Lyhytkasvuinen haluaa baarihenkilökunnan auttavan itseään vessassa

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan sellainenkin näkökulma, että vaikka vessareissuun ei sinällään liity mitään seksuaalista, niin ylipäätään se, että joutuisi jotain tuntematonta henkilöä pukemaan / riisumaan, nostelemaan alapää paljaana pöntölle jne ja auttamaan, niin se on silti omalla tavallaan pakottamista näkemään toisen intiimialueita. Kuinka moni haluaa vapaaehtoisesti vastaanottaa tuntemattomilta jotain dickpiccejäkään saati sitten olla suljetussa tilassa jonkun tuntemattoman kanssa hänen suorittaessa jotain intiimitoimitusta?

Siinä on riski monenlaiselle sana vastaan sana tilanteelle, johon ei missään tapauksessa kannata kenenkään joutua.

Niinpä. "Huuda, kun saa tulla pyyhkimään" ei ihan suoraan kyllä toimi.

Mietin miksei ihminen voisi itsekkin toimia niin, että pärjää vaikka rajoituksia on?

Ottaa mukaan vaikka reppu, missä on koroke mukana. Tuollaisia vastaavia "apuvälineitä" vaikla mitä lapsille on olemassa, joita käytetään matkoilla ymv. mukana.

Minulla itsellä on aina käsilaukussa mukana nenäliinoja ja käsidesiä. Jos menen festareille tai vastaavaan, niin mukana on myös pieni pullo missä saippuaa.

Ymmärrän että ravintoloiden on fiksua sijoittaa käsipaperia myös matalalle (jos/kun se suinkin on mahdollista) mutta toisaalta en pidä omilla papereilla varautumistakaan isona juttuna.

Vessareissulla en alkaisi ketään tuntematonta avustaa, käsipaperia (tai vessapaperia jos loppunut) voin ojentaa, vessan ulko-ovea pitää auki, tai avustaa sokean vessoille päin,mutta muuhun avustamiseen en ala.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen juttu. Itse vältän paikkoja, joissa en pärjää . Mutta entäs kun se on koko elämän laajuinen ja joka asiaa koskeva? Kuinka paljon yhteiskunnan oletetaan auttavan? Esim järjestää jonkun kotiin ja työpaikalle hänen tarvitsemat apuvälineet yms. Entä kuinka paljon odotetaan kanssaihmisten auttavan? Ymmärrän, että pulassa autetaan, mutta onko jollain oikeus hankkiutua pulaan tieten tahtoen. Esim tässä mennä baariin ajatellen, että joku aina auttaa? Ja kuka baarissa auttaa työnsä puolesta? Luonnollista olisi että se olisi poke. Jos ei ole pokea, niin onko se tarjoilijoiden tehtävä? Joissain kahviloissa ollaan yksin. Entä kauppakeskus? Pyydetään vartija mukaan vessaan? Tai ottamaan kaupoissa hyllyiltä tavaraa. Entä kuinka paljon ollaan valmiita maksamaan avustajina vammaisille? Kuinka monta kertaa viikossa saa käydä kaupassa, baarissa, harrastuksessa yms? Entä ulkomaanmatkan? Maksetaanko avustajia niille? Entä annetaanko yksi avustaja kouluun vai yhdelle vammaiselle? Ja monessa paikassa avustaja pääsee ilmaiseksi esim Linnanmäellä. Voidaanko velvoittaa firmat päästämään ilmaiseksi ihmisiä. Sivistyksen mitta on kuinka tasa-arvoisesti ihmisiä kohdellaan.

