Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?

Taas hyvä ketju luettavaksi niille, jotka meinaa harkita lisääntymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Minulla on kaksi lasta. Molemmat vähäunisia ja heräileviä ja vauvoina. Kuten lähisukuni muutkin lapset, luulen että tässä voi olla jotain perinnöllistä. Esikoisen sain 25-vuotiaana ja vaikka hän valvotti, niin kestin itse kohtalaisen hyvin unen puutetta. Kuopus saatiin iltatähtenä, kun olin 38. Eipä elimistöni enää kestänytkään unen puutetta vaan ajauduin aika huonoon kuntoon. Monessa muussa asiassa olen parempi, henkisesti jaksavampi ja kärsivällisempi äiti näin vanhemmalla iällä, mutta unen puutetta keho ei vain kestä kuten nuorempana kesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Vanhempien lasten kanssa järjestettiin aina viikonloppuisin minulle 3-4 h päiväuniaika. Lapset oli kovasti äidin perään, mutta menin nukkumaan aina samaan aikaan kun lapset päiväunille ja jos lapsi nukkui lyhyemmät unet kuin minä, mies oli tiukkana että äitiä ei herätetä ennen kuin kunnon unijakso takana. Tämän voimalla jaksoin viikot ja yöt, kun tiesin että kahtena päivänä viikossa mahdollisuus nukkua yksi varmasti häiritsemätön pätkä. Ja korviin kunnon korvatulpat! Vaikka muuten ongelmana saattoi olla, että heräilen vaikka lapsi ei heräisi ja nukuin koiran unta niin näihin hetkiin sain jotenkin ohjelmoitua itseni unimoodiin. Muistan vieläkin sen fiiliksin kun makkarin oven sai paiskata kiinni ja jättää vastuun toiselle vanhemmalle ja painaa pään tyynyyn. Ikinä ei ole unet tuntunut niin hyviltä :D. Lapsia tullut lisää ja kahden nuoremman kanssa ei ole ollut tarvetta tälle vaikka ovat myös heräilleet yöllä, mutta jotenkin olen oppinut nukkumaan lapset kainalossa. Ihan eri asia vähän kääntää kylkeä, laittaa tissi tai tutti vauvan suuhun tai taputella uneen kuin nousta sängystä nostelemaan vauvaa pinnasängystä tai rampata toisessa huoneessa. Kun vauva kainalossa, omat havahtumiset unesta sekunttien/korkeintaan minuutin mittaisia. Kannattaa kokeilla monenlaisia järjestelyjä ja siinä vaiheessa kun univelka pahimmillaan ykköstavoite vain nukkua. Jossakin vaiheessa ne lapset onneksi alkaa nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien lasten kanssa järjestettiin aina viikonloppuisin minulle 3-4 h päiväuniaika. Lapset oli kovasti äidin perään, mutta menin nukkumaan aina samaan aikaan kun lapset päiväunille ja jos lapsi nukkui lyhyemmät unet kuin minä, mies oli tiukkana että äitiä ei herätetä ennen kuin kunnon unijakso takana. Tämän voimalla jaksoin viikot ja yöt, kun tiesin että kahtena päivänä viikossa mahdollisuus nukkua yksi varmasti häiritsemätön pätkä. Ja korviin kunnon korvatulpat! Vaikka muuten ongelmana saattoi olla, että heräilen vaikka lapsi ei heräisi ja nukuin koiran unta niin näihin hetkiin sain jotenkin ohjelmoitua itseni unimoodiin. Muistan vieläkin sen fiiliksin kun makkarin oven sai paiskata kiinni ja jättää vastuun toiselle vanhemmalle ja painaa pään tyynyyn. Ikinä ei ole unet tuntunut niin hyviltä :D. Lapsia tullut lisää ja kahden nuoremman kanssa ei ole ollut tarvetta tälle vaikka ovat myös heräilleet yöllä, mutta jotenkin olen oppinut nukkumaan lapset kainalossa. Ihan eri asia vähän kääntää kylkeä, laittaa tissi tai tutti vauvan suuhun tai taputella uneen kuin nousta sängystä nostelemaan vauvaa pinnasängystä tai rampata toisessa huoneessa. Kun vauva kainalossa, omat havahtumiset unesta sekunttien/korkeintaan minuutin mittaisia. Kannattaa kokeilla monenlaisia järjestelyjä ja siinä vaiheessa kun univelka pahimmillaan ykköstavoite vain nukkua. Jossakin vaiheessa ne lapset onneksi alkaa nukkua.

