Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Nykyajan pullamössöt saa tästäkin ongelman: Ennen vanhaan lapsia saattoi olla tyypillisesti 5-10 ja asuttiin yhdessä mökin tuvassa. Ei ollut ongelmia, lapset sulostuttivat elämää.
Nyt sitten on lämpimät isot kodit, autot, jääkaapit, vesijohtovedet, vesivessat, TV:t, älypuhelimet ja sittenkin yhdenkin lapsen kanssa muka "on niin vaativaa". Pyh, taitaa olla vaan pullamössöilystä kyse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ai jos joku ihminen, joka muuten hoitaa lapsiarjen täysin yksin oman työnsä ohessa, sanoo, että ihanaa, kun saan viikonloppuna omaa aikaa, niin tulkitsen sen niin, et ollenkaan voi ymmärtää? Taidat vaan olla kateellinen. Kyllä pienten lasten kanssa on aikamoista säätöä kokoajan, että se oma aika tulee kyllä ihan tarpeeseen.
Lisäksi unohdat, että se parisuhdekaan tuskin on ollut kovin hyvää mieltä tuottavaa, kun on ero tullut, että kyse siinä elämänlaadun parantumisessa ei ole vain siitä, ettei enää tarvitse yksin hoitaa joka päivä lapsia, vaan myös siitä, että se kaikki riitely ja ärtymys miestä kohtaan, sekä mies tarpeineen on pois naisen taakasta. Ihan ihme ajatusmaailma, ettet ollenkaan voi ymmärtää, että se elämä on voinut olla aika hirveää ennen eroa (ei hetken rauhaa itselle koskaan, jatkuvaa riitaa ja miehen valitusta jne.). Kyllä se aikalailla parempaan suuntaan menee, kun se mies poistuu huushollista ja pitkästä aikaa saa oikeasti omaa rauhaakin.
Itselläni menee usein lapsivapaaviikonlopun ensimmäinen ilta (pe) ihan vaan seinää tuijottaessa, koska onhan se arki aika säätöä. Toisena päivänä (la) pääsen liikkeelle, urheilen, näen ystäviä. Sunnuntaina yleensä käyn kaupassa ja saatan tehdä ns. isompia kotitöitä, joita on lasten pyöriessä jaloissa vaikea tehdä (esim. ikkunan pesu, pensasaidan leikkuu, joku pieni maalaushomma tms.). Että joo, aika rempallaan olisi sekä mun jaksaminen että meidän koti, jos ei noita lapsivapaita koskaan olisi. :D
En suostu ottaa kuuleviin korviini pätkääkään puheita, että mun tarvisi olla 24/7 lasteni kanssa tai olen jotenkin huono äiti. Tai etten saisi nauttia ystävieni kanssa viettämästäni ajasta lapsivapailla. Vietän varmasti enemmän aikaa lasteni kanssa kuin moni ydinperheäiti. Ja tänään alkaakin lapsivapaat! Ai että!
Ei, en voi ymmärtää. Mies vapaata sä saatkin haluta jos sun mies on perseestä, mutta lapsivapaan ihannointi on vain ja ainoastaan perseestä. Kyllä, minäkin naitin omasta vapaasta hetkestäni tai mieheni kanssa kaksin-ilman lapsia-olosta sen illan, mutta ikinä en kuvittelisi että mulle kuuluisi vko tai viikonloppu ihan itselleni. Mä ne lapset halusin, mä heidät hoidan ja heidän kanssaan olen.
Kun on yksi lapsi, vielä pärjää.
Mene nukkumaan myös päivällä, kun lapsi menee päiväunille. Vuorokauden aikana se lapsi nukkuu kyllä jossain välissä. Se on aikaa, kun itse nukut univelkaa pois. Joka kerta ja joka päivä.
Pidä huoli itsestäsi. Siivoukset ja muut voivat odottaa. Nopeasti valmistettavat ruuat, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi vieraalta kuulostaa kyllä nämä tarinat. En mä kokemut itseäni vauvavuosien aikana sairaan väsyneeksi tai univajeiseksi vaikka vauvat valvotti. Hormonithan pitää huolen siitä että heräilyistä huolimatta sitä jaksaa. Olisiko kuitenkin niin että se uniongelma/väsymys onkin synnyttksen jälkeistä masennusta enemmän kuin vauvan valvottamisesta johtuvaa väsymystä?