Kotiin ja työpaikalle yhteiskunta tarjoaa jo nyt vammaisen tarvitsemat apuvälineet, kunhan joku ammattilainen (esim fysioterapeutti) on katsonut ne tarpeellisiksi. Vapaa-ajanvietto on sitten toinen juttu ja riippuu vamman vaikeusasteesta, voiko saada avustajan tai jotain tarpeellisia apuvälineitä. Mä olen lyhyt, mutta en lyhytkasvuinen, ja aika ajoin kaupassa joudun pyytämään jotain itseäni pidempää ihmistä auttamaan, jos haluamani tuote on ylähyllyllä enkä ylety. Kukaan ei ole koskaan kieltäytynyt vaan päinvastoin tuntuvat ilahtuvan, kun voivat niin pienellä teollaan auttaa. Vessassa käymisen avustamien taas olisi ihan eri juttu kuin ojentaa kahvipaketti kaupan ylähyllyltä. 

Niinpä. Minäkin autan mielelläni kaupassa, kun joku ei ylety ylähyllylle tai näe lukea pienellä kirjoitettua pränttiä ruokapakkauksesta. Vessassa voisin auttaa pientä lasta, jos lapsen mukana oleva aikuinen ei vamman tai vaikka sairauskohtauksen takia pystyisi siihen itse. Aikuinen ihminen ottakoon kiitenkin itse vastuun siitä, että saa vessa-asiansa hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen invalidi, mutta pärjään noin niinkuin suurinpiirtein kotioloissa itsekseni. Minulla ei ole kokoaikaista avustajaa ja täytyy sanoa, että ruokatilaukset ovat pelastukseni.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi kaupasta ei voi "ostaa" itselleen avustajaa. Välillä kun tekisi niin kovasti mieli käydä hetken mielijohteesta kaupassa, mutta kun ei vain pärjää ja avustajaa ei voi kysyä lyhyellä varoitusajalla mistään.

Olisi kivaa, jos kaupoilla olisi vaikka harkkareita/työllistettyjä tai vaikka joku työntekijä, jonka voisi infosta pyytää avuksi. Siitä voisi ottaa kauppa vaikka vähän hintaa, jos tarve olisi, mutta esim. nyt minä saisin ostettu jätskiä, jos mieli tekee tai vaikka hammastahnaa sieltä ylähyllyllä, jos on päässyt loppumaan.

Voi ystävä hyvä, kaupoissa on myyjiä ja usein autetaan pyörätuolilla kulkevia ja sokeita, ihan siksi että työ on asiakaspalvelua, mutta toki pitää itse avata suu eikä lisämaksua tule. Eli sinne vaan ja rohkeasti apua pyytämään. Ei tule lisämaksua. Mutta vessa asiat pitää itse hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin takavuosien kaikilla on oikeus seksiin.

Onko siis niin, että jollain on velvollisuus antaa seksiä esim vammaisille, jotka eivät muuten saisi?

Heille on maksullisia seksipalveluja. Tai välineitä. En ole varma kuuluuko joka hoitajalle, mutta hoitajan työhön kuuluu avustaa esim. seksissä. Nostaa oikeaan asentoon jne. Tästä löytyy ainakin yksi lopputyökin. 

Ei todellakaan kuulu, sen vaatiminen on seksuaalista häirintää. Eri asia jos hakeudut työtehtäviin tieten että sinulta odotetaan avustamista seksin suorittamisessa.

Kenenkään hoitajan ei pidä alistua tuollaiseen, se on seksuaalista hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän invalideille myönnetään tarvittaessa avustaja, joka auttaa tällaisissa asioissa.

Niin myönnetään. Elinan ongelma on kuitenkin siinä, että hän ei halua elää elämäänsä sen mukaan, kuinka paljon avustajatunteja hänelle on myönnetty ja kuinka helposti avustajat pystyy/suostuu tulemaan töihin lyhyelläkin varoitusajalla. Elina tahtoo käydä baarissa aina kun huvittaa. Sinänsä ihan ymmärrettävä toive, mutta Elinan tulisi myös ymmärtää, että tuollainen itsepäisyys voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan tajua, että miksi sinne vessaan ei voinut laittaa jakkaraa. Niitä saa eurolla kierrätyskeskuksesta. Multa saa pari ilmaiseksi kuhan tuo lapsi tuosta kasvaa.

