Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Sinä se et tunnu tajuavan ollenkaan mistä tässä puhutaan. Jos on vuosia hoitanut kaiken yksin, niin eikö saisi iloita siitä kun lopulta saa tehdä jotain omaakin? Huono vanhempi jos iloitsee siitä omasta ajasta, pitäisi vaan surra ja ikävöidä kun lapset on toisella vanhemmalla?
Ydinperheessä jossa vanhemmat hoitaa hommansa reilusti ei vaan tule samanlaista oman ajan tarvetta. Tosin isät tuntuu voivan ydinperheessäkin saada "omaa aikaa" vaikka kuinka ja se on ok, pitäähän miehen saada harrastaa. Mutta jos äiti kehtaa haluta olla erossa lapsistaan niin ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan...
Isä on omalla ajalla töissä tienaamassa rahaa koko perheelle, äidin oma aika on jumppaa ja kavereita.
Pitäisi palata 1970-luvulle, jolloin äitiysloma oli 6 vko ja sen jälkeen vauva meni hoitoon ja äiti töihin. Öisin ei heräilty, koska jokainen tarvitsi kunnon unet. Ei itketty oman ajan perään eikä sitä, että mies maksoi perheen kulut, naisen palkka meni lastenhoitajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
Toki voi, mutta kuka käy töissä? Erohan siitä tulee kun ei kumpikaan käy töissä.
No miksi se äiti ei voisi mennä töihin? Jos saa nukkua yönsä yksin rauhassa niin kuin mies on saanut siihen asti? Minä yritin tätä ehdottaa miehelle, mutta eipä hänelle sopinut (ei ollut rahasta kiinni, eron jälkeen tienaan häntä enemmän.Hän ei vain halunnut).
Laita nyt töihin tyyppi, joka ei nimeään muista.
Miksi naiset olettavat, että heillä ei ole mitään velvollisuutta elättää perhettään? Jos ei muista nimeään, tehdään lasu, vauva muualle ja äiti hoitoon. Kun äiti jaksaa paremmin, selvitetään yhdessä, onko lapselle parempi kasvaa muualla, jos ihan tavallinen äitiys on liian raskasta jaksaa. Lastaan voi tavata viikonloppuisin ja kesälomalla, mutta ei koskaan kahta yötä pitempiä yhtenäisiä jaksoja, jotta äidin väsymys ei ota valtaa.
Just joo. Älä viitsi olla typerä. Ei vauvaa oteta huostaan sen takia että äiti on väsynyt, ei ainakaan jos on isäkin, kyllä lasu lähtee siitä että se isukkikin alkaa osallistua lapsensa hoitoon jos tilanne on se ettei äiti jaksa.
Oletko käyttänyt lasta lääkärissä? Kymmenkuisen pitäisi nukkua aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Sinä se et tunnu tajuavan ollenkaan mistä tässä puhutaan. Jos on vuosia hoitanut kaiken yksin, niin eikö saisi iloita siitä kun lopulta saa tehdä jotain omaakin? Huono vanhempi jos iloitsee siitä omasta ajasta, pitäisi vaan surra ja ikävöidä kun lapset on toisella vanhemmalla?
Ydinperheessä jossa vanhemmat hoitaa hommansa reilusti ei vaan tule samanlaista oman ajan tarvetta. Tosin isät tuntuu voivan ydinperheessäkin saada "omaa aikaa" vaikka kuinka ja se on ok, pitäähän miehen saada harrastaa. Mutta jos äiti kehtaa haluta olla erossa lapsistaan niin ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan...
Isä on omalla ajalla töissä tienaamassa rahaa koko perheelle, äidin oma aika on jumppaa ja kavereita.
Pitäisi palata 1970-luvulle, jolloin äitiysloma oli 6 vko ja sen jälkeen vauva meni hoitoon ja äiti töihin. Öisin ei heräilty, koska jokainen tarvitsi kunnon unet. Ei itketty oman ajan perään eikä sitä, että mies maksoi perheen kulut, naisen palkka meni lastenhoitajalle.
