Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Tämä olisi voinut olla omasta kynästäni! Aloin eron jälkeen saamaan eka kerran omaa aikaa ja unta kunnolla. Kukaan ei ollut jonossa lasten perässä vonkaamassa huomiota. Jääkaappi ei ollut koko ajan tyhjä. Turhautuminen ja viha alkoi helpottaa, kun ei tarvinut tapella koko ajan siitä, että osallistuuko isä vai ei.
Ei se yleensä hellitä paitsi se mun mielestä menee näin
1-12kk menee usvassa
12-24kk unessa ja usvassa
36kk+ elämä alkaa pikkuhiljaa antamaan elonmerkkejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit ottaa yhteyttä lastensuojeluun, niin siellä autetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa yhteyttä lastensuojeluun, niin siellä autetaan.
Sieltä ei apua saa vaan ongelmia. Sossun tädit tulee kotisohvalle vahtaamaan miten lasta hoidetaan. Ketä tällainen pelleily auttaa? Korkeintaan lisää ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Kyllä tämä on juuri näin. Ero on suurin apu. Loppuu se jatkuva potutus ja saa vapaa-aikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa yhteyttä lastensuojeluun, niin siellä autetaan.
Sieltä ei apua saa vaan ongelmia. Sossun tädit tulee kotisohvalle vahtaamaan miten lasta hoidetaan. Ketä tällainen pelleily auttaa? Korkeintaan lisää ahdistusta.
Tämä. Olisinpa tajunnut lapsena huudella siitä mitä kotona tapahtuu että lastensuojelu olisi puuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
No nukkuuko se vauva nyt, entäs ap, kello on jo kohta 23. Jopa palstan kommentointi ja moderaattorit menevät nukkumaan. Aamulla taas klo 7 alkaa hommat. Hyvää ja levollista yötä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Kyllä tämä on juuri näin. Ero on suurin apu. Loppuu se jatkuva potutus ja saa vapaa-aikaakin.
Älä tee lapsia jos kaipaat ylettömästi vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Kyllä tämä on juuri näin. Ero on suurin apu. Loppuu se jatkuva potutus ja saa vapaa-aikaakin.
Älä tee lapsia jos kaipaat ylettömästi vapaa-aikaa.
Tämä. Joillakin ei ole alun perinkään sellaista luppoaikaa että sen voisi sikiämisellä täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
Toki voi, mutta kuka käy töissä? Erohan siitä tulee kun ei kumpikaan käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti minäkin kirjoitti:
-Mene illalla samaan aikaan nukkumaan vauvan kanssa.
-ULKOILE ja yritä ajatella ulkoillessa kivoja asioita vaikka miten väsyttäisi.
-Nuku päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.
-Tilanteen mukaan helpota lapsen hammas- ja flunssakipuilua lasten kipulääkkeellä ohjeen mukaan.
-Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää ja raskasta. Kaikki tsempit sinulle. Yritä ajatella tätä yhtenä elämänvaiheena ja että joskus varmasti helpottaa.
-Tarvittaessa hae apua esim. Neuvolasta tai perhetyöstä, verkostosta jne. Puhu asioita ja tuntemuksiasi auki! Ota apu vastaan.Ja heitä se sydämetön, empatiakyvytön ja vastuuntunnoton mies pihalle, koska häntä kohtaan kokemasi ärsytys todennäköisesti vie viimeisetkin unen rippeet. Mieshän jätti sut yksin hoitamaan valvomiset ja lapsen asiat muutenkin, eli yksin tulet kaiken hoitamaan jatkossakin. Elarit saat ilman, että tarvii sen miehen naamaa katsella tai seksivonkauksia kuunnella.
Palstan miesvihaajakin näköjään eksynyt paikalle.
Turha kiistää, ettei miehessä olisi mitään vikaa, jos yhteisen lapsen äiti, jonka kanssa mies on parisuhteessa, eli jonka pitäisi olla miehen rakas puoliso, josta mies välittää, kärsii aivan äärimmäisestä väsymyksestä, eikä mies tee mitään auttaakseen. Toteaa vaan, että ei pysty nyt.
Ja vaimo sitten yrittää neuvolasta, että josko joku sieltä auttaisi, mikä on joko virhe (eli tulee rangaistus, eli lisää paineita ja joku kyttäämään sohvalle) tai sieltäkin vaan levitellään käsiä.
Kyllä oikeasti se perheen isä on jättänyt jotain hyvin olennaista tekemättä, että ulkopuolista apua pitää edes pyytää.
Suurinosa miehistä ei ole tällaisia. Ja silti se äiti väsyy. On ihan naurettavaa väittää että se isä voisi parilla yöllä korjata sen väsymyksen ja töissä on jommankumman käytävä. Laita sit yliväsynyt nainen töihin.
Miten niin parilla yöllä? Siitä vaan ottamaan enemmän ja säännöllisesti niitä öitä. Jos on joku aivokirurgi, eikä voi mitenkään mennä väsyneenä töihin, niin sitten palkkaa niitä apuja. Multa ei heru yhtään sympatiaa noille miehille, ketkä vaan katsoo vierestä vaimonsa hajoamista, eivätkä yhtään tajua, että lapsi on yhteinen.
Siten niin parina yönä että todellisuus on se että yliväsynyt äiti ei parane sillä viikonlopulla. Koita nyt ymmärtää että se isä ei sitä äitiä ole sairastuttanut. Sellainen äiti ei edes yliväsy, jonka mies on tukena alusta asti. Ymmärrätkö?
Ei kun sinä luulet, että mies voi valvoa vain pari yötä. Se voi valvoa ihan yhtä kauan kun vaimonsakin, Vaikka viisi kuukautta. Mitäs mies meni tekemään lapsia. Luuliko, että se kuuluisa Joku Muu hoitaa sen miehen lapsen?
Toki voi, mutta kuka käy töissä? Erohan siitä tulee kun ei kumpikaan käy töissä.
No miksi se äiti ei voisi mennä töihin? Jos saa nukkua yönsä yksin rauhassa niin kuin mies on saanut siihen asti? Minä yritin tätä ehdottaa miehelle, mutta eipä hänelle sopinut (ei ollut rahasta kiinni, eron jälkeen tienaan häntä enemmän.Hän ei vain halunnut).
Miksi korostat sitä että aloittelijalla on yksi lapsi? Ihmisillä on erilaiset voimavarat. Yksi kestää kolmosten vauva-ajan ongelmitta ja toisella taas yhden kanssa on mehut aivan finito. Onko se jotenkin vaikeaa asettua toisten asemaan?