Ei ole niin kallista se esteettömyys. Viitseliäisyydestä kiinni.

Ymmärrätkö, millainen riski sellainen euron jakkara on baariympäristössä?

Voihan sinne invahuussiin laittaa jakkaran, miksei myös ihan wc-tilojen käsienpesualtaan/käsienpesualtaiden viereen, siltä varalta, jos joku tarvitsee sitä siellä, mutta millä taataan, että se sitten kanssa pysyy siellä ja ehjänä, ihan huomioonottaen joidenkin hyvin huonot ideat ... ? ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus olisi esteettömät vessat mutta mistä yrittäjä ne maksaa?

Sinänsä erikoista, että uudet asunnothan täytyy jo rakentaa esteettömiksi, samoin kaupat, kirjastot, sairaalat yms., mutta sitten kapakoihin ei ole samanlaisia vaatimuksia käsittääkseni ollut.

Vammainen ei saisi pitää hauskaa.

Tietenkin saa. Hänen tulee vain ottaa rajoitteensa huomioon eikä luottaa tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mielestäni on myös aivan kohtuutonta olettaa baarihenkilökunnan auttavan vessassa asioinnissa. Joku käsipaperin pyytäminen on aivan ok, mutta eihän asiakaspalveluun kuulu esimerkiksi pöntölle nostaminen tai pyyhkiminen. Ne ovat henkilökohtaisen avustajan hommia.

Nämä ovat monesti hankalia kysymyksiä, ja rajanveto voi olla vaikeaa.

Olen sokea, ja kun kävin yksin baarissa, sain aina hyvää kohtelua. Baari oli rakenteeltaan sellainen, että kun ulko-ovesta käveli sisään, baaritiski oli suoraan edessä muutaman metrin päässä. Tiski oli erittäin pitkä, ja sen äärellä porukka istui ja jorisi niitä näitä. Usein olin siellä valomerkkiin saakka, ja kaikki sujui aina leppoisasti ja hauskasti rennon paskanjauhannan merkeissä.

Kun joskus tarvitsin jotain pientä apua, esim. opastuksen vessan ovelle, se järjestyi ilman suurempia seremonioita. Joku asiakas tai baarimikko vain käveli edelläni ovelle ja minä pidin normaaliin tapaan kyynärpäästä kiinni. Tähän ei mennyt aikaa kuin korkeintaan minuutti, joten se ei ollut olennaisesti pois mistään kovin merkittävästä. Kävin vessassa ehkä kerran illan aikana, en välttämättä aina sitäkään; riippui nesteytyksen tasosta. Vessassa en apua tarvinnut. Paluu omalle paikalle tiskin äärelle sujui hyvin: kävelin valkoista keppiä käyttäen Guns 'N' Rosesin musiikin osoittamaan suuntaan, ja joku kohta jo huutelikin, että tännepäin vaan.

Välillä kävin ulkona tupakalla, mutta ulko-ovi ja tiski olivat siis niin sijoitetut, etten tarvinnut erikseen opastusta.

En siis tarvinnut kovin radikaaleja mukautuksia, mutta ymmärrän sen, että monet tarvitsevat. Kyllä ihmisen täytyy joskus päästä ex tempore -tyylillä pois neljän seinän sisältä, ilman kahta viikkoa aiemmin tehtyä ennakkosuunnitelmaa ja tarkkaa aikataulutusta. Ongelma vaan on, niin kuin aina, raha ja asenteet. Toisaalta joskus voi käydä niin, että jos ja kun tutustuu siihen apua tarvitsevaan yksilöön, voi päätyä siihen tulokseen, että sehän on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään erikoinen, joten mitäpä siitä, jos tässä pitää hieman jeesata.

