Miksi koululiikunta perustuu niin vahvasti joukkueurheiluun?
Varmaan tiedätte tämän kuvion. Liikkaopet on yleensä kunnon mulkvisteja ja kokovartalokyrpiä.
Vain joukkueurheilijat ovat ihmisiä heidän silmissään. Muut ovat alinta mahdollista paskaa eikä ihmisiä laisinkaa.
Koko koululiikunta vie innon liikuntaan nuorilta ja moni nuori vihaa liikuntaa koko nuoruusiän. Vasta jossain kohtaa 20-30 vuotiaana alkaa ymmärtämään, että liikkua voi yksinkin. Ei tarvitse sietää kiusaamista eikä kusipäitä. Sama osittain koskee armeijaakin.
Kommentit (208)
Opettajalla helpompi valvoa ja arvioida joukkueurheilua kuin yksilölajeja.
No vaatishan se nyt opettajalta hirveästi suunnittelua ja valmisteluja tunneille kuin nyt tulla pilli kaulassa ja koripallo kainalossa liikuntasaliin ja ottaa kaksi oppilasta jakamaan joukkueet.
Niimpä. Minä olin yksi liikunnanvihaaja koska en pidä yhtään maila-ja pallopeleistä tai joukkuelajeista ylipäätään. Vasta yli 25vuotiaana aloin liikkumaan kun löysin muitakin tapoja liikkua, jooga bodybalance jne.
Ryhmähengen takii, joukkueurheilu on paljon muuta ku se pelkkä laji mitä harrastetaan.
Ymmärrän täysin sinua, mutten ole samaa mieltä, että liikkaopet olisivat yleensä mulkvisteja. Olen tavannut paljon todellisia helmiä.
Joukkuelajit eivät sovi kaikille, mutta moni motivoituu liikkumaan ryhmässä. Itsekseen liikkuminen ei onnistu, vaiika sehän on juuri tarkoitus, että oppii taidon ja tavan liikkua myös itse.
Ryhmänä liikkuvaa oppilaslaumaa on helpompi valvoa kuin itsekseen lenkkeileviä yksilöitä. Jos opettaja määrää oppilaat 5km lenkille omaa vauhtia, Luca käy pummaamassa tupakkaa, Ella pöllii kaupasta kaljaa, Nico vääntelee liikennemerkit tai nyppii maasta aurauskepit, Inka kuvaa ilkeä videon ja laittaa sen kouluaikana WhatsAppiin luokan ryhmään, Jesse heittelee kivillä autoja, Luna ahdistuu, kin matka on pitkä ja tulee hiki...
Lenkin jälkeen alkaa tekemisten selvitystyöt ja puhe vastuuasioista.
Ole onnellinen, ettei ole telinevoimistelua, vaihtoaskel/hyppy pyörimistä tamburiinin tahdissa. Saati "naisvoimistelua", mitä meille tuputettiin 1970-luvulla.
Pojat sai pelata korista, lentopalloa - ei tytöt.
Ulkoliikunta oli mukavaa, paitsi hiihto.
olen itsekin miettinyt samaa. Miksei koulun liikuntatunnit voisi edes joskus olla esim. kahvakuulailua, syvävenyttelyä, kehonhuoltoa ja rentoutusharjotuksia? Itse ainakin muistan, että kyllästytti, kun toukokuun alussa ja elokuussa koulun alusta alkaen 1kk ajan jokaisella liikuntatunnilla oli joko jalkapalloa tai pesäpalloa.
Voi, ryhmässä voi liikkua yksilönä. Muistan kyllä kasiluokalla kun joka ikinen tunti liikuntaa oli aerobicia, joka oli uutuus ja ope siitä innostunu. En tykänny yhtään! Mutta siinähän jokainen tekee yksilösuorituksen mutta ryhmässä. Rinnakkaisluokan tytöt sai pelata pelejä. Harmittaa vieläkin!
Ehdota aerobicia teille! Jos et joukkuepeleistä tykkää.
Tai miksi liikuntatunnilla ei opetella liikuntaa, miksi oletetaan, että kaikilla on syntymälahjana tieto koripallonsäännöistä tai oikeasta tavasta pitää pesäpallomailaa.
Esimerkiksi MOVE-testissä pitäisi testata vatsalihaksia ja suurin osa tekee vatsalihasliikkeet selkälihaksilla. Ihan siksi, että kukaan ei ole opettanut liikettä oikein.
Inhosin syvästi kaikkia joukkuepelejä ja löysin liikunnan ilon vasta myöhemmin. Opeja on tietysti monenlaisia, mutta luulen, että aika moni suosii joukkuepelejä ihan vain siksi, että itse pääsee todella helpolla. Ainakin omina kouluaikoina käytettiin vielä tätä "näin murskaat lasten itsetunnon" -menetelmää eli kaksi suosikkioppilasta valitsemaan omaan joukkueeseen ne "hyvät pelaajat" ja omat kaverit. Loput otettiin pakosta ja armosta eikä ketään kiinnostanut, miltä heistä tuntuu. Henkistä väkivaltaa se oli, ei mitään muuta.
