Lue keskustelun säännöt.
Miksi koululiikunta perustuu niin vahvasti joukkueurheiluun?
19.01.2023 |
Varmaan tiedätte tämän kuvion. Liikkaopet on yleensä kunnon mulkvisteja ja kokovartalokyrpiä.
Vain joukkueurheilijat ovat ihmisiä heidän silmissään. Muut ovat alinta mahdollista paskaa eikä ihmisiä laisinkaa.
Koko koululiikunta vie innon liikuntaan nuorilta ja moni nuori vihaa liikuntaa koko nuoruusiän. Vasta jossain kohtaa 20-30 vuotiaana alkaa ymmärtämään, että liikkua voi yksinkin. Ei tarvitse sietää kiusaamista eikä kusipäitä. Sama osittain koskee armeijaakin.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululiikunta on todella ongelmallinen aine: Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida. Tämä kuitenkin tappaa monilta sen liikunnan ilon ja se taas on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tuhoisaa.
Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin. Ainakin niin, että jos esimerkiksi tehdään jotain joukkuelajia, niin ne jotka harrastavat lajia muutenkin olisivat oma ryhmänsä, koska muuten he käytännössä vain pelaavat keskenään ja muut saavat seisoskella. Sitten todetaan että voi kun tuo nikopetteri on huono, annan sille seiskan liikunnasta.
Jos vaikka matematiikkaa opetettaisiin koulussa niin että mentäisiin joka oppitunnilla koulun matikkakerholaisten ehdoilla, siitä nousisi valtava haloo. Miksi liikuntaa opetetaan samoilla periaatteilla - ei opeteta jotakin lajia ensin kunnolla perusteista alkaen vaan laitetaan heti osaajat ja osaamattomat samaan. Tietysti siksi, että se veisi liian paljon aikaa ja yhden kouluvuoden aikana ehtisi opetella kunnolla ehkä yhden lajin. Mutta siksi juuri niitä arviointikriteerejä pitäisi miettiä jollain kaikille yhteisesti opetettavissa olevilla tavoilla.
hirveää mistä nämä sukupuolestaan tietämättömät saavat opettajan töitä heitä kun on palkattu jo 80 luvusta lähtien valituksia ei ole tullut kun ne kaikki on silppuriin menneet. hetero poikia EI TODELLA KIINNOSTA LENTIS TAI KORIPALLO
Jaa. Kyllä me vaan juostiin, hiihdettiin, työnnettiin kuulaa, hypättiin korkeutta ja pituutta. Käytiin uimassa ja suunnistamassa. Toki myös pelattiin jääkiekkoa tai jääpalloa, lentopalloa ja koripalloa.
Lukiossa oli tunteja, jotka korvattiin kokeilemalla jotain uutta lajia.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Varmaan just tuo, että on opettajalle helpompaa. Oppikouluaikana mulla oli kaikki 8 vuotta sama liikkamaikka ja me 90%:sti pelattiin joko koripalloa tai lentopalloa. Ihan hirmuisen motivoivaa luokan lyhyimmälle tytölle :D
No ihan samahan se on kaikilla oppitunneilla. Luokka tekee yhtä asiaa, koska opettajalle on mahdotonta yksilöidä opetusta jokaiselle erikseen.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Mutta jos sen koripallon tai lentopallon oli tarkoitus innostaa harrastamaan liikuntaa vapaa-ajallakin, niin mun ja monen muunkin kohdalla pieleen meni. Yhden syyslukukauden liikkamaikka oli äitiyslomalla ja silloin meillä oli sijainen. Suunnistettiin, käytiin keilaamassa, käytiin uimassa, käytiin pururadalla juoksemassa jne. Kun liikkamaikka palasi äitiyslomalta, jatkui taas lentopallo ja koripallo.
No tokihan se monipuolisuus olisi mukavaa ja ihan jossain määrin mahdollistakin, mutta uinti tai keilaus? Suomessa on varmaan kourallinen kouluja jolla olisi puitteita/resursseja tuollaista ainakaan mitenkään säännöllisesti harrastaa.
Ja en tiedä kuinka "huonossa" koulussa mä oon sitten ollut, mutta ~20 vuotta sitten tuollaiset harrasteet oli "harvinaisuudeltaan" koulun puolesta lähempänä luokkaretkeä kuin liikuntatuntia.