Niin vai voisiko kyseessä olla se, että ihmiset jaksavat eri tavalla asioita? Toisille valvominen ei jostain syystä aiheuta ongelmia ja toisille se taas on ihan kamala kokemus, olkoon vauvan takia valvominen tai joku muu syynä. Olemme yksilöitä.
Voi olla tuostakin kyse. Mutta sellaista ihmistä ei ole olemassa, joka kestäisi todella kovaa univajetta. Jossain vaiheessa ihmisen fysiologian rajat tulee vastaan ja elimistö alkaa pettämään, kun univaje kasvaa suureksi. Vaikka olisi millainen superjaksava tyyppi, niin ketään ihmistä ei ole rakennettu kestämään merkittävää unenpuutetta.
Lapset ovat ihanuus kirjoitti:
Nykyajan pullamössöt saa tästäkin ongelman: Ennen vanhaan lapsia saattoi olla tyypillisesti 5-10 ja asuttiin yhdessä mökin tuvassa. Ei ollut ongelmia, lapset sulostuttivat elämää.
Nyt sitten on lämpimät isot kodit, autot, jääkaapit, vesijohtovedet, vesivessat, TV:t, älypuhelimet ja sittenkin yhdenkin lapsen kanssa muka "on niin vaativaa". Pyh, taitaa olla vaan pullamössöilystä kyse!
Tässä on viisautta. Kysyhän AP vaikka mummoltasi vinkit, niin saatat oppiakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ennenkään miesten tarvinnut kersoja vahdata ja hyvin pärjättiin. Jätä AP miehesi rauhaan! Ei voi olla noin vaikeaa hoitaa koti ja lapset, kysy tosiaan isovanhemmiltasi neuvoa jos ei muuten meinaa pärjätä he kun hoiti lapsikatraan ja sulla vain 1 lapsi ja kaikki nykyyhteiskunnan mukavuudet apunas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ai jos joku ihminen, joka muuten hoitaa lapsiarjen täysin yksin oman työnsä ohessa, sanoo, että ihanaa, kun saan viikonloppuna omaa aikaa, niin tulkitsen sen niin, et ollenkaan voi ymmärtää? Taidat vaan olla kateellinen. Kyllä pienten lasten kanssa on aikamoista säätöä kokoajan, että se oma aika tulee kyllä ihan tarpeeseen.
Lisäksi unohdat, että se parisuhdekaan tuskin on ollut kovin hyvää mieltä tuottavaa, kun on ero tullut, että kyse siinä elämänlaadun parantumisessa ei ole vain siitä, ettei enää tarvitse yksin hoitaa joka päivä lapsia, vaan myös siitä, että se kaikki riitely ja ärtymys miestä kohtaan, sekä mies tarpeineen on pois naisen taakasta. Ihan ihme ajatusmaailma, ettet ollenkaan voi ymmärtää, että se elämä on voinut olla aika hirveää ennen eroa (ei hetken rauhaa itselle koskaan, jatkuvaa riitaa ja miehen valitusta jne.). Kyllä se aikalailla parempaan suuntaan menee, kun se mies poistuu huushollista ja pitkästä aikaa saa oikeasti omaa rauhaakin.
Itselläni menee usein lapsivapaaviikonlopun ensimmäinen ilta (pe) ihan vaan seinää tuijottaessa, koska onhan se arki aika säätöä. Toisena päivänä (la) pääsen liikkeelle, urheilen, näen ystäviä. Sunnuntaina yleensä käyn kaupassa ja saatan tehdä ns. isompia kotitöitä, joita on lasten pyöriessä jaloissa vaikea tehdä (esim. ikkunan pesu, pensasaidan leikkuu, joku pieni maalaushomma tms.). Että joo, aika rempallaan olisi sekä mun jaksaminen että meidän koti, jos ei noita lapsivapaita koskaan olisi. :D
En suostu ottaa kuuleviin korviini pätkääkään puheita, että mun tarvisi olla 24/7 lasteni kanssa tai olen jotenkin huono äiti. Tai etten saisi nauttia ystävieni kanssa viettämästäni ajasta lapsivapailla. Vietän varmasti enemmän aikaa lasteni kanssa kuin moni ydinperheäiti. Ja tänään alkaakin lapsivapaat! Ai että!
