu niin, että jokainen minuutti on mietittävä ennalta, että selviää, mihinkään ei pääse/uskalla lähteä ja pikkuhiljaa läheiset kääntävät selän, niin siitäkin on itsenäisyys kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin takavuosien kaikilla on oikeus seksiin.

Onko siis niin, että jollain on velvollisuus antaa seksiä esim vammaisille, jotka eivät muuten saisi?

Ainakin yksi perjantai-dokkari tehtiin avustetusta seksistä. Siinä vammainen pariskunta tarvitsi apua yhdyntään ja muuhun liikehdintään. Heidän kohdallaan ei ollut kyse siitä etteivätkö olisi "saaneet", vaan liikkumisrajoituksesta.

En minäkään suostuisi hoitamaan kenenkään intiimiasioita, mutta en ymmärrä täällä esiintyvää suhtautumista, etteikö muka vessapaperirullaa voisi ojentaa, koska sitä pyytää hyi vammainen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen invalidi, mutta pärjään noin niinkuin suurinpiirtein kotioloissa itsekseni. Minulla ei ole kokoaikaista avustajaa ja täytyy sanoa, että ruokatilaukset ovat pelastukseni.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi kaupasta ei voi "ostaa" itselleen avustajaa. Välillä kun tekisi niin kovasti mieli käydä hetken mielijohteesta kaupassa, mutta kun ei vain pärjää ja avustajaa ei voi kysyä lyhyellä varoitusajalla mistään.

Olisi kivaa, jos kaupoilla olisi vaikka harkkareita/työllistettyjä tai vaikka joku työntekijä, jonka voisi infosta pyytää avuksi. Siitä voisi ottaa kauppa vaikka vähän hintaa, jos tarve olisi, mutta esim. nyt minä saisin ostettu jätskiä, jos mieli tekee tai vaikka hammastahnaa sieltä ylähyllyllä, jos on päässyt loppumaan.

Tämä on sellaista, jota voi aina kysyä. Itselläni murtui jalka asuessani paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään ja oli pakko vain lähteä hyppimään kauppaan sauvojen kanssa. Kysyin vartijalta josko hän voisi kantaa koriani, että saan tehtyä ne muutamat ostokset. Vartija suostui.

Nykyäänhän tämä ei enää olisi ongelma, kun ruokaostokset voi tehdä netissä ja ne toimitetaan samana päivänä oven taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista apua hän tarvitsee vessassa?

Joku nostaa hänet pöntölle ja pois? Nostaa hänet pesemään kädet?

Luin kaksi eri juttua aiheesta, siellä puhuttiin ainakin housujen napin avaamisesta, käsipaperin antamisesta ja vessan vetämisestä. Jälkimmäinen tosin koski kai yleisesti vammaisia, joku etujärjestön ihminen oli sitä mieltä että muut ihmiset voi valjastaa hoitamaan näitä juttuja puolesta.

Isäni sanoi joskus turhautuneena, että "jos menee noin vaikeeksi niin unohdetaan koko juttu". Se on aika hyvä ohjenuora itselleni tänäkin päivänä, sairastan siis suolistosairautta joka rajoittaa elämää, ja joskus pitää vaan jättää joku meno välistä jos vessatiloista ei saa tietoa tai on ongelma saavutettavuuden kanssa. Kurjaa, mutta elämä on joskus tämmöistä. Aikuisella on vastuu itsestään.

Hieno asenne sinulla, mutta ikävä asenne isälläsi. Ihan kuin sairautesi olisi jotain temppuilua ja olisit keskinyt vaatimukset vessaan pääsemisestä itse. Kuka sanoisi vaikka syöpäsairaalle lapselle samalla tavalla? Päin vastoin halutaan ilahduttaa ja seisomaan vaikka päällään, että päivä onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen invalidi, mutta pärjään noin niinkuin suurinpiirtein kotioloissa itsekseni. Minulla ei ole kokoaikaista avustajaa ja täytyy sanoa, että ruokatilaukset ovat pelastukseni.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi kaupasta ei voi "ostaa" itselleen avustajaa. Välillä kun tekisi niin kovasti mieli käydä hetken mielijohteesta kaupassa, mutta kun ei vain pärjää ja avustajaa ei voi kysyä lyhyellä varoitusajalla mistään.