Mä olen ollut peruskoulussa viimeksi lähemmäs 30 vuotta sitten, mutta me käytiin liikuntatunneilla uimassa joka vuosi muutaman kerran, ja satunnaisesti (noin kerran vuodessa) ratsastamassa, keilaamassa, ampumassa ja kuntosalilla (koululla ei ollut kuntosalia vaan käytiin jossain kuntokeskuksessa). Se oli kivaa vaihtelua ja arvostin että opettaja sitä järjesti, vaikkei se toki poistanut sitä ongelmaa että jos ammuin hyvin sen kerran vuodessa mutta pelasin koko loppuvuoden koripalloa paskasti, niin eihän sillä kiitettävää arvosanaa saanut. Pieni (tai keskisuuri? miten noi nyt määritellään) kaupunki kyseessä, ei mikään pääkaupunkiseutu. Bussikuljetuksella mentiin uinteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Suomalaiset ovat yleensä niin epäsosiaalisia että jos ryhmätoimintaa vähennetään koulussa niin kukaan ei kohta saa tehtyä töitä kunnolla. Itse olen IT-alalla, jota yleisesti pidetään epäsosiaalisten nörttien alana, muttei siitäkään tulisi mitään, jollei ihmisillä ole edes perus vuorovaikutustaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Tämä. Ryhmässä toimimista voi opetella muissakin aineissa ja jos sitä opetellaan liikuntatunnilla, niin sitä pitäisi opetella nimenomaan sellaisella tavalla missä jokainen voi tuoda jonkin panoksen siihen hommaan. Mitä ryhmätaitoja sä opit siinä kun jäät kuin nalli kalliolle kun toiset vuosia harrastaneet pyörittää palloa sun ympärillä? Sitäkö, että sä olet ryhmässä aina se jonka ei kannata edes yrittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joukkuelajeissa on se ongelma, että joka luokalla on niitä, jotka harrastaa sitä lajia ihan tosissaan. Sitten kun pelataan koko luokka yhdessä, niin nämä tosiharrastajat ottavat touhun ihan liian tosissaan ja ne ei-harrastajat saa koko ajan vittuilua osakseen. Innostu siinä sitten liikunnasta.
Joo, kyllä yksilölajeissakin on niitä harrastajia luokassa, mutta siinä ei ole merkitystä muiden, ehkä huonompien suoriutumisella. Jokainen on vastuussa vain omasta suoritumisestaan.
Kyllähän nuo joukkuelajitkin onnistuisi, jos ne tosipelaajat osaisivat käyttäytyä, mutta kun harvemmin ne kiekko- ja pallo-veetit osaa luopua siitä voitonhimostaan koulun liikkatunneilla. Jos tavoitteena on opettaa ryhmässä toimimista yms., niin miksi sitä ei sitten opeteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Tämä. Ryhmässä toimimista voi opetella muissakin aineissa ja jos sitä opetellaan liikuntatunnilla, niin sitä pitäisi opetella nimenomaan sellaisella tavalla missä jokainen voi tuoda jonkin panoksen siihen hommaan. Mitä ryhmätaitoja sä opit siinä kun jäät kuin nalli kalliolle kun toiset vuosia harrastaneet pyörittää palloa sun ympärillä? Sitäkö, että sä olet ryhmässä aina se jonka ei kannata edes yrittää?
Sen kieltämättä opin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Suomalaiset ovat yleensä niin epäsosiaalisia että jos ryhmätoimintaa vähennetään koulussa niin kukaan ei kohta saa tehtyä töitä kunnolla. Itse olen IT-alalla, jota yleisesti pidetään epäsosiaalisten nörttien alana, muttei siitäkään tulisi mitään, jollei ihmisillä ole edes perus vuorovaikutustaitoja.
Tunnetaidot (jotka liittyy toisen ihmisen kohtaamiseen) ja ryhmätyötaidot on nykyään ihan koulun opetussuunnitelmassa ja ne huomioidaan kaikessa luokkatyöskentelyssä. Veikkaan että tulevaisuuden suomalaiset ei ole enää niin vuorovaikutustaidottomia kuin nykyajan työelämässä olevat.