Elina on vapaa etsimään sellaisia ystäviä ja vapaaehtoisia auttajia, joita voi pyytää lähtemään hänen kanssan baariin ex tempore, tai maksamaan 24/7 toimivan avustajapalvelun omasta pussistaan. Yhteiskunnalta ei voi vaatia sellaista, että joku olisi aina valmis lähtemään Elinan avustajaksi baariin silloin kun Elinaa huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

teen hakemuksen, että olen lyhytkasvuinen, ja pyydän kauniita naisia auttamaan minua vessassa

Ulkonäkö ei ole valintaperuste työhönotossa. Se on laitonta. Henkilökohtaiseksi avustajaksi saa valita oman sukupuolensa edustajan, se ei ole syrjintää. Eli koska olet mies, et voi hakemuksessa laittaa ehdoksi naissukupuolta, miessukupuolen voit.

Tähänkin ongelmaan saadaan helppo ratkaisu sitten, kun sukupuolen voi vaihtaa omalla ilmoituksella! Ja naispuolinen avustaja ei voi kieltäytyä avustamasta peniksellistä naista intiimihygieniassa, koska se olisi selvää transsukupuolisuuden perusteella tapahtuvaa syrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tossa jutussa muuten lopulta oli kyse? Jäi kuva, että pitää auttaa aika paljon ja aika yksityisissä jutuissa ja sit se kuitenkin se ongelma olikin vain se käsipyyhepaperi?? Siis onhan nyt käsipyyhettä pyytäneet terveet ja normaalijalkaisetkin, ja autan kyllä.

Eipä tulisi mieleen jättää auttamatta lyhytkasvuistakaan.

YLE, vähän skarppausta niihin juttuihin. Mistä oli oikein kyse?

Kyse oli siitä, että Elina meni toistuvasti baariin ilman avustajaa eikä lähtenyt kotiin ennen kuin vessahätä iski, vaikka tiesi hyvin ettei baarista löydy välttämättä halukasta vessa-avustajaa. Elina tarvitsi apua ainakin pytylle nousemiseen ja käsienpesualtaalle ja käsipaperitelineeseen ylettymiseen, mutta Ylen jutussa keskityttiin pelkästään käsipaperin pyytämiseen, jotta suuren yleisön sympatiat saataisiin porttikiellon saaneen vammaisen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus olisi esteettömät vessat mutta mistä yrittäjä ne maksaa?

Sinänsä erikoista, että uudet asunnothan täytyy jo rakentaa esteettömiksi, samoin kaupat, kirjastot, sairaalat yms., mutta sitten kapakoihin ei ole samanlaisia vaatimuksia käsittääkseni ollut.

Vammainen ei saisi pitää hauskaa.

Tietenkin saa. Hänen tulee vain ottaa rajoitteensa huomioon eikä luottaa tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mielestäni on myös aivan kohtuutonta olettaa baarihenkilökunnan auttavan vessassa asioinnissa. Joku käsipaperin pyytäminen on aivan ok, mutta eihän asiakaspalveluun kuulu esimerkiksi pöntölle nostaminen tai pyyhkiminen. Ne ovat henkilökohtaisen avustajan hommia.

Nämä ovat monesti hankalia kysymyksiä, ja rajanveto voi olla vaikeaa.

Olen sokea, ja kun kävin yksin baarissa, sain aina hyvää kohtelua. Baari oli rakenteeltaan sellainen, että kun ulko-ovesta käveli sisään, baaritiski oli suoraan edessä muutaman metrin päässä. Tiski oli erittäin pitkä, ja sen äärellä porukka istui ja jorisi niitä näitä. Usein olin siellä valomerkkiin saakka, ja kaikki sujui aina leppoisasti ja hauskasti rennon paskanjauhannan merkeissä.

Kun joskus tarvitsin jotain pientä apua, esim. opastuksen vessan ovelle, se järjestyi ilman suurempia seremonioita. Joku asiakas tai baarimikko vain käveli edelläni ovelle ja minä pidin normaaliin tapaan kyynärpäästä kiinni. Tähän ei mennyt aikaa kuin korkeintaan minuutti, joten se ei ollut olennaisesti pois mistään kovin merkittävästä. Kävin vessassa ehkä kerran illan aikana, en välttämättä aina sitäkään; riippui nesteytyksen tasosta. Vessassa en apua tarvinnut. Paluu omalle paikalle tiskin äärelle sujui hyvin: kävelin valkoista keppiä käyttäen Guns 'N' Rosesin musiikin osoittamaan suuntaan, ja joku kohta jo huutelikin, että tännepäin vaan.