Ei, en voi ymmärtää. Mies vapaata sä saatkin haluta jos sun mies on perseestä, mutta lapsivapaan ihannointi on vain ja ainoastaan perseestä. Kyllä, minäkin naitin omasta vapaasta hetkestäni tai mieheni kanssa kaksin-ilman lapsia-olosta sen illan, mutta ikinä en kuvittelisi että mulle kuuluisi vko tai viikonloppu ihan itselleni. Mä ne lapset halusin, mä heidät hoidan ja heidän kanssaan olen.
No älä jaksa. Mites se eronnut lasten isä, joka näkee lapsiaan 2 viikonloppua/kk? Ihanko tosissaan hänen ei sun mielestä enempää tarvi olla, mutta äidin pitäisi olla kokoajan kiinni lapsissaan?
Ja ne lapset on yleensä haluttu yhdessä oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Sun tilanne on ihan eri, jos olet alunalkaenkin halunnut ne lapset yksin. Jos sulla on vaikka pari päiväkoti-ikäistä ja miehesi kuolisi (käytetään tätä, koska eroa et ilmeisesti osaa kuvitella), niin luuletko, että palautumiseen arjenpyörityksestä riittää, että joku tulee vaikka pariksi tunniksi hoitamaan lapsia? Ihan oikeasti tarvit kyllä enemmän kuin pari tuntia sitä aikaa, ja tosiaan, on paljon ihan sellaisia kotitöitäkin, joiden tekeminen ei pienten lasten kanssa onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäjä kirjoitti:
Ei ennenkään miesten tarvinnut kersoja vahdata ja hyvin pärjättiin. Jätä AP miehesi rauhaan! Ei voi olla noin vaikeaa hoitaa koti ja lapset, kysy tosiaan isovanhemmiltasi neuvoa jos ei muuten meinaa pärjätä he kun hoiti lapsikatraan ja sulla vain 1 lapsi ja kaikki nykyyhteiskunnan mukavuudet apunas.
Jätä miehes rauhaan? Taas ilmaantui yksi, jonka mielestä miehen ei tarvitse huolehtia omista lapsistaan, vaan nainen hoitakoon kodin ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi vieraalta kuulostaa kyllä nämä tarinat. En mä kokemut itseäni vauvavuosien aikana sairaan väsyneeksi tai univajeiseksi vaikka vauvat valvotti. Hormonithan pitää huolen siitä että heräilyistä huolimatta sitä jaksaa. Olisiko kuitenkin niin että se uniongelma/väsymys onkin synnyttksen jälkeistä masennusta enemmän kuin vauvan valvottamisesta johtuvaa väsymystä?
Ehkä lapsen isä hoiti teillä vauvaa/lapsia? Ja sinä sait sillä tavalla lepoa. Moni meistä tähän ketjuun kirjoittaneista ääriväsyneistä on niitä, jotka eivät saaneet nukkua ja levätä siksi, että mies ei osallistunut vaan itse oli pakko yksin hoitaa kaikki yöheräämiset.
Olen ollut ääriväsynyt muissa elämäntilanteissa, mutta vauvan kanssa olin vain väsynyt. Yksin hoidin. Hän ei valvottanut niin paljon. Oli hyväuninen ja sairasteli vähän. Tietysti oli alun yösyötöt, ne muutamat sairaudet ja juuri tuossa yhden vuoden molemmin puolin niitä mitä lie motoriikkaherättelyjä useasti yössä. Se olikin raskainta aikaa, kun päivälläkin lasta piti kytätä koko ajan, ja ei nukkunut enää niin suurta osaa päivästä.
