Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
Toki voi, mutta kuka käy töissä? Erohan siitä tulee kun ei kumpikaan käy töissä.
No miksi se äiti ei voisi mennä töihin? Jos saa nukkua yönsä yksin rauhassa niin kuin mies on saanut siihen asti? Minä yritin tätä ehdottaa miehelle, mutta eipä hänelle sopinut (ei ollut rahasta kiinni, eron jälkeen tienaan häntä enemmän.Hän ei vain halunnut).
Laita nyt töihin tyyppi, joka ei nimeään muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yöt muuttuvat helpommiksi, kun vauva nukkuu omassa huoneessa. Silloin ei jokainen ähistys herätä äitiä ja lapsi oppii nukahtamaan uudestaan ilman, että aikuiset heräävät rauhoittelemaan. Jos haluaa pitää lapsen lähellään, on se ihan OK, mutta silloin hyväksyy sen, että ei saa nukkua kunnolla. Ei ne omassa petissä yönsä vauvana viettäneet ole sen mielenterveysongelmaisempia kuin muutkaan, mutta monella heistä on lapsuudessaan ollut paljon jaksavammat vanhemmat, koska nämä ovat nukkuneet yönsä hyvin.
Enkä tarkoita, että vauvaa pitää huudattaa ja hänen annetaan olla jatkuvasti yksin, kunhan rauhoitetaan yönsä sellaisiksi, että hän haluaa nukkua omassa pesässään.
Hetkinen.
Silloin hyväksyy sen ettei saa nukuttua kunnolla kun lapsi on vieressä?
Puhu vain omasta puolestasi.
Tämä kertoo eniten sinusta, ei muista.
Meillä on neljä lasta, kaikki jo teinejä ja kaikki on nukkuneet parivuotiaaksi asti vieressä.
On ollut meille ehdottomasti paras ratkaisu näin ja jokainen on nimenomaan nukkunut hyvin juuri tämän systeemin vuoksi.
Minä en nuku hyvin jos tiedän että jälkikasvu todella pienenä kaipaa vanhempaansa, mutta en ole yllättynyt, että moni vanhempi vähät välittää saako lapsi nukuttua ja tunteeko olonsa turvalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
En lukenut likikään koko ketjua, eli ehkä tämä on jo sanottu - ja lieneekö ap enää lukemassa, mutta oletko kokeillut melatoniinia?
Reseptivapaa, ei aiheuta riippuvuutta, luonnolinen aine mutta oikeasti auttaa nukahtamaan ja saat paremman unen. Kokeile, uni on tärkeää. Itse otan illalla nykyään ja vaikka lapsi herättäisi pari kertaa yössä, herään nyt silti paremmin levänneenä aamulla. Uni on siis parempaa. Kokeile ihmeessä! Ja riittävän isolla annoksella.
Täss pysyy järjissään, kun vain katsoo kuinka suloinen oma vauva on. Kyllä mä haen siitä jotain iloa. Vaikka kuinka tekisi mieli antaa vauva ekalle vastaantulijalle, hoitoon, niin riittää kun vauva hymyilee tai nauraa, se auttaa pahimman yli.
Yritän nukkua myös päiväunien aikaan, mutta nekin kestävät vain tunnin, joten sama pätkittäisyys jatkuu niissäkin. Huomaan kyllä, että nukkuminen kokonaisuudessaan on mennyt itsellä vaikeaksi. Se koko taito pitää varmaan opetella uudestaan, kun taas on sille aikaa. Huomaan myös kehossa, ettei unen aikana pääse palautumaan. Urheilu on rankkaa, kun sen päälle ei saa lepoa.
Tsemppiä ap:lle. Yritä vain luottaa siihen, että joskus vielä helpottaa. Ja mies apuun tekemään osansa. Ne puupäät ei aina tajua, pitää uskaltaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
Toki voi, mutta kuka käy töissä? Erohan siitä tulee kun ei kumpikaan käy töissä.
No miksi se äiti ei voisi mennä töihin? Jos saa nukkua yönsä yksin rauhassa niin kuin mies on saanut siihen asti? Minä yritin tätä ehdottaa miehelle, mutta eipä hänelle sopinut (ei ollut rahasta kiinni, eron jälkeen tienaan häntä enemmän.Hän ei vain halunnut).
Laita nyt töihin tyyppi, joka ei nimeään muista.
