Lyhytkasvuinen haluaa baarihenkilökunnan auttavan itseään vessassa

Vierailija kirjoitti:

Se oli pyytänyt käsipaperia, ei muuta

"Kurvi kertoo käyneensä baarin wc:n invakopissa vessassa ja pyytäneensä käsipaperia muilta vessassa olleilta, koska se oli ainoa asia, johon hän ei ylettänyt.

Tuo on siitä viime syksynä julkaistusta jutusta. Tässä uudemmassa jutussa sanotaan: Alle metrin mittainen Kurvi ei ylety istumaan tavalliselle wc-istuimelle ilman koroketta, eikä ylety pesemään ja kuivaamaan käsiään. Ennen Kurvi pyysi yksin vapaa-aikaa viettäessään apua vessassa joko baarin henkilökunnalta tai muilta vessassa olijoilta, kunnes eräällä kerralla hänet käännytettiin tutun baarin ovelta. Jotkut asiakkaista ja baarin työntekijöistä olivat valittaneet baarin omistajalle, että Kurvi pyytää heiltä apua vessassa asioimiseen.

Tästä saa kuvan että apua olisi pyydetty muuhunkin kuin käsipaperien ojentamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus olisi esteettömät vessat mutta mistä yrittäjä ne maksaa?

Sinänsä erikoista, että uudet asunnothan täytyy jo rakentaa esteettömiksi, samoin kaupat, kirjastot, sairaalat yms., mutta sitten kapakoihin ei ole samanlaisia vaatimuksia käsittääkseni ollut.

Vammainen ei saisi pitää hauskaa.

Tietenkin saa. Hänen tulee vain ottaa rajoitteensa huomioon eikä luottaa tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mielestäni on myös aivan kohtuutonta olettaa baarihenkilökunnan auttavan vessassa asioinnissa. Joku käsipaperin pyytäminen on aivan ok, mutta eihän asiakaspalveluun kuulu esimerkiksi pöntölle nostaminen tai pyyhkiminen. Ne ovat henkilökohtaisen avustajan hommia.

Nämä ovat monesti hankalia kysymyksiä, ja rajanveto voi olla vaikeaa.

Olen sokea, ja kun kävin yksin baarissa, sain aina hyvää kohtelua. Baari oli rakenteeltaan sellainen, että kun ulko-ovesta käveli sisään, baaritiski oli suoraan edessä muutaman metrin päässä. Tiski oli erittäin pitkä, ja sen äärellä porukka istui ja jorisi niitä näitä. Usein olin siellä valomerkkiin saakka, ja kaikki sujui aina leppoisasti ja hauskasti rennon paskanjauhannan merkeissä.

Kun joskus tarvitsin jotain pientä apua, esim. opastuksen vessan ovelle, se järjestyi ilman suurempia seremonioita. Joku asiakas tai baarimikko vain käveli edelläni ovelle ja minä pidin normaaliin tapaan kyynärpäästä kiinni. Tähän ei mennyt aikaa kuin korkeintaan minuutti, joten se ei ollut olennaisesti pois mistään kovin merkittävästä. Kävin vessassa ehkä kerran illan aikana, en välttämättä aina sitäkään; riippui nesteytyksen tasosta. Vessassa en apua tarvinnut. Paluu omalle paikalle tiskin äärelle sujui hyvin: kävelin valkoista keppiä käyttäen Guns 'N' Rosesin musiikin osoittamaan suuntaan, ja joku kohta jo huutelikin, että tännepäin vaan.

Välillä kävin ulkona tupakalla, mutta ulko-ovi ja tiski olivat siis niin sijoitetut, etten tarvinnut erikseen opastusta.

En siis tarvinnut kovin radikaaleja mukautuksia, mutta ymmärrän sen, että monet tarvitsevat. Kyllä ihmisen täytyy joskus päästä ex tempore -tyylillä pois neljän seinän sisältä, ilman kahta viikkoa aiemmin tehtyä ennakkosuunnitelmaa ja tarkkaa aikataulutusta. Ongelma vaan on, niin kuin aina, raha ja asenteet. Toisaalta joskus voi käydä niin, että jos ja kun tutustuu siihen apua tarvitsevaan yksilöön, voi päätyä siihen tulokseen, että sehän on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään erikoinen, joten mitäpä siitä, jos tässä pitää hieman jeesata.