Kyllä vähän ihmettelen näitä isiä, jotka eivät hoida vauvaa. Eihän ne muiden perheiden asiat minulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ai jos joku ihminen, joka muuten hoitaa lapsiarjen täysin yksin oman työnsä ohessa, sanoo, että ihanaa, kun saan viikonloppuna omaa aikaa, niin tulkitsen sen niin, et ollenkaan voi ymmärtää? Taidat vaan olla kateellinen. Kyllä pienten lasten kanssa on aikamoista säätöä kokoajan, että se oma aika tulee kyllä ihan tarpeeseen.
Lisäksi unohdat, että se parisuhdekaan tuskin on ollut kovin hyvää mieltä tuottavaa, kun on ero tullut, että kyse siinä elämänlaadun parantumisessa ei ole vain siitä, ettei enää tarvitse yksin hoitaa joka päivä lapsia, vaan myös siitä, että se kaikki riitely ja ärtymys miestä kohtaan, sekä mies tarpeineen on pois naisen taakasta. Ihan ihme ajatusmaailma, ettet ollenkaan voi ymmärtää, että se elämä on voinut olla aika hirveää ennen eroa (ei hetken rauhaa itselle koskaan, jatkuvaa riitaa ja miehen valitusta jne.). Kyllä se aikalailla parempaan suuntaan menee, kun se mies poistuu huushollista ja pitkästä aikaa saa oikeasti omaa rauhaakin.
Itselläni menee usein lapsivapaaviikonlopun ensimmäinen ilta (pe) ihan vaan seinää tuijottaessa, koska onhan se arki aika säätöä. Toisena päivänä (la) pääsen liikkeelle, urheilen, näen ystäviä. Sunnuntaina yleensä käyn kaupassa ja saatan tehdä ns. isompia kotitöitä, joita on lasten pyöriessä jaloissa vaikea tehdä (esim. ikkunan pesu, pensasaidan leikkuu, joku pieni maalaushomma tms.). Että joo, aika rempallaan olisi sekä mun jaksaminen että meidän koti, jos ei noita lapsivapaita koskaan olisi. :D
En suostu ottaa kuuleviin korviini pätkääkään puheita, että mun tarvisi olla 24/7 lasteni kanssa tai olen jotenkin huono äiti. Tai etten saisi nauttia ystävieni kanssa viettämästäni ajasta lapsivapailla. Vietän varmasti enemmän aikaa lasteni kanssa kuin moni ydinperheäiti. Ja tänään alkaakin lapsivapaat! Ai että!
Ei, en voi ymmärtää. Mies vapaata sä saatkin haluta jos sun mies on perseestä, mutta lapsivapaan ihannointi on vain ja ainoastaan perseestä. Kyllä, minäkin naitin omasta vapaasta hetkestäni tai mieheni kanssa kaksin-ilman lapsia-olosta sen illan, mutta ikinä en kuvittelisi että mulle kuuluisi vko tai viikonloppu ihan itselleni. Mä ne lapset halusin, mä heidät hoidan ja heidän kanssaan olen.
No älä jaksa. Mites se eronnut lasten isä, joka näkee lapsiaan 2 viikonloppua/kk? Ihanko tosissaan hänen ei sun mielestä enempää tarvi olla, mutta äidin pitäisi olla kokoajan kiinni lapsissaan?
Ja ne lapset on yleensä haluttu yhdessä oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Sun tilanne on ihan eri, jos olet alunalkaenkin halunnut ne lapset yksin. Jos sulla on vaikka pari päiväkoti-ikäistä ja miehesi kuolisi (käytetään tätä, koska eroa et ilmeisesti osaa kuvitella), niin luuletko, että palautumiseen arjenpyörityksestä riittää, että joku tulee vaikka pariksi tunniksi hoitamaan lapsia? Ihan oikeasti tarvit kyllä enemmän kuin pari tuntia sitä aikaa, ja tosiaan, on paljon ihan sellaisia kotitöitäkin, joiden tekeminen ei pienten lasten kanssa onnistu.