Isän oma aika menee kavereilla, harrastuksissa, autotallissa puuhailemassa omiaan jne kun äiti hoitaa lapset. En tunne yhtäkään perhettä jossa äiti olisi enemmän omissa harrastuksissaan kuin isä, en yhtäkään. Siis työssäkäynnin lisäksi. Toki suurimmassa osassa se äitikin pääsee sinne jumppaan jne., ainakin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Sinä se et tunnu tajuavan ollenkaan mistä tässä puhutaan. Jos on vuosia hoitanut kaiken yksin, niin eikö saisi iloita siitä kun lopulta saa tehdä jotain omaakin? Huono vanhempi jos iloitsee siitä omasta ajasta, pitäisi vaan surra ja ikävöidä kun lapset on toisella vanhemmalla?
Ydinperheessä jossa vanhemmat hoitaa hommansa reilusti ei vaan tule samanlaista oman ajan tarvetta. Tosin isät tuntuu voivan ydinperheessäkin saada "omaa aikaa" vaikka kuinka ja se on ok, pitäähän miehen saada harrastaa. Mutta jos äiti kehtaa haluta olla erossa lapsistaan niin ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan...
Isä on omalla ajalla töissä tienaamassa rahaa koko perheelle, äidin oma aika on jumppaa ja kavereita.
Pitäisi palata 1970-luvulle, jolloin äitiysloma oli 6 vko ja sen jälkeen vauva meni hoitoon ja äiti töihin. Öisin ei heräilty, koska jokainen tarvitsi kunnon unet. Ei itketty oman ajan perään eikä sitä, että mies maksoi perheen kulut, naisen palkka meni lastenhoitajalle.
Tyypillisesti äidin omaa aikaa on se, jos pääsee ilman lapsia ruokakauppaan tai mies vie lapset leikkipuistoon että äiti saa siivota rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko käyttänyt lasta lääkärissä? Kymmenkuisen pitäisi nukkua aika paljon.
Välissä onkin ollut vaiheita jolloin vauva on nukkunut paremmin, mutta kuten lähes kaikki vauva-aikaa eläneet tietävät; tulee niitä vaiheita kun tulee hampaat, oppii liikkumaan jne ja uni häiriintyy. Eli just kun tuntuu että aah nytkö se rytmi on saatu kohdalleen, rysähtääkin kovaa ja korkealta alas. Mulla myös se heräily jatkuu vaistomaisesti, vaikka vauva olis muualla hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Sinä se et tunnu tajuavan ollenkaan mistä tässä puhutaan. Jos on vuosia hoitanut kaiken yksin, niin eikö saisi iloita siitä kun lopulta saa tehdä jotain omaakin? Huono vanhempi jos iloitsee siitä omasta ajasta, pitäisi vaan surra ja ikävöidä kun lapset on toisella vanhemmalla?
Ydinperheessä jossa vanhemmat hoitaa hommansa reilusti ei vaan tule samanlaista oman ajan tarvetta. Tosin isät tuntuu voivan ydinperheessäkin saada "omaa aikaa" vaikka kuinka ja se on ok, pitäähän miehen saada harrastaa. Mutta jos äiti kehtaa haluta olla erossa lapsistaan niin ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan...
Isä on omalla ajalla töissä tienaamassa rahaa koko perheelle, äidin oma aika on jumppaa ja kavereita.
Pitäisi palata 1970-luvulle, jolloin äitiysloma oli 6 vko ja sen jälkeen vauva meni hoitoon ja äiti töihin. Öisin ei heräilty, koska jokainen tarvitsi kunnon unet. Ei itketty oman ajan perään eikä sitä, että mies maksoi perheen kulut, naisen palkka meni lastenhoitajalle.
Isän oma aika menee kavereilla, harrastuksissa, autotallissa puuhailemassa omiaan jne kun äiti hoitaa lapset. En tunne yhtäkään perhettä jossa äiti olisi enemmän omissa harrastuksissaan kuin isä, en yhtäkään. Siis työssäkäynnin lisäksi. Toki suurimmassa osassa se äitikin pääsee sinne jumppaan jne., ainakin joskus.