Ymmärtänet nyt kuitenkin, että on täysin eri asia eikä millään muotoa verrattavissa sokean ihmisen ohjaaminen wc:n ovelle kuin liikuntarajoitteisen ihmisen auttaminen ulostamisessa? Rajan veto ei ole millään tavalla vaikeaa, siinä vaiheessa kun aletaan intiimihygienian kanssa tarvitsemaan apua ja ulosteiden kanssa touhuamaan, tarvitaan alan ammattilainen hoitamaan se homma. Miten edes esimerkiksi hygieniasta huolehtiminen hoituisi? Onko apua tarvitsevalla ihmisellä suojavarusteet valmiina sille auttavalle? Ei voi olettaa, että tavalliset pirkot ja penat osaisivat tai edes pystyisivät auttamaan tässä suorituksessa.

Henkilökohtainen avustaja.

Itse teen kyseistä työtä, ja omaan sopimukseeni kuuluu myös toisinaan ja asiakkaan toivoessa vapaa-ajan viihdykkeet. Eli arjessa avustamisen lisäksi hän saattaa joskus toivoa, että lähden hänen kanssaan vaikkapa konserttiin. Itse en tietenkään maksa tapahtumaan osallistumisesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus olisi esteettömät vessat mutta mistä yrittäjä ne maksaa?

Sinänsä erikoista, että uudet asunnothan täytyy jo rakentaa esteettömiksi, samoin kaupat, kirjastot, sairaalat yms., mutta sitten kapakoihin ei ole samanlaisia vaatimuksia käsittääkseni ollut.

Vammainen ei saisi pitää hauskaa.

Tietenkin saa. Hänen tulee vain ottaa rajoitteensa huomioon eikä luottaa tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mielestäni on myös aivan kohtuutonta olettaa baarihenkilökunnan auttavan vessassa asioinnissa. Joku käsipaperin pyytäminen on aivan ok, mutta eihän asiakaspalveluun kuulu esimerkiksi pöntölle nostaminen tai pyyhkiminen. Ne ovat henkilökohtaisen avustajan hommia.

Nämä ovat monesti hankalia kysymyksiä, ja rajanveto voi olla vaikeaa.

Olen sokea, ja kun kävin yksin baarissa, sain aina hyvää kohtelua. Baari oli rakenteeltaan sellainen, että kun ulko-ovesta käveli sisään, baaritiski oli suoraan edessä muutaman metrin päässä. Tiski oli erittäin pitkä, ja sen äärellä porukka istui ja jorisi niitä näitä. Usein olin siellä valomerkkiin saakka, ja kaikki sujui aina leppoisasti ja hauskasti rennon paskanjauhannan merkeissä.

Kun joskus tarvitsin jotain pientä apua, esim. opastuksen vessan ovelle, se järjestyi ilman suurempia seremonioita. Joku asiakas tai baarimikko vain käveli edelläni ovelle ja minä pidin normaaliin tapaan kyynärpäästä kiinni. Tähän ei mennyt aikaa kuin korkeintaan minuutti, joten se ei ollut olennaisesti pois mistään kovin merkittävästä. Kävin vessassa ehkä kerran illan aikana, en välttämättä aina sitäkään; riippui nesteytyksen tasosta. Vessassa en apua tarvinnut. Paluu omalle paikalle tiskin äärelle sujui hyvin: kävelin valkoista keppiä käyttäen Guns 'N' Rosesin musiikin osoittamaan suuntaan, ja joku kohta jo huutelikin, että tännepäin vaan.

Välillä kävin ulkona tupakalla, mutta ulko-ovi ja tiski olivat siis niin sijoitetut, etten tarvinnut erikseen opastusta.

En siis tarvinnut kovin radikaaleja mukautuksia, mutta ymmärrän sen, että monet tarvitsevat. Kyllä ihmisen täytyy joskus päästä ex tempore -tyylillä pois neljän seinän sisältä, ilman kahta viikkoa aiemmin tehtyä ennakkosuunnitelmaa ja tarkkaa aikataulutusta. Ongelma vaan on, niin kuin aina, raha ja asenteet. Toisaalta joskus voi käydä niin, että jos ja kun tutustuu siihen apua tarvitsevaan yksilöön, voi päätyä siihen tulokseen, että sehän on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään erikoinen, joten mitäpä siitä, jos tässä pitää hieman jeesata.