Ei äärimmäinenkään väsymys ole pysyvä tila. Roolit on vaihdettava siten, että mies valvoo siitä eteenpäin. Töistä voi jäädä sairaslomalle, jos ei työnteko onnistu, mutta vauva on hoidettava, vaikka kuinka sekoaisi. Kaikki tuollaiset, ettei mies voi jäädä kotiin ja nainen alkaa nostaa palkkaa, on siis vain tekosyitä, joita vastaan ne äärettömän väsyneet äidit ei jaksa taistella. Jos lapsi on jo 10kk, mies voi ihan yhtä hyvin ottaa vastuun. Jos nainen ottaa eron, niin todennäköisesti luonapitoja tulisi miehellekin (varsinkin jos äiti on lataamokunnossa). On se kumma, että silloin ei mieheltä onnistu, jos äiti on samassa huushollissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Nykyajan trendi on se että äitejä vihataan. Siis he ei ole enää edes ihmisiä.
Ei ennen ollut mitään ongelmaa esimerkiksi siinä että lapset oli kuukausitolkulla mummolassa tai taaperot leikki itsekseen ulkona tai että äiti ei käytännössä koskaan ollut lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Nykyajan trendi on se että äitejä vihataan. Siis he ei ole enää edes ihmisiä.
Ei ennen ollut mitään ongelmaa esimerkiksi siinä että lapset oli kuukausitolkulla mummolassa tai taaperot leikki itsekseen ulkona tai että äiti ei käytännössä koskaan ollut lastensa kanssa.
Juuri näin. Ei ennen äitejä jätetty tuohon tapaan yksin kuin nykyään ja toisekseen se lapsen kanssa oleminen todellakin saattoi olla hyvin minimaalista. Kotonakin vauva vaan laitettiin johonkin kapaloon ja sitä vaan käytiin välillä syöttämässä. Vauva saatettiin jättää yksin sisälle ja äiti lähteä pihahommiin (ei ollut itkuhälyttimiä). Ihan pienetkin lapset meni keskenään pihalle.
Toki vauvojen ja lasten kuolleisuuskin oli sitten ihan eri luokkaa, että en sano, että tuo vanha meininki oli hyvästä, mutta kun lastenhoidon laatua on parannettu, olisi ehkä kohtuullista jakaa sitä taakkaa useammalle ihmiselle, eikä olettaa, että äidin pitää yksin olla 24/7 hyppyytettävänä. Vähemmästäkin sekoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi niitä aikoja , ne Tahtoisin niin Elää Uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Meillä tuo ei toiminut, kävin niin ylikierroksilla että heräsin silti aina ennen isää (vaikka olisin nukkunut eri huoneessa, toki asuntomme ei ollut kovin iso). Ja sit valvoin odottamassa ja miettimässä menenkö väliin vai herääkö se isä... Eikä se mies edes tajunnut miten väsynyt oli, jälkeenpäin kun on juteltu niin mies oli sitä mieltä että kuopushan oli tosi hyvä nukkuja. Juu, nukahti helposti, mutta heräili tunnin välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Meillä tuo ei toiminut, kävin niin ylikierroksilla että heräsin silti aina ennen isää (vaikka olisin nukkunut eri huoneessa, toki asuntomme ei ollut kovin iso). Ja sit valvoin odottamassa ja miettimässä menenkö väliin vai herääkö se isä... Eikä se mies edes tajunnut miten väsynyt oli, jälkeenpäin kun on juteltu niin mies oli sitä mieltä että kuopushan oli tosi hyvä nukkuja. Juu, nukahti helposti, mutta heräili tunnin välein.
Mene muualle nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Jos perheessä on kaksi aikuista jotka hoitaa hommansa kunnolla niin ei tarvitsekaan mitään viikkoa/kk omaa aikaa, kun sitä saa pienemmissä pätkissä aina kun tarvitsee. Meillä molemmilla on n. 4h viikossa omia menojaan + satunnaiset viikonloput ja muut menot, loppujen lopuksi ajallisesti se ei kauhean paljon eroa siitä että olisi yksi viikko kuukaudessa kaikki arki-illat "vapaata". Tuolla tavoin ripoteltuna pitkin viikkoja se ei vaan kuulosta paljolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mulla esim oli sellainen vauva joka heräsi aamuun neljältä yhdessä vaiheessa. Mulla kesti aivan todella kauan tottua tuohon rytmiin, kun olen itse luontaisesti iltavirkku. Vauva nukkui muuten hyvin, eli meillä ei ollut isoja uniongelmia muuten, mutta tuossa kohtaa olin itse todella väsynyt ja ymmärrän miten se jossain perheessä voi mennä todella pahaksi. Ja tietysti tuo meidänkin rytmi muuttui juuri kun olin siihen tottunut, että sitten piti tottua taas johonkin muuhun rytmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Meillä tuo ei toiminut, kävin niin ylikierroksilla että heräsin silti aina ennen isää (vaikka olisin nukkunut eri huoneessa, toki asuntomme ei ollut kovin iso). Ja sit valvoin odottamassa ja miettimässä menenkö väliin vai herääkö se isä... Eikä se mies edes tajunnut miten väsynyt oli, jälkeenpäin kun on juteltu niin mies oli sitä mieltä että kuopushan oli tosi hyvä nukkuja. Juu, nukahti helposti, mutta heräili tunnin välein.