Tässäkin se, että isä osallistui ja huolehti lapsesta niin, että äiti sai nukkua välillä rauhassa oli se tekijä, jolla äiti jaksoi vauvavuoden.

Mitä enemmän näitä sekä hyvän jaksamisen että huonon jaksamisen esimerkkejä lukee, niin sitä enemmän vahvistuu se fakta, että mies joko mahdollistaa tai tuhoaa äidin jaksamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vieraalta kuulostaa kyllä nämä tarinat. En mä kokemut itseäni vauvavuosien aikana sairaan väsyneeksi tai univajeiseksi vaikka vauvat valvotti. Hormonithan pitää huolen siitä että heräilyistä huolimatta sitä jaksaa. Olisiko kuitenkin niin että se uniongelma/väsymys onkin synnyttksen jälkeistä masennusta enemmän kuin vauvan valvottamisesta johtuvaa väsymystä?

Niin vai voisiko kyseessä olla se, että ihmiset jaksavat eri tavalla asioita? Toisille valvominen ei jostain syystä aiheuta ongelmia ja toisille se taas on ihan kamala kokemus, olkoon vauvan takia valvominen tai joku muu syynä. Olemme yksilöitä.

Tottakai mutta kyllä hormonit yleensä hoitaa tehtävänsä kuten kuuluu. Kyllä mun mielestä väsyneen äidin hormonitasot ja rauta-arvit kannattaisi tsekata useammin ja pitää mielessä myös masennuksen mahdollisuus eikä vain hokea että vauvat väsyttää heräilyillään.

Mulla on yksi tuttu äiti, joka oli tosi väsynyt ja vasta kun hänelle alkoi tulla psykoottista oiretta, hänen hormonitasonsa mitattiin ja selvisi että hänen hormoninsa toimivat ihan päinvastoin kuin normaalisti synnytyksen jälkeen.

No rauta-arvothan on suurimmalla osalla äideistä ihan pielessä, mutta aika huonosti niitä tutkitaan tai hoidetaan. Mulla oli esim rytmihäiriöitä unen ja raudanpuutteen takia, ja lääkäri vaan totesi että kannattais nukkua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Miksi naisen pitäisi lapsia tehdessään varautua siihen, että mies muuttuu siaksi eikä hoida lasta yhtään? Vaikka ihan muusta on sovittu ja puhuttu. Ja jos mies muuttuu siaksi eikä lupauksista huolimatta hoida lasta, niin miksi ihmeessä naisen täytyisi silti jatkaa avioliittoa?

En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat ihanuus kirjoitti:

Nykyajan pullamössöt saa tästäkin ongelman: Ennen vanhaan lapsia saattoi olla tyypillisesti 5-10 ja asuttiin yhdessä mökin tuvassa. Ei ollut ongelmia, lapset sulostuttivat elämää.

Nyt sitten on lämpimät isot kodit, autot, jääkaapit, vesijohtovedet, vesivessat, TV:t, älypuhelimet ja sittenkin yhdenkin lapsen kanssa muka "on niin vaativaa". Pyh, taitaa olla vaan pullamössöilystä kyse!

Tässä on viisautta. Kysyhän AP vaikka mummoltasi vinkit, niin saatat oppiakin! 