Voi niitä ryhmätyötaitoja opetella liikkatunneillakin, mutta sitten sen sisällön pitäisi olla jotain sellaista mikä vahvistaa sitä ryhmässä toimimista. Pelkästään se että kyseessä on joku joukkuelaji ei takaa yhtään mitään.
"No mitä sitten jos ei joukkuelajeja?"
-kiertoharjoittelu: eri pisteissä eri harjoitteita, ja niiden välissä kierretään tietyllä rytmillä.
- jooga tai tasapainoharjoittelu
-balletone
- kuntosali
- joukkuelajeissa tarvittavien taitojen harjoittelu pareittain tai yksin (kopittelu, pallon ja mailan käsittely)
- tennis ja sulkapallo pareittain. Tai squash, sitähän voi pelata yksinkin. Ei tarvita alkuun mitään kenttää ja verkkoa, voi tavallisella kentällä pallotella.
Tai miksi ei voisi vaikka pyytää oppilaita vuoroperään etsimään tiktok-tanssi harjoiteltavaksi tai joku treenivideo youtubesta. Kaikki on nykyään niin digiä, hyvä se on muksuille opettaa että netistä löytyy tällaisiakin.
On sinänsä aika surkeaa, jos tilanne yhä edelleen on se, että opettajilla ei ole resurseja tai mielukuvitusta muuhun kuin siihen jalkapalloon tai pesikseen 2/3 vuodesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meillä oli vaihtelevasti eri lajeja, koripallosta kahvakuulaan ja uinnista rentoutumisnauhaan. Toki nämä perinteiset jääkiekko, hiihto, telinevoimistelu ja pesis käytiin joka vuosi ainakin kertaalleen läpi (alaluokilla sääntöineen, myöhemmin opettiin säännöt pääasiassa vieraampiin lajeihin kuten lentopalloon).
Yksilösuorituksia pääsi harrastamaan esim kuntosalilla ja yleisurheilussa, mutta olisihan niitä voinut olla useampia. Toisaalta ymmärrän, miksi koululiikunta on niin ryhmäliikkapainoitteista; opettajalla on pakko olla ne 30 tenavaa kontrollissaan ja sählypelissä on helpompi pitää ryhmä läjässä. Samalla myös näkee useamman suoritukset kerralla - yksilöllinen ohjaus olisi parempaa, mutta ei taida olla realistista.
Kai mun pointti on, että koululiikunta on tosi opettaja-vetoista, eri tavalla riippuvaista persoonasta kuin tavan luokkaopetus. Onneksi mun opettajista n. 75% on ollut hyviä
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun oppikouluaikana 70-luvulla tehtiin kaikkea muuta paitsi joukkuelajeja, siis tytöt. Pojat pelasivat lätkää, fudista jne. Mekin olisimme koskus halunneet mutta se ei käynyt. No pesäpalloa pelattiin. Sinänsä meillä oli monenlaista liikuntaa ja itse olin sujuvasti mukana 8 arvosanalla eikä ollut kiusaamista. Siitä huolimatta liikunta jäi 10 vuodeksi. Sitten aikuisiällä aloin liikkumaan kun löysin omat lajini. En välitä kilpailusta enkä joukkuelajeista. On se kumma että monilla koululiikunta vie liikunnan ilon. Tämä Helsingissä.
Heh, olen huomannut saman. Meillä on kaksi yleisurheilua harrastavaa poikaa, löytyy SM-mitaleita. Positiivinen asenne liikkumiseen, kokeilevat mielellään uusia lajeja, aina varusteet mukana ja arvosana on 8 :D No ei se mitään. Liikunnan numero ei vaikuta lukioon hakeutumiseen, mutta hiukan naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin. Ainakin niin, että jos esimerkiksi tehdään jotain joukkuelajia, niin ne jotka harrastavat lajia muutenkin olisivat oma ryhmänsä, koska muuten he käytännössä vain pelaavat keskenään ja muut saavat seisoskella. Sitten todetaan että voi kun tuo nikopetteri on huono, annan sille seiskan liikunnasta.