Ei mulla lapset ole yksin vaan miehen kanssa, mutta en mä täällä me muodossa puhu. Ihan kaiken saa lasten kanssa tehtyä, jos haluaa. Jos mun mies kuolisi, en todellakaan sysäisi lapsia yhtään kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat ihanuus kirjoitti:
Nykyajan pullamössöt saa tästäkin ongelman: Ennen vanhaan lapsia saattoi olla tyypillisesti 5-10 ja asuttiin yhdessä mökin tuvassa. Ei ollut ongelmia, lapset sulostuttivat elämää.
Nyt sitten on lämpimät isot kodit, autot, jääkaapit, vesijohtovedet, vesivessat, TV:t, älypuhelimet ja sittenkin yhdenkin lapsen kanssa muka "on niin vaativaa". Pyh, taitaa olla vaan pullamössöilystä kyse!
Tässä on viisautta. Kysyhän AP vaikka mummoltasi vinkit, niin saatat oppiakin!
Johan se on täällä kerrottu:
- lapset laiminlyötiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon samassa tilanteessa, kolmas lapsi nyt 6kk. Aiemmin helpottanu siinä vuoden tietämillä ja sitten nukkuneet ihan hyvin. Unikoulu pitänyt molempien kanssa käydä läpi ja varmaan olis edessä tämän tuoreimmankin kanssa, oon vaan niin väsynyt etten ole jaksanut vielä sellasta edes miettiä. Siinä kun täytyy olla sitoutunut ja jaksaa määrätietoisesti seurata ohjeita.
Ensimmäisen lapsen kanssa olin todella uupunut vauva-aikana ja pyysin apua neuvolasta. Sain kotikäyntejä lapsiperheiden kotipalvelusta(hki). Voisitko ajatella jotain sellaista? Jos tuntuu, että voisit pyytää apua neuvolasta, älä vähättele vointiasi vaan kerro rehellisesti. Ja jos yhdeltä ei saa apua, yritä toiselta. Vaikka väsymys monen mielestä kuuluu vauva-aikaan, kannattaa siihen hakea apua kun se alkaa ylittää omaa sietorajaa. Tai vaikka jo ennen kun alkaa. Liitännäisongelmat voivat olla todella kurjia. Kun äiti voi ja jaksaa hyvin, hän on parempi vanhempi lapselleen.
Mä toivotan sulle hurjasti jaksamista ja vaikkei se tilannetta helpota, niin meitä on täällä muitakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ai jos joku ihminen, joka muuten hoitaa lapsiarjen täysin yksin oman työnsä ohessa, sanoo, että ihanaa, kun saan viikonloppuna omaa aikaa, niin tulkitsen sen niin, et ollenkaan voi ymmärtää? Taidat vaan olla kateellinen. Kyllä pienten lasten kanssa on aikamoista säätöä kokoajan, että se oma aika tulee kyllä ihan tarpeeseen.
Lisäksi unohdat, että se parisuhdekaan tuskin on ollut kovin hyvää mieltä tuottavaa, kun on ero tullut, että kyse siinä elämänlaadun parantumisessa ei ole vain siitä, ettei enää tarvitse yksin hoitaa joka päivä lapsia, vaan myös siitä, että se kaikki riitely ja ärtymys miestä kohtaan, sekä mies tarpeineen on pois naisen taakasta. Ihan ihme ajatusmaailma, ettet ollenkaan voi ymmärtää, että se elämä on voinut olla aika hirveää ennen eroa (ei hetken rauhaa itselle koskaan, jatkuvaa riitaa ja miehen valitusta jne.). Kyllä se aikalailla parempaan suuntaan menee, kun se mies poistuu huushollista ja pitkästä aikaa saa oikeasti omaa rauhaakin.
