Lue keskustelun säännöt.
Miksi koululiikunta perustuu niin vahvasti joukkueurheiluun?
19.01.2023 |
Varmaan tiedätte tämän kuvion. Liikkaopet on yleensä kunnon mulkvisteja ja kokovartalokyrpiä.
Vain joukkueurheilijat ovat ihmisiä heidän silmissään. Muut ovat alinta mahdollista paskaa eikä ihmisiä laisinkaa.
Koko koululiikunta vie innon liikuntaan nuorilta ja moni nuori vihaa liikuntaa koko nuoruusiän. Vasta jossain kohtaa 20-30 vuotiaana alkaa ymmärtämään, että liikkua voi yksinkin. Ei tarvitse sietää kiusaamista eikä kusipäitä. Sama osittain koskee armeijaakin.
Kommentit (208)
Siitä on jo aikaa, mutta harva oppilas ainakaan oman aikanani hiihtoa ja pururadan ympärijuoksua vaatimalla vaati.[/quote]
Ei vaatinu kun mölyapinat päätti lajit.
Jotenkin ymmärrän ettei opettaja arvostanut erikoisempien lajien harrastajia mutta kun hyvä hiihtäjä tai yleisurheilija ei ollut opettajan silmissä yhtään.
Kai Matti Nykänenkin sai nelosen liikunnasta kun ei osannut koripalloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä on jo aikaa, mutta harva oppilas ainakaan oman aikanani hiihtoa ja pururadan ympärijuoksua vaatimalla vaati.
Ei vaatinu kun mölyapinat päätti lajit.
Jotenkin ymmärrän ettei opettaja arvostanut erikoisempien lajien harrastajia mutta kun hyvä hiihtäjä tai yleisurheilija ei ollut opettajan silmissä yhtään.
Kai Matti Nykänenkin sai nelosen liikunnasta kun ei osannut koripalloa?
En tiedä, minkä arvosanan Matti Nykänen sai koululiikunnasta, mutta ainakaan nykystandardeilla liikuntatuntien ulkopuoliset urheilusaavutukset eivät saa vaikuttaa arvosanaan. Toki maailmanluokan urheilijat varmaan pärjäävät vähintään kohtuullisesti myös luokkalaisiaan vastaan liikuntatunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä hienoa nähdä, jos joku näistä koululiikunnan vihaajista kouluttautuisi liikunnanopettajaksi ja pääsisi toteuttamaan omia käsityksiään siitä, miten koululiikunta pitäisi toteuttaa. Voi olla, että elämän realiteetit tulisivat aika nopeasti tutuiksi, kun ne lapset eivät haluakaan lähteä pienelle kävelyretkelle katsomaan opettajan mielestä mielenkiintoista paikkaa tai mennä luokan eteen opettamaan muille lapsille tiktoktansseja.
Joskus pitää tunnustaa siis realiteetit ja myöntää, että koululiikunta on suunnattu niille, jotka liikkuvat jo. Koulu ei kykene ottamaan kasvattajan roolia. Ei ole kyennyt siihen koskaan, eikä kykene jatkossakaan. Sisäoppilaitoksissakin talon tavoille opettamisen hoitelevat toiset oppilaat, eivät opettajat.
Itse asiassa ei ole. Siitä on todisteena ahkerien liikkujien ja jopa kilpaurheilijoitten liikuntanumerot, jotka ovat olleet huonompia kuin iloisesti opettajalle hymyilevien oppilaitten.
En tiedä, onko tässä eroa mies- ja naisopettajien välillä. Kuitenkin ainoa omien lasten miespuolinen liikunnanopettaja järjesti paljon monipuolisempaa liikuntaa ja antoi asialliset numerot. Se oli tosin valinnaisliikunnan sekaryhmä ei pakollinen tyttöryhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta tappoi ihan totaalisesti ainakin minun kiinnostukseni kaikkiin joukkuelajeihin.
