Lue keskustelun säännöt.
Miksi koululiikunta perustuu niin vahvasti joukkueurheiluun?
19.01.2023 |
Varmaan tiedätte tämän kuvion. Liikkaopet on yleensä kunnon mulkvisteja ja kokovartalokyrpiä.
Vain joukkueurheilijat ovat ihmisiä heidän silmissään. Muut ovat alinta mahdollista paskaa eikä ihmisiä laisinkaa.
Koko koululiikunta vie innon liikuntaan nuorilta ja moni nuori vihaa liikuntaa koko nuoruusiän. Vasta jossain kohtaa 20-30 vuotiaana alkaa ymmärtämään, että liikkua voi yksinkin. Ei tarvitse sietää kiusaamista eikä kusipäitä. Sama osittain koskee armeijaakin.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Käypä kurkkaamassa jonkun yläkoulun pihaa välitunnin aikana. Loppuu aika nopeasti tuo sekoilu siitä, että välitunnit korvaisivat liikuntatunnit.
Se, että joku ei osallistu aktiivisesti koululiikuntaan, ei tarkoita, että hän olisi jotenkin lusmu liikunnassa.
1-3 luokilla olin usein koulun sisäisissä kisoissa mitallisijoilla. Joukkuelajeissa minä olin kuitenkin joka tapauksessa se, joka "ei ole kenenkään joukkueessa", eli minulle ei syötetty, tai jos sain pallon/kiekon haltuuni, joku oman joukkueeni pelaaja tuli ottamaan sen minulta pois. Muistan kerran, kun tein jalkapallopelissä maalin. Sen jälkeen joukkueeni muut pelaajat tekivät minulle selväksi, että minä en saa koskea palloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Niinkö? Miksi sitten suurin osa lapsista liikkuu jopa terveydelle haitallisen vähän? Jos kerran lähes kaikkia kiinnostaa niin miksi sitten ei harrasteta sitä liikuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Käypä kurkkaamassa jonkun yläkoulun pihaa välitunnin aikana. Loppuu aika nopeasti tuo sekoilu siitä, että välitunnit korvaisivat liikuntatunnit.
Käypä katsomassa sitä mailoihin nojailevaa lätkäryhmää, kun opettaja tuomaroi parempien pelaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Miksi et vapaa-ajallasi harrastanut paripelejä? Miksi kaiken pitäisi olla koulun vastuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin. Ainakin niin, että jos esimerkiksi tehdään jotain joukkuelajia, niin ne jotka harrastavat lajia muutenkin olisivat oma ryhmänsä, koska muuten he käytännössä vain pelaavat keskenään ja muut saavat seisoskella. Sitten todetaan että voi kun tuo nikopetteri on huono, annan sille seiskan liikunnasta.
Nykytutkimuksen mukaan geneettisellä lahjakkuudella on huomattavasti pienempi vaikutus liikunnallisuuteen, kuin aikaisemmin on luultu. Edes olympiatason urheilijoista ei pystytä löytämään niitä geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet heidät sille tasolle, vaan harjoittelun ja varhaislapsuuden liikunnallisuuden rooli on paljon suurempi, kuin on kuviteltu.
Jos genetiikka ei selitä edes olympiaurheilijoiden menestystä, niin se ei taatusti selitä luokan lasten paremmuusjärjestystä. Liikunnallisuus on erittäin harjoitettavissa oleva ominaisuus ja nikopetterillä olisi kaikki mahdollisuudet parantaa pärjäämistään liikunnassa, jos hän vain liikkuisi. Jos hän vain seisoskelee, hän ei kehity mihinkään.
Miksi nikopetteriä ei voisi arvostella hänen liikuntansa harjoittelusta, mutta häntä voi kuitenkin arvostella siitä, kuinka hyvin hän tekee matikanläksynsä?