Nykytutkimuksen mukaan geneettisellä lahjakkuudella on huomattavasti pienempi vaikutus liikunnallisuuteen, kuin aikaisemmin on luultu. Edes olympiatason urheilijoista ei pystytä löytämään niitä geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet heidät sille tasolle, vaan harjoittelun ja varhaislapsuuden liikunnallisuuden rooli on paljon suurempi, kuin on kuviteltu.
Jos genetiikka ei selitä edes olympiaurheilijoiden menestystä, niin se ei taatusti selitä luokan lasten paremmuusjärjestystä. Liikunnallisuus on erittäin harjoitettavissa oleva ominaisuus ja nikopetterillä olisi kaikki mahdollisuudet parantaa pärjäämistään liikunnassa, jos hän vain liikkuisi. Jos hän vain seisoskelee, hän ei kehity mihinkään.
Miksi nikopetteriä ei voisi arvostella hänen liikuntansa harjoittelusta, mutta häntä voi kuitenkin arvostella siitä, kuinka hyvin hän tekee matikanläksynsä?
En todellakaan usko, että lapset alkaisivat liikkumaan tunneilla aktiivisemmin, jos he tietäisivät, että millään, mitä he tekevät tunneilla ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen huomannut saman. Meillä on kaksi yleisurheilua harrastavaa poikaa, löytyy SM-mitaleita. Positiivinen asenne liikkumiseen, kokeilevat mielellään uusia lajeja, aina varusteet mukana ja arvosana on 8 :D No ei se mitään. Liikunnan numero ei vaikuta lukioon hakeutumiseen, mutta hiukan naurattaa.
Ehkäpä he sitten vain leijuvat niillä liikuntataidoillaan tunneilla eivätkä kannusta muita tai ovat jopa kiusaajia. Sosiaalinen elementti on nykyään erittäin tärkeä osa liikunnan arvostelua. SM-mitaleilla taas ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
"No mitä sitten jos ei joukkuelajeja?"
-kiertoharjoittelu: eri pisteissä eri harjoitteita, ja niiden välissä kierretään tietyllä rytmillä.
- jooga tai tasapainoharjoittelu
-balletone
- kuntosali
- joukkuelajeissa tarvittavien taitojen harjoittelu pareittain tai yksin (kopittelu, pallon ja mailan käsittely)
- tennis ja sulkapallo pareittain. Tai squash, sitähän voi pelata yksinkin. Ei tarvita alkuun mitään kenttää ja verkkoa, voi tavallisella kentällä pallotella.
Tai miksi ei voisi vaikka pyytää oppilaita vuoroperään etsimään tiktok-tanssi harjoiteltavaksi tai joku treenivideo youtubesta. Kaikki on nykyään niin digiä, hyvä se on muksuille opettaa että netistä löytyy tällaisiakin.
On sinänsä aika surkeaa, jos tilanne yhä edelleen on se, että opettajilla ei ole resurseja tai mielukuvitusta muuhun kuin siihen jalkapalloon tai pesikseen 2/3 vuodesta.
Tuossa ympäriinsä hyppimisessä on vaan se ongelma, että yksi opettaja ei voi käytännössä mitenkään valvoa sitä, ja mä en tiedä oliko nämä nyt ehdotuksia lähinnä tytöille, mutta jos meille ois sanottu, että omatoimisesti nyt siinä harjoittelette jotain joogaa, niin kyllä siinä ois kollit maanneet matolla ja jauhaneet paskaa keskenään heti kun silmä välttää.
Ja mä en tyttöjen tunneista tiedä, mutta kyllä mitä itse tunteja muistan, niin kyllä paras "meininki" tms oli silloin, kun porukalla pelattiin.
Koska koulu on ihan kaikessa massaopetusta. Ei ole resursseja huomioida jokaista yksilöllisesti.
No tokihan se monipuolisuus olisi mukavaa ja ihan jossain määrin mahdollistakin, mutta uinti tai keilaus? Suomessa on varmaan kourallinen kouluja jolla olisi puitteita/resursseja tuollaista ainakaan mitenkään säännöllisesti harrastaa.
Ja en tiedä kuinka "huonossa" koulussa mä oon sitten ollut, mutta ~20 vuotta sitten tuollaiset harrasteet oli "harvinaisuudeltaan" koulun puolesta lähempänä luokkaretkeä kuin liikuntatuntia.