Ymmärtänet nyt kuitenkin, että on täysin eri asia eikä millään muotoa verrattavissa sokean ihmisen ohjaaminen wc:n ovelle kuin liikuntarajoitteisen ihmisen auttaminen ulostamisessa? Rajan veto ei ole millään tavalla vaikeaa, siinä vaiheessa kun aletaan intiimihygienian kanssa tarvitsemaan apua ja ulosteiden kanssa touhuamaan, tarvitaan alan ammattilainen hoitamaan se homma. Miten edes esimerkiksi hygieniasta huolehtiminen hoituisi? Onko apua tarvitsevalla ihmisellä suojavarusteet valmiina sille auttavalle? Ei voi olettaa, että tavalliset pirkot ja penat osaisivat tai edes pystyisivät auttamaan tässä suorituksessa.

Höpö höpö. Jokainen normaalilla älyllä varustettu ihminen osaa auttaa yksinkertaisissa asioissa, joihin saa vielä kohteelta neuvot. Tässä nyt on kyse vain p*skasta asenteesta toisia ihmisiä kohtaan.

On vissiin kiva lietsoa huonoa mieltä ja asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus olisi esteettömät vessat mutta mistä yrittäjä ne maksaa?

Sinänsä erikoista, että uudet asunnothan täytyy jo rakentaa esteettömiksi, samoin kaupat, kirjastot, sairaalat yms., mutta sitten kapakoihin ei ole samanlaisia vaatimuksia käsittääkseni ollut.

Vammainen ei saisi pitää hauskaa.

Tietenkin saa. Hänen tulee vain ottaa rajoitteensa huomioon eikä luottaa tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mielestäni on myös aivan kohtuutonta olettaa baarihenkilökunnan auttavan vessassa asioinnissa. Joku käsipaperin pyytäminen on aivan ok, mutta eihän asiakaspalveluun kuulu esimerkiksi pöntölle nostaminen tai pyyhkiminen. Ne ovat henkilökohtaisen avustajan hommia.

Nämä ovat monesti hankalia kysymyksiä, ja rajanveto voi olla vaikeaa.

Olen sokea, ja kun kävin yksin baarissa, sain aina hyvää kohtelua. Baari oli rakenteeltaan sellainen, että kun ulko-ovesta käveli sisään, baaritiski oli suoraan edessä muutaman metrin päässä. Tiski oli erittäin pitkä, ja sen äärellä porukka istui ja jorisi niitä näitä. Usein olin siellä valomerkkiin saakka, ja kaikki sujui aina leppoisasti ja hauskasti rennon paskanjauhannan merkeissä.

Kun joskus tarvitsin jotain pientä apua, esim. opastuksen vessan ovelle, se järjestyi ilman suurempia seremonioita. Joku asiakas tai baarimikko vain käveli edelläni ovelle ja minä pidin normaaliin tapaan kyynärpäästä kiinni. Tähän ei mennyt aikaa kuin korkeintaan minuutti, joten se ei ollut olennaisesti pois mistään kovin merkittävästä. Kävin vessassa ehkä kerran illan aikana, en välttämättä aina sitäkään; riippui nesteytyksen tasosta. Vessassa en apua tarvinnut. Paluu omalle paikalle tiskin äärelle sujui hyvin: kävelin valkoista keppiä käyttäen Guns 'N' Rosesin musiikin osoittamaan suuntaan, ja joku kohta jo huutelikin, että tännepäin vaan.

Välillä kävin ulkona tupakalla, mutta ulko-ovi ja tiski olivat siis niin sijoitetut, etten tarvinnut erikseen opastusta.

En siis tarvinnut kovin radikaaleja mukautuksia, mutta ymmärrän sen, että monet tarvitsevat. Kyllä ihmisen täytyy joskus päästä ex tempore -tyylillä pois neljän seinän sisältä, ilman kahta viikkoa aiemmin tehtyä ennakkosuunnitelmaa ja tarkkaa aikataulutusta. Ongelma vaan on, niin kuin aina, raha ja asenteet. Toisaalta joskus voi käydä niin, että jos ja kun tutustuu siihen apua tarvitsevaan yksilöön, voi päätyä siihen tulokseen, että sehän on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään erikoinen, joten mitäpä siitä, jos tässä pitää hieman jeesata.