En todellakaan usko, että lapset alkaisivat liikkumaan tunneilla aktiivisemmin, jos he tietäisivät, että millään, mitä he tekevät tunneilla ei ole mitään väliä.
Jännä, miten ihmiset lukevat näitä viestejä.
Eihän tuossa lainaamassasi viestissä kirjoitettu, että koululiikunnasta ei saisi antaa arvosanoja tai että ne ihmiset jotka ovat liikunnallisia, eivät saisi nauttia kympeistä koulutodistuksessa.
Siinä kritisoitiin sitä tapaa jolla koululiikuntaa opetetaan: laitetaan samaan ryhmään ihmisiä joilla on takanaan satoja tai tuhansia harjoitustunteja jossain lajissa ja niitä, jotka pelaavat sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Ei urheiluseuroissakaan laiteta aloittelijaa akatemiajoukkueeseen - eikä koulussa opeteta matematiikkaa niin että heti lukuvuoden ensimmäisellä oppitunnilla on koe. Kaikille opetetaan niitä perusteita ensin.
Sinun vertauksesi mukaan ei koulussa pitäisi opettaa matematiikkaa vaan sen oppimisen tulisi perustua siihen, että jokaisellahan on mahdollisuus harjoitella sitä koulupäivän jälkeen jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkien lajien pitää olla niin ikäviä? Se oli ihan kivaa kun joskus pelailtiin lentistä pehmeällä pallolla tai pesistä tennispallolla, mutta noi oikeat pallot on ihan tappokamaa. Miksi sen pelaamisen pitää olla tuskallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Käypä kurkkaamassa jonkun yläkoulun pihaa välitunnin aikana. Loppuu aika nopeasti tuo sekoilu siitä, että välitunnit korvaisivat liikuntatunnit.
Käypä katsomassa sitä mailoihin nojailevaa lätkäryhmää, kun opettaja tuomaroi parempien pelaamista.
Enpä ole ikinä tuollaista nähnyt läheisen koulun kentällä. Aina siellä jokainen lapsi on ollut mukana pelissä tai kentän ympäri luistelussa tms. Ei samaan tahtiin, mutta johonkin tahtiin kuitenkin. Se, että sinulla oli ammattitaidoton opettaja, ei tarkoita, että kaikilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Niinkö? Miksi sitten suurin osa lapsista liikkuu jopa terveydelle haitallisen vähän? Jos kerran lähes kaikkia kiinnostaa niin miksi sitten ei harrasteta sitä liikuntaa?
Monistakin sysitä. Esimerkiksi perheen sosioekonominen asema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Miksi et vapaa-ajallasi harrastanut paripelejä? Miksi kaiken pitäisi olla koulun vastuulla?
Mistä sait käsityksen, että olisin itse liikkumaton? En vain pitänyt koululiikunnasta, kuten ei moni muukaan. Yritätte kovasti todistaa jotain illuusiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Niinkö? Miksi sitten suurin osa lapsista liikkuu jopa terveydelle haitallisen vähän? Jos kerran lähes kaikkia kiinnostaa niin miksi sitten ei harrasteta sitä liikuntaa?
Monistakin sysitä. Esimerkiksi perheen sosioekonominen asema.
Ulkona liikkuminen on täysin ilmaista. Ei tarvita kuin normaalit vaatteet, jotka muutenkin ovat käytössä. Pipolätkäänkin riittää kirpparilta kympillä ostetut luistimet ja kaverilta lainattu maila. Tiedän kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Miksi et vapaa-ajallasi harrastanut paripelejä? Miksi kaiken pitäisi olla koulun vastuulla?
Mistä sait käsityksen, että olisin itse liikkumaton? En vain pitänyt koululiikunnasta, kuten ei moni muukaan. Yritätte kovasti todistaa jotain illuusiota.
olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tämä sai ajattelemaan, että et niitä edes harrastanut. Kyllä se nyt olet sinä, joka omien liikuntatuntiantipatioidesi pohjalta yrität todistaa illuusiota siitä, että koululiikunnalla ei ole mitään käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
No yleensä lasten jakamista tasoryhmiin ei pidetä kovin hyvänä ideana, koska se voi kolahtaa aika ikävästi niihin huonompiin.