Välillä kävin ulkona tupakalla, mutta ulko-ovi ja tiski olivat siis niin sijoitetut, etten tarvinnut erikseen opastusta.

En siis tarvinnut kovin radikaaleja mukautuksia, mutta ymmärrän sen, että monet tarvitsevat. Kyllä ihmisen täytyy joskus päästä ex tempore -tyylillä pois neljän seinän sisältä, ilman kahta viikkoa aiemmin tehtyä ennakkosuunnitelmaa ja tarkkaa aikataulutusta. Ongelma vaan on, niin kuin aina, raha ja asenteet. Toisaalta joskus voi käydä niin, että jos ja kun tutustuu siihen apua tarvitsevaan yksilöön, voi päätyä siihen tulokseen, että sehän on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään erikoinen, joten mitäpä siitä, jos tässä pitää hieman jeesata.

Elina on vapaa etsimään sellaisia ystäviä ja vapaaehtoisia auttajia, joita voi pyytää lähtemään hänen kanssan baariin ex tempore, tai maksamaan 24/7 toimivan avustajapalvelun omasta pussistaan. Yhteiskunnalta ei voi vaatia sellaista, että joku olisi aina valmis lähtemään Elinan avustajaksi baariin silloin kun Elinaa huvittaa.

Ihan helpoin ratkaisu olisi se että Elina ostaa itselleen sellaisen lasten wc-jakkaran ja kuskaa sitä mukanaan.

Ymmärrän että alle metriselle on hankala kuljettaa niinkin isoa mutta kevyttä tavaraa mukanaan, mutta paljon pienempi vaiva se silti on kuin jonkun tuntemattoman alkaa häntä (oletettavasti kuitenkin useampi kymmenen kiloa) nostelemaan pöntölle ja vielä käsienpesualtaillekin. Puhumattakaan miten kiusalliselta tuo tilanne tästä tuntemattomasta voisi tuntua vaikka hyvää hyvyttään haluaisikin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en minäkään rupeaisi kenenkään takapuolta pyyhkimään enkä haluaisi, että sen tekisi myöskään työntekijä, joka seuraavaksi tarjoaa minulle juomia. Henkilökohtainen avustaja siihen sitten palkataan. 

Tässä on tosiaan ihan tuo hygieniapuolikin. Esim. siivoojilla on suojakäsineet ja varmaan aineita käsien desinfiointiin sekä koulutusta erityisen likaisten tilojen puhdistamista varten. Baarin tai muun vastaavan paikan työtekijöillä ei ole.

Tavallaan ymmärrän pointtisi, mutta luuletko ettei baarin työntekijät käy koskaan itse vessassa? Niiden oma perse voi ihan yhtä paskainen kuin kenen tahansa muunkin, joten sen puoleen tällaisen vessa-avustamisen jälkeen ei kyllä vaadittaisi mitään erityisiä toimenpiteitä. Kädet puhdistuu yhtä hyvin riippumatta siitä, onko niihin tullut paska peräisin omasta vai jonkun muun perseestä.