Olisi kivaa, jos kaupoilla olisi vaikka harkkareita/työllistettyjä tai vaikka joku työntekijä, jonka voisi infosta pyytää avuksi. Siitä voisi ottaa kauppa vaikka vähän hintaa, jos tarve olisi, mutta esim. nyt minä saisin ostettu jätskiä, jos mieli tekee tai vaikka hammastahnaa sieltä ylähyllyllä, jos on päässyt loppumaan.

Tämä on sellaista, jota voi aina kysyä. Itselläni murtui jalka asuessani paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään ja oli pakko vain lähteä hyppimään kauppaan sauvojen kanssa. Kysyin vartijalta josko hän voisi kantaa koriani, että saan tehtyä ne muutamat ostokset. Vartija suostui.

Nykyäänhän tämä ei enää olisi ongelma, kun ruokaostokset voi tehdä netissä ja ne toimitetaan samana päivänä oven taakse.

Onneksi vartija ei pitänyt sinua uhkana ja vetänyt maihin parin kaverin kanssa. Kepit ja kaikki, olisit voinut olla vaaraksi muille ;)

Tämä jutun tyyppi siis haluaa tuntemattomia tai ravintolan henkilökuntaa auttamaan itseään vessajutuissa. No, mitäs sitten, kun joku menee pieleen, hän putoaa, tai tulee joku riitä kännisten välille? Onko satunnainen avustaja äkkiä syytteessä jostain seksuaalisesta teosta tai muusta vahingontuottamisesta?

Tuskin tässä nyt oli käsipaperista kyse, eihän aina ole muutenkaan käsipaperia saatavilla tai se on loppu. Silloin voi napata palan vaikka sitä vessapaperia ja pyyhkiä kädet siihen tai vaikka housujen lahkeisiin. Kyllä aikuisen luulisi pärjäävän silloinkin, kun joku asia puuttuu.

En itse ainakaan haluaisi, että minulle drinkkejä tarjoileva baarimikko olisi käynyt ennen drinkin tekoa auttamassa jotain vessatoimissa, enkä todellakaan itse auttaisi tuntemattomia missään vessasuorituksissa.

Jos joku apua tarvitsee, niin hän sitten hoitaa virallisen avustajan itselleen, oletettavasti hän on oikeutettu tällaisiin palveluihin, tai jos ei ole, niin rahaa vastaan varmasti saa apua myös baarireissulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen invalidi, mutta pärjään noin niinkuin suurinpiirtein kotioloissa itsekseni. Minulla ei ole kokoaikaista avustajaa ja täytyy sanoa, että ruokatilaukset ovat pelastukseni.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi kaupasta ei voi "ostaa" itselleen avustajaa. Välillä kun tekisi niin kovasti mieli käydä hetken mielijohteesta kaupassa, mutta kun ei vain pärjää ja avustajaa ei voi kysyä lyhyellä varoitusajalla mistään.

Olisi kivaa, jos kaupoilla olisi vaikka harkkareita/työllistettyjä tai vaikka joku työntekijä, jonka voisi infosta pyytää avuksi. Siitä voisi ottaa kauppa vaikka vähän hintaa, jos tarve olisi, mutta esim. nyt minä saisin ostettu jätskiä, jos mieli tekee tai vaikka hammastahnaa sieltä ylähyllyllä, jos on päässyt loppumaan.

Tämä on sellaista, jota voi aina kysyä. Itselläni murtui jalka asuessani paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään ja oli pakko vain lähteä hyppimään kauppaan sauvojen kanssa. Kysyin vartijalta josko hän voisi kantaa koriani, että saan tehtyä ne muutamat ostokset. Vartija suostui.

Nykyäänhän tämä ei enää olisi ongelma, kun ruokaostokset voi tehdä netissä ja ne toimitetaan samana päivänä oven taakse.

Tuntuu jotenkin nololta kysyä, kun on koko ajan vammainen. Jalan murtaa ja toipuu. Se on monille ulkopuolisille helpompi hyväksyä.