Itselläni menee usein lapsivapaaviikonlopun ensimmäinen ilta (pe) ihan vaan seinää tuijottaessa, koska onhan se arki aika säätöä. Toisena päivänä (la) pääsen liikkeelle, urheilen, näen ystäviä. Sunnuntaina yleensä käyn kaupassa ja saatan tehdä ns. isompia kotitöitä, joita on lasten pyöriessä jaloissa vaikea tehdä (esim. ikkunan pesu, pensasaidan leikkuu, joku pieni maalaushomma tms.). Että joo, aika rempallaan olisi sekä mun jaksaminen että meidän koti, jos ei noita lapsivapaita koskaan olisi. :D
En suostu ottaa kuuleviin korviini pätkääkään puheita, että mun tarvisi olla 24/7 lasteni kanssa tai olen jotenkin huono äiti. Tai etten saisi nauttia ystävieni kanssa viettämästäni ajasta lapsivapailla. Vietän varmasti enemmän aikaa lasteni kanssa kuin moni ydinperheäiti. Ja tänään alkaakin lapsivapaat! Ai että!
Ei, en voi ymmärtää. Mies vapaata sä saatkin haluta jos sun mies on perseestä, mutta lapsivapaan ihannointi on vain ja ainoastaan perseestä. Kyllä, minäkin naitin omasta vapaasta hetkestäni tai mieheni kanssa kaksin-ilman lapsia-olosta sen illan, mutta ikinä en kuvittelisi että mulle kuuluisi vko tai viikonloppu ihan itselleni. Mä ne lapset halusin, mä heidät hoidan ja heidän kanssaan olen.
No älä jaksa. Mites se eronnut lasten isä, joka näkee lapsiaan 2 viikonloppua/kk? Ihanko tosissaan hänen ei sun mielestä enempää tarvi olla, mutta äidin pitäisi olla kokoajan kiinni lapsissaan?
Ja ne lapset on yleensä haluttu yhdessä oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Sun tilanne on ihan eri, jos olet alunalkaenkin halunnut ne lapset yksin. Jos sulla on vaikka pari päiväkoti-ikäistä ja miehesi kuolisi (käytetään tätä, koska eroa et ilmeisesti osaa kuvitella), niin luuletko, että palautumiseen arjenpyörityksestä riittää, että joku tulee vaikka pariksi tunniksi hoitamaan lapsia? Ihan oikeasti tarvit kyllä enemmän kuin pari tuntia sitä aikaa, ja tosiaan, on paljon ihan sellaisia kotitöitäkin, joiden tekeminen ei pienten lasten kanssa onnistu.
Moni ydinperheäiti ei vaan pysty hahmottamaan, miten paljon saavat omaa aikaa ihan arjessakin, jos perheessä on osallistuva isä. Siis esim. isä saattaa juuri vahtia lapsia, kun äiti pesee ne ikkunat tms. Äiti ei edes huomaa, ettei ollut sillä hetkellä lastensa kanssa. Sitten taivastelevat, että kuinka minä olen kokoajan lasten kanssa. No eivät ole.
Moni ydinperheäiti ei välttämättä ole koskaan oikeasti läsnä lapsilleen. Tekevät ruuan, pesevät pyykit, ovat kyllä kotona, mutta saattavat lähinnä keskustella sen miehen kanssa aikuisten asioista. Sinkkuäidin keskustelukumppani on oikeasti se lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on yksi lapsi, vielä pärjää.
Mene nukkumaan myös päivällä, kun lapsi menee päiväunille. Vuorokauden aikana se lapsi nukkuu kyllä jossain välissä. Se on aikaa, kun itse nukut univelkaa pois. Joka kerta ja joka päivä.
Pidä huoli itsestäsi. Siivoukset ja muut voivat odottaa. Nopeasti valmistettavat ruuat, jne.
Et ymmärrä. Osa vauvoista nukkuu vain 15-30 min pätkissä. Sekä päiväunet että yöunet. Ja herää ja herättää äidin aina 15-30 min välein. Missä välissä äiti voi nukkua, jos äidillä kestää nukahtaa hetki?
Itselläni oli vauva, joka ei nukkunut päiväunia kuin ulkona. Lastenlääkärin ja neuvolan tuella yritettiin asiaa muuttaa, mutta vauvan valvottua useita päiviä ilman yhtään päiväunia, kun yritettiin opettaa nukkumaan sisällä vihelsi lastenlääkäri pelin poikki ja sanoi, että vauva on laitettava päiväunille aina ulos. Eli minä en koskaan itse päässyt edes lepäämään vauva päiväunien ajaksi, koska jouduin olemaan aina silloin ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Sinä se et tunnu tajuavan ollenkaan mistä tässä puhutaan. Jos on vuosia hoitanut kaiken yksin, niin eikö saisi iloita siitä kun lopulta saa tehdä jotain omaakin? Huono vanhempi jos iloitsee siitä omasta ajasta, pitäisi vaan surra ja ikävöidä kun lapset on toisella vanhemmalla?