Jeps. On myös sellaisia työtehtäviä esim. pienissä päiväkodeissa, joissa saman ihmisen toimenkuvaan kuuluu sekä keittiö että siivous. Siinä ei ole tapana vaihtaa vaatteita välissä. Keittiöissä on myös yleensä kertakäyttöhanskoja tarjolla, joten vessa-avustusta varten ravintolatyöntekijä voi napata sellaiset mukaansa. (Tosin en tiedä, onko sellaisia käytössä ihan pelkissä baareissa, joissa ei tehdä lainkaan varsinaista ruokaa.) Hygieniaongelma tämä ei siis ole. Mutta monen muun asian osalta kyllä on ongelma! Nostan esiin esim työturvallisuuden, jos ilman perehdytystä ja ilman apuvälineitä pitää yhtäkkiä alkaa asiakasta nostelemaan.

ja jos yksin lähtee liikkeelle voisko laittaa jotain muuta päälle kuin napilliset housut

kyllä vikaa on vammaisissakin suurin osa minä keskeisiä narsisteita tottuneet saamaan aina tahtonsa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa invavessojen käyttäjistä lienee esim. pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuva ihminen. Sellainen ei kyllä pääsisi ylös niin matalan wc-pytyn päältä kuin  lyhytkasvuinen tarvitsisi. Koteihin ja vanhainkoteihinhan rakennetaan kororuksia wc-pyttyihin, kun polvet ovat monesti ongelma.

Sanopa muuta. Kummasti näissä jutuissa jätetään mainitsematta, että mikään ysittäinen ratkaisu ei sovi kaikille. Yksi tarvitsee matalaa pyttyä, toinen korkeaa. Miten kaikkiin vaatimuksiin voitaisiin vastata samanaikaisesti ja vielä niin, ettei kännisten ihmisten suosimassa baariympäristössä aiheutuisi tarpeettomia vaaratilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus olisi esteettömät vessat mutta mistä yrittäjä ne maksaa?

Sinänsä erikoista, että uudet asunnothan täytyy jo rakentaa esteettömiksi, samoin kaupat, kirjastot, sairaalat yms., mutta sitten kapakoihin ei ole samanlaisia vaatimuksia käsittääkseni ollut.

Vammainen ei saisi pitää hauskaa.

Tietenkin saa. Hänen tulee vain ottaa rajoitteensa huomioon eikä luottaa tuntemattomien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mielestäni on myös aivan kohtuutonta olettaa baarihenkilökunnan auttavan vessassa asioinnissa. Joku käsipaperin pyytäminen on aivan ok, mutta eihän asiakaspalveluun kuulu esimerkiksi pöntölle nostaminen tai pyyhkiminen. Ne ovat henkilökohtaisen avustajan hommia.

Nämä ovat monesti hankalia kysymyksiä, ja rajanveto voi olla vaikeaa.

Olen sokea, ja kun kävin yksin baarissa, sain aina hyvää kohtelua. Baari oli rakenteeltaan sellainen, että kun ulko-ovesta käveli sisään, baaritiski oli suoraan edessä muutaman metrin päässä. Tiski oli erittäin pitkä, ja sen äärellä porukka istui ja jorisi niitä näitä. Usein olin siellä valomerkkiin saakka, ja kaikki sujui aina leppoisasti ja hauskasti rennon paskanjauhannan merkeissä.

Kun joskus tarvitsin jotain pientä apua, esim. opastuksen vessan ovelle, se järjestyi ilman suurempia seremonioita. Joku asiakas tai baarimikko vain käveli edelläni ovelle ja minä pidin normaaliin tapaan kyynärpäästä kiinni. Tähän ei mennyt aikaa kuin korkeintaan minuutti, joten se ei ollut olennaisesti pois mistään kovin merkittävästä. Kävin vessassa ehkä kerran illan aikana, en välttämättä aina sitäkään; riippui nesteytyksen tasosta. Vessassa en apua tarvinnut. Paluu omalle paikalle tiskin äärelle sujui hyvin: kävelin valkoista keppiä käyttäen Guns 'N' Rosesin musiikin osoittamaan suuntaan, ja joku kohta jo huutelikin, että tännepäin vaan.

Välillä kävin ulkona tupakalla, mutta ulko-ovi ja tiski olivat siis niin sijoitetut, etten tarvinnut erikseen opastusta.