Oma invaliditeetti on tietyllä tavalla häpeä. Ainakin minusta on tullut todella arka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan pakko on päästä YKSIN baariin viettämään aikaa? Eihän suurin osa muistakaan ihmisistä mene yksin baariin, vaan kaverin kanssa. Jotkut ei mene koskaan baariin, vaikkei olisi mitään rajotteita. Ja kun on se kaveri mukana, niin eiköhän hän sitten auttele.

Sama kun joku valittaisi, ettei uskalla mennä kännissä baariin yksin, kun tarvii jonkun pitämään tukasta kiinni, kun oksentaa. Parempi olla menemättä sitten tai otettava se kaveri mukaan, joka pitää sitä tukkaa.

Ja edelleen, ei kukaan tai hyvin, hyvin harva ihminen ylipäätään menee baariin yksin, mutta näköjään tuostakin pitää tehdä ongelma jollekin.

Sä nyt ymmärrät baarit aika rajoitetusti. Moni käy ihan päiväsaikaan ja juo esim. kahvin.

Itse olen normaalipituinen nainen, mutta nykyaikana hiukan lyhyt. Minulla on ongelmia ruokakaupassa. Elintarvikket, joita ostan, on usein pantu ylimmälle hyllylle. Yritän  kurkotella niitä varpailla seisten ja tarttua niihin sormenpäillä. Jos tuotteet ovat hyllyn takaosassa, en ylety niihin.  Joskus liikkeessä on teline, jonka päällä ylettyy paremmin, mutta minua alkaa helposti huimata. Jotkut tuotteet on sijoitettu alimmalle hyllylle lähelle lattiaa. Kyykistyn alas ottamaan tomaattimurskatölkkiä, mutta nyt on vaikeuksia nousta ylös, kun polvet ovat vähän huonot. Kerran kaaduin sellaisessa tilanteessa. Hiljattain oli urheiluliikkeessä ale ja halusin katsoa erästä vaatetta. Se oli mahdotonta, sillä vaatteita oli alemmassa ja ylemmässä tangossa. Toivomani oli ylemmässä tangossa. Ei ollut mahdollista katsoa sitä tai nähdä kokomerkintää.

Itseltä myös jäänyt vaatteita sovittamatta ja ostamatta, kun en yletä niitä ottamaan. Sama ruokakaupassa. Jakkaroita on tosi harvakseltaan ja esim. xxl:ssä ei kai ole ollenkaan, ja siellä on tavarat usein korkealla. Jääpi sitten ostokset tekemättä, ei ilmeisesti haittaa kauppiasta.

T. 159cm

Myyjiltä voi kaupoissa pyytää apua. He kiipeävät jakkaralle tai heillä on sellainen pitkävartinen koukku, millä ottavat vaatteet ylärekistä. Itse olen 180 cm pitkä mutta olen silloin tällöin pyytänyt myyjiltä apua tähän. Älkää heittäytykö tahallaan avuttomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän invalideille myönnetään tarvittaessa avustaja, joka auttaa tällaisissa asioissa.

Sen saa niin vähäksi tunneiksi, ettei sen kanssa voi mennä ravintolaan.

(Seutannut sivusta)

Se tuntimäärä ja työtehtävät riippuu ihan työsopimuksesta.

Tiedän, että olen tässä varmasti harvinaisemmasta päästä, mutta itse tulen avustettavan kanssa niin hyvin juttuun, ettei mua haittaisi vaikka ilmaiseksi töiden perään istua hänen kanssaan ravintolassa ja auttaa tarvittaessa. Pari kertaa on työvuoro venähtänyt vahingossa kun ollaan jääty telkkaria katsomaan ja höpötelty niitä näitä :D

Ja tosiaan sellainenkin näkökulma, että vaikka vessareissuun ei sinällään liity mitään seksuaalista, niin ylipäätään se, että joutuisi jotain tuntematonta henkilöä pukemaan / riisumaan, nostelemaan alapää paljaana pöntölle jne ja auttamaan, niin se on silti omalla tavallaan pakottamista näkemään toisen intiimialueita. Kuinka moni haluaa vapaaehtoisesti vastaanottaa tuntemattomilta jotain dickpiccejäkään saati sitten olla suljetussa tilassa jonkun tuntemattoman kanssa hänen suorittaessa jotain intiimitoimitusta?

Siinä on riski monenlaiselle sana vastaan sana tilanteelle, johon ei missään tapauksessa kannata kenenkään joutua.