Johan tuli taas aivoton kommentti joltakin. Mun mummu on valitettavasti täysin dementoituneena hoivalaitoksessa. Enää ei neuvoja ja niksejä häneltä saa. On ollut hyvin merkittävä ihminen mun elämässä ja tosi rakas. Tässä taas nähdään miten toiset ei ymmärrä elämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Olen siitä samaa mieltä että turhan löysin rantein niitä lapsia nykyään pykätään maailmaan. Ei käydä minkäänlaista keskustelua työnjaosta, kasvatuksesta tai siitä omasta ajasta ennen raskautta tai sen aikana, ei säästetä rahaa ja sovita kumpi jää kotiin jne. Sithän se leviää käsiin ja erotaan jotta saa sit lapsivapaata. Kuka kärsii? Lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien lasten kanssa järjestettiin aina viikonloppuisin minulle 3-4 h päiväuniaika. Lapset oli kovasti äidin perään, mutta menin nukkumaan aina samaan aikaan kun lapset päiväunille ja jos lapsi nukkui lyhyemmät unet kuin minä, mies oli tiukkana että äitiä ei herätetä ennen kuin kunnon unijakso takana. Tämän voimalla jaksoin viikot ja yöt, kun tiesin että kahtena päivänä viikossa mahdollisuus nukkua yksi varmasti häiritsemätön pätkä. Ja korviin kunnon korvatulpat! Vaikka muuten ongelmana saattoi olla, että heräilen vaikka lapsi ei heräisi ja nukuin koiran unta niin näihin hetkiin sain jotenkin ohjelmoitua itseni unimoodiin. Muistan vieläkin sen fiiliksin kun makkarin oven sai paiskata kiinni ja jättää vastuun toiselle vanhemmalle ja painaa pään tyynyyn. Ikinä ei ole unet tuntunut niin hyviltä :D. Lapsia tullut lisää ja kahden nuoremman kanssa ei ole ollut tarvetta tälle vaikka ovat myös heräilleet yöllä, mutta jotenkin olen oppinut nukkumaan lapset kainalossa. Ihan eri asia vähän kääntää kylkeä, laittaa tissi tai tutti vauvan suuhun tai taputella uneen kuin nousta sängystä nostelemaan vauvaa pinnasängystä tai rampata toisessa huoneessa. Kun vauva kainalossa, omat havahtumiset unesta sekunttien/korkeintaan minuutin mittaisia. Kannattaa kokeilla monenlaisia järjestelyjä ja siinä vaiheessa kun univelka pahimmillaan ykköstavoite vain nukkua. Jossakin vaiheessa ne lapset onneksi alkaa nukkua.

Vauva kainaloon nukkumaan, samaa suosittelen minäkin. Lapsen ja äidin unirytmi tahdittuu läheisessä kontaktissa samanlaiseksi ja todellakin on helppoa kääntää kylkeä ja syöttää lasta puoliunessa kuin nousta nostamaan lasta pinnasängystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Ei kai kukaan eroa vain siksi että saisi omaa aikaa, tai ei tässä ainakaan kukaan semmoisesta ole puhunut? Kyllä siinä suhteessa on pahasti asiat pielessä jos homma menee niin, ettei toisen (tässä tapauksessa äidin) tarpeilla ole mitään väliä ja toinen vapaamatkustaa kaikessa. Se oma aika on ihan sivujuonne siinä. Tottahan siitä sitten nauttii kun sitä vuosien jälkeen alkaa saada, ja ihan saa hyvällä omalla tunnolla nauttiakin. Tottahan niille lapsille on hyvä viettää aikaa myös isänsä kanssa?Olen aivan varma että jokainen eronnut vanhempi mielellään vaihtaisi sen viikon "omaa aikaa" tasapainoiseen ydinperhe-elämään, jossa täysin lapsivapaata on ehkä vähemmän mutta toisaalta on helppo sopia sitä aina kun tarvitsee. Sellaista vaan ei ole ollut heille tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Miksi naisen pitäisi lapsia tehdessään varautua siihen, että mies muuttuu siaksi eikä hoida lasta yhtään? Vaikka ihan muusta on sovittu ja puhuttu. Ja jos mies muuttuu siaksi eikä lupauksista huolimatta hoida lasta, niin miksi ihmeessä naisen täytyisi silti jatkaa avioliittoa?

En ymmärrä.

Koska se avioliitto on ollut ennen lapsia ja se on niiden jälkeenkin. Se että avioliitto kaatuu lasten saantiin, on kyllä huonoin mahdollinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Olen siitä samaa mieltä että turhan löysin rantein niitä lapsia nykyään pykätään maailmaan. Ei käydä minkäänlaista keskustelua työnjaosta, kasvatuksesta tai siitä omasta ajasta ennen raskautta tai sen aikana, ei säästetä rahaa ja sovita kumpi jää kotiin jne. Sithän se leviää käsiin ja erotaan jotta saa sit lapsivapaata. Kuka kärsii? Lapsi.