Ymmärtänet nyt kuitenkin, että on täysin eri asia eikä millään muotoa verrattavissa sokean ihmisen ohjaaminen wc:n ovelle kuin liikuntarajoitteisen ihmisen auttaminen ulostamisessa? Rajan veto ei ole millään tavalla vaikeaa, siinä vaiheessa kun aletaan intiimihygienian kanssa tarvitsemaan apua ja ulosteiden kanssa touhuamaan, tarvitaan alan ammattilainen hoitamaan se homma. Miten edes esimerkiksi hygieniasta huolehtiminen hoituisi? Onko apua tarvitsevalla ihmisellä suojavarusteet valmiina sille auttavalle? Ei voi olettaa, että tavalliset pirkot ja penat osaisivat tai edes pystyisivät auttamaan tässä suorituksessa.

Höpö höpö. Jokainen normaalilla älyllä varustettu ihminen osaa auttaa yksinkertaisissa asioissa, joihin saa vielä kohteelta neuvot. Tässä nyt on kyse vain p*skasta asenteesta toisia ihmisiä kohtaan.

On vissiin kiva lietsoa huonoa mieltä ja asennetta.

Sinä olet tietenkin vapaa pyyhkimään tuntemattomien ihmisten kakkapyllyjä, mutta kyllä itse sitten lietson huonoa mieltä ja asennetta kieltäytymällä kunniasta. Hyi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Eikö HopLop voisi pitää baari-iltoja lyhytkasvuisille?

Hah hah, hauskaa. Mutta vain silloin, jos se ei satu rajaamaan itseä ulos. Mulla on psoriasis. Eipä naurattaisi, jos ainoa tapa päästä baariin olisi psoriasis-iltamat muiden psoriaatikkojen kans jossain hallissa.

Siis korostan, ainoa tapa.

Mutta en tiedä haluaisinko itse joutua auttamaan tuntematonta vastaavassa tilanteessa. Hygienia ja vastuut tulee ekana mieleen, ja kiusallisuuskin. Eikä baarin henkilökunnallekaan asia varsinaisesti kuulu

Kiusallista ja hankalaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan pakko on päästä YKSIN baariin viettämään aikaa? Eihän suurin osa muistakaan ihmisistä mene yksin baariin, vaan kaverin kanssa. Jotkut ei mene koskaan baariin, vaikkei olisi mitään rajotteita. Ja kun on se kaveri mukana, niin eiköhän hän sitten auttele.

Sama kun joku valittaisi, ettei uskalla mennä kännissä baariin yksin, kun tarvii jonkun pitämään tukasta kiinni, kun oksentaa. Parempi olla menemättä sitten tai otettava se kaveri mukaan, joka pitää sitä tukkaa.

Ja edelleen, ei kukaan tai hyvin, hyvin harva ihminen ylipäätään menee baariin yksin, mutta näköjään tuostakin pitää tehdä ongelma jollekin.

Sä nyt ymmärrät baarit aika rajoitetusti. Moni käy ihan päiväsaikaan ja juo esim. kahvin.

Itse olen normaalipituinen nainen, mutta nykyaikana hiukan lyhyt. Minulla on ongelmia ruokakaupassa. Elintarvikket, joita ostan, on usein pantu ylimmälle hyllylle. Yritän  kurkotella niitä varpailla seisten ja tarttua niihin sormenpäillä. Jos tuotteet ovat hyllyn takaosassa, en ylety niihin.  Joskus liikkeessä on teline, jonka päällä ylettyy paremmin, mutta minua alkaa helposti huimata. Jotkut tuotteet on sijoitettu alimmalle hyllylle lähelle lattiaa. Kyykistyn alas ottamaan tomaattimurskatölkkiä, mutta nyt on vaikeuksia nousta ylös, kun polvet ovat vähän huonot. Kerran kaaduin sellaisessa tilanteessa. Hiljattain oli urheiluliikkeessä ale ja halusin katsoa erästä vaatetta. Se oli mahdotonta, sillä vaatteita oli alemmassa ja ylemmässä tangossa. Toivomani oli ylemmässä tangossa. Ei ollut mahdollista katsoa sitä tai nähdä kokomerkintää.