Toisekseen, en tiedä, millaisia teidän liikuntatunnit ovat olleet, mutta kyllä meillä ainakin oli aina lajinomaista alkulämppää ennen pelaamista, eli esim. koriksessa treenattiin pompottelua, syöttelyä, heittämista yms. ensin ja sitten lopputunnista pelattiin. Lätkässä treenailtiin ensin luistelua, sirklailua, takaperinluistelua yms. En usko, että kovinkaan monet liikunnanopettajat oikeasti toimivat niin, että heittävät vain pallon keskelle ja huutavat pelatkaa ja häipyvät sitten. Tai sitten meillä oli vain keskivertoaa parempia opettajia.
Ryhmänä pururadalle lähteminen kuulostaa sitten huonoimmalta idealta, mitä olen ikinä kuullut koululiikuntaan. Tajuatko yhtään lasten tasoeroista. Miltä tuntuu olla se lapsi, joka ei jaksa edes kävellä niitä mäkiä ylös, kun muu porukka naureskelee.
Voi sitä inhota koululiikuntaa vaikka muuten liikuntaa harrastaisikin. Mä kävin yläasteella joskus kuusikin kertaa viikossa tanssitunneilla, mutta en silti koululiikunnasta tykännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
Ei, vaan inaktiivisten vanhempien esimerkki ja liikuntaan kannustamattomuus kotona tuottaa huonokuntoisia ja -motorisia lapsia. Koululiikunta tekee sen mitä voi, mutta liikunnallisen elämäntavan ja esimerkin tulee lähteä kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien lajien pitää olla niin ikäviä? Se oli ihan kivaa kun joskus pelailtiin lentistä pehmeällä pallolla tai pesistä tennispallolla, mutta noi oikeat pallot on ihan tappokamaa. Miksi sen pelaamisen pitää olla tuskallista?
Miksi pesäpallon pelaaminen tennispallolla tekisi siitä jotenkin miellyttävämpää? Ainakin tennispallon heittäminen on paljon ikävämpää kuin pesäpallon, enkä ainakaan omasta nuoruudesta taida muistaa kuin yhden kerran, että joku sai osumaa lyönnin seurauksena, heitonkaan päätteeksi en kovin montaa kertaa muista.
Luulen että liikuntamaikat tuntuu aloittajan mainitsemilta tyypeiltä melkein kaikille jota ylipäätänsä ei ole kovin innoissaan liikkumassa eikä yritä. Ei siihen tarvitse joukkueliikkuja olla että pääsee opettajan lemmikiksi.
Itse olen tästä elävä esimerkki. Koululuokallani oli ikäryhmän erittäin lupaavia joukkueurheilijoita, esim. 9- luokalla maajoukkueeseen valittu jalkapalloilija ja sm -tasolla hyvin menestyneitä lentopalloilijoita, koripalloilijoita ja kaiketi muutama hyvä jääkiekkoilijakin koulussa oli.
Mutta minä harrastin talvella murtomaahiitoa (kyllä, kilpailin ja menestyin kohtuullisesti) ja kesällä yleisurheilua ja vaikka on omissa lajeissani ollut niin hyvä suhteessa kun yllämainitut niin olin ehdottomasti opettajan suosikki. Iso osa oli takuulla siinä että vaikka suurimman osan tunteja pelattiinkin joukkuelajeja, yritin aina tosissani, olin välillä jopa aidosti puhki ja hikinen tunnin jälkeen. Aina oli numero 10 ja sen kerran kun hiihtoa olisi ollut opettaja lähetti kotiin ettei sukset mene pilalle huonoilla laduilla.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)