Mene muualle nukkumaan.
Ai joka viikonloppu? Minne? Kaunis ajatus mutta ei oikein toimi käytännössä. Meillähän tämä ei tosiaan ole enää ajankohtaistakaan kun nuorin on kohta 5v ja nukkuu yönsä. Jotenkin siitä vauvavuoden sumusta vaan selvittiin, vaikka tuntuu kyllä että pää on vieläkin välillä aika jumissa. Minulle ei jäänyt pysyvää uniongelmaa tuosta onneksi ja pystyin nukahtamaan nopeasti vaikka tiesin että seuraava herätys tulee pian. Nykyään melkein useammin menee niinpäin että se on mies joka herää auttamaan jos lapsella on joku hätä yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
Toki voi, mutta kuka käy töissä? Erohan siitä tulee kun ei kumpikaan käy töissä.
No miksi se äiti ei voisi mennä töihin? Jos saa nukkua yönsä yksin rauhassa niin kuin mies on saanut siihen asti? Minä yritin tätä ehdottaa miehelle, mutta eipä hänelle sopinut (ei ollut rahasta kiinni, eron jälkeen tienaan häntä enemmän.Hän ei vain halunnut).
Laita nyt töihin tyyppi, joka ei nimeään muista.
Ei äärimmäinenkään väsymys ole pysyvä tila. Roolit on vaihdettava siten, että mies valvoo siitä eteenpäin. Töistä voi jäädä sairaslomalle, jos ei työnteko onnistu, mutta vauva on hoidettava, vaikka kuinka sekoaisi. Kaikki tuollaiset, ettei mies voi jäädä kotiin ja nainen alkaa nostaa palkkaa, on siis vain tekosyitä, joita vastaan ne äärettömän väsyneet äidit ei jaksa taistella. Jos lapsi on jo 10kk, mies voi ihan yhtä hyvin ottaa vastuun. Jos nainen ottaa eron, niin todennäköisesti luonapitoja tulisi miehellekin (varsinkin jos äiti on lataamokunnossa). On se kumma, että silloin ei mieheltä onnistu, jos äiti on samassa huushollissa.
Hyvähän se on huudella. Minä olin ainakin vauvavuonna sen verran väsynyt etten tosiaan olisi jaksanut enkä kyennyt mihinkään. Töihin meno tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, kun hyvä että sai sen kotiarjen jotenkin pysymään kasassa. Kyllähän se varmaan olisi jotenkin onnistunut, mutta olisi vaatinut ylimääräistä säätöä ja valmisteluja se työssäkäyvän vaihto eikä siihen vaan ollut voimia. Olkoon sit tekosyitä, mutta tää on mun ihan omakohtainen kokemus. Toinen ongelma oli se, että mies ei halunnut jäädä kotiin, tai siis "ei voinut" kun oli urakehitys hyvällä mallilla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Sinä se et tunnu tajuavan ollenkaan mistä tässä puhutaan. Jos on vuosia hoitanut kaiken yksin, niin eikö saisi iloita siitä kun lopulta saa tehdä jotain omaakin? Huono vanhempi jos iloitsee siitä omasta ajasta, pitäisi vaan surra ja ikävöidä kun lapset on toisella vanhemmalla?
Ydinperheessä jossa vanhemmat hoitaa hommansa reilusti ei vaan tule samanlaista oman ajan tarvetta. Tosin isät tuntuu voivan ydinperheessäkin saada "omaa aikaa" vaikka kuinka ja se on ok, pitäähän miehen saada harrastaa. Mutta jos äiti kehtaa haluta olla erossa lapsistaan niin ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
Toki voi, mutta kuka käy töissä? Erohan siitä tulee kun ei kumpikaan käy töissä.
No miksi se äiti ei voisi mennä töihin? Jos saa nukkua yönsä yksin rauhassa niin kuin mies on saanut siihen asti? Minä yritin tätä ehdottaa miehelle, mutta eipä hänelle sopinut (ei ollut rahasta kiinni, eron jälkeen tienaan häntä enemmän.Hän ei vain halunnut).
Laita nyt töihin tyyppi, joka ei nimeään muista.
Miksi naiset olettavat, että heillä ei ole mitään velvollisuutta elättää perhettään? Jos ei muista nimeään, tehdään lasu, vauva muualle ja äiti hoitoon. Kun äiti jaksaa paremmin, selvitetään yhdessä, onko lapselle parempi kasvaa muualla, jos ihan tavallinen äitiys on liian raskasta jaksaa. Lastaan voi tavata viikonloppuisin ja kesälomalla, mutta ei koskaan kahta yötä pitempiä yhtenäisiä jaksoja, jotta äidin väsymys ei ota valtaa.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.