Itseltä myös jäänyt vaatteita sovittamatta ja ostamatta, kun en yletä niitä ottamaan. Sama ruokakaupassa. Jakkaroita on tosi harvakseltaan ja esim. xxl:ssä ei kai ole ollenkaan, ja siellä on tavarat usein korkealla. Jääpi sitten ostokset tekemättä, ei ilmeisesti haittaa kauppiasta.

T. 159cm

Mulla taas housut ostamatta koska tarpeeksi pitkiä ei ole koko kaupungissa. Lahkeen pituus on mulla 34 tuumaa ja ison kaupungin kaikki myymälät pitää farkuissakaan vain 30 tai max 32 tuumaa myynnissä. Kyllä nää ongelmat koskee muitakin kuin lyhyitä, vaikka yltäisin mihin, se ei auta kun olen niin epänormaali, ettei housuja edes ole. Olen 180cm nainen.

Itseäni pelottaisi lähinnä laillinen vastuu, mitä jos autettava esimerkiksi kaatuu tai putoaa ja loukkaa itsensä, onko auttaja silloin vastuussa? En uskaltaisi lähteä tähän leikkiin ollenkaan, etenkään baarissa parin oluen jälkeen. Myös pyyhkimään en pystyisi, kissan hiekkalaatikon ja koiran kakan kerääminenkin maasta tekee jos sen verran tiukkaa ja välillä saa olla oksennus kurkussa jo niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan pakko on päästä YKSIN baariin viettämään aikaa? Eihän suurin osa muistakaan ihmisistä mene yksin baariin, vaan kaverin kanssa. Jotkut ei mene koskaan baariin, vaikkei olisi mitään rajotteita. Ja kun on se kaveri mukana, niin eiköhän hän sitten auttele.

Sama kun joku valittaisi, ettei uskalla mennä kännissä baariin yksin, kun tarvii jonkun pitämään tukasta kiinni, kun oksentaa. Parempi olla menemättä sitten tai otettava se kaveri mukaan, joka pitää sitä tukkaa.

Ja edelleen, ei kukaan tai hyvin, hyvin harva ihminen ylipäätään menee baariin yksin, mutta näköjään tuostakin pitää tehdä ongelma jollekin.

Sä nyt ymmärrät baarit aika rajoitetusti. Moni käy ihan päiväsaikaan ja juo esim. kahvin.

Itse olen normaalipituinen nainen, mutta nykyaikana hiukan lyhyt. Minulla on ongelmia ruokakaupassa. Elintarvikket, joita ostan, on usein pantu ylimmälle hyllylle. Yritän  kurkotella niitä varpailla seisten ja tarttua niihin sormenpäillä. Jos tuotteet ovat hyllyn takaosassa, en ylety niihin.  Joskus liikkeessä on teline, jonka päällä ylettyy paremmin, mutta minua alkaa helposti huimata. Jotkut tuotteet on sijoitettu alimmalle hyllylle lähelle lattiaa. Kyykistyn alas ottamaan tomaattimurskatölkkiä, mutta nyt on vaikeuksia nousta ylös, kun polvet ovat vähän huonot. Kerran kaaduin sellaisessa tilanteessa. Hiljattain oli urheiluliikkeessä ale ja halusin katsoa erästä vaatetta. Se oli mahdotonta, sillä vaatteita oli alemmassa ja ylemmässä tangossa. Toivomani oli ylemmässä tangossa. Ei ollut mahdollista katsoa sitä tai nähdä kokomerkintää.

Itseltä myös jäänyt vaatteita sovittamatta ja ostamatta, kun en yletä niitä ottamaan. Sama ruokakaupassa. Jakkaroita on tosi harvakseltaan ja esim. xxl:ssä ei kai ole ollenkaan, ja siellä on tavarat usein korkealla. Jääpi sitten ostokset tekemättä, ei ilmeisesti haittaa kauppiasta.

T. 159cm

Mulla taas housut ostamatta koska tarpeeksi pitkiä ei ole koko kaupungissa. Lahkeen pituus on mulla 34 tuumaa ja ison kaupungin kaikki myymälät pitää farkuissakaan vain 30 tai max 32 tuumaa myynnissä. Kyllä nää ongelmat koskee muitakin kuin lyhyitä, vaikka yltäisin mihin, se ei auta kun olen niin epänormaali, ettei housuja edes ole. Olen 180cm nainen.