"Vain joukkueurheilijat ovat ihmisiä heidän silmissään. Muut ovat alinta mahdollista paskaa eikä ihmisiä laisinkaa."
Siitä on jo aikaa, mutta harva oppilas ainakaan oman aikanani hiihtoa ja pururadan ympärijuoksua vaatimalla vaati.
Varmaan just tuo, että on opettajalle helpompaa. Oppikouluaikana mulla oli kaikki 8 vuotta sama liikkamaikka ja me 90%:sti pelattiin joko koripalloa tai lentopalloa. Ihan hirmuisen motivoivaa luokan lyhyimmälle tytölle :D
Kerro nyt sitten ihan konkreettisesti, mitä olisit halunnut niillä liikuntatunneilla tehtävän? Siis ei, mitä et halunnut tehdä vaan mitä olisit halunnut tehdä. Ja uskotko, että luokan enemmistö olisi halunnut tehdä niitä samoja juttuja?
Ei meidän luokalla ainakaan suurin osa halunnut tehdä joka viikko mitään lihaskuntotreeniä. Ja kyllä niiden pelien sääntöjä käytiin ihan säännöllisesti ainakin meillä läpi. Toki ikätasoisesti, eli pienempien kanssa oli tärkeämpää, että porukka porukka vain kirmaa sen pallon perässä ja ajan kanssa sitten alettiin olemaan tarkempia vaikkapa askeleista ja kaksoiskuljetuksista koriksessa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Varmaan just tuo, että on opettajalle helpompaa. Oppikouluaikana mulla oli kaikki 8 vuotta sama liikkamaikka ja me 90%:sti pelattiin joko koripalloa tai lentopalloa. Ihan hirmuisen motivoivaa luokan lyhyimmälle tytölle :D
No ihan samahan se on kaikilla oppitunneilla. Luokka tekee yhtä asiaa, koska opettajalle on mahdotonta yksilöidä opetusta jokaiselle erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, ettei ole telinevoimistelua, vaihtoaskel/hyppy pyörimistä tamburiinin tahdissa. Saati "naisvoimistelua", mitä meille tuputettiin 1970-luvulla.
Pojat sai pelata korista, lentopalloa - ei tytöt.
Ulkoliikunta oli mukavaa, paitsi hiihto.
Olen mies ja kyllä mulla oli 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ainakin telinevoimistelua ihan koko peruskoulun matkalta. Tamburiinia tms en kylläkään muista.
Christiiina kirjoitti:
olen itsekin miettinyt samaa. Miksei koulun liikuntatunnit voisi edes joskus olla esim. kahvakuulailua, syvävenyttelyä, kehonhuoltoa ja rentoutusharjotuksia? Itse ainakin muistan, että kyllästytti, kun toukokuun alussa ja elokuussa koulun alusta alkaen 1kk ajan jokaisella liikuntatunnilla oli joko jalkapalloa tai pesäpalloa.
Kyllä meillä ainakin aina ajoittain yritettiin näitä ihan ala-asteelta lukioon saakka. Fakta nyt vaan on, että lihashuolto ei tuppaa kiinnostamaan yhtään ketään ja homma meni aina ihan p erseilyksi. Kovin montaa kymmentä sekunttia ei rentoutusharjoutuksissa tarvinnut odottaa ensimmäistä pieruääntä ja sen jälkeen loppuaika olikin pelkkää kikattelua.
Saman olen huomannut aikuisena, kun vedän junnutreenejä. Ne 5-10 min loppuvenyttelyt ovat aina treenien levottominta aikaa, koska lapsia ei vaan nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Varmaan just tuo, että on opettajalle helpompaa. Oppikouluaikana mulla oli kaikki 8 vuotta sama liikkamaikka ja me 90%:sti pelattiin joko koripalloa tai lentopalloa. Ihan hirmuisen motivoivaa luokan lyhyimmälle tytölle :D
No ihan samahan se on kaikilla oppitunneilla. Luokka tekee yhtä asiaa, koska opettajalle on mahdotonta yksilöidä opetusta jokaiselle erikseen.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Mutta jos sen koripallon tai lentopallon oli tarkoitus innostaa harrastamaan liikuntaa vapaa-ajallakin, niin mun ja monen muunkin kohdalla pieleen meni. Yhden syyslukukauden liikkamaikka oli äitiyslomalla ja silloin meillä oli sijainen. Suunnistettiin, käytiin keilaamassa, käytiin uimassa, käytiin pururadalla juoksemassa jne. Kun liikkamaikka palasi äitiyslomalta, jatkui taas lentopallo ja koripallo.
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.