Minä tunnen yhden, mutta heidän lapsensa on jo koululaisia (kun lapset oli pienempiä äiti ei urheillut niin paljoa). Mies on kyllä sikäli ihan tyytyväinen tilanteeseen, että paljon treenaava vaimonsa on todella timmissä kunnossa.
Tsemppiä väsyneille äideille ja kaikille uniongelmaisille! Kyllä vielä helpottaa, vaikka siinä voi mennä vuosia. Itselläni on vain bonuslapsia, ja onneksi olivat hyviä nukkujia jo pienempänä. Sinkkuaikoinani kuitenkin hankin kissanpennun vanhemman kissan kaveriksi. Apua, se kaksi vuotta oli täyttä tuskaa! Asuin yksiössä ja kissa oli pentuaikana niin vilkas ja vähäuninen, että se herätteli minua pitkin yötä. Juoksi päältäni, haastoi riitaa toisen kissan kanssa ja tuhosi kaikki paikat. Murtautui kaappeihin, pureskeli vaatteisiini reikiä ja jopa jyrsi huonekalujen jalkoja. Olin kokoaikaisessa päivätyössä ja hyvä kun jaksoin raahautua töihin ollenkaan. Aamuisin vedin ihan hulluna kahvia ja tupakkaa, että piristyisin edes vähän. Kaksi vuotta meni ihan silmät ristissä sumussa, mutta sen jälkeen alkoi helpottamaan. Välillä itkin väsymystäni ja mietin, että palautanko kissan sen kasvattajalle. Onneksi en palauttanut! Kissa on edelleen villi, mutta sentään nukkuu öisin. Toisinaan herättelee, mutta hänelle tarvitsee vain sanoa "nyt nukutaan vielä", niin hän rauhoittuu. Kissa on oikea piristysruiske hauskoine temppuineen. Jaksaa vaan kärsiä hetken, niin kiitos seisoo lopusssa! 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käyttänyt lasta lääkärissä? Kymmenkuisen pitäisi nukkua aika paljon.
Välissä onkin ollut vaiheita jolloin vauva on nukkunut paremmin, mutta kuten lähes kaikki vauva-aikaa eläneet tietävät; tulee niitä vaiheita kun tulee hampaat, oppii liikkumaan jne ja uni häiriintyy. Eli just kun tuntuu että aah nytkö se rytmi on saatu kohdalleen, rysähtääkin kovaa ja korkealta alas. Mulla myös se heräily jatkuu vaistomaisesti, vaikka vauva olis muualla hoidossa.
Juu, tuollaista se on valitettavasti. Paras neuvo mitä voin antaa, on yrittää elää vauvan tahdissa. Kun hän nukkuu päiväunia, mene sinäkin edes lepäämään, jos et saa unta. Se on sitten vaikeampi tehtävä, jos haluaa treenata aivonsa pois hereille säpsähtelystä. Ainut keino, millä saan itseni niin väsyneeksi ettei tule heräiltyä juuri mihinkään, on harrastaa riittävästi rankkaa fyysistä liikuntaa. Kävelee portaita, nostelee painoja tai juoksee. Voisitko ehkä kokeilla jotakin noista? Vaunulenkkejä juosten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käyttänyt lasta lääkärissä? Kymmenkuisen pitäisi nukkua aika paljon.
Välissä onkin ollut vaiheita jolloin vauva on nukkunut paremmin, mutta kuten lähes kaikki vauva-aikaa eläneet tietävät; tulee niitä vaiheita kun tulee hampaat, oppii liikkumaan jne ja uni häiriintyy. Eli just kun tuntuu että aah nytkö se rytmi on saatu kohdalleen, rysähtääkin kovaa ja korkealta alas. Mulla myös se heräily jatkuu vaistomaisesti, vaikka vauva olis muualla hoidossa.
Mä heräsin viime yönä 5:30 kun naapurista kuului kovaa ÄITIII!!! huutoa. Argh. Hyppäsin pystyyn ja meni hetki tajuta, ettei se ole mun lapseni. Omat lapset 6 ja 3v. Mutta edelleen siis todella herkällä, että aika vaimeasti se ääni naapurista kuuluu, mutta silti hyppää. Ihan siis kroonistunut mulla tuo jatkuvassa hälytystilassa oleminen.