En siis tarvinnut kovin radikaaleja mukautuksia, mutta ymmärrän sen, että monet tarvitsevat. Kyllä ihmisen täytyy joskus päästä ex tempore -tyylillä pois neljän seinän sisältä, ilman kahta viikkoa aiemmin tehtyä ennakkosuunnitelmaa ja tarkkaa aikataulutusta. Ongelma vaan on, niin kuin aina, raha ja asenteet. Toisaalta joskus voi käydä niin, että jos ja kun tutustuu siihen apua tarvitsevaan yksilöön, voi päätyä siihen tulokseen, että sehän on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään erikoinen, joten mitäpä siitä, jos tässä pitää hieman jeesata.

Elina on vapaa etsimään sellaisia ystäviä ja vapaaehtoisia auttajia, joita voi pyytää lähtemään hänen kanssan baariin ex tempore, tai maksamaan 24/7 toimivan avustajapalvelun omasta pussistaan. Yhteiskunnalta ei voi vaatia sellaista, että joku olisi aina valmis lähtemään Elinan avustajaksi baariin silloin kun Elinaa huvittaa.

Ihan helpoin ratkaisu olisi se että Elina ostaa itselleen sellaisen lasten wc-jakkaran ja kuskaa sitä mukanaan.

Ymmärrän että alle metriselle on hankala kuljettaa niinkin isoa mutta kevyttä tavaraa mukanaan, mutta paljon pienempi vaiva se silti on kuin jonkun tuntemattoman alkaa häntä (oletettavasti kuitenkin useampi kymmenen kiloa) nostelemaan pöntölle ja vielä käsienpesualtaillekin. Puhumattakaan miten kiusalliselta tuo tilanne tästä tuntemattomasta voisi tuntua vaikka hyvää hyvyttään haluaisikin auttaa.

helppohan hänen on se kuljettaa ,näköjään käyttää myös pyörätuolia

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ravintoloitsija saa valita asiakkaansa selittelemättä kenellekään syitä. Näin on aina ollut ja tulee olemaan.

Älä yleistä. Elinkeinotoiminnassa tapahtuva syrjintä mm. ihonvärin, kansalaisuuden tai vammaisuuden takia on rikos. Jos asia viedään oikeuteen, elinkeinotoiminnan harjoittajan velvollisuutena on osoittaa, että asiakasvalinnalle on laillinen syy.

"Baaritapauksen jälkeen Kurvi pelkää sitä, että tuntematon suostuu auttamaan häntä, vaikka oikeasti ei haluaisi auttaa."

Missä kuplassa Elina oikein eli, jos hän ei jo aiemmin tajunnut että joku voi auttaa vessa-asioissa säälistä ja velvollisuudentunnosta, vaikka ällöttäisi? Moni kokisi syyllisyyttä, jos kieltäytyisi auttamasta ja toiselle tulisi kuset tai paskat housuun.

Vierailija kirjoitti:

"Baaritapauksen jälkeen Kurvi pelkää sitä, että tuntematon suostuu auttamaan häntä, vaikka oikeasti ei haluaisi auttaa."

Missä kuplassa Elina oikein eli, jos hän ei jo aiemmin tajunnut että joku voi auttaa vessa-asioissa säälistä ja velvollisuudentunnosta, vaikka ällöttäisi? Moni kokisi syyllisyyttä, jos kieltäytyisi auttamasta ja toiselle tulisi kuset tai paskat housuun.

Sanos muuta. Ymmärrän hyvin, että joskus voi tulla äkillinen tarve lähteä esim. kauppaan tai apteekkiin ilman avustajaa, ja silloin voi iskeä armoton vessahätä. Silloin ei auta muu kuin kysyä tuntemattomilta apua. On kuitenkin eri asia hakeutua tieten tahtoen sellaisiin tilanteisiin, joissa tietää jäävänsä vessakäyntien kanssa tuntemattomien avun varaan. Luulisi aikuiselta ihmiseltä löytyvän sen verran ymmärrystä, että osaisi ajatella miltä muista tuntuu kun yhtäkkiä pyydetään nostelemaan jotain tuntematonta pytylle alapää paljaana.