Meillä kyllä käytiin ennen ehkäisyn poisjättämistä monet keskustelut lapsenhoidosta, ja mies vakuutti, että tietenkin hän hoitaa puolet. No miten kävi? Ei hoitanut. Ei niillä etukäteen käydyillä keskusteluilla ole mitään painoarvoa sen suhteen, että miten lopulta käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Miksi naisen pitäisi lapsia tehdessään varautua siihen, että mies muuttuu siaksi eikä hoida lasta yhtään? Vaikka ihan muusta on sovittu ja puhuttu. Ja jos mies muuttuu siaksi eikä lupauksista huolimatta hoida lasta, niin miksi ihmeessä naisen täytyisi silti jatkaa avioliittoa?

En ymmärrä.

Koska se avioliitto on ollut ennen lapsia ja se on niiden jälkeenkin. Se että avioliitto kaatuu lasten saantiin, on kyllä huonoin mahdollinen syy.

Eihän se avioliitto tuossa tilanteessa mihinkään lastensaantiin kaadu. Vaan se kaatuu siihen, että mies ryhtyy siaksi. Ja siihen, että mies ei kanna vastuutaan eikä hoida lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Itekin kirjoitat, että oma aika kortilla molemmilla. Mutta kun miehellä ei aina ole. Mies harrastaa kuten ennenkin, alkaa päin vastoin enemmän notkumaan työpaikalla (ylitöistä ei saa enempää rahaa, eikä niitä tarvi tehdä, tiedän lapsettomilta ajoilta tuon ihmistyypin, joka hengaa juomassa kahvia työpaikka klo18, kun ei viitsi mennä kotiin) jne. Sulla on nyt edelleen joku ihme ajatus, että jotenkin homma olisi edes sinne päin tasajaossa ja silti erotaan. Ei se niin mene. Mies ei kerta kaikkiaan osallistu, niin on ihan sama erota. Ollaan käytännössä jo erottu ennen eroakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Ei kai kukaan eroa vain siksi että saisi omaa aikaa, tai ei tässä ainakaan kukaan semmoisesta ole puhunut? Kyllä siinä suhteessa on pahasti asiat pielessä jos homma menee niin, ettei toisen (tässä tapauksessa äidin) tarpeilla ole mitään väliä ja toinen vapaamatkustaa kaikessa. Se oma aika on ihan sivujuonne siinä. Tottahan siitä sitten nauttii kun sitä vuosien jälkeen alkaa saada, ja ihan saa hyvällä omalla tunnolla nauttiakin. Tottahan niille lapsille on hyvä viettää aikaa myös isänsä kanssa?Olen aivan varma että jokainen eronnut vanhempi mielellään vaihtaisi sen viikon "omaa aikaa" tasapainoiseen ydinperhe-elämään, jossa täysin lapsivapaata on ehkä vähemmän mutta toisaalta on helppo sopia sitä aina kun tarvitsee. Sellaista vaan ei ole ollut heille tarjolla.

Ei sun tarvitse kuin kelata muutama viesti taaksepäin niin huomaat että koko keskustelu lähti liikkeelle nimenomaan siitä omasta ajasta, jota saa erolla. Jos liitto on niin perseestä että se kaatuu oman ajan puutteeseen, sit se on ollut perseestä jo aiemmin eikä siihen liittoon pidä tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.

T. Eri

Niin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷

Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?

Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms. 

Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.

Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.

Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.

Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.

Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.

Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.

Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.

Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.

Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.

Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.

Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.

Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.

Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.

Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.

Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.

No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?

Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.

Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.

Itekin kirjoitat, että oma aika kortilla molemmilla. Mutta kun miehellä ei aina ole. Mies harrastaa kuten ennenkin, alkaa päin vastoin enemmän notkumaan työpaikalla (ylitöistä ei saa enempää rahaa, eikä niitä tarvi tehdä, tiedän lapsettomilta ajoilta tuon ihmistyypin, joka hengaa juomassa kahvia työpaikka klo18, kun ei viitsi mennä kotiin) jne. Sulla on nyt edelleen joku ihme ajatus, että jotenkin homma olisi edes sinne päin tasajaossa ja silti erotaan. Ei se niin mene. Mies ei kerta kaikkiaan osallistu, niin on ihan sama erota. Ollaan käytännössä jo erottu ennen eroakin.

No mun mielestä se ei ole mikään syy eroon, jos ei onnistu jakamaan lastenhoitoa tasan. Se on itsekästä ja typerää, lapset kun on erillinen asia siitä liitosta.