Olenkin huomannut, että esim. jos olen jonkun toisen luona kylässä (ja siis siten, ettei lapset ole mukana), niin silloin nukun paljon paremmin. Ajatus kai on, että siellä vastuu asioista ei ole mulla.
Itselläni toki siis taustalla juuri tämä, mistä ketjussakin puhutaan, että lasten isä pakoili vastuuta ja olemmekin jo eronneet. (ja hän on korkeasti koulutettu, vastuullisessa työssä oleva ns. kunnollinen ihminen, että mitään huithapelia en ottanut. Isyys ei sitten vain tainnutkaan olla hänen juttunsa, vaan nykyään haluaa vain viikonloppuisän roolin ja joskus viikolla vie harrastuksiin tai saattaa ottaa työpäivän ajaksi sairaan lapsen luokseen, kun voi tehdä etätöitä).
Joka tapauksessa tuossa äitien kroonistuneessa unenpuutteessa on varmaan paljon kiinni ns. vastuun tunteesta. Ei pysty nukkumaan syvästi, koska kokee, että pitää olla valmiudessa reagoimaan, jos joku tarve lapsella tulee. Ja vielä esim. tuo 3v kun opettelee vaipattomuutta, niin jos äännähtelee yöllä, olen valmiina hyppäämään pystyyn, ettei vaan tule pissat yöllä sänkyyn jne. Että näitä vaiheita tulee vielä vauvavuoden jälkeenkin.
Eli ratkaisua mulla ei varsinaisesti ole, mutta ehkä myöhemmin lasten kasvaessa se, että pitäisi yrittää päästää irti siitä vauvavuoden Alert!-tilasta ja ajatella, että kaikki pärjää kyllä ilman suakin, tai että kyllä ne sut herättää, jos on oikeasti tarve. Itseltä ei ole vielä onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käyttänyt lasta lääkärissä? Kymmenkuisen pitäisi nukkua aika paljon.
Välissä onkin ollut vaiheita jolloin vauva on nukkunut paremmin, mutta kuten lähes kaikki vauva-aikaa eläneet tietävät; tulee niitä vaiheita kun tulee hampaat, oppii liikkumaan jne ja uni häiriintyy. Eli just kun tuntuu että aah nytkö se rytmi on saatu kohdalleen, rysähtääkin kovaa ja korkealta alas. Mulla myös se heräily jatkuu vaistomaisesti, vaikka vauva olis muualla hoidossa.
Juu, tuollaista se on valitettavasti. Paras neuvo mitä voin antaa, on yrittää elää vauvan tahdissa. Kun hän nukkuu päiväunia, mene sinäkin edes lepäämään, jos et saa unta. Se on sitten vaikeampi tehtävä, jos haluaa treenata aivonsa pois hereille säpsähtelystä. Ainut keino, millä saan itseni niin väsyneeksi ettei tule heräiltyä juuri mihinkään, on harrastaa riittävästi rankkaa fyysistä liikuntaa. Kävelee portaita, nostelee painoja tai juoksee. Voisitko ehkä kokeilla jotakin noista? Vaunulenkkejä juosten?
Oon samanlainen tyyppi eli fyysinen rasitus on aina ennen väsyttänyt mua terveellä tavalla. Rakastan tehdän pihahommia, käydä kuntosalilla jne.
Olen pyrkinyt nytkin käymään salilla mahdollisuuksien mukaan. Ehkä mulla on vielä hormoonitoiminta palautumisvaiheessa, kun tuntuu ettei tänä vauvavuotena edes liikunnan jälkeen ole sellainen hyvä väsymys, joka takais unen. Tiedän siis hyvin mitä tarkoitat.
Noh, kesällä mulla on taapero joka liikkuu varmaan kovaa vauhtia jaloillaan jo. Taidetaan viettää aika paljon pihalla sitten aikaa tutkiskelemassa maailmaa ja josko äitikin sais vähän tehtyä pihahommia samalla.