Tee oma ketju  asialle.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni pelottaisi lähinnä laillinen vastuu, mitä jos autettava esimerkiksi kaatuu tai putoaa ja loukkaa itsensä, onko auttaja silloin vastuussa? En uskaltaisi lähteä tähän leikkiin ollenkaan, etenkään baarissa parin oluen jälkeen. Myös pyyhkimään en pystyisi, kissan hiekkalaatikon ja koiran kakan kerääminenkin maasta tekee jos sen verran tiukkaa ja välillä saa olla oksennus kurkussa jo niiden kanssa.

Tuskin kukaan pyytää pyyhkimään. Kyse oli vain paperin antamisesta, käsittääkseni.

Mistä tossa jutussa muuten lopulta oli kyse? Jäi kuva, että pitää auttaa aika paljon ja aika yksityisissä jutuissa ja sit se kuitenkin se ongelma olikin vain se käsipyyhepaperi?? Siis onhan nyt käsipyyhettä pyytäneet terveet ja normaalijalkaisetkin, ja autan kyllä.

Eipä tulisi mieleen jättää auttamatta lyhytkasvuistakaan.

YLE, vähän skarppausta niihin juttuihin. Mistä oli oikein kyse?

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän invalideille myönnetään tarvittaessa avustaja, joka auttaa tällaisissa asioissa.

Sen saa niin vähäksi tunneiksi, ettei sen kanssa voi mennä ravintolaan.

(Seutannut sivusta)

Henkilökohtainen avustaja, ystävä tai sukulainen pitäisi noihin hommiin saada apuun. Johan se on vammaiselle itselleenkin vaarallista, kun pyytää täysin tuntemattomia ihmisiä avustamaan intiimihygienian kanssa. Kaikki ihmiset kun ei ole kivoja ja mukavia.

En ymmärtänyt juttua.

Siis joutuuko joku nostamaan hänet pytylle.

Sitäkö on pyytänyt muilta asiakkailta.

Ja lisäksi tuo käsipaperi?

Hänen ottaisin omaa käsipaperia mukaan, jos lähden liikkeelle.

Luin sekä tämän, että edellisen jutun aiheesta. Sanotaanko näin, että käsitykseni vammaisista hemmoteltuina ja naiiveina ihmisinä ei ainakaan parantunut.

Ei, en ala avaamaan tuntemattomien housujen nappia baarin tai kahvilan vessassa. En myöskään vedä vessaa heidän jäljiltään, ajatuskin kuvottaa. Jutussa annetaan ensin ymmärtää, että kyse on pikkujutusta kuten pöntölle pääsemisestä, mutta kun perkaa vähän, paljastuukin että apua tarvitaan koko prosessin eri vaiheisiin- ja silloin pitää kyllä olla jo oma avustaja mukana.

Sympatiat henkilökunnan puolella, vammaiset voivat olla tosi rasittavia asiakkaita (osa käskyttää kuin koiraa) ja sitten vielä pitäisi avustaa vessassa useamman kerran viikossa.

On myös turhaa kitistä siitä, ettei voi aina mennä spontaanisti jonnekin, kun mieli tekee. Harvemmin sama onnistuu meiltä terveiltäkään, tekisi mieli lasillista mutta työpäivän jälkeen on kiire hakea lapset tai lenkittää koira tai lähdettävä harrastukseen. Pakko näitä on suunnitella, ja vajaan kolmekymppisen tulisi se jo tajuta.

Ruoan ja juoman kanssa hygieenisesti työskentelevät henkilöt eivät voi avustaa asiakkaita wc:ssä.

Vierailija kirjoitti:

En käy baareissa, mutta miksi ylensä avustaminen on ihmisille niin vaikeaa.

Itse olen kaupoissa usein avustanut pyörätuoli-henkilöä ojentamalla jotain tavaraa ylähyllyltä.

Kaupan pihassa olen auttanut huonosti liikkuvaa ihmistä taluttamalla bussipysäkille.

Hän itse pyysi.

Tulee ihan hyvä mieli toisen auttamisesta. Kokeilkaapa.😍

kyllä nyt tavaran voi ojentaa, mutta jos pitää pöntölle nostaa tai housut avata

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin takavuosien kaikilla on oikeus seksiin.