Paljonko luulet, että sinulla olisi niihin intoa, jos koululiikuntaa ei olisi ollut?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta luultavasti olisin harrastanut lentopalloa enemmän. Eräs myöhempi opiskelukaveri muisti minut hyvänä lentopalloilijana. Se on sen yhden liikunnanopettajan ansiota, joka onnistui pikkuisen kannustamaan liikkujia. Ehkä olen aiemminkin maininnut, että hän oli eräitten taiteilijaveljesten sisko. Kertokaa terveisiä, jos tunnette. Nyt varmasti jo eläkkeellä, jos enää tässä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Jo nyt lukiossa hyväksytään muualla opittu kurssiksi, esimerkiksi oman lajin valmennuskurssi tai kansalaisopiston liikunta. Ei kai pitäisi olla mitään estettä sille, että samaa toteutetaan myös peruskoulussa.
Olen kuullut puhuttavan liikunnanopettajasta, joka aivan näinä vuosina hyväksyi sen, että oppilas jätti jonkun itselleen vaikean lajin (kiusaamisen vuoksi) väliin koululiikunnassa ja korvasi sen omalla harrastuslajillaan, jota ei koulussa opeteta. Yllättääkö ketään se, että tämä opettaja on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä hienoa nähdä, jos joku näistä koululiikunnan vihaajista kouluttautuisi liikunnanopettajaksi ja pääsisi toteuttamaan omia käsityksiään siitä, miten koululiikunta pitäisi toteuttaa. Voi olla, että elämän realiteetit tulisivat aika nopeasti tutuiksi, kun ne lapset eivät haluakaan lähteä pienelle kävelyretkelle katsomaan opettajan mielestä mielenkiintoista paikkaa tai mennä luokan eteen opettamaan muille lapsille tiktoktansseja.
Joskus pitää tunnustaa siis realiteetit ja myöntää, että koululiikunta on suunnattu niille, jotka liikkuvat jo. Koulu ei kykene ottamaan kasvattajan roolia. Ei ole kyennyt siihen koskaan, eikä kykene jatkossakaan. Sisäoppilaitoksissakin talon tavoille opettamisen hoitelevat toiset oppilaat, eivät opettajat.
Itse asiassa ei ole. Siitä on todisteena ahkerien liikkujien ja jopa kilpaurheilijoitten liikuntanumerot, jotka ovat olleet huonompia kuin iloisesti opettajalle hymyilevien oppilaitten.
En tiedä, onko tässä eroa mies- ja naisopettajien välillä. Kuitenkin ainoa omien lasten miespuolinen liikunnanopettaja järjesti paljon monipuolisempaa liikuntaa ja antoi asialliset numerot. Se oli tosin valinnaisliikunnan sekaryhmä ei pakollinen tyttöryhmä.
Numeroilla ei ole liikuntatunneilla minkään valtakunnan merkitystä.
kirjoitti:
Inhosin syvästi kaikkia joukkuepelejä ja löysin liikunnan ilon vasta myöhemmin. Opeja on tietysti monenlaisia, mutta luulen, että aika moni suosii joukkuepelejä ihan vain siksi, että itse pääsee todella helpolla. Ainakin omina kouluaikoina käytettiin vielä tätä "näin murskaat lasten itsetunnon" -menetelmää eli kaksi suosikkioppilasta valitsemaan omaan joukkueeseen ne "hyvät pelaajat" ja omat kaverit. Loput otettiin pakosta ja armosta eikä ketään kiinnostanut, miltä heistä tuntuu. Henkistä väkivaltaa se oli, ei mitään muuta.
Totta joka helkkarin kirjain ja välilyönti.
Joskus pitää tunnustaa siis realiteetit ja myöntää, että koululiikunta on suunnattu niille, jotka liikkuvat jo. Koulu ei kykene ottamaan kasvattajan roolia. Ei ole kyennyt siihen koskaan, eikä kykene jatkossakaan. Sisäoppilaitoksissakin talon tavoille opettamisen hoitelevat toiset oppilaat, eivät opettajat.