Ette edes usko miten ison lohdun on tuonut tämä vertaistuki, jota täältä keskustelusta on saanut. Tätä juuri hain. Toivottavasti tästä on apua muillekkin samassa tilanteessa oleville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
Lastako ei perheen edun nimissä tarvitse hoitaa hyvin?
Se on ap:n tehtävä. Sitähän varten hän kotona on.
Juu, ja työssä käyminen oli tässä miehen tehtävä. Sitä varten hän kodin ulkopuolella käy.
Mikä tässä kumoaa sen, että vuoroöin voisi valvoa? Vai muutenko vain kirjoitat itsestäänselvyyksiä?
No miksi eivät käy töissä vuoropäivin? Jos naisen mielestä hän ei voi mennä töihin, koska lapsi on pieni, niin miksi miehen työnantajan tulisi kärsiä tästä naisen valinnasta? Naisella on kaikki päivät aikaa nukkua siellä kotona, jostain syystä hän ei niin tee, vaan olettaa, että elättäjänsä eli työssäkäyvä mies valvoo yöt ja tekee päivät töitä naisen nukkuessa tyytyväisenä.
Melkein väitän, että tuossa valmistellaan jo eroa ja vinhasti, nainen tulee yllättymään, että mikä sille tuli, enkö saakaan olla 3 vuotta kotona pitämässä omaa kivaa miehen elättäessä.
Tässä on ihminen, joka on elämänsä aikana hoitanut lasta korkeintaan 20 minuuttia (siitäkin luultavasti suurimman osan huudellut vakihoitajalle ärtyneenä ihmetteleviä kysymyksiä). Mutta ehkä hän olisikin loistava lastenhoitaja, ja kannattaisi jäädä kotiin, kun pitää lapsen hoitoa "omana kivana". Tai sitten lapsi olisi täysin hunningolla, likaisena, likaisissa vaatteissa, valvoneena ja vailla ruokaa, ja niin ettei sille olisi kukaan koko päivänä puhunut tai ottanut syliin, ja kämppä kaaoksessa.
Tosi vieraalta kuulostaa kyllä nämä tarinat. En mä kokemut itseäni vauvavuosien aikana sairaan väsyneeksi tai univajeiseksi vaikka vauvat valvotti. Hormonithan pitää huolen siitä että heräilyistä huolimatta sitä jaksaa. Olisiko kuitenkin niin että se uniongelma/väsymys onkin synnyttksen jälkeistä masennusta enemmän kuin vauvan valvottamisesta johtuvaa väsymystä?
Vierailija kirjoitti:
Tosi vieraalta kuulostaa kyllä nämä tarinat. En mä kokemut itseäni vauvavuosien aikana sairaan väsyneeksi tai univajeiseksi vaikka vauvat valvotti. Hormonithan pitää huolen siitä että heräilyistä huolimatta sitä jaksaa. Olisiko kuitenkin niin että se uniongelma/väsymys onkin synnyttksen jälkeistä masennusta enemmän kuin vauvan valvottamisesta johtuvaa väsymystä?
Ehkä lapsen isä hoiti teillä vauvaa/lapsia? Ja sinä sait sillä tavalla lepoa. Moni meistä tähän ketjuun kirjoittaneista ääriväsyneistä on niitä, jotka eivät saaneet nukkua ja levätä siksi, että mies ei osallistunut vaan itse oli pakko yksin hoitaa kaikki yöheräämiset.
Vierailija kirjoitti:
Tosi vieraalta kuulostaa kyllä nämä tarinat. En mä kokemut itseäni vauvavuosien aikana sairaan väsyneeksi tai univajeiseksi vaikka vauvat valvotti. Hormonithan pitää huolen siitä että heräilyistä huolimatta sitä jaksaa. Olisiko kuitenkin niin että se uniongelma/väsymys onkin synnyttksen jälkeistä masennusta enemmän kuin vauvan valvottamisesta johtuvaa väsymystä?