Ydinperheessä jossa vanhemmat hoitaa hommansa reilusti ei vaan tule samanlaista oman ajan tarvetta. Tosin isät tuntuu voivan ydinperheessäkin saada "omaa aikaa" vaikka kuinka ja se on ok, pitäähän miehen saada harrastaa. Mutta jos äiti kehtaa haluta olla erossa lapsistaan niin ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan...
Isä on omalla ajalla töissä tienaamassa rahaa koko perheelle, äidin oma aika on jumppaa ja kavereita.
Pitäisi palata 1970-luvulle, jolloin äitiysloma oli 6 vko ja sen jälkeen vauva meni hoitoon ja äiti töihin. Öisin ei heräilty, koska jokainen tarvitsi kunnon unet. Ei itketty oman ajan perään eikä sitä, että mies maksoi perheen kulut, naisen palkka meni lastenhoitajalle.
Mun lapset on nyt 20 ja 18.
Oma aikani on ollut kaikki nämä vuodet sitä, että saan siivota rauhassa, saan käydä ruokakaupassa yksin, saan tehdä puutarhatöitä (viljelen perunaa, kasviksia, marjoja jne) yksin, saan ommella yksin (ompelen ja tuunaan lasten vaatteet edelleen), saan käyttää koiran yksin, saan maksaa laskut rauhassa, saan silittää rauhassa jne.
Nyt aloitan ekaa kertaa ihan oman kurssin iltaisin, etänä senkin, kun en voi riskeerata nuoremman yo-kirjoituksia sairastumalla koronaan lähiopetuksessa.
Mun työpöytänikin on nyt taas sitten aulassa, koska lukiolainen, opiskelija ja etätöitä tekevä mies tarvitsevat kunnolliset työpisteet. Minä hyppään sitten soittamassa työpuhelut autotallissa ja muun ajan istun luurit korvilla tilassa, jonka kautta kaikki kulkee kaikkialle.
Nuku päikkärit lapsen kanssa. Vartin nukkuminen virkistää todella paljon. Viikonloppuisin lapsi miehelle tai vanhemmille yöksi, niin saa yhdenkin yön nukkua hyvin. Taas jaksaa viikon jos toisenkin. Ei asioista annata tehdä liian monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Sinä se et tunnu tajuavan ollenkaan mistä tässä puhutaan. Jos on vuosia hoitanut kaiken yksin, niin eikö saisi iloita siitä kun lopulta saa tehdä jotain omaakin? Huono vanhempi jos iloitsee siitä omasta ajasta, pitäisi vaan surra ja ikävöidä kun lapset on toisella vanhemmalla?
Ydinperheessä jossa vanhemmat hoitaa hommansa reilusti ei vaan tule samanlaista oman ajan tarvetta. Tosin isät tuntuu voivan ydinperheessäkin saada "omaa aikaa" vaikka kuinka ja se on ok, pitäähän miehen saada harrastaa. Mutta jos äiti kehtaa haluta olla erossa lapsistaan niin ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan...
Isä on omalla ajalla töissä tienaamassa rahaa koko perheelle, äidin oma aika on jumppaa ja kavereita.
Pitäisi palata 1970-luvulle, jolloin äitiysloma oli 6 vko ja sen jälkeen vauva meni hoitoon ja äiti töihin. Öisin ei heräilty, koska jokainen tarvitsi kunnon unet. Ei itketty oman ajan perään eikä sitä, että mies maksoi perheen kulut, naisen palkka meni lastenhoitajalle.
Mun lapset on nyt 20 ja 18.