Onko siis niin, että jollain on velvollisuus antaa seksiä esim vammaisille, jotka eivät muuten saisi?

Kiitos vinkistä! Täytyypä seuraavalla kerralla teeskennellä lyhytkasvuista ja kun ollaan päästy pisuaarille alan vammaiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus olisi esteettömät vessat mutta mistä yrittäjä ne maksaa?

Sinänsä erikoista, että uudet asunnothan täytyy jo rakentaa esteettömiksi, samoin kaupat, kirjastot, sairaalat yms., mutta sitten kapakoihin ei ole samanlaisia vaatimuksia käsittääkseni ollut.

Vammainen ei saisi pitää hauskaa.

Tietenkin saa. Hänen tulee vain ottaa rajoitteensa huomioon eikä luottaa tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mielestäni on myös aivan kohtuutonta olettaa baarihenkilökunnan auttavan vessassa asioinnissa. Joku käsipaperin pyytäminen on aivan ok, mutta eihän asiakaspalveluun kuulu esimerkiksi pöntölle nostaminen tai pyyhkiminen. Ne ovat henkilökohtaisen avustajan hommia.

Nämä ovat monesti hankalia kysymyksiä, ja rajanveto voi olla vaikeaa.

Olen sokea, ja kun kävin yksin baarissa, sain aina hyvää kohtelua. Baari oli rakenteeltaan sellainen, että kun ulko-ovesta käveli sisään, baaritiski oli suoraan edessä muutaman metrin päässä. Tiski oli erittäin pitkä, ja sen äärellä porukka istui ja jorisi niitä näitä. Usein olin siellä valomerkkiin saakka, ja kaikki sujui aina leppoisasti ja hauskasti rennon paskanjauhannan merkeissä.

Kun joskus tarvitsin jotain pientä apua, esim. opastuksen vessan ovelle, se järjestyi ilman suurempia seremonioita. Joku asiakas tai baarimikko vain käveli edelläni ovelle ja minä pidin normaaliin tapaan kyynärpäästä kiinni. Tähän ei mennyt aikaa kuin korkeintaan minuutti, joten se ei ollut olennaisesti pois mistään kovin merkittävästä. Kävin vessassa ehkä kerran illan aikana, en välttämättä aina sitäkään; riippui nesteytyksen tasosta. Vessassa en apua tarvinnut. Paluu omalle paikalle tiskin äärelle sujui hyvin: kävelin valkoista keppiä käyttäen Guns 'N' Rosesin musiikin osoittamaan suuntaan, ja joku kohta jo huutelikin, että tännepäin vaan.

Välillä kävin ulkona tupakalla, mutta ulko-ovi ja tiski olivat siis niin sijoitetut, etten tarvinnut erikseen opastusta.

En siis tarvinnut kovin radikaaleja mukautuksia, mutta ymmärrän sen, että monet tarvitsevat. Kyllä ihmisen täytyy joskus päästä ex tempore -tyylillä pois neljän seinän sisältä, ilman kahta viikkoa aiemmin tehtyä ennakkosuunnitelmaa ja tarkkaa aikataulutusta. Ongelma vaan on, niin kuin aina, raha ja asenteet. Toisaalta joskus voi käydä niin, että jos ja kun tutustuu siihen apua tarvitsevaan yksilöön, voi päätyä siihen tulokseen, että sehän on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään erikoinen, joten mitäpä siitä, jos tässä pitää hieman jeesata.

Oli miten mukava ihminen tahansa ja hyvä ystävä, en tasan lähde auttamaan vessassa käymisessä. Ovelle voin taluttaa jos on liian kännissä, sokea tai muuten vaan eksynyt. Kerran jouduin ihan kaatokännissä olevalta kaverilta riisumaan housut ja istuttamaan pöntölle, mutta sitäkin seurasi tiukka keskustelu seuraavana aamuna, että ei todellakaan ole ok juoda itseään tuohon kuntoon ettei edes vessaan pääse yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin takavuosien kaikilla on oikeus seksiin.

Onko siis niin, että jollain on velvollisuus antaa seksiä esim vammaisille, jotka eivät muuten saisi?

Kiitos vinkistä! Täytyypä seuraavalla kerralla teeskennellä lyhytkasvuista ja kun ollaan päästy pisuaarille alan vammaiseksi!

Hyvä idea. Täytyypä kokeilla.