Niin vai voisiko kyseessä olla se, että ihmiset jaksavat eri tavalla asioita? Toisille valvominen ei jostain syystä aiheuta ongelmia ja toisille se taas on ihan kamala kokemus, olkoon vauvan takia valvominen tai joku muu syynä. Olemme yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ai jos joku ihminen, joka muuten hoitaa lapsiarjen täysin yksin oman työnsä ohessa, sanoo, että ihanaa, kun saan viikonloppuna omaa aikaa, niin tulkitsen sen niin, et ollenkaan voi ymmärtää? Taidat vaan olla kateellinen. Kyllä pienten lasten kanssa on aikamoista säätöä kokoajan, että se oma aika tulee kyllä ihan tarpeeseen.
Lisäksi unohdat, että se parisuhdekaan tuskin on ollut kovin hyvää mieltä tuottavaa, kun on ero tullut, että kyse siinä elämänlaadun parantumisessa ei ole vain siitä, ettei enää tarvitse yksin hoitaa joka päivä lapsia, vaan myös siitä, että se kaikki riitely ja ärtymys miestä kohtaan, sekä mies tarpeineen on pois naisen taakasta. Ihan ihme ajatusmaailma, ettet ollenkaan voi ymmärtää, että se elämä on voinut olla aika hirveää ennen eroa (ei hetken rauhaa itselle koskaan, jatkuvaa riitaa ja miehen valitusta jne.). Kyllä se aikalailla parempaan suuntaan menee, kun se mies poistuu huushollista ja pitkästä aikaa saa oikeasti omaa rauhaakin.
Itselläni menee usein lapsivapaaviikonlopun ensimmäinen ilta (pe) ihan vaan seinää tuijottaessa, koska onhan se arki aika säätöä. Toisena päivänä (la) pääsen liikkeelle, urheilen, näen ystäviä. Sunnuntaina yleensä käyn kaupassa ja saatan tehdä ns. isompia kotitöitä, joita on lasten pyöriessä jaloissa vaikea tehdä (esim. ikkunan pesu, pensasaidan leikkuu, joku pieni maalaushomma tms.). Että joo, aika rempallaan olisi sekä mun jaksaminen että meidän koti, jos ei noita lapsivapaita koskaan olisi. :D
En suostu ottaa kuuleviin korviini pätkääkään puheita, että mun tarvisi olla 24/7 lasteni kanssa tai olen jotenkin huono äiti. Tai etten saisi nauttia ystävieni kanssa viettämästäni ajasta lapsivapailla. Vietän varmasti enemmän aikaa lasteni kanssa kuin moni ydinperheäiti. Ja tänään alkaakin lapsivapaat! Ai että!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi vieraalta kuulostaa kyllä nämä tarinat. En mä kokemut itseäni vauvavuosien aikana sairaan väsyneeksi tai univajeiseksi vaikka vauvat valvotti. Hormonithan pitää huolen siitä että heräilyistä huolimatta sitä jaksaa. Olisiko kuitenkin niin että se uniongelma/väsymys onkin synnyttksen jälkeistä masennusta enemmän kuin vauvan valvottamisesta johtuvaa väsymystä?
Niin vai voisiko kyseessä olla se, että ihmiset jaksavat eri tavalla asioita? Toisille valvominen ei jostain syystä aiheuta ongelmia ja toisille se taas on ihan kamala kokemus, olkoon vauvan takia valvominen tai joku muu syynä. Olemme yksilöitä.
Tottakai mutta kyllä hormonit yleensä hoitaa tehtävänsä kuten kuuluu. Kyllä mun mielestä väsyneen äidin hormonitasot ja rauta-arvit kannattaisi tsekata useammin ja pitää mielessä myös masennuksen mahdollisuus eikä vain hokea että vauvat väsyttää heräilyillään.
Mulla on yksi tuttu äiti, joka oli tosi väsynyt ja vasta kun hänelle alkoi tulla psykoottista oiretta, hänen hormonitasonsa mitattiin ja selvisi että hänen hormoninsa toimivat ihan päinvastoin kuin normaalisti synnytyksen jälkeen.
Suomessa äiti kyllä ihan tienaa myös vauvavuonna, ansiosidonnaisesti. Itsekin sain kolmisen tonnia netto vauvavuonna äitiyspäivärahaa ja lisäksi tein kotona käännöstöitä, jotka laskutin sunnuntaisin.