Oma aikani on ollut kaikki nämä vuodet sitä, että saan siivota rauhassa, saan käydä ruokakaupassa yksin, saan tehdä puutarhatöitä (viljelen perunaa, kasviksia, marjoja jne) yksin, saan ommella yksin (ompelen ja tuunaan lasten vaatteet edelleen), saan käyttää koiran yksin, saan maksaa laskut rauhassa, saan silittää rauhassa jne.
Nyt aloitan ekaa kertaa ihan oman kurssin iltaisin, etänä senkin, kun en voi riskeerata nuoremman yo-kirjoituksia sairastumalla koronaan lähiopetuksessa.
Mun työpöytänikin on nyt taas sitten aulassa, koska lukiolainen, opiskelija ja etätöitä tekevä mies tarvitsevat kunnolliset työpisteet. Minä hyppään sitten soittamassa työpuhelut autotallissa ja muun ajan istun luurit korvilla tilassa, jonka kautta kaikki kulkee kaikkialle.
Siinäpä oli hyvä kuvaus myös sinkkuäidin omasta ajasta. Tuotahan se on, saa tehdä asiat yksin ilman, että kukaan keskeyttää. Koiraa ei ole, mutta lenkillä käyn yksin. Toki lisäksi sitten tulee nähtyä ystäviä ilman lapsia. Sekin on ihanaa, kun voi keskittyä keskusteluun. Osa ystävistä on ydinperheessä, että saavat hekin vapaa-aikaa. En mä ymmärrä, miksi ei saisi sanoa, että ihanaa kun saa omaa aikaa. Varsinkin kun sitä ei arjessa sinkkuäiti saa edes sen vertaa, että voisi käydä kaupassa ilman lapsia tai maksella laskuja/ilmoittaa veroja mitä vaan ilman keskeytyksiä. Veikkaan, että tuo yksikin, jonka mielestä vapaata viikonloppua ei saa hehkuttaa, ei vaan yhtään hahmota tuota arjen kokonaisuutta.
Yleispäteviä neuvoja on vaikea antaa, koska kaikki lapset ja aikuiset ovat erilaisia. Allergiat ja refluksit tietenkin kannattaa tutkia tarkkaan, jos ne valvottavat lasta.
Meillä toimi se, että imetin ja pidin lapsen kainalossa koko yön. En herännyt kunnolla, tuskin havahduin, kun lapsi söi, varmasti useitakin kertoja yössä. Lapsella oli turvallista olla siinä ihan vieressä ja vaikka hän söi usein, molemmat olimme lähinnä unessa koko ajan. Veikkaan, että jo samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä nukkuminen olisi herättänyt molemmat ihan eri tavalla.
Mies nukkui sikeästi, eikä herännyt mihinkään lapsen liikehdintään - ei siis ollut edes vaihtoehto antaa miehen hoitaa yöheräilyjä, olisin itse ehtinyt heräillä moneen kertaan siinä vaiheessa, kun mies ei huomaa mitään. Itkuun korkeintaan olisi herännyt, jos siihenkään, ja kun itkuvaiheeseen päästään, ei kukaan nuku enää kunnolla. Ja heräämättömyydestä on turha syyttää miestä. Hormonit vaan "auttavat" äitiä havahtumaan paljon herkemmin.
En toki itsekään mikään maailman pirtein ollut vauvavuonna, lähinnä siksi, kun tykkäsin ottaa omaa aikaa iltamyöhälle, mutta suhteellisen hyvin nukuin kuitenkin ja suunnilleen kerran viikossa kävin yöunille samaan aikaan vauvan kanssa, jolloin sai kyllä hyvin kuitattua väsymystä pois. Syvä uni on totta kai tärkeää, mutta myös mikrounet auttavat pahimmassa väsymyksessä eli vaikka päiväuniaikaan ei pääsisikään syvään uneen, pienetkin "tipahdukset" mikrounen puolelle tuovat korvaamatonta apua ja auttavat aivoja jaksamaan.
Kiva kuulla! Te kyllä pärjäätte vauvan kanssa! Kehosi ja normaali rytmi palautuvat hiljalleen. Herkälle ihmiselle on vaikeampaa "nukkua kuin tukki" kun niin vain päättää. Ja herkkyys ei